Shimakaze kietoi kätensä amiraalin kaulan ympäri, mikä oli heidän välisen pituuseronsa vuoksi hänelle hankalaa ja hän nostikin punaharmaiden saapikkaidensa kannat maasta seisten varpaillaan. Samanaikaisesti hän antoi uteliaan kielensä miltei solmiutua yhteen amiraalin kielen kanssa. Hän on niin hyvä tässä, hän ajatteli ihaillen ja painoi vähitellen pientä vartaloaan ja eritoten haaroväliään yhä tiiviimmin amiraalia vasten.

Amiraali, jolle Shimakazen helliminen oli vielä hetki sitten ollut pelkkää peliä, puolestaan alkoi suudelman pitkittyessä ja muuttuessa märemmäksi tuntea tilanteen muuttuneen. Alun perin hän oli vain aikonut lähettää Shimakazen tiehensä toimistostaan halattuaan tätä ja hiukan tälle lirkuteltuaan - mutta miksi hän ei ottaisi tilaisuudesta irti kaikkea? Edessäsi on kaunis nuori nainen, joka himoitsee sinua sydämensä pohjasta - ja sinulla ei meinannut olla edes otsaa suudella häntä! hän sätti itseään.

Lopulta amiraali päätti suudelman. "Shimakaze..." hän aloitti ja veti syvään henkeä, "mitäpä jos... istuisimme hetkeksi alas?" Hän viittasi peukalollaan olkansa yli työpöytänsä vieressä seinustalla olevan vihreän sohvan suuntaan ja hymyili varovaisesti. Shimakaze nyökkäsi - himokas suudelma amiraalin kanssa oli kiihottanut häntä valtavasti ja hän tunsi olevansa valmis mihin tahansa.

He istuivat molemmat sohvalle, amiraali ensin potkaisten samalla kengät jalastaan ja Shimakaze tämän jälkeen hänen kainaloonsa. Amiraalista tuntui suloiselta tuntea Shimakazen lämmin keho häntä vasten tällä tavalla ja hän kietoikin kätensä tämän ympäri selkäpuolelta. Hänen kätensä asettui näin Shimakazen puseron ja hameen väliin tämän paljaalle vatsalle, jota hän silitteli hellästi. Shimakaze sulki silmänsä ja painoi päänsä vasten amiraalin olkaa niin, että hänen hiuspantansa pupunkorvat rypistyivät. Hän kyllä tietää mitä minä tahdon, hän ajatteli ja päästi nautiskelevan hymähdyksen.

Saatuaan tarpeekseen Shimakazen vatsan silittelystä amiraali antoi kätensä valua alemmas ja alemmas. Shimakazen kuuluisa tummansininen minihame siirtyi syrjään amiraalin kohottaessa sen helmaa ja esiin tulivat hänen yhtä lailla kuuluisten pikkuruisten mustien stringiensä etumus. Laskiessaan vihdoin kätensä Shimakazen kaikkeinpyhimmälle amiraali saattoi tuntea sen olevan jo hiukan kostea.

"Amiraali", Shimakaze sanoi hiljaa samalla kun amiraali kosketteli hyvin hiljaa hänen häpyään stringien elastisen kankaan läpi, "olet oikeastaan aika tuhma." Tätä seurasi pieni tirskahdus.

"Niin olen, Shimakaze-kulta", amiraali myönsi ja vitsaili, "ja syytän siitä sinua."

Jo ohuen kankaan läpi amiraali saattoi tuntea sen, mitä oli jo kauan sitten ounastellutkin seurattuaan Shimakazen keikistelyjä: Shimakazen alapää oli täysin karvaton. Samalla kun hänen elimensä paisui hänen housuissaan tämän upean havainnon takia, hän veti tärisevällä kädellään Shimakazen stringit syrjään paljastaen vihdoin tämän sileät ja pehmeät ulommat häpyhuulet.