Niko joutui teini-ikäisenä pedofiilin hyväksikäyttämäksi. Kun Niko täytti 18, häntä lähestyi toinen mies, joka halusi seksiä. Mies oli poliisi. Juuri hän oli tutkinut rikossarjaa, jossa Niko oli uhrina. Alkoi seksisuhde. Myöhemmin kotietsinnässä poliisimiehen laitteilta löytyi kuvia ja videoita, joissa seksuaalisesti hyväksikäytetään lapsia.

Paavo Teittinen HS, teksti

Hanna Kainulainen HS, animaatiot

Mies oli kattanut valkoiselle sohva­pöydälle sämpylöitä, keksejä ja teetä. Pöydällä oli kaksi muumimukia.

Nikoa jännitti. Hän oli täyttänyt juuri 18 vuotta ja tullut miehen kutsumana kylään bussilla kaupungin toiselta laidalta.

Asunnossa tuoksui hajuvesi ja siellä oli paljon sinistä, Niko muistaa. Valaisin, kaitaliina, pöytätabletit, lasit.

Mies ja Niko istuivat sohvalle. Huoneessa oli lisäksi sänky ja televisio. Asunto oli pieni. Vessa sijaitsi ulko-ovea vastapäätä, ja eteisessä oli vanha komero.

Komeron ovessa roikkui poliisin virkapuku.

Viesti oli tullut seksuaali­vähemmis­töjen suosimassa seuranhaku­palvelussa.

Niko kertoo, että hän oli luonut palveluun profiilin keksimällään käyttäjänimellä mutta omalla kuvallaan. Profiilin kautta pääsi myös hänen Instagram- ja Facebook-sivuilleen, joissa oli lisää kuvia ja Nikon nimi.

Nikon mukaan mies lähetti hänelle useita viestejä. Ensin hän torjui ne tai lopetti keskustelun tervehdyksen jälkeen, koska mies oli häntä yli kaksikymmentä vuotta vanhempi.

Sitten Niko alkoi kuitenkin keskustella, koska mies vaikutti luotettavalta. ”Sellaiselta rehellisen oloiselta”, Niko sanoo.

Mies ehdotti tapaamista. Niko meni hänen luokseen.

”Kaikki vaikutti ihan hyvälle. Tuli sellainen fiilis, että tämän kanssa voi olla kiva jutella. En miettinyt sitä niin, että hän haluaisi kanssani seksiä. Koska oli niin iso ikäero, niin enemmänkin mietin, että olisi tällaista ystävyyttä, minulle tukea ja turvaa.”

Mies kertoi olevansa poliisi. Niko sanoo, että tämä herätti hänessä ihailua.

”Tuntui, että haluan olla samanlainen. En välttämättä poliisi, mutta iso ja lihaksikas ja tuollaisessa tehtävässä, että voin tehdä hyvää ihmisille. Koska tässä maailmassa on niin paljon pahaa.”

Niko ei tiennyt sitä vielä, mutta mies tunsi hänen taustansa hyvin. Mies tiesi poliisina, että Niko oli joutunut tunnetun seksuaalirikollisen uhriksi. Hän oli itse toiminut rikostutkijana Nikoa hyväksikäyttäneen miehen tapauksessa.

Mies oli työskennellyt Helsingin poliisin seksuaalirikostutkinnassa vuodesta 2012 lähtien.

Kukaan hänen kollegoistaan ei voinut kuvitellakaan, että vakavimpia hyväksikäyttötapauksia tutkinut poliisi aloittaisi suhteen tutkimansa rikoksen uhrin kanssa ja että miehen omilta laitteilta löytyisi myöhemmin kuvia ja videoita, joissa seksuaalisesti hyväksikäytetään alaikäisiä.

Niko joutui pedofiilin uhriksi, kun hän oli 15-vuotias.

Oli kesä 2011. Niko kävi usein seksuaalivähemmistöjen suosiman Qruiser-sivuston chatissa. Siellä häntä lähestyi mies, joka esittäytyi helsinkiläiseksi yrittäjäksi ja kertoi olevansa parikymppinen ja hyväkroppainen. Hän kysyi Nikolta ikää, painoa ja pituutta. Niko kertoi täyttävänsä kohta 16.

Voi että sä olet hyvännäköinen, mies kirjoitti Nikolle.

Myöhemmin ilmeni, että miehen nimi oli Tuomo Välikangas ja hän oli 38-vuotias. Niko ja Välikangas tapasivat kuusi tai seitsemän kertaa ennen kuin Niko muutti 16-vuotiaana kuukausiksi ulkomaille.

Palattuaan Suomeen vuoden 2012 syksyllä Niko sai puhelun. Soittaja oli rikosylikonstaapeli Tuija Kivinen Helsingin poliisin seksuaali- ja väkivaltarikostutkinnasta. Poliisi oli päässyt Välikankaan jäljille, ja tutkinnassa oli löytynyt videomateriaalia Nikosta.

Kivinen kysyi Nikolta, oliko mitään, mistä tämä haluaisi puhua. Niko vastasi, että on. Pian hän istui kuulusteluhuoneessa Pasilan poliisiasemalla.

Niko kuvasi Kiviselle ensitapaamistaan Välikankaan kanssa. Kuulustelukertomusta siteerataan Nikon luvalla.

Järkytyin, kun näin hänet, koska hän oli paljon vanhempi kuin oli kertonut. Ajattelin kuitenkin, että voin käydä hänen kanssaan kahvilla. Mies sanoi tietävänsä hyvän kahvilan. Menimme miehen autoon, ja hän ajoi punatiilisen, kaksikerroksisen talon pihaan. Alakerrassa oli joku autokorjaamo, ja mies asui yläkerrassa.

Mies tarjosi minulle asunnossa jonkun appelsiinimehucocktailin, jota vain maistoin. Mies istui sohvalla, ja minä istuin sängyn reunalla. Sitten hän kertoi, että hänen omistamansa yritys oli myynyt paljon skeittilautoja. Hän myös kertoi, että voisi ottaa minut töihin yritykseen. Kysyin mieheltä, voisiko hän viedä minut kaverini luo. Siinä vaiheessa hän otti puheeksi seksin. Makasin vatsallani sängyllä. Mies tuli istumaan minun päälleni ja nuoli minua niskasta. Pyysin miestä lopettamaan ja viemään minut Pasilan asemalle. Mies kieltäytyi ja sanoi, että haluaa seksiä minun kanssani.

Mies alkoi riisua vaatteita pois minun päältäni. Estelin häntä aluksi, mutta sitten minulle tuli tunne, että hän voisi tehdä minulle jotain, enkä uskaltanut enää vastustella. En tuntenut miestä ollenkaan, joten en tiennyt, mitä hän voisi tehdä. Kielsin kuitenkin miestä sanallisesti koko ajan.

Niko kertoi, että mies riisui hänen vaatteensa. Niko makasi vatsallaan, ja mies painoi häntä olkapäästä. Sitten mies tunkeutui häneen. Niko alkoi itkeä ja pyysi miestä lopettamaan, mutta mies ei lopettanut. Tilannetta kesti noin viisitoista minuuttia. Sen jälkeen mies vei Nikon juna-asemalle. Ennen kuin Niko poistui autosta, mies sujautti hänen reppunsa sivutaskuun 200 euroa ja kielsi kertomasta tapahtuneesta kellekään.

Toisesta Nikon ja Välikankaan kohtaamisesta on kirjattu kuulustelupöytäkirjaan Nikon sanomana näin:

Istuin sohvalla, ja mies kosketti minua hiuksista ja yritti pussata. Siirryin sängylle istumaan, ja mies jäi sohvalle istumaan. Sanoin, etten halua seksiä miehen kanssa. Mies kuitenkin lupasi minulle, ettei minun tarvitse nähdä häntä enää eikä hän ota minuun yhteyttä, jos suostun seksiin hänen kanssaan. Mies tarjosi uudelleen tuhatta euroa, mutta sanoin, etten halua rahaa. Sen jälkeen harrastimme anaaliseksiä samalla kaavalla kuin ensimmäiselläkin kerralla. Menin vessaan ja viivyin siellä 20 minuuttia, koska voin todella pahoin ja tärisin sekä oksensin.

Viimeiseksi jääneen tapaamisen aikana Välikangas kysyi Nikolta, voisiko hän virtsata Nikon päälle. Välikangas ehdotti myös joukkoseksiä toisen pojan kanssa. Niko kieltäytyi molemmista ja sanoi, ettei halua olla Välikankaan kanssa enää missään tekemisissä.

Mies suuttui minulle ja sanoi, että hänellä on paljon parempiakin poikia kuin minä, Niko kertoi kuulustelussa.

Aina, kun tulee puhe seksistä, niin minulle tulee mieleen kyseinen mies ja minua alkaa ahdistaa. Seksikokemus miehen kanssa oli minulle ensimmäinen eli en ollut sitä ennen harrastanut kenenkään kanssa seksiä.

Tuomo Välikangas tuomittiin vuonna 2013 yli kymmenen vuoden vankeuteen neljänkymmenen pojan hyväksikäytöstä. Poliisi uskoo, että uhreja oli vieläkin enemmän. Nikon kohdalla Välikangas tuomittiin kahdesta törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, pakottamisesta sukupuoliyhteyteen sekä seksuaalipalvelujen ostamisesta nuorelta.

Nikon kotiolot olivat olleet väkivaltaiset. He olivat asuneet pienessä kylässä. Isäpuoli joi. Hän oli joskus tullut yöllä humalassa kotiin, vetänyt Nikon ylös sängystä ja pannut tämän puolialastomana ulos pakkaseen.

Kerran isäpuoli tönäisi Nikon päin kirjahyllyä niin, että tämä satutti päänsä ja kätensä. Toisella kerralla Niko oli mennyt piiloon saunan lauteiden alle, kun isäpuoli oli tullut saunaan ja potkaissut saunajakkaran Nikoa päin.

Isäpuoli tuomittiin kahdesta pahoinpitelystä. Väkivallan takia Niko asui pitkiä aikoja sijaishuollossa. Nikon mukaan väkivaltaa oli enemmänkin, mutta häntä pelotti kertoa viranomaisille, että isäpuoli löi häntä.

Välikangasta koskevan rikostutkinnan jälkeen Niko yritti puhua äidilleen ja saada tältä tukea, mutta äiti ei pystynyt käsittelemään Nikon joutumista pedofiilin uhriksi. Nikon mukaan äiti sanoi hänelle, että hän oli pettänyt äidin ja koko suvun. Biologinen isä, jonka kanssa Niko ei ollut asunut varhaislapsuuden jälkeen, lähetti Nikolle tekstiviestin.

”Isä kirjoitti, että ’en halua olla ikinä sun kanssa tekemisissä, persettä myyvä huora’”, Niko sanoo.

Niko sai paikan vastaanottoperheestä, johon sijoitetaan vaikeassa tilanteessa olevia lapsia. Hän oli siellä hetken ja kokeili sitten asumista omillaan toisella paikkakunnalla. Oli vuoden 2013 kesä. Niko joutui silloin sairaalaan, kun hän ajoi tahallaan kolarin. Hän oli kääntänyt alamäessä moponsa rattia rajusti ja lentänyt katuun.

Niko palasi vastaanottoperheeseen saman vuoden syksyllä. Tuomo Välikangasta koskeva rikostutkinta oli päättynyt alkuvuonna, ja käräjäoikeuden tuomio oli tullut. Tapauksen käsittely jatkui hovioikeudessa.

Vastaanottoperheen äiti muistaa juuri 18 vuotta täyttäneen Nikon, joka oli väsähtäneen oloinen, hukassa, masentunut ja itkuinen.

”Hän voi erittäin huonosti. Hän hakeutui viereeni pienen lapsen lailla”, vastaanottoperheen äiti sanoo. Sijaisvanhemmat pelkäsivät, että Niko joutuisi uudelleen hyväksikäytön uhriksi.

Pian sen jälkeen Niko sai seuranhakusivustolla viestin vanhemmalta mieheltä.

Kun Niko oli deittialustalla tapaamansa miehen asunnolla, mies kertoi työstään poliisina. Nikon mukaan hän näytti puhelimestaan työhönsä liittyviä kuvia, kertoi urastaan ja kiinnostavista rikostapauksista ja siitä, miten hän oli auttanut ihmisiä.

Jo ensimmäisellä tapaamiskerralla Niko tajusi kyllä, että mies halusi hänestä enemmän kuin vain keskusteluseuraa.

”Me katsottiin Poliisit-sarjaa, ja välillä hän koski jalkaani. Tajusin, että tässä on jotain enemmän… tai tällaista halua hänen puoleltaan. Että se ehkä johtaisi seksiin.”

Kun mies kävi vessassa, Niko otti tämän työvuorolistasta kuvan. Listassa näkyi miehen nimi, ja siinä luki HKI RVÄ Väkivalta­rikostutkinnan toimintalinja. Niko lähetti kuvan kaverilleen siltä varalta, että hänelle kävisi jotain. Heillä oli tapana tehdä näin, kun he olivat tuntemattoman ihmisen luona.

Niko kuvaa sitä, mitä tapahtui seuraavaksi, näin:

”Me jatkettiin poliiseista kertovan sarjan katsomista siinä miehen olohuoneessa. Ja sitten miehen koskettelu edelleen jatkui. Ja minulle tuli ihan samanlaiset fiilikset kuin siitä, mitä Tuomo Välikangas oli tehnyt minulle ei niin paljon aikaisemmin. Kuinka hän käyttäytyi ja pystyi jotenkin vaikuttamaan minuun ja manipuloimaan minua niin, että asiat olisi ok.

Fiilikset oli aika sekavat. Luulin, että olen ihmisen kanssa, joka on minulle turvallinen, poliisi. Oli tosi myöhä, ja mies ehdotti, jos olisin jäänyt yöksi. Sanoin että ’ei, asun ammatillisessa kriisiperhekodissa, valitettavasti minulla ei ole mahdollisuutta jäädä mihinkään yöksi’.

Sitten mies ehdotti, että jos hän voisi hieroa minua… koska vaikutin hermostuneelta. Olin, että anna mennä vaan, en usko, että mikään hartiahieronta tässä voi maailmaa kaataa. Sitten mies ehdotti, että jos voisin maata hänen sängyllään, jos hän hieroisi selkääni vielä paremmin.

Olin täysin hiljaa, liikkumatta, paniikin vallassa, ja tämä mies jatkoi hieromista, ja jossain vaiheessa ymmärsin, että mies hyväilee omaa penistään minua vasten ja tilanne ei ollut enää hierontaa vaan kyse oli siitä, että hän halusi tyydyttää itseään minulla.

Ja sitten tilanne jatkui niin että ilman puhetta, koska olin täysin hiljaa, tämä mies riisui housujani niin että hän pystyi ilman minkäänlaista ehkäisyvälinettä tai liukastevoidetta panemaan minua. Ja sitä kesti muutamia minuutteja.”

Tapahtuneen jälkeen mies poistui vessaan. Niko puki päälleen ja kertoi, että oli lähdössä. Hän sanoo, että mies tuli vessasta, halasi häntä ja kiitti siitä, että Niko oli tullut hänen luokseen. Sitten mies toivotti hyvää kotimatkaa.

Niko on pohtinut paljon sitä, miksi hän antoi tapahtumien edetä miehen asunnolla.

”En yksinkertaisesti tiedä, miksi annoin siihen luvan. Jotenkin ehkä jälkikäteen olen miettinyt, että se oli jotenkin opittua siitä aikaisemmasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä, että siihen on helpompaa vain myöntyä... helpompaa jäädä siihen tilanteeseen kuin paeta.”

Matkalla bussissa takaisin kriisiperhekotiin Nikon ajatukset olivat sekavat.

”Minusta tuntui tosi pahalle ja vaikealle. Mutta osaltaan tuntui myös siltä, että minut hyväksyttiin enkä ole huono ihminen.”

Niko ja poliisi tapasivat pian uudelleen muutaman kerran.

Ilta päättyi Nikon mukaan aina kuten ensi tapaamisessa. ”Hän teki mitä halusi, kunnes oli valmis.”

Niko sanoo, että melko pian ensi tapaamisen jälkeen mies ilmestyi hänen ovensa taakse, mutta hän ei halunnut avata ovea.

”Hän pimputti ovikelloa ja soitti puhelimella, mutta en vastannut. Sitten hän laittoi viestin, että on ostanut minulle tosi kalliin matkalahjakortin ja jonkun pehmolelun ja heittää ne nyt roskiin ja olen maailman huonoin ihminen.”

Asunnossa oli myös Nikon ystävä, joka kertoo muistavansa tapahtuneen hyvin. Ystävä kuvaa tilannetta ahdistavaksi. Hän kertoo, että mies yritti muutenkin olla jatkuvasti yhteydessä Nikoon.

Tapaamiset jatkuivat epäsäännöllisesti vuosien ajan: syksystä 2013, kun Niko oli juuri täyttänyt 18, aina viime vuoden loppuun saakka. Niko on nyt 26-vuotias.

Tapaamisten välillä oli pitkiäkin taukoja. Nikon mukaan niitä edelsi usein se, että mies otti yhteyttä, flirttaili, lähetti seksuaalisia viestejä, kysyi, haluaisiko Niko nähdä.

Niko kertoo, että kerran mies ajoi hänet kotiin poliisin siviilivirka-autolla. Nikon mukaan hän tapasi poliisia ainakin kahdesti keskellä päivää niin, että mies tuli paikalle poliisin virkamerkki kaulassa. Tämä tapahtui Nikon mukaan Pasilan poliisiaseman vieressä sijaitsevalla salilla, joka oli päiväsaikaan tyhjä.

Kohtaamiset salin suihkutilassa olivat seksuaalisia, Niko sanoo. Tapaamisen jälkeen mies käveli Nikon käsityksen mukaan takaisin poliisiasemalle.

Niko sanoo, että pian heidän tavattuaan poliisimies näytti hänelle puhelimes­taan kolme eri kuvaa, joissa kussakin oli poliisin lisäksi yksi poika tai nuori mies. Kuvat olivat Nikon mukaan seksuaalisia. Ulkonäön perusteella Niko arvioi kuvassa olleiden olevan hänen ikäisiään tai hieman nuorempia.

Niko sanoo, ettei hän tunnistanut kahden kuvan henkilöitä.

Kolmannen kuvan henkilön Niko kertoo tunnistaneensa varmasti. Nikon mukaan kuvassa oleva nuori mies tai poika, joka antaa suuseksiä poliisille, oli hänkin Tuomo Välikankaan uhri. Niko kertoo tunnistaneensa kuvassa olleen henkilön vahvat kasvonpiirteet, koska hän oli nähnyt tämän oikeudessa käytävällä. Niko sanoo, että kyseinen poika oli tulossa kuultavaksi hänen jälkeensä.

Välikangas-tapauksen syyttäjä sanoo, että Nikon kuvaama tilanne on mahdollinen. Syyttäjä ei muista enää järjestelyjä tarkasti mutta kertoo, että ainakin joinakin päivinä kuultiin useampaa kuin yhtä uhria.

HS tavoitti Nikon ystävän, joka kertoo, että vuonna 2014 Niko kertoi hänelle poliisin näyttäneen kuvia seksikumppaneistaan.

”Niko sanoi, että ’et ikinä arvaa, mitä [poliisimies] näytti minulle’. Muistan, että meistä tuntui väärältä se, että hän näyttää muiden seksikuvia ilman heidän lupaansa.”

Ystävä ei muista, oliko Nikon kanssa puhetta juuri siitä, että yksi kuvassa olleista olisi ollut myös Välikankaan uhri.

Nikokin oli aktiivinen miehen suuntaan.

Vuosien aikana hän jätti usein vastaamatta miehelle, mutta toisinaan hän lähetteli tälle seksuaalissävytteisiä viestejä tai vastaili niihin. Hän suostui tapaamisiin ja meni miehen luo.

Miksi?

Niko miettii pitkään ennen kuin vastaa.

”Sekä Välikankaan että tämän poliisin kohdalla minulle tärkeintä oli se, että sain huomiota. Että tulen nähdyksi. Että joku aikuinen oikeasti välittää asioistani, vaikka ei oikeasti välittänyt”, hän sanoo.

”Minusta tuntui, etten ole mitään, että olen maailman huonoin ja likaisin ihminen. Se, että joku kehui minua, oli voimaannuttava kokemus, jota en ollut ikinä kokenut. Minusta tuntui, että olen joku, jolla on arvoa, jolla on mahdollisuus tulla isona joksikin.”

Viime vuoden lopulla Niko ja poliisi tapasivat taas. Niko meni miehen luo saunomaan.

”Sitten hän sanoi, että haluaisi virtsata päälleni. Kieltäydyin siitä. Hän suivaantui, että miksi en anna hänen tehdä sitä, koska olen antanut hänen tehdä muitakin asioita vuosien varrella.”

"Se, että joku kehui minua,
oli voimauttava kokemus,
jota en ollut ikinä kokenut."
Niko sanoo, että miehen ehdotus palautti mieleen traumoja Välikankaasta. Niko kertoo, että hänelle jäi tapaamisesta tunne, että mies halusi hänestä vain seksiä.

Se taas ei ollut Nikolle tärkeää, hän sanoo, vaan vastentahtoinen asia, se ”viimeinen kymmenminuuttinen”, johon piti myöntyä joka tapaamisen päätteeksi. Seksi oli ”kauppatavaraa, jolla sai turvallisuutta tai hyväksyntää”, Niko sanoo.

Niko muisti rikosylikonstaapeli Tuija Kivisen, poliisin, joka oli vuosia sitten kuulustellut häntä pedofiili Tuomo Välikankaan tapauksessa.

”Tuija päätti kuulustelun sellaisiin sanoihin, että ’tässä maailmassa on paljon ihmisiä, jotka haluavat tehdä pahaa ja hyötyä toisista ihmisistä. Jos sinulle ikinä tulee sellainen tilanne vastaan, niin ole minuun yhteydessä, älä epäröi laittaa viestiä’.”

Maanantaina 24. elokuuta 2020 Niko kirjoitti Tuija Kiviselle.

Hei, olisiko sinulla mahdollisuutta ottaa minuun puhelimitse yhteyttä, jotta voisin vaihtaa muutaman sanan [– –]. Muistan ainoastaan sinut tutkinnasta, ja muutama seikka asiassa on noussut viime aikoina pinnalle tapaukseen liittyen / tapauksen jälkeiseen aikaan.

Rikosylikonstaapeli Tuija Kivinen on nyt eläkkeellä. Niko otti Kiviseen yhteyttä, koska muisti tämän sanat aiemmasta rikostutkinnasta. Kivinen välitti Nikon kertoman heti esimiehelleen, mikä käynnisti rikostutkinnan. (KIMMO RÄISÄNEN)
Kivinen soitti heti. He tapasivat kahvila Ritazzassa Pasilan Triplassa ja etsivät pöydän, jossa voisi puhua rauhassa.

Kivinen kysyi, mistä Niko halusi puhua.

Niko alkoi kertoa, vaivaantuneesti, tapahtumista Välikangas-tutkinnan jälkeen. Siitä, miten häneen oli ottanut yhteyttä poliisi ja mitä sen jälkeen oli tapahtunut. Niko ei uskaltanut kertoa miehen nimeä, mutta hän kertoi niin yksilöiviä asioita miehen poliisintyöstä ja uran vaiheista, että Kivinen tiesi nopeasti, kenestä oli kyse.

”Sitten vaihdettiin vielä muutama sana siitä, miten minulla menee nykyään, mitä elämääni kuuluu”, Niko sanoo.

”Tuija kysyi, miksi halusin puhua juuri hänelle. Sanoin, että ’muistin sanasi, että olet yksi niistä muutamalla sormella laskettavista ihmisistä tässä maailmassa, joihin luotan. Että olet pystynyt auttamaan minua ja osoittamaan, että riittää, että olen sinulle rehellinen, et vaadi minulta mitään muuta, eikä minun tarvitse tehdä sinulle mitään’.”

Niko ei tehnyt tapaamisen päätteeksi rikosilmoitusta, koska hän ei ajatellut, että asiassa olisi kyse rikoksesta. Hän vain kertoi kokemuksistaan.

Kivinen sanoi Nikolle, että tähän tullaan varmasti olemaan yhteydessä.

Pari päivää myöhemmin Niko sai puhelun keskusrikospoliisista. Ota kaikki laitteet mukaan, älä poista mitään, häntä ohjeistettiin.

Pian Niko istui kuulustelu­huoneessa Vantaan Tikkurilassa kahden poliisin kanssa.

Nikon mukaan hänelle sanottiin, että krp oli kuullut poliisiin liittyviä huhuja, joita hänen pitäisi nyt varmistaa. Niko kertoo, että hänelle painotettiin, miten tarkkana asiassa oli oltava, koska väitteet kohdistuivat poliisiin. Ennen kuulustelua Nikolle todettiin kuulustelukertomuksen mukaan, että jos tulee ilmi myöhemmin, että joku asia, mitä olet kertonut, ei ole totuudenmukainen, niin silloin syyllistyy perättömään lausumaan viranomaismenettelyssä.

Kuulustelija kysyi Nikolta, miksi tämä haluaa puhua kokemuksistaan.

[– –] se syy, miksi minä olen tässä tilanteessa nyt tai tässä kuulustelussa, tai en minä tiedä, mikä tilaisuus tämä on, mutta se, miksi minusta tuntuu pahalle, on se, että hän on niin kuin tietoisesti valinnut minut silloin niin kun seksikumppaniksi tai halunnut harrastaa minun kanssa seksiä, vaikka tietää, missä tilanteessa minä olen.

Niko sanoi, että viimeiseksi jäänyt tapaaminen miehen kanssa tuntui tosi pahalle, ja seksin harrastamisen jälkeen hänelle tuli samanlainen olo kuin sen jälkeen kun Tuomo Välikangas oli hyväksikäyttänyt häntä.

Niko palasi uudestaan ajatukseen siitä, miksi poliisimies on niin kun just valinnut minut, miksi hän on viettänyt minun kanssa aikaa tietoisesti siitä, että hän on niin kun valinnut seksuaalirikoksen uhrin niin kun omaksi seksikumppaniksi. Nikon mukaan ajatus sekoitti hänen päänsä, ja sitten minun oli pakko ottaa yhteyttä Tuija Kiviseen.

Kuulustelija pyysi Nikoa kertomaan lisää siitä, missä tilanteessa tämä oli poliisin tavatessaan ja mitä mies tiesi hänen taustastaan. Niko vastasi kertoneensa poliisille heti alussa, että hänen omat vanhempansa olivat hylänneet hänet, että hän asui kriisiperhekodissa ja voi huonosti.

Kuulustelija kysyi Nikolta, milloin poliisi kertoi tunnistaneensa Nikon yhdeksi tutkimansa Välikangas-tapauksen uhreista. Niko sanoi, ettei hän osaa kertoa varmuudella ja häntä pelottaa siksi vastata.

Ensimmäisen kuulustelun lopussa kuulustelija kysyi Nikolta vielä, tuleeko hänelle mieleen jotain, jota häneltä ei ollut osattu ehkä kysyä.

Niko vastasi, että ei.

[––] jotenkin niin kun istuu tässä, niin ei ole yhtään ajatusta, niin se on jotenkin niin outoa, että ei päässä ole niin kun mitään, jos ei kysy.

Sitten hän jatkoi:

[– –] haluan korostaa tässä tilanteessa sitä, että minä olen lähestynyt Tuija Kivistä, koska minulla oli semmoinen tunne, että minä tarvitsen tietoa itselleni siitä, että olenko minä tehnyt jotain väärin tai että mikä minussa on niin rikki, että minusta tuntuu tällä hetkellä tältä. Ja minä jotenkin ehkä tyhmänä kuvittelin, tai en minä tajunnut, miten isoksi tämä menee tai voi mennä. Tai en minä tiedä, että onko tämä niin kun iso, mutta jotenkin vaan minulla oli vaikea olla sen tunteen kanssa ja minä halusin ihmiseltä, joka on ollut minulle ainakin rehellinen, niin sanoisi minulle rehellisesti, miten asia on.

Niin halusin vain sanoa sen teille, että se, mitä minä halusin tai mitä minä halusin tällä tilanteella, oli se, että joku sanoo minulle vain rehellisesti, että joo, se on ihan ok, [– –] tai että ei niin voi tehdä tai minua kohtaan ei voi tehdä silleen. Se oli ehkä niin kun se, että minä halusin itselleni sen tunteen pois.

yyttäjä aloitti poliisirikos­tutkinnan virka­velvollisuuden rikkomisesta.

Rikos­tutkinta koski sitä, että poliisimies oli ottanut yhteyttä tutkimansa tapauksen uhriin ja aloittanut tämän kanssa seksisuhteen tietoisena tämän haavoittuvasta asemasta. Olihan poliisi toiminut Välikankaan tapauksessa rikostutkijana. Hän oli kuulustellut Välikangasta ja laatinut esitutkintapöytäkirjan liitteet, joissa oli Nikon ja Välikankaan välisiä viestejä sekä Välikankaan puhelimesta löytyneitä valokuvia Nikosta.

Tutkinnan aikana tuli esille, että poliisi oli myös urkkinut Nikon tietoja poliisin tietojärjestelmästä.

Nikon kuulustelun jälkeen krp takavarikoi poliisin asunnosta tietokoneen, ulkoisen kiintolevyn sekä usb-muistitikun. Niiltä löytyi yhteensä 8 515 kuvaa ja 65 videota alaikäisistä.

Krp:n ja valtakunnansyyttäjäntoimiston ohjeen mukaan tällainen materiaali voidaan jakaa kolmeen luokkaan.

Ensimmäisessä ovat kuvat tai videot, joissa lapsi tai lapset poseeraavat tai kuva tarkennetaan lapsen sukuelimiin. Kakkosluokassa ovat kuvat tai videot, joissa on lapseen kohdistuvaa seksuaalista toimintaa muiden toimesta tai materiaalia, jossa lapsi laittaa omat sormet tai esineen omaan sukuelimeensä. Miehen laitteilta löytyi 916 kakkosluokan kuvaa ja seitsemän videota.

Kolmannessa luokassa ovat kuvat tai videot, joissa lasta raiskataan, pakotetaan, uhataan tai sidotaan, joissa lapsi sekaantuu eläimeen, sekä sellainen kakkosluokan materiaali, jossa lapsi vaikuttaa olevan alle 6-vuotias. Poliisimiehen laitteilta löytyi kaksi kolmosluokan kuvaa.

Poliisimies vetosi oikeudessa siihen, että hän oli tuonut muistitikun töistä kotiin tietämättä, mitä sisältöä sillä oli ollut. Tietokoneelle ladatuista kuvista hän sanoi, että ne oli ladattu vahingossa ja poistettu, kun kuvien laiton sisältö oli selvinnyt. Oikeuden tuomiosta ei käy ilmi selitystä sille, miten kuvat ja videot olisivat päätyneet miehen ulkoiselle kovalevylle. Poliisi vetosi siihen, että tiedostot oli poistettu, joten hän ei ollut pitänyt niitä hallussaan.

Oikeus piti poliisin väitteitä epäuskottavina.

Laitteiden hallussapito, kuvien ja videoiden lukumäärä, todistaja [––] kertomat kuvien meta-tiedot ja materiaalista laaditut hakemistot huomioon ottaen käräjäoikeus katsoo asiassa näytetyksi, että vastaaja on ollut tietoinen materiaalin laadusta ja että se on jonain aikana ollut myös hänen hallussaan. Käräjäoikeus ei pidä uskottavana edellä mainitut seikat huomioiden vastaajan kertomusta siitä, että materiaali olisi jotenkin hänen tietämättään tai vahingossa päätynyt hänen hallussaan olleille laitteille.

Iso osa materiaalista oli tuhottu laitteilta siinä vaiheessa, kun krp ne takavarikoi. Tuomioistuin totesi, että kuvien palauttamiseen tarvittavia ohjelmia on vapaasti kenen tahansa ladattavissa internetistä. Nykyään palautusohjelmien saatavuus ja käyttäminen on helpompaa ja yleisempää kuin aiemmin. Lisäksi tässä tapauksessa vastaaja on tekoaikaan työskennellyt Helsingin poliisissa seksuaalirikostutkinnassa, jolle on muun ohella kuulunut tämäntyyppisten rikosten tutkinta.

Tuomioistuin kuitenkin katsoi teot isoilta osin vanhentuneiksi.

Mies tuomittiin lopulta 127 kuvasta. Hän sai sukupuolisiveellisyyttä loukkaavien lasta esittävien kuvien hallussapidosta 25 päiväsakkoa, yhteensä 550 euroa. Tuomio ei ole lainvoimainen.

Virkarikos­tutkinnat kaatuivat.

Syyttäjä syytti poliisi­miestä ensin siitä, että tämä olisi hakenut kahdesti Nikon tietoja lainvastaisesti poliisin tietojärjestelmästä, vuosina 2016 ja 2017.

Aiempaa hakua koskeva syyteoikeus ehti vanhentua. Esitutkinnan keston takia haastemies oli saanut toimeksiannon vain päiviä ennen vanhentumista ja yrittänyt tavoittaa poliisimiestä, mutta häntä ei löydetty. Haastemiehen saamien tietojen mukaan poliisimies oli lähtenyt kauas pohjoiseen Suomeen.

Syyttäjä oli sitonut haut ikään kuin yhdeksi tekokokonaisuudeksi, minkä takia syyte kyettiin silti nostamaan molemmista hauista. Mies pystyi kuitenkin myöhemmin osoittamaan, että hänellä saattoi olla jälkimmäiselle haulle virkatehtäviin liittyvä syy.

Sen seurauksena syyttäjä joutui peruuttamaan syytteen.

Syyttäjä ei myöskään nostanut syytettä siitä, että poliisi aloitti Nikon kanssa seksisuhteen. Tutkinnassa ei kyetty näyttämään, että mies olisi esimerkiksi pitänyt yhteyttä Nikoon nimenomaan virkaa toimittaessaan tai käyttänyt virassaan saamiaan tietoja Nikoa tavatakseen.

Poliisimiehen asema Nikon tapauksen rikostutkijana ja ylipäänsä poliisina ei riittänyt syytteiden nostoon. Tämä johtuu siitä, että virkarikos on sidottu voimakkaasti virkatehtävässä tapahtuvaan toimintaan.

Korkein oikeus on linjannut, että pelkkä yleinen poliisin auktoriteettiin vetoaminen ei riitä virkarikoksen tunnusmerkistön täyttymiseen. Tästä syystä esimerkiksi poliisia, joka oli raiskannut 16-vuotiaan tytön, ei tuomittu lisäksi virkarikoksesta. Mies oli tavannut hatkassa olleen tytön öisellä kadulla, ilmoittanut olevansa poliisi, esittänyt virkamerkkinsä ja saanut tytön asuntoonsa.

Tutkinnassa kävi ilmi, että Nikoon yhteyttä ottanut poliisi oli ollut Grindr-palvelun kautta yhteydessä myös toisen aiemmin tutkimansa rikostapauksen uhriin, jota hän oli itse kuulustellut.

Kuulustelussa poliisi ei osannut kertoa, miksi hän laittoi epäillyn rikoksen uhrille viestiä. Hän oli kysynyt tämän ikää, ja uhri oli vahvistanut olevansa 20-vuotias. Poliisi oli kommentoinut: ”miehen ikään jo päässy eikä enää teini”. Sen jälkeen he olivat vaihtaneet useita viestejä, mutta tutkinnan perusteella he eivät tavanneet.

Entä Nikon kertomukset seksuaalisista tapaamisista salilla ja kyydistä poliisin siviilivirka-autossa?

Niitä Niko ei maininnut esitutkinnassa. Hän ei maininnut myöskään sitä olennaista asiaa, että poliisi olisi näyttänyt hänelle puhelimestaan kuvia muista seksikumppaneista, joista yksi oli Nikon käsityksen mukaan Tuomo Välikankaan uhri.

Miksi Niko ei kertonut tätä kaikkea poliisille?

Hän sanoo olleensa kuulustelussa hermostunut. Päätyminen krp:n kuulusteluun tuli šokkina, koska hän oli vain halunnut purkaa tuntojaan Tuija Kiviselle. Häntä pelotti, että jos hän sanookin jotain väärin, hän voi joutua itse syytteeseen. Hän kertoo, ettei tuntenut oloaan turvalliseksi kuulustelijan kanssa. Hän ei tiennyt, mitkä kaikki asiat olivat olennaisia rikostutkinnan kannalta. Kuulustelija ohjasi keskustelun kulkua, ja hän pyrki vain vastaamaan kysymyksiin.

HS kysyi asiasta näkemystä neljältä poliisilta, joilla on pitkä kokemus rikostutkinnasta. Heidän mukaansa ei ole lainkaan poikkeuksellista, että epäillyn rikoksen uhri ei ymmärrä, uskalla tai muista tuoda kaikkia asioita esiin kuulustelussa.

HS pyysi myös kahdelta kokeneelta poliisilta arviota siitä, miten itse seksiaktien yhteydessä tapahtuneita asioita oli tutkinnassa selvitetty. Poliisit eivät halua kommentoida tutkintaa nimillään.

Poliisien mielestä tutkinta oli näiltä osin puutteellista tai ainakin niukkaa.

Kuulustelija kysyi Nikolta, oliko tämä itse ollut ”seksuaalisesti aktiivinen”, mutta Niko ei vastauksen perusteella ymmärtänyt kysymystä. Häneltä ei selvitetty tarkemmin sitä, mitä hänen ja poliisimiehen välisissä, seksiin johtaneissa tilanteissa oli tapahtunut. Esimerkiksi ensimmäisellä kerralla, kun Niko yhä asui vastaanottoperheessä.

Niko sanoi kertoneensa poliisille, että häneen oli sattunut seksin aikana eikä se ollut tuntunut hyvältä. Hänelle ei esitetty asiasta jatkokysymyksiä. Näin keskustelu sujui:

Kuulustelija: Onko tämä [poliisi] painostanut sinua mihinkään?

Niko: Ei.

Kuulustelija: Sinä aika kauan mietit, niin kerrotko, mitä sinä ajattelet?

Niko: No, tai siis sitä, koska, tai silleen minä en nauti siitä, että minuun yhdytään tai se ei tunnu minusta hyvälle. Mutta minä annan sen tapahtua sen takia, että joku toinen ihminen voi saada siitä mielihyvää, niin sitten minä vain mietin, että se ei ole painostamista, vaikka joku niin kun haluaa sitä tehdä, joo, ei se ole painostamista. Ei se ehkä ole.

Kuulustelija: Oletko sinä koskaan sanonut näissä tilanteissa, että sinä et halua?

Niko: Olen minä sanonut, että se niin kun, että minua ehkä sattuu tai että se ei tunnu hyvälle, mutta sitten minä olen antanut sen tapahtua, koska minä tiedän, että hänestä se tuntuu hyvälle.

HS:n haastattelemat poliisit tosin ymmärtävät ratkaisua olla aloittamatta esitutkintaa seksuaalirikoksesta. He sanovat, että sitä olisi erittäin vaikea näyttää toteen, koska tilanteissa ei kerrotun perusteella ole käytetty väkivaltaa tai uhattu sillä.

Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Sakari Melander kertoo olevansa lähtökohtaisesti samaa mieltä. Melanderin mielestä kyseessä on haasteellinen tapaus, mutta ainakin asia olisi hänestä pitänyt selvittää paremmin. Hän kummeksuu sitä, että tutkintaa on ohjattu voimakkaasti vain virkarikoksen suuntaan eikä mahdollista seksuaalirikosta ole selvitetty enempää.

”Onko pyritty käyttämään toisen henkilön alisteista asemaa hyväksi ja vielä poliisin asemaan tukeutuen? Tämä poliisimies on varmasti ollut tietoinen siitä henkisestä kuormituksesta, joka Nikolla on ollut, koska hän on toiminut aiemmassa tutkinnassa rikostutkijana”, Melander sanoo.

”Esitutkintakynnys edellyttää jotain konkreettista epäilyn tueksi, ja tässä on vaikka mitä. Jo pelkästään se muodostaa korostetun selvittämisintressin, että seksuaalirikoksia tutkiva poliisi on väitetysti toiminut tällä tavalla suhteessa aikaisemmin tutkimansa jutun uhriin.”

Tapauksen syyttäjä sekä tutkinnanjohtaja sanovat, että myös mahdollinen seksuaalirikos oli harkinnassa, kun asiassa pohdittiin tutkittavia rikosnimikkeitä. Heidän mukaansa asiassa ei kuitenkaan tullut esille sellaisia seikkoja, jotka olisivat perustelleet esitutkinnan aloittamista.

Tutkinnanjohtaja muistuttaa, että Nikolla on ollut mahdollisuus kertoa näkemyksiään kolmessa kuulustelussa, minkä lisäksi häneltä on pyydetty loppulausuntoa.

Koska asiassa ei tutkittu seksuaalirikosta, Nikolla ei ollut oikeutta maksuttomaan asianajajaan. Esitutkinnan päättymisvaiheessa häntä auttoi kuitenkin asianajaja, joka teki työtä ilmaiseksi.

Niko ja asianajaja päättivät aikanaan tyytyä poliisin ja syyttäjän ratkaisuihin. Asianajajan mukaan ratkaisuun vaikutti pelko siitä, että jos Niko lähtisi ajamaan seksuaalirikossyytettä omin voimin, hän voisi joutua maksamaan isot oikeudenkäyntikulut.

Kun rikostutkinta Nikoon yhteyttä ottaneesta poliisista alkoi, Helsingin poliisilaitos pidätti hänet virasta. Poliisin on lain mukaan käyttäydyttävä sekä virassa että yksityiselämässään siten, ettei se ole omiaan vaarantamaan luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon.

Poliisimies on nyt irtisanottu.

Hän vastaa puhelimeen mutta ei ehdi heti jutella. Sovimme, että palaamme haastatteluun myöhemmin samana päivänä.

Haastattelussa poliisi esittää lapsia koskevasta materiaalista samat näkemykset kuin oikeudessa. Hän sanoo ladanneensa hyväksikäyttömateriaalia tietokoneelleen vahingossa. Mies kuitenkin tunnetaan tietoteknisesti poikkeuksellisen taitavana poliisina, ja hän työskenteli seksuaalirikostutkinnassa vuosien ajan.

Hän sanoo, että niin ikään vahingossa hänelle päätyi myös muistitikku, jolla oli ollut yli 60 videota lapsista.

”En ole ottanut sitä tietoisesti, vaan olen katsonut, että tässä on tyhjä muistitikku. Se on ollut jossain työpöydällä tai hyllyssä. Olen ottanut sen töistä, kun olen tehnyt esimerkiksi etätöitä tai kun olen tehnyt jotain muuta työhön liittyvää asiaa kotona.”

Sitä, miten hänen ulkoiselle kiintolevylleen päätyi yli 8 500 kuvaa lapsista, mukaan lukien kaikkein rankimpia hyväksikäyttökuvia, mies ei osaa selittää.

”En osaa sanoa. Se on minullekin epäselvää”, hän sanoo ja lisää, ettei halua kommentoida asiaa enempää, koska asiaa käsitellään vielä hovioikeudessa.

Nikosta kysyttäessä poliisi sanoo, että hän ei ottanut Nikoon tietoisesti yhteyttä vaan törmäsi tähän sattumalta seuranhakupalvelussa.

Poliisin mukaan Nikon kuvaukset heidän suhteestaan ja tapaamisistaan eivät pidä paikkaansa, mutta tarkemmin hän ei halua kommentoida asiaa mediassa. Poliisi sanoo, että Niko valehtelee lähes kaikesta.

Poliisi kuitenkin myöntää, että hänellä oli seksuaalinen suhde Nikon kanssa ja että he tapasivat vuoden 2013 syksyllä. Hän sanoo myös kertoneensa Nikolle olevansa poliisi ja tutkineensa Välikankaan tapausta. Poliisi sanoo, ettei hän tiedostanut, että Niko olisi ollut mitenkään huonossa psyykkisessä kunnossa tai haavoittuvassa asemassa heidän tavatessaan ja harrastaessaan seksiä.

”Olen kommentoinut tätä asiaa jo esitutkinnassa enkä viitsi mediassa alkaa tätä ruotimaan. Hän on ollut täysi-ikäinen, hän on itse saanut päättää, hän on halunnut jatkaa tapailua. Me olimme kuitenkin kaksi aikuista ihmistä.”

Poliisimies kiistää urkkineensa Nikon tietoja poliisin järjestelmästä. Hän sanoo, että hänellä on ollut hakuun virkatehtävään liittyvä syy. Sellaista ei esitutkinnassa ole löydetty. Miehen mukaan hän oli kuitenkin mukana erilaisissa salaisissa tiedustelutehtävissä, joihin haku liittyi ja joista ei jäänyt virallista merkintää. Hän sanoo, ettei voi avata asiaa enempää.

Poliisimies sanoo myös, ettei ole yrittänyt vältellä haastemiestä, vaan oli tuohon aikaan lomalla.

Mies kiistää, että hän olisi koskaan tavannut Nikoa työajalla tai antanut tälle kyytiä poliisiautossa. Hän myös kiistää näyttäneensä Nikolle kuvia muista seksikumppaneistaan ja sanoo, ettei ole ollut yhteydessä muihin tutkimiensa rikosten uhreihin.

Hän kertoo ihmettelevänsä, miksi Niko kertoo näistä asioista nyt. Hän viittaa siihen, että Välikangas on ollut taas esillä. Helsingin poliisi kertoi alkuvuonna saaneensa valmiiksi jälleen Välikangasta koskevan laajan seksuaalirikostutkinnan. Tällä kertaa uhreja epäillään olleen neljäkymmentäviisi.

”Minulla kävi mielessä, onko hän ollut yhteydessä Välikankaaseen ja he ovat puhuneet jotain minusta. Jos miettii motiiveja”, poliisimies sanoo.

Miksi Niko olisi häntä hyväksikäyttäneeseen Tuomo Välikankaaseen yhteydessä?

”En tiedä.”

Tarkoitatko, että Niko olisi yhdessä häntä hyväksikäyttäneen pedofiilin kanssa juoninut sinua vastaan?

”En tarkoita mitään, olen miettinyt vain motiiveja. En voi sanoa mistään mitään varmaa. Kyseenalaistan tai ihmettelen vain sitä, miksi hän seitsemän vuotta myöhemmin haluaa tulla asiassa esiin.”

Helsingin poliisilaitoksen lakimies Kari Rauramaa kuvaa tapausta ”hyvin valitettavaksi”.

Poliisimies irtisanottiin kesäkuussa. Perusteet irtisanomiselle olivat Rauramaan mukaan ”kyseenalainen yhteys rikosasian asianomistajaan” sekä miehen hallinnassa olevilta laitteilta löytynyt laiton materiaali.

”Laitos näkee, että tässä tapauksessa poliisin olisi täytynyt ehdottomasti pidättäytyä aloittamasta suhdetta asianomistajan kanssa, ottaen huomioon, mistä tutkinnasta ja mistä rikoksista tapauksessa on ollut kysymys”, Rauramaa sanoo.

Rauramaa kommentoi myös poliisin väitettä siitä, että tämä olisi ottanut lasten seksuaalista hyväksikäyttömateriaalia sisältäneen usb-tikun vahingossa töistä kotiinsa.

”Meillä on olemassa säännöt siitä, mitä materiaalia voi viedä kotiin. Etätyöhön ei ole seksuaalirikostutkinnassa annettu edes lupaa, ja tällaista salassa pidettävää aineistoa ei määräysten mukaisesti myöskään saa käsitellä kotona.”

Nikon tietojen urkinnasta Rauramaa sanoo, että laitoksella ei ole olemassa mitään salaisia tiedustelutehtäviä, joista poliisin esimiehet eivät olisi olleet tietoisia ja jotka eivät olisi myöhemmin todennettavissa.

Rauramaan mukaan laitoksen johto aikoo nyt perustaa uuden, luottamuksellisen tehtävänkuvan. Tehtävää hoitavaan poliisiin voi olla yhteydessä, jos epäilee kollegan toimivan epäeettisesti.

Rauramaa sanoo, että poliisimiehen soveltuvuutta arvioitiin niin poliisikouluun, Helsingin poliisiin kuin seksuaalirikostutkintaan pyrkiessä. Laitos harkitsee kuitenkin ottavansa nyt käyttöön psykologiset testit seksuaalirikostutkintaan hakeville. Lisäksi tutkijat ovat jatkuvassa työnohjauksessa, Rauramaa sanoo.

Poliisin toiminnassa ei ollut aiemmin mitään, mikä olisi kiinnittänyt laitoksella erityistä huomiota, eikä poliisiin ollut kohdistettu kurinpidollisia toimenpiteitä.

Helsingin poliisin seksuaalirikostutkintayksikkö on tiivis ja varsin pieni ryhmä, jonka koko on vaihdellut noin kymmenestä pariinkymmeneen poliisiin. HS on puhunut useille miehen entisille kollegoille. He kertovat olevansa yllättyneitä, todella surullisia ja syvästi pettyneitä tapahtumista.

Poliisimies tunnettiin hiljaisena ja vetäytyvänä, eikä hän juurikaan avannut yksityiselämäänsä.

Nikoa on haastateltu tätä juttua varten monta kertaa. Hän kysyy uudestaan ja uudestaan tämän saman kysymyksen:

”Tuntuuko sinusta, että olen toiminut jotenkin tyhmästi? Olenko minä ihan vitun tyhmä? Kysyn sitä aina itseltäni.”

Tommi P. Pesonen on sekä Poikien talon että Tyttöjen talon seksuaaliterveydestä ja seksuaaliväkivaltatyöstä vastaava ohjaaja. Taloon tulevien uusien asiakkaiden määrä vaihtelee paljon. Tänä vuonna asiakkaaksi on tullut 121 seksuaaliväkivallan uhria, joista poikia on vain 15.

Nikon tapauksen kaava on Pesoselle tuttu. Niko näki poliisimiestä vuosien ajan, vaikka sanoo nyt, että tapaamiset aiheuttivat hänelle pahan olon. Hän tapasi monta kertaa – kuten moni muukin uhri – myös Tuomo Välikankaan.

Siinä, että palaa hyväksikäyttäjän luo ja on itsekin aktiivinen, ei ole Pesosesta mitään yllättävää.

”Uhrin kiinnittyminen tapahtuu sitä kautta, että hänelle tarjotaan jotain, jota me kaikki kaipaamme, eli nähdyksi ja kuulluksi tulemisen kokemusta. Ei ole tavatonta, että mennään uudestaan ihmisen luokse, vaikka olisi tullut raiskatuksi. Siinä voi olla myös sellainen hallinnan tunteen yritys, että tällä kertaa se ei mene niin, tällä kertaa saan sellaisen korjaavan kokemuksen.”

Pesosen mukaan homoseksuaalipoikien kohdalla riski tulla hyväksikäytetyksi on korostetun suuri.

”Mitä useamman kerran tulee ulossuljetuksi ja kokee, ettei kuulu joukkoon eikä ole yhtä arvokas, sitä enemmän lähtee hakemaan hyväksyntää ja altistuu myös hyväksikäytölle. Kaikki se, miten eduskunnassa tai muualla mollataan seksuaalivähemmistöön kuuluvia, vaikuttaa ihmisiin.”

Seksuaalivähemmistöön kuuluvat ovat useammin yksin, ilman vertaisyhteisöä, jonka kanssa jakaa ajatuksia ja kokemuksia. He voivat olla ilman kavereita, joille voi kertoa oudolta tuntuvista lähestymisyrityksistä. Jos nuori peittelee seksuaalista suuntautumistaan, ei asioista välttämättä uskalla kertoa esimerkiksi vanhemmille. Moni Poikien talon asiakkaan vanhempi on kuullut lapsensa olevan homoseksuaali vasta, kun hyväksikäyttö on paljastunut. Kaikki tämä lisää riskiä, Pesonen sanoo.

Kun hyväksikäyttöä tapahtuu, voi siitä kertomisen kynnys olla homoseksuaalipojilla vielä tavallistakin korkeammalla.

Poikien hyväksikäyttö on viranomaisten mukaan todella yleistä, mutta se pysyy piilossa tyttöjen hyväksikäyttöäkin enemmän. Suurin osa tapauksista ei tule viranomaisten tietoon, ja niistä uhreista, jotka tulevat, moni ei hae apua. Edes laajoista niin sanotuista pedofiilirinkitapauksista ei välttämättä ohjaudu Poikien taloon ketään. Myös naiset hakevat apua viipeellä, mutta Pesosen kokemuksen mukaan miehet vielä hitaammin.

Pesonen arvioi, että se voi johtua maskuliinisuuteen liittyvistä, syvään juurtuneista käsityksistä ja häpeästä.

”Mies on saalistaja, toimija, ei koskaan kohde ja uhri. Kun kohtaa kaltoinkohtelua, niin jostain nämä vanhakantaiset käsitykset saattavat ponnahtaa pintaan. Että tavallaan se pojan tai miehen miehisyys ja maskuliinisuus kiistetään sillä teolla. Hän onkin uhri, kokija, häneen sattuu. Et pystynyt puolustamaan itseäsi, ’annoit sen tapahtua’.”

Nikon tapaus herättää monia kysymyksiä.

Poliisimies ei välttämättä syyllistynyt mihinkään rikokseen ottaessaan yhteyttä Nikoon ja aloittaessaan seksisuhteen. Mutta voiko sellaista pitää poliisin virassa toimivalta mitenkään hyväksyttävänä?

Välikangas-tutkinta alkoi vuonna 2012 ja juuri noihin aikoihin poliisimies siirtyi seksuaalirikostutkintaan.

Onko sattumaa, että mies otti yhteyttä uhriin heti ensimmäisten tutkimiensa tapausten jälkeen?

Onko hän ollut yhteydessä tai yrittänyt ottaa yhteyttä myös muihin kuin kahden tutkimansa seksuaalirikoksen uhriin?

Ottiko poliisi tietoisesti Nikoon yhteyttä pian sen jälkeen, kun tämä täytti 18?

Miten poliisin seksuaalirikostutkinnassa on voinut toimia kahdeksan vuoden ajan henkilö, jonka laitteilta löytyi kotietsinnässä tuhansia kuvia sekä kymmeniä videoita alaikäisten seksuaalisesta hyväksikäytöstä?

Onko mies hakeutunut tehtävään päästäkseen lasten ja nuorten lähelle?

Tapaamme Nikon kotona pääkaupunki­seudulla. Hän voi nyt paremmin. Niko käy töissä, sekä ensimmäistä kertaa elämässään terapiassa.

Niko sanoo, että silloin kun Välikangas tai poliisi hyväksikäyttivät häntä, hän ei ajatellut joutuvansa hyväksikäytetyksi. Siihen vain sopeutui, että ”tämä on yksi ikävä osa tätä suhdetta, muuten tämä on ok”. Poliisi tuli hänen elämäänsä, kun Välikankaaseen liittyvät traumat olivat vielä tuoreita. Oikeusprosessikin oli edelleen kesken.

”Hän tuli juuri tilanteeseen, jossa olin ihan todella sekaisin. En tiennyt, kuka olen, en tiennyt, mitä tunnen tai haluan tai kehen luotan. Tämä poliisi oli minulle jotenkin sellainen esikuva.”

Nuoruudessaan Niko kohtasi homofobiaa ja homoseksuaaleista vitsailua niin kotonaan kuin koulussa. Hän ”seurusteli” naispuolisen kaverinsa kanssa näyttääkseen olevansa hetero. Hän kävi herätyskristillisen järjestön eheytymisleirillä ”parantuakseen”.

”Se häpeä, kun on erilainen eikä kuulu normiin, on iso. Sitä yrittää löytää sellaista tunnetta, että minä kelpaan, minä olen hyvä. Uskon, että monella pojalla tämä selittää sen, miksi on antanut ylittää rajan, jota ei olisi halunnut ylittää.”

Niko sanoo, että hän on halunnut puhua kokemuksistaan, jotta hyväksikäytön uhrit ymmärtäisivät ja uskaltaisivat hakea ammattiapua.

”Minulle on tärkeintä, että kukaan väkivallan tai seksuaalirikoksen uhri ei joutuisi kokemaan sitä, mitä itse olen kokenut.”

Jutun tiedot perustuvat Nikon ja muiden tapausta tuntevien haastatteluihin sekä asiakirjoihin ja muuhun aineistoon. Nikon nimi on muutettu hänen yksityisyytensä suojaamiseksi.

Jos olet 13–28-vuotias ja koet joutuneesi seksuaalisesti kaltoinkohdelluksi tai seksuaalisen väkivallan uhriksi, voit ottaa luottamuksellisesti yhteyttä Loisto setlementin Tyttöjen sekä Poikien Talon yhteiseen seksuaaliväkivaltatyön päivystyspuhelimeen numeroon 050 321 1345, tai osoitteeseen seksuaalivakivaltatyo@loistosetlementti.fi.

Jos sinulla on lisätietoa tässä jutussa käsitellyn poliisimiehen toiminnasta, voit olla yhteydessä jutun kirjoittajaan osoitteessa paavo.teittinen@hs.fi. Yhteydenotot ovat luottamuksellisia.