Puhut sun seksuaalisuuden johdotuksesta, että se on luottamus- ja rentoutumisongelma. Hahmotatko, että mun jatkuva kyseenalaistaminen on täysin sama ongelman seuraus. Että ei ole rauhallinen ja turvallinen olo. Mulle seksi on työkalu sen päämäärän saavuttamiseks. Sulle ehkä sitoutuminen.

Sanot, että mää olen sun koti. Miten se vois olla koskaan totta, jos et luota ja voi rentoutua – muuten kun niin, että me puhutaan eri asiasta. Illan, yön ja aamun aikana mun teki mieli vaan itkeä, mutta en kyennyt. Kun lähdin, ei onnistunut sillonkaan. Istuin autossa aika kauan, ennen kun lähdin liikkeelle ja jossain kohtaa tunsin Morkkiksen kädet mun ympärillä ja murruin. Se on mulle koti. Häneen olen sitoutunut, mutta romanttisuus ja seksuaalisuus ei kuulu kuvioon. Näätkö tän paradoksin ja ironian.

Mää en tiedä mitä se vaatii, että voin kokea samanlaista turvaa sun tai kenenkään muun kanssa. Etäisyyttä? Aikaa? Sata selvitettyä riitaa? Sen, että kaikki tuska on oksennettu ulos? Sen, että romanttinen suhde on ohi? Sen, että satutan sua liian lujaa? Mää en tiedä.

Muistat sen kirjotuksen josta kerroin, että vanhemmalla iällä näkee uusissa tuttavuuksissa vaan paloja menneistä tuttavuuksista. Mää en nää sua niin ollenkaan. En nää sussa mitään samaa kun kenessäkään, kenet olisin koskaan tavannut. Mutta tässä suhteessa on ihan säännöllisesti kohtia, jotka on kun suoria lainauksia menneestä.

Taisin mainitaakin joskus tällasesta. Se edellinen seurustelusuhde josta oon puhunut, jossa mää olin rauhassa ja toinen osapuoli poukkoili ja kyseenalaisti. Sama dynamiikka. Morkkiksen kanssa se oli toisin päin, mää poukkoilin. Samirin kanssa myös. Yhdistävänä tekijänä minä. Mua pelottaa, että onko se asia, jonka mun mieli pyrkii rakentamaan aina tavalla tai toisella ja miks helvetissä, jos niin.

Se checkpointti on sellanen, jonka luulen rauhottavan ton mun poukkoilun. Haluaisin kattoa sen. Jos et sitä halua niin ymmärrän, siihen on sata syytä minkä takia sitä voi pelätä tai vihata tai nähdä sen tuhoontuomittuna. Ei se oo sun velvollisuus tai tehtävä olla mukana siinä prosessissa. Mutta mää en jaksais olla mun demonien vanki ikuisesti.