KOULUPÄIVÄN päätteeksi Kalle, 12, kiirehti kotiin pelaamaan tietokoneella.

Aluksi Kalle pelasi Jippii! -peliportaalissa kortti- ja lautapelejä toisia tuntemattomia käyttäjiä vastaan. Hän huomasi kuitenkin nopeasti, että muut käyttäjät olivat hyvin kiinnostuneita siitä, kuka ruudun toisella puolella on.

Kalle ajautui lähettelemään pelisivuston chateissä viestejä aikuisille miehille. Niin hän teki kuukausia, vanhemmilta ja ystäviltä salassa. Jo ensimmäisten viikkojen aikana Kalle oppi, mitä miehet janosivat: isoja rintoja ja vihjailevia viestejä.



Siksi hän kertoi miehille olevansa 36-vuotias kotiäiti Charlotta, jota aviomies ei kyennyt tyydyttämään. Kalle jalosti hahmon Pamela Andersonista.

EHDOTTELEVAT keskustelut miesten kanssa olivat kutkuttavia mutta lopulta merkityksettömiä. Sitten Kalle alkoi jutella Jussin kanssa.

Jussi kertoi olevansa 23-vuotias vartija, joka rakasti kuntosalilla käyntiä. Hän oli huomaavaisempi kuin muut miehet, joille Kalle oli jutellut. Kalle ja Jussi sopivat kirjautuvansa päivittäin samaan aikaan sivuille. He puhuivat parhaimmillaan tunteja.

Yleensä Kalle lopetti keskustelut, jos mies alkoi vaatia kasvokkain tapaamista. Jussista oli kuitenkin muodostunut Kallelle niin tärkeä, että Kalle suostui Jussin ehdottamaan tapaamiseen.

Kalle ei koskaan mennyt paikalle.

”OLIN vain 12-vuotias pikkupoika”, nyt 26-vuotias Kalle Oskari Mattila kertoo puhelimitse New Yorkista, jossa aamu on vasta valkenemassa.



Kalle Oskari Mattila.
Mattila on New Yorkissa asuva kirjoittaja ja toimittaja, joka kirjoittaa muun muassa The Atlanticiin, The Paris Review’hun ja The New York Timesiin.

Tarina siitä, kuinka hän tekeytyi 12-vuotiaana inter­netissä naimi­sissa olevaksi naiseksi, on tosi ja tunnistettava. Moni on joutunut netissä petkutetuksi tai vähintäänkin sepittänyt itsestään imartelevia tarinoita deittipalstoilla.

MATTILAN tarinasta tuli kuuluisa kun hän kirjoitti kokemuksestaan vuonna 2016 The New York Timesin Modern Love -esseepalstalla. Vuodesta 2004 julkaistu palsta on saavuttanut vuosien aikana kulttimaineen: sadattuhannet ihmiset ympäri maailmaa elävät Modern Loven rakkaustarinoiden mukana.

Esseistä äänitetään nykyisin myös podcast-versiot, joissa tarinan lukee tunnettu näyttelijä. Lukijoina ovat toimineet Hollywood-näyttelijät, kuten Uma Thurman, Jake Gyllenhaal ja Colin Farrell.

MATTILAN ”Catfishing Strangers to Find Myself” -essee on ajankohtainen, sillä se ilmestyi juuri podcast-versiona. Tarinan lukee Cory Michael Smith, joka on yksi suositun yhdysvaltalaisen rikossarja Gothamin päänäyttelijöistä.

”Se, että saa tekstinsä julkaistuksi Modern Lovessa, on kirjoittajalle lottovoitto”, Mattila sanoo. Tekstin julkaisua saattaa seurata esimerkiksi kustannussopimus arvostetun kustantamon kanssa. Mattila ei voi mennä yksityiskohtiin, mutta hän kertoo saaneensa valtavasti näkyvyyttä ja yhteydenottoja tekstin ja podcastin julkaisun jälkeen.

The New York Times julkaisi Mattilan tekstin, kun Mattila vielä opiskeli luovaa kirjoittamista arvostetussa Columbian huippuyliopistossa. Modern Love -palstaa toimittava Daniel Jones valitsi Mattilan tekstin yli 8 000:sta vuosittain lehteen lähetetystä esseestä. Kuka vain voi lähettää palstalle tekstin, mutta vain 52 julkaistaan vuosittain.

Miksi juuri Mattilan teksti valittiin?

Kenties siksi, ettei teksti ollut siirappinen rakkaustarina. Mattila kirjoitti siitä, kuinka hän alkoi välittää tuntemattomasta nettituttavuudesta valehdeltuaan tälle lähestulkoon koko elämäntarinansa. Näin on käynyt monille nettiajan kasvateille.

Voisi puhua jopa sukupolvikokemuksesta:

Catfish on monelle tuttu termi, jolle ei oikein löydy suoraa suomennosta. Sillä viitataan henkilöön, joka esiintyy internetissä tekaistulla tai väärällä identiteetillä. Tällaiset henkilöt laiduntavat erityisesti treffisovelluksissa tai netin keskustelupalstoilla.

Catfish voi esittää tekaistun elämäntarinansa hyvinkin uskottavasti: puhetyyli saattaa olla pieteetillä rakennettu. Kun catfishia pyytää lähettämään kuvia itsestään, hän saattaa kaivaa netistä tuntemattoman ihmisen kuvia ja käyttää niitä ominaan.

Mielikuva netissä väärällä identiteetillä esiintyvästä henkilöstä saattaa olla pölyttyneessä yksiössä energiajuomilla ja roiskeläpillä elävä keski-ikäinen mies. Tosiasia kuitenkin on, että catfish voi olla kuka tahansa.

Ilmiö sai nimensä netissä toiseksi tekeytymisestä kertovan Catfish-dokumenttielokuvan kautta. Se oli niin suosittu, että yhdysvaltalainen viihdekanava MTV tuotti siihen perustuen Catfish -nimisen tosi-tv-sarjan, jossa jäljitetään internetissä muiksi tekeytyneitä.

Nykyisistä pari-kolmekymppisistä useimmat ovat joskus esittäneet netissä jotakuta muuta kuin oikeasti ovat. Syitä on useita. Joskus motiivi on pahantahtoinen, mutta roolileikin taustalla voi myös olla silkka tylsistyminen.

Useimmiten kyse on uteliaisuudesta. Tekaistun identiteetin turvin voi etsiä netistä vastauksia kysymyksiin, joista ei uskalla puhua omilla kasvoillaan. Näin tekevät etenkin herkässä kasvuiässä olevat nuoret ja lapset.

NUORTEN esiintyminen pelisivustoilla ja keskustelupalstoilla aikuisina on hyvin yleistä – erityisesti poikien keskuudessa.

Näin sanoo Poikien puhelimen asian­tuntija Joonas Kekkonen.

Se johtuu muun muassa siitä, ettei nuoria oteta verkossa yhtä tosissaan kuin aikuisia.

”Täysi-ikäisenä netissä esiintyminen voi olla nuorten kannalta hyvinkin viisasta. Näin tehdessään heidät nähdään tasa-arvoisina suhteessa muihin”, hän sanoo.

Saman huomasi Kalle Oskari Mattilakin, kun hän aloitti pelisivustolla chattailun: Kukaan ei tuntunut haluavan jutella teini-ikäisen pojan kanssa. Hänen oli esittäydyttävä jonain toisena saadakseen ylipäätään juttuseuraa.

”Täysi-ikäisenä netissä esiintyminen voi olla nuorten kannalta hyvinkin viisasta.”

TEKAISTULLA identiteetillä esiintyminen on nuorille herkullinen mahdollisuus selvittää, miten heidän tunteensa, maailmankuvansa ja seksuaaliset mieltymyksensä otetaan vastaan.

”Nuoret haluavat tietää, mitä ne, joista he ovat seksuaalisesti kiinnostuneita, heiltä haluavat ja odottavat. Poika saa urkittua tiedon vaivattomasti esiintymällä tyttönä tytöille tarkoitetulla keskustelupalstalla”, Kekkonen kertoo.

Vastausten saaminen voi olla hyvin vapauttava kokemus.

MYÖS Mattila käytti 12-vuotiaana luomaansa nettialteregoa itsetutkiskeluun. Himokkaaksi kotiäidiksi tekeytymällä Mattila ymmärsi vähitellen pitävänsä miehistä.

”Olin piilottanut feminiinisyyteni ja seksuaalisuuteni, koska ne olivat niin ristiriidassa käsitykseni kanssa siitä, minkälainen suomalaisen pojan pitää olla”, hän kertoo.

Mattilan mukaan suomalaisten käsitys miehuudesta on hyvin kapea. Miehen odotetaan olevan maskuliininen ja kova. Miehen ei sovi puhua tunteistaan, eikä varsinkaan olla naisellinen.

MATTILA ei nuorena kokenut voivansa olla aivan oma itsensä. Koulussa hänestä tuntui vaikealta luoda merkityksellisiä kaverisuhteita muihin poikiin. Siksi Mattilan kaikki ystävät ensimmäisellä ja toisella luokalla olivat tyttöjä.

Muut lapset kuittailivat siitä.

”Minulla oli ystäviä, enkä ollut yksin, mutta etäännytin tietoisesti itseni ala-aste kavereista, koska tuntui, ettei kukaan hyväksyisi sitä, kuka oikeasti olen”, hän kertoo.

Lopulta Mattila katkaisi ystävyyssuhteensa kaikkiin tyttöihin ja päätti yrittää olla yksi pojista. Hän kertoi välitunneilla muille pojille ihailevansa Pamela Andersonia. He nyökkäilivät hyväksyvästi.

Koulussa Mattila ehkä sopeutui, mutta netissä hän kokeili rajojaan.

”Minulla oli ystäviä, enkä ollut yksin, mutta etäännytin tietoisesti itseni kaikista.”

VERKOSSA voi hakeutua kiinnostaviin tilanteisiin säilyttämällä samalla turvallisen etäisyyden. Uhkaaviksi tuntuvista tilanteista voi halutessaan irrottautua verrattain helposti. Siksi väärällä identiteetillä käydyt nettikeskustelut ovat nuorille pääosin turvallisia, ajattelee Joonas Kekkonen.

Ajatus siitä, että oma lapsi puhuu netissä tuntemattomille, voi pelottaa monia vanhempia ja se on luonnollista. Mattilankin vanhemmat säikähtivät, kun he saivat tietää, mitä heidän poikansa oli kaiket iltapäivät touhunnut.

Mattila kertoi tapahtuneesta vanhemmilleen itse. Tehtyään Jussille oharit Mattila herätti isänsä ja äitinsä keskellä yötä. Hänellä oli huono omatunto – olihan Jussi vaikuttanut sydämelliseltä ja aidolta ihmiseltä. Vaikka Mattilan luoma persoona ei ollut todellinen, Jussi ja tämän kanssa käydyt keskustelut olivat. Mattila oli muodostanut Jussiin tunnesiteen, ja siksi ohareiden tekeminen satutti.

Vanhemmat panivat Mattilan lupaamaan, ettei tämä enää koskaan esittäisi ketään muuta netissä.

LAPSET kohtaavat ennemmin tai myöhemmin netissä paljon outoja asioita, jotka voivat olla monen vanhemman moraalikäsitystä vastaan. Suurin osa nuorista etsii itseään ja leikittelee seksuaalisuudellaan netissä kaikessa hiljaisuudessa vanhemmilleen kertomatta.

Arveluttavien asioiden näkeminen ei ole välttämättä lapselle haitallista, sanoo Kekkonen. Siihen, miten lapsi reagoi, vaikuttaa esimerkiksi lapsen ikä ja se, millainen keskusteluyhteys lapsella on vanhempiinsa.

”Jos keskusteluyhteys on huono, lapsi ajattelee ettei aikuinen tule ymmärtämään. Siksi aikuisen pitäisi suhtautua lapsen tekemiseen sallivasti. Lapselta voi kysyä, mitä hän näki ja miltä se tuntui”, Kekkonen kertoo.

Lapset ovat Kekkosen mukaan fiksuja ja tajuavat usein, jos keskustelukumppani on pahantahtoinen. Koska lasten nettilukutaito on hyvä, Kekkonen neuvoo vanhempia hölläämään otettaan lastensa netinkäyttöön.

Myös Kalle Oskari Mattila näkee internetin parhaimmillaan turvallisena tilana. Netissä voi kysyä kysymyksiä, tutkia itseään sekä omaa seksuaalisuuttaan ja sen rajoja.

”Moni on saattanut olla kylänsä ainoa homo, jolloin netti on ollut väylä löytää vertaistukea ja seuraa”, Mattila sanoo.

JUSSIN jälkeen meni vuosia ennen kuin Mattila uskalsi sanoa ääneen pitävänsä miehistä. Se tapahtui kun Mattila oli 18-vuotias. Ensisuudelman hän koki samana vuonna lontoolaisen yökerhon hikisellä tanssilattialla.

Nykyisin Mattila elää sinkkuna New Yorkissa. Hän etsii seuraa kuten muutkin, Tinderin tapaisten deittisovellusten avulla. Siellä on esiinnyttävä omalla nimellä ja naamallaan.

Mattila on tosin huomannut, miten ihmiset pyrkivät brändäämään itsensä tarkasti: profiilit ovat siloteltuja, selfiet on otettu tietystä kulmasta ja itsestä tuodaan esiin vain kaikkein mairittelevimmat puolet.

”Se on vain toisenlainen ilmentymä catfishingistä”, Mattila sanoo.

Hän pyrkii antamaan itsestään deittisovelluksissa mahdollisimman todenmukaisen kuvan.

”Olen tajunnut, että haluan löytää jonkun, joka pitää minusta minuna, eikä siitä kuvasta jonka olen keinotekoisesti luonut.”