604
Duodecim 2016;132:604–5
L
eikkausalueen   infektio   voi   olla   yksin
­
kertainen   haavatulehdus   tai   toisaalta
syvä  infektio,  joka  uhkaa  jopa  potilaan
henkeä.   Haavainfektio   tuhoaa   joskus   myös
leikkaus
tuloksen,  varsinkin  jos  elimistössä  on
vieras
esine.  Suomessa  tehdään  vuosittain  noin
400
000  leikkausta  ja  lisäksi  lukematon  määrä
polikliinisiä   pientoimenpiteitä   (1).   Eri   leik­
kauk
sissa  infektioiden  esiintyvyys  on  2–10
  %
(2).  Koska  valtaosa  leikkausalueen  infektiois­
ta  ilmenee  vasta  potilaan  kotiuduttua,  on  avo
­
hoidon  rooli  diagnostiikassa  tärkeä.  Oikea
­ai
­
kainen  haavainfektion  diagnoosi
vaatii  ymmärrystä  ja  kokemusta
normaalista   haavan   paranemis
­
prosessista.  Luultavasti  haavan­
hoidossa  tehdäänkin  paljon  kal
­
lista  ylidiagnostiikkaa  ottamalla
”varmuuden vuoksi” kosteasta haavasta baktee­
riviljelyjä  ja  aloittamalla  tarpeettomia  mikrobi
­
lääkehoitoja.  Tuoreen  kotimaisen  hoitosuosi
­
tuksen  mukaan  lievissä  haavatulehduksissa  ei
useimmiten  tarvita  lainkaan  mikrobi
lääkitystä
(3).  Useimmiten  haavainfektion  hoidossa  haa
­
van oikea
­aikainen avaaminen ja märkä
eritteen
kanavointi (dreneeraus) on riittävä toimenpide.
Akuutit ja krooniset haavat lisäävät huomat
­
tavasti  potilaan  inhimillistä  kärsimystä  ja  kus
­
tannuksia. On arvioitu, että haavainfektiot pit
­
kittävät  hoitoa  keskimäärin  4
vrk  ja  maksavat
yhteiskunnalle  noin  65  miljoonaa  euroa  vuo
­
dessa  (4).  Painehaavapotilaan  hoito  on  vielä
kalliimpaa, noin 190–270 miljoonaa eli 5
000–
7    000  euroa  potilasta  kohden  (5,6).  Haavojen
hoidossa  käytettävien  menetelmien,  laitteiden
ja  hoitovalmisteiden  kirjo  on  myös  hämmen­
tävä.  Vulnus  Fennica  ­hakuteoksen  perusteel
­
la  Suomessa  on  markkinoilla  yli  300  erilaista
haavojen  paikallishoitoon  tarkoitettua  valmis
­
tetta  (7).  Haavojen  paikallishoito  saattaa  tulla
yksittäiselle potilaallekin kalliiksi. Esimerkiksi
hopeasidospaikallislääke    maksaa    apteekis
­
sa  noin  14
euroa/kpl,  20
g  pihkavalmistetta
25
euroa  ja  yksi  suojaava  haavasidos  16
eu­
roa.  Riittävän  suurella  potilasmäärällä  tehtyjä
satunnaistettuja   kontrolloituja   tutkimuksia
haavanhoitotuotteiden  tai  ­
menetelmien  vai
­
kuttavuudesta  on  häpeällisen  vähän  (8).  Esi
­
merkiksi   kasvutekijävalmisteiden,   tekoihon,
anti
bakteeristen   salvojen,   pihkan,   toukka
­
hoidon   tai   antimikrobiaa
lisia
kemikaaleja  sisältävien  ommel­
aineiden   hyödystä   ei   ole   vie­
lä   riittävästi   tutkimusnäyttöä.
Tosin  alipaineimusta  on  tehty
Cochrane­katsaus,  ja  muutamia
muitakin satunnaistettuja tutkimuksia on aloi
­
tettu (9,10). Tuntuu kuitenkin, että useammat
hoitokäytännöt  perustuvat  pitkälti  alueellisiin
mieltymyksiin, hyvään myyntityöhön ja perin­
teisiin.  Käytännön  lääkäri  tarvitsisi  pikaisesti
mieluiten   suomalaisia,   näyttöön   perustuvia
tutkimuksia   eri   haavanhoitotuotteista.   Lää
­
kärin  näkökulmasta  Suomessa  pitäisi  vihdoin
2010­luvulla  olla  yhdenmukainen  ja  standar
­
doitu haavanhoito maan joka kolkassa. Haava­
infektioita kun on viime vuosina hoidettu niin
uutta  teknologiaa  edustavalla  kalliilla  alipai
­
neimulla  kuin  vanhaan  perinteeseen  perustu­
villa toukka
­ ja pihkahoidoillakin!
Merkittävimmän haavainfektioiden ehkäisyn
ja samalla kustannusten säästön tulisi kuitenkin
tapahtua  jo  ennen  leikkausta  (11).  Infektiol
­
le  altistavat  huonossa  tasapainossa  oleva  dia
­
betes,  tupakointi,  (vanhusten)  aliravitsemus,
liiallinen  alkoholinkäyttö,  ihon  huono  kunto,
Hannu Paajanen ja Arto Rantala
Kirurginen haavainfektio – kurjaa potilaalle,
kallista yhteiskunnalle
Infektoitunut haava
pitää avata.
PÄÄKIRJOITUS
605
muut   infektiopesäkkeet   ja   huomattava   liha
­
vuus.  Ehkäisevää  mikrobilääkehoitoa  tarvitaan
edelleen  puhtaassa  tai  puhtaassa  kontaminoi
­
tuneessa  leikkauksessa,  johon  liittyy  merkittä
­
vä  leikkausalueen  infektion  riski.  Monialainen
konsultointi (ihotautilääkäri, plastiikka
­ ja veri
­
suonikirurgi), jatkuva henkilökunnan koulutta
­
minen  ja  jouheva  digitaalisten  palvelujen  hyö
­
dyntäminen   (esimerkiksi   kuvakonsultaatiot)
säästävät potilaita turhilta haavojen avaamisilta
ja  yhteiskunnan  rahoja  pitkittyneiltä  haavan­
hoidoilta.  Kirurgisten  haavainfektioiden  hoito
on  siis  edelleen  haastava  ja  kallis  sarka  tervey
­
denhuollossa.
■