Anni ja Aki pääsivät kuiville laittomien psykedeelien avulla

Anni ja Aki pääsivät kuiville laittomien psykedeelien avulla


Annilla on ollut vauhdikas elämä. Alkoholi tuli kuvioihin 14-vuotiaana. Sitten tulivat Helsingin bileskene ja amfetamiini, ekstaasi ja muut bilehuumeet. Sitten kuvaan astui kuningas heroiini. Opiaattikoukussa kului 20 vuotta, joista kymmenen viimeistä metadonihoidossa.

Vuosien opiaattiriippuvuutta ei katkaista tuosta vain. Usein sitä ei katkaista ollenkaan. Anni on kuitenkin ollut nyt kuivilla kaksi vuotta. Hän ei himoitse opiaatteja eikä käytä enää mitään päihteitä. "Se on ihme", hän sanoo.

Annille suuri merkitys oli afrikkalaisella psykedeelillä ibogaiinilla. Hän otti sitä ensimmäisen kerran ulkomailla. Se oli pelottava, primitiivinen, yli vuorokauden kestävä trippi, jonka aikana hän menetti täysin käsityksensä todellisuudesta. Mutta kun trippi oli ohi, fyysiset vieroitusoireet olivat poissa. Normaalisti vieroitusoireet kestävät 6–12 viikkoa.

Henkinen koukku ei kuitenkaan ollut ohitse, ja opiaatit palasivat vielä kuvioihin. Vuoden päästä hän kokeili ibogaiinia uudestaan, kaksi kertaa. Se ratkaisi asian. Fyysinen riippuvuus oli pysyvästi poissa. Anni käy kuitenkin tukiryhmissä pysyäkseen varmasti kuivilla.

Anni ei ole ainoa.

Aki on 33-vuotias entinen sekakäyttäjä, joka oli voimakkaasti riippuvainen amfetamiinista. Hän vieroitti itsensä kolmella annoksella lsd:tä ja on ollut jo vuosia päihteetön.

Taru oli 30-vuotiaana niin huonossa kunnossa lääke- ja alkoholiriippuvuuden takia, että lääkäri ehdotti hänelle eläkkeelle jäämistä. Taru taisteli irti riippuvuudesta taikasienien avulla eikä ole enää käyttänyt päihteitä.

Sini poltti 20 vuoden ajan askin tupakkaa päivässä. Tupakanhimo jäi yhteen ulkomailla otettuun lsd-annokseen ja on pysynyt poissa nyt yli kaksi vuotta.

Psykedeelien lääketieteellisiä sovelluksia tutkittiin aktiivisesti 1950-luvulla. Esimerkiksi lsd:tä käytettiin alkoholismin hoidossa ja psykoterapian osana hyvin tuloksin. Sitten Yhdysvallat aloitti sodan huumeita vastaan, ja psykedeeleistä tuli laittomia. Psykedeelien lääketieteellinen tutkimus kuihtui lähes kokonaan.

Viime vuosina psykedeelit ovat kuitenkin tehneet paluun. Uusissa tutkimuksissa on selvitetty psykedeelien vaikutusta masennukseen, pakko-oireiseen häiriöön, sarjoittaiseen päänsärkyyn, opiaatti- ja nikotiiniriippuvuuteen sekä terminaalivaiheen potilaiden ahdistukseen.

Tulosten perusteella on täysin selvää, että psykedeelit tekevät pääkopallemme jotakin, mitä lääkkeet ja psykoterapia eivät tee.

Masentuneet, pakko-oireista kärsivät ja addiktit sanovat usein, että heidän ajatuksensa kiertävät samaa rataa. Psykedeelit näyttävät vapauttavan aivojen hermoradat etsimään uusia reittejä, jotka realisoituvat potilaiden maailmankuvassa uusina perspektiiveinä itsestä ja koko maailmasta.

Tämä ei tarkoita, että psykedeelit olisivat lähiaikoina tulossa potilaiden hoitoon. Vaikka psykedeelien mahdollisuus myönnetään, valtaosa lääkäreistä ja tutkijoista epäilee niiden hyötyjä ja turvallisuutta. Siksi tutkimuksen päälinjana on muokata psykedeelejä niin, että ne toisivat terapeuttisen vaikutuksen ilman trippejä tai mystistä kokemusta.

Tässä minun on pakko olla eri mieltä. Mitä jos juuri tämä mystinen kokemus tuo terapeuttisen tuloksen? Antaa käyttäjien kertoa.

Annin mukaan trippi tuntui siltä kuin jokin vieras tietoisuus olisi astunut hänen sisäänsä ja kommunikoinut hänen kanssaan. "Kun otin ibogaiinia, tunsin ensimmäisen kerran konkreettisesti, että minulla on sielu. Sisäinen vuoropuhelu sai minut ymmärtämään, mitä kaikkea elämä voi olla, jos jätän päihteet."

Akin kertomus on samankaltainen. "Kolmas kerta lsd:tä sai minut ymmärtämään, miksi käytin päihteitä. Se näytti kaikki tekosyyt, joilla petin itseäni. Tajusin, että addiktion tuolla puolen odottaa maailma, jossa haluan olla."

Kun Taru otti sieniä, hän roikkui elämässä enää heikoin säikein. "Ensimmäinen trippi oli upea ja kaunis: tunsin olevani kaikessa läsnä olevaa energiaa", hän kirjoittaa. "Yhtäkkiä maailma, joka ennen oli ollut liian tuskallinen kestettäväksi ilman viinaa ja lääkkeitä, oli liian kaunis sumennettavaksi niillä."

Sinin tupakointi loppui lsd-tripin aikana yhteen kysymykseen: "Miksi en rakasta itseäni niin paljon, että lakkaisin myrkyttämästä itseäni?" Kysymyksessä oli voimaa, sillä enemmän kuin kysymys se oli ruumiillinen kokemus laiminlyödystä rakkaudesta itseä kohtaan.

Olen aiemmassa kolumnissani väittänyt, että addiktiot ovat seurausta hengen köyhyydestä.

Vaikuttavatko psykedeelit riippuvuuksiin suotuisasti siksi, että niiden tuoma mystinen kokemus tekee elämän rikkaammaksi? "Trippi haihtuu, mutta oivallukset jäävät, ja oivallukset saavat ihmiset muuttumaan", sanoo Taru.

Itselääkintä psykedeeleillä on maailmalla yleistä eikä aina vaaratonta. Pahat tripit ovat ajaneet ihmisiä psykoosiin. Ibogaiini on aiheuttanut useita kuolemantapauksia, koska ihmiset on jätetty ilman valvontaa.

Siksi kysymys ei ole vain tutkimusnäytöstä. Kysymys on myös siitä, onko hyvä, että ihmiset lääkitsevät itseään salassa ja laittomilta markkinoilta hankituilla aineilla, vai olisiko parempi, että se tehtäisiin turvallisessa ympäristössä, jossa lääkäri on lähellä.