Bulldog Brewer -arvio

Käyttökokemuksia Bulldog Brewerista

ingressi:

Aloitteleva kotipanimo vaihtoi kattilan, uunin ja lieden Bulldog Breweriin. Brutaali ja tekninen analyysi jääköön Tekniikan Maailmaan, nyt keskitytään amatöörien käyttökokemuksiin.

teksti:

Puolisen vuotta sitten panimomme aloitti puuhastelun oluen parissa. Kotona kokeiltu systeemi, jossa mäskäys ja keittäminen hoidetaan tavallisilla keittiövälineillä osoittautui muuten toimivaksi, mutta aikaa ja vaivaa kului suunnattomasti eräkokojen pysyessä pieninä. Kattilat, uuni ja liesi oli korvattava jollain. Vaihtoehtoja löytyi oikeastaan kaikista hintaluokista. Tee-se-itse –ratkaisut ilman sähkötekniikan kokemusta vaikuttivat aika paskoilta ideoilta, ja päälle tuhannen euron braumaisterit tuntuivat liian suurilta investoinneilta harrastuksen alkutaipaleella. Jostain löytyi hinnaltaan näiden väliin sijoittuva, mutta ominaisuuksiltaan joten kuten samaa kalliimpien laitteiden kanssa tarjoava Bulldog Brewer. Ostopäätöstä jarrutti BB:n lähes olematon nettipresenssi, mutta vähitellen käyttäjien positiivisia kokemuksia alkoi löytyä jopa suomeksi.

Bulldog Brewer on alunperin ilmeisesti kiinalainen teenkeitin, jota on hieman muutettu oluen panemiseen paremmin sopivaksi. Laitteeseen mahtuu enimmillään 30 litraa vettä, joka lämpiää haluttuun lämpötilaan pohjassa olevalla 2500 watin lämpövastuksella. Sisälle asetetaan maltaita varten erillinen mallaspiippu, joka toimii myös suodattimena, kun se mäskäyksen loputtua nostetaan ylös ja maltaita huuhdellaan. Mukana tulee myös pumppu vierteen kierrätykseen mallaspatjan läpi. Hanan sisäpuolelle kytkettävä erillinen suodatin pitää humala- ja mallasmuhjun käymisastian ulkopuolella.

Alkuvaikutelma on hieman ristiriitainen. Laite tuntuu yllättävän jykevältä, vaikka onkin kevyt. Mallaspiippu sen sijaan vaikuttaa heppoiselta ja pumppu vitsiltä (toisaalta muuan akvaarioharrastaja vakuutti, että akvaarioissa käytetään samanlaisia ja pumpun saa uusittua edullisesti). Teräksistä verkkosuodatinta hanaan kiinnitettäessä sormeen ilmestyy haava, kun yksi langoista on päässyt hapsottamaan.

Ohjauspaneeli on selkeä lukea ja käyttää. Mäskäyksen ja keiton lämpötilat ja kestot on helppo ”ohjelmoida” ainakin yksivaiheisessa mäskäyksessä. Laite hakee asetetun lämpötilan, pitää sen siinä ja panimomestari voi keskittyä muuhun. Erittäin selkeä parannus uuniin ja lieteen verrattuna.

Ensipesun ja yleisen ihmettelyn jälkeen päästään itse asiaan. Parikymmentä litraa vettä lämpenee ulkoilmassakin tyynellä säällä sujuvasti. Pumppu naurattaa yhä, mutta toimii moitteetta vierteen kierrätyksessä (huom: neljännen käyttökerran jälkeen pumppu ei enää käynnisty). Keittovaiheessa syntyy paljon höyryä, ja ulkotilat todetaan oikeaksi ratkaisuksi. Kosteutta tiivistyy korkeankin katoksen alapintaan kiitettävästi.

Toista kertaa laitetta kokeillaan sisätiloissa, missä höyryjen takia on pakko avata ikkunaa. Yllättäen läpiveto ja kolea ilma aiheuttavat laitteelle hieman haastetta: ulkopinnalla ei tosiaan ole mitään eristyksiä, joten lämpöä haihtuu sivuilta harakoille. Ajan kanssa kuitenkin päästään haluttuihin tiloihin lämmön ja muun suhteen.

Keittovaiheen jälkeen on aika viilentää vierre mukana tulevalla uppojäähdyttimellä. Reilun vartin jälkeen vierre sopii jo hiivalle, ja nesteet voi laskea käymisastiaan. Aiemmin kirottu suodatin pitää muhjun hyvin laitteen sisällä.

Käyttökokemus on positiivinen, mutta parannusehdotuksia toki löytyy. Laite ei hälytä ääni-, valo- tai savumerkeillä minkään vaiheen loppumisesta, joten muistutukset pitää hoitaa muilla tavoilla. Myös ohjauspaneelin sijainti alaosassa hämmentää, ergonomiaa ei ole mietitty ihan loppuun asti. Ehkä kalliimmissa panokoneissa nämä on suunniteltu eri tavalla?

Panimomme toiminnassa Bulldog Brewerin selkeimmät ansiot ovat kasvaneet eräkoot ja panoprosessin helpottuminen. Kaikkea ei tarvitse kytätä samalla tavalla kuin ennen ja aikaa voi käyttää muuhun. Mökillä mäskäyksen ja keiton aikana ehti kääntää kasvimaata, istuttaa ties mitä ja kitkeä rikkaruohoja.

Ainoat vaiheet, joissa haikailee takaisin kattiloiden pariin ovat pesu ja säilytys. Kaikki pestävät osat saa irrotettua helposti, mutta suodatinta lukuunottamatta mikään ei mahdu tiskialtaaseen. Myös elektroniikan sijainti laitteen alaosassa pakottaa varovaisuuteen. Keittimen sisäpohjaan on joka kerralla palanut jotain kiinni, mikä vaatii Fairya rajumpia pesuaineita sekä liottamista. Onneksi laite on melko kevyt eikä mahdottoman syvä, joten kallistelut ja kevyet hinkkaamiset luonnistuvat.

BB vie varastossa pakkauksineen hieman enemmän tilaa kuin 30-litrainen kiljupönttö. Panemisen ulkopuolella käyttökohteet tuntuvat vähäisiltä: ehkä tällä vääntäisi isompiin juhliin teet tai pannukahvit, mutta siinä se sitten taitaakin olla.

Etenkin pesun ja pesuaineiden vaikutukseen vaadittavan ajan myötä panopäivä ei ole juuri lyhentynyt entiseen verrattuna, mutta muuten puuhastelusta on tullut mukavampaa. En vaihda takaisin tavallisiin keittiövälineisiin.