”Ne tyypit” vyöryttivät vihaa ja uhkauksia, ja lopulta Hanna

”Ne tyypit” vyöryttivät vihaa ja uhkauksia, ja lopulta Hanna Huumonen linnoittautui kotiinsa turva­sumuttimen kanssa – Huumonen katkaisi MV-lehden raha­virran, ja vastaisku oli armoton
MV-lehden vastaisen boikottikampanjan aloittanut Hanna Huumonen on yksi asianomistajista oikeudenkäynnissä Ilja Janitskinia vastaan. Käräjäoikeus antaa päätöksensä torstaina.
Tilaajille
Vihahyökkäys Hanna Huumosta vastaan alkoi tammikuussa 2016.
Vihahyökkäys Hanna Huumosta vastaan alkoi tammikuussa 2016. (KUVA: JUKKA GRÖNDAHL / HS)
Susanna Reinboth HS

Julkaistu: 18.10. 2:00 , Päivitetty: 18.10. 6:11

Kun MV-lehden lanseeraama hyökkäys oli pahimmillaan, Hanna Huumonen halusi luovuttaa. Hänestä tuntui, ettei hän koskaan enää sano mitään. Sitten hän mietti uudelleen. Eihän se näin voi mennä! Jos hän vaikenee, ne tyypit ovat voittaneet.

Niin Huumonen heitä kutsuu. ”Ne tyypit”.

Ne tyypit ovat pommittaneet Huumosta törkyviesteillä lähes kolme vuotta. He ovat nimitelleet häntä ala-arvoisilla nimityksillä. He ovat toivoneet hänen kuolemaansa.

Torstaina saadaan tietää käräjäoikeuden arvio ”niiden tyyppien” johtohahmosta. Oikeus antaa tuomionsa jutussa, jossa MV-lehden perustajaa Ilja Janitskinia syytetään muun muassa Huumoseen kohdistuneesta törkeästä kunnianloukkauksesta.

Syyte on vain yksi Janitskiniin kohdistetuista syytteistä. Syyttäjä vaatii hänelle ehdotonta vankeusrangaistusta kahdesta muustakin törkeästä kunnianloukkauksesta, kahdesta kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, laittomasta uhkauksesta, salassapitorikoksista, tekijänoikeusrikoksista sekä rahankeräys- ja rahapelirikoksista.

Huumonen joutui Janitskinin lanseeraaman vihahyökkäyksen kohteeksi tammikuussa 2016. Syynä oli raha.

Huumosen johtama Sosialidemokraattiset Opiskelijat alkoi kysyä yrityksiltä, haluavatko he todella mainostaa firmaansa MV-lehdessä. Tulosta tuli: yritykset alkoivat vetää mainoksiaan MV-lehdestä. MV-lehden tulonlähde tyrehtyi.

Siitä alkoi MV-lehden vastaisku.

Huumonen oli ohjaamassa jumppaa helsinkiläisellä salilla, kun puhelin alkoi soida ja viestejä tulvia. MV-lehti oli julkaissut Huumosen kuvan ja yhteystiedot. Se nimitti häntä ”suvakkihuorapelleksi” ja ”suvakkiterroristiksi”.

Viestittelijöillä ei tuntunut olevan mitään estoja. Häntä haukuttiin ja hänelle toivottiin pahaa. Joku laittoi hänen puhelinnumeronsa seksipuhelinlinjalle, ja vastaaja täyttyi huohottavien miesten viesteistä.

Huumonen oli osannut odottaa jonkinlaista reaktiota, mutta vastaisku ylitti kaiken järjen.

”Se oli ihan jäätävää. Pahinta oli, kun kaveri kertoi, että nyt MV-lehden keskustelupalstalla etsitään sinun kotiosoitettasi.”

Huumonen jäi pois töistä ja linnoittautui kolmeksi kuukaudeksi kotiinsa. Ulkona liikkuessaan hänellä oli turvasumutin. Kaikesta huolimatta hän kuvailee itseään onnekkaaksi. Hänellä oli ympärillään turvaverkko, jolta hän sai tukea ja apua. Hän ei esimerkiksi itse lukenut saamiaan vihaviestejä, vaan kaverit seuloivat materiaalin.

Lokakuussa 2016 Huumonen lähti Brysseliin europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaaren (sd) avustajaksi.

”Oikeastaan lähdin Brysseliin sen takia, että minua pelotti olla täällä.”

Avustajana hän oli turvallisemmassa roolissa, taustalla. Pelko tuli uudelleen, kun hän huomasi olevansa raskaana. Hän soitti miehelleen itkupuhelun. Hän ei uskalla tulla Suomeen, koska ne tyypit ovat siellä. Mitä jos hänelle ja vauvalle tapahtuu jotain?

Huumonen teki rikosilmoituksia saamistaan uhkauksista ja kunnianloukkauksista, mutta harva johti mihinkään. Poliisikuulustelut muistuttivat välillä sketsiä:

Mikä tässä viestissä loukkaa kunniaasi, poliisi kysyi.

Se alku, ”suvakkihuora”.

Mikä tässä viestissä uhkaa sinun henkeäsi?

No se loppu, ”toivottavasti joku tappaa sut”.

Jokainen viesti tutkittiin omana rikoksenaan. Tätä Huumonen pitää ongelmana. Jonkun olisi pitänyt katsoa kokonaisuutta.

Jokainen poliisin ilmoitus tutkinnan lopettamisesta tuntui märältä rätiltä vasten kasvoja.

”Me puhumme sadoista viesteistä. Nyt kaksi niistä on menossa käräjille.”

Huumonen toivoo, että poliisin yhteydenotolla olisi ollut viestittelijöihin edes pedagoginen vaikutus. Itse hän ei tunne saaneensa oikeutta. Olo on turvaton.

Hän on kuitenkin päättänyt, että näin ei voi jatkua.

”Koska tämä ei lopu, se täytyy valjastaa johonkin hyvään. Mitä tästä kaikesta voidaan oppia?”

Huumonen ehdottaa kolmea lainmuutosta.

Tärkeimpänä hän pitää sitä, että toimittajiin ja tutkijoihin kohdistuneet uhkailut ja vihaviestit saataisiin virallisen syytteen alaisiksi. Nyt kunnianloukkaukset ja laittomat uhkaukset ovat asianomistajarikoksia eli syyttäjä ei saa nostaa syytettä ilman uhrin lupaa.

Huumonen haluaa, että toimittajat voivat välittää kaikenlaista tietoa ilman uhkailuja.

”Valemedian myötä on tullut yhä tärkeämmäksi suojata toimittajia. Riippumaton tiedonvälitys pitää turvata. Tämä on elintärkeää.”

Mutta kuka on toimittaja? Oliko esimerkiksi MV-lehteä julkaissut Ilja Janitskin toimittaja?

Määritelmää täytyy miettiä, Huumonen sanoo. Yksi vaihtoehdoista antaa erityistä suojaa sellaisille tiedotusvälineille, jotka ovat Julkisen sanan neuvoston valvonnan piirissä.

Huumonen ehdottaa myös mahdollisuutta koventaa rangaistusta, jos rikoksen vaikuttimena on sukupuoli. Nykyisin rangaistusta voidaan koventaa, jos rikoksen motiivina on ollut esimerkiksi rotu, ihonväri, syntyperä, uskonto tai seksuaalinen suuntautuminen.

Tähän listaan Huumonen haluaa siis lisätä sukupuolen. Se voi tarkoittaa myös miehen suojaamista, mutta syystä tai toisesta nettivihan kohteena tuntuvat olevan naiset.

”Sananvapauttaan käyttävä nainen nähdään edelleen uhkana. Naisen rooliin ei sovi olla julkinen toimija”, Huumonen pohtii.

Kolmanneksi Huumonen esittää järjestäytyneen rasismin kieltämistä.

Turun hovioikeuden päätös lakkauttaa Pohjoismainen vastarintaliike (PVL) on hänen mielestään askel oikeaan suuntaan. Lainmuutosta ei välttämättä tarvita, jos PVL:n lakkauttamisesta saadaan tarpeeksi vahva ennakkotapaus. Sen takia Huumonen toivoo, että viimeisen sinetin lakkauttamiselle antaa korkein oikeus.

Vapauksien rajoittamisessa täytyy aina olla varovainen, Huumonen painottaa. Yhdistymis- ja sananvapaus kuuluvat olennaisesti demokratiaan. Nyt näiden vapauksien käytössä on hänen mielestään sekaannusta.

”Aina ei tavoiteta sitä, mistä vapauksissa ja velvollisuuksissa on kyse.”

Hän kertoo saaneensa arvostelua sananvapauden rajoittamisesta, kun opiskelijajärjestön tempauksessa otettiin yhteyttä MV-lehden mainostajiin.

”Itse asiassa käytin silloin sananvapautta. Boikotti on hieno markkinataloudellinen kikka, jolla voi sanoa yrityksille, että on tyhmää mainostaa MV-lehdessä. Jos ne vetävät mainoksensa pois, nekin käyttävät sananvapauttaan.”

Joillekin sananvapaus tuntuu kiteytyvän heidän oikeuteensa sanoa muista ihmisistä mitä vain, Huumonen sanoo.

”Minut ja minunlaiseni pyritään vaientamaan.”

Käräjäoikeuden Janitskin-päätös jännittää ja pelottaa Huumosta. Jos Janitskinia ei tuomita, onko hän itse taas vapaata riistaa?

Huumonen ei kuitenkaan enää vaikene.

”Minun täytyy jaksaa taistella, jotta niiden ei tarvitse, jotka on vaiennettu ja jotka pelkäävät. Haluan, että oikeutta saavat nekin, jotka ovat taistelussa väsyneet.”

Helsingin Sanomia julkaiseva Sanoma Media Finland on yksi asianomistajista Ilja Janitskinin oikeudenkäynnissä.