SUOMALAISTEN VANKILOIDEN TURVALLISUUS Junninen Mika

xxx yyy

RIKOSSEURAAMUSVIRASTON JULKAISUJA 5/ 2008
HEUNI, Publication Series No. 58

Julkaisija
Rikosseuraamusvirasto

Julkaisun nimi:
Suomalaisten vankiloiden turvallisuus

Tekijä:
Mika Junninen, Yhdistyneiden Kansa-
kuntien yhteydessä toimiva Euroopan
Kriminaalipolitiikan Instituutti (HEUNI)

Tiivistelmä
Tämä tutkimus selvitti Suomen avo- ja suljettujen vankiloiden henkilökunnan ja
vankien käsityksiä ja mielipiteitä laitosten turvallisuuden nykytilasta kesällä 2007.
Tutkimuksen alussa tarkastellaan Yhdistyneiden Kansakuntien vankilaturvalli-
suuden kansainvälisiä tavoitteita, Euroopan Neuvoston suosituksia, Suomen
vankeuslakia ja muuta vankilaturvallisuuteen liittyvää kotimaista lainsäädäntöä.
Kansainvälisten suositusten ja kotimaisen sääntelyn tueksi analysoin vankiloiden
omat turvallisuussuunnitelmat. Lisäksi tehtiin 33 laadullista teemahaastattelua eri
vankiloiden henkilökunnalle ja vangeille ympäri Suomen. Kokonaisarvio Suomen
vankiloiden nykyturvallisuuden tilasta perustuu siis asetettujen yleisten vaatimus-
ten ja tavoitteiden sekä paikallisten rutiinien ja käytäntöjen tarkasteluun.
Kansainvälisten suositusten ja kotimaisen lainsäädännön analyysin perusteella
voi todeta, että useat suositusten säätelemät asiat on hyvin sisäistetty ja näky-
vät hyvin kotimaisessa lainsäädännössä sekä suomalaisessa vankeinhoidossa.
Haastatteluista ja havainnointiaineistosta selviää, että monien turvallisuuteen liit-
tyvien lakien noudattamisessa on kirjavuutta ja suoranaisia puutteita maamme
vankiloissa. Ongelmia on esimerkiksi turvallisuustiedon raportoinnissa, doku-
mentoinnissa ja tiedon siirrossa seuraavalle tasolle. Lisäksi palo- ja pelastushar-
joitusten suunnittelu ja käytännön harjoittelu on puutteellista.
Haastattelututkimuksen yksi merkittävimmistä havainnoista oli vankilaturvalli-
suuden kirjavuus eri vankiloissa. Turvallisuuskäytäntöjen ohjeistus ja ilmenneisiin
ongelmien reagoiminen vaihtelee suuresti vankiloittain. Eritasoisia turvallisuuson-
gelmia ilmenee kaikissa vankiloissa, joissakin enemmän, joissakin vähemmän,
mutta niihin varautuminen ja niistä selviäminen on satunnaista ja vaihtelevaa.
Myös vankiloiden rakenteellinen kunto vaihtelee suuresti. Toiset vankilat ovat mo-
derneja uudisrakennuksia, toiset ovat yli sata vuotta vanhoja. Vankien säilytys-
varmuudelle rakennuksen iällä ei näytä olevan merkitystä, mutta turvallisuuden ja
toimintojen järjestämisen kannalta sillä on suuri vaikutus.
Avovankiloiden turvallisuus on hyvin erilaista suljettuihin vankiloihin verrattuna.
Avolaitoksissa vangit asuvat siviilimäisemmissä oloissa itse avattavine ovineen,
muurittomalla vankila-alueella, ja käyvät usein vielä töissä vankila-alueen ulko-
puolella. Avovankiloiden alueella työskentelevien vankien käytettävissä on myös
modernit ja kyseiseen tuotantoon sopivat työtilat työkaluineen.
Myös vankien kunto ja määrä sekä rikosten luonne vaihtelevat suuresti. Haas-
tateltavien mukaan kasvava trendi 2000-luvulla on ollut vankien huonontunut
fyysinen ja henkinen kunto heidän tullessaan vankilaan. Toinen esiin tullut on-gelma on,
miten kasvava rikollisten jengiytyminen vaikuttaa vankiloiden turval-
lisuuteen.
Uuden vankeuslain myötä vankeinhoidon organisaatiota ja työntekijöiden toi-
menkuvaa on uudistettu voimakkaasti viimeisten vuosien aikana ja muutoksen
vankilaturvallisuudelle tuomia lopullisia etuja ja haittoja on vielä vaikea nähdä. Or-
ganisaation kannalta keskeinen tulos on, että alueiden, vankiloiden ja käytäntö-
jen eriytyminen jatkuu ja tulee aiheuttamaan turvallisuusongelmia tulevaisuudes-
sa. Vankiloiden henkilökunta stressaantuu ja väsyy yhä enemmän samalla kun
työmäärä ja valvottavien vankien määrä kasvaa. Alueellisia eroja koordinoivan ja
turvallisuutta yhdistävän virkamiesketjun luominen on kuitenkin vielä kesken, ja
valtakunnallisen turvallisuusstrategian luominen on vasta alussa.

Finnish


Esipuhe.............................................................. 	 11
Johdanto............................................................ 	 12
1.	Kansainväliset suositukset ja kansallinen
	lainsäädäntö ................................................
	 1.1	 Yhdistyneiden Kansakuntien vankilaturvallisuutta koskevat

suositukset.
..................................................................................
	 1.2	Euroopan Neuvoston suositukset (Rec. 2006/2).........................
	 1.3	 Suomen vankeuslaki.
...................................................................
	 1.4	 Valtioneuvoston asetus vankeudesta .........................................
	 1.5	 Suomen vankiloiden turvallisuutta koskeva muu lainsäädäntö...

1.5.1	 Työturvallisuuslaki (10§): ..................................................

1.5.2	 Pelastuslaki 13.6.2003/468 ja Valtioneuvoston asetus

pelastustoimesta.
...............................................................

1.5.3	 Valmiuslaki (40§): . ............................................................
13
13
19
20
38
39
39
40
41
2.	 Turvallisuuden käsite ja vankiloiden turvallisuus-
	suunnitelmat.
........................................................................ 	 43
	 2.1	 Turvallisuuden käsite.......................................... 	 43
	 2.2	 Vankiloiden turvallisuussuunnitelmat.
.......................................... 	 45
3.



Kenttätutkimus.................................................................. 	 49
 3.1	 Vankilaturvallisuusseminaari 24.5.2007. 49
 ...................................... 	 52
 3.2	 Teemahaastattelut ................................................... 	 53
 3.3	Kenttätutkimuksen tulokset.
  .........................................................
4.	 Vankilan turvallisuus .................................................... 	 55
	 4.1	 Rakennus. 55
.................................................................................... 	 58
	 4.2	 Osastointi .................................................. 	 60
	 4.3	 Tekniikka......................................................... 	 62
	 4.4	 Tietotekniikka. 62
.............................................................................. 	 63
	 4.5	Erityiset vankiloiden turvallisuutta vaarantavat tekijät.......... 	 64
 		 64
 4.5.1	 Vankipaot.............................................................. 	 64
 		 65
 4.5.2 Mellakat .............................................................. 	 66
 		 68
 4.5.3	 Pommiuhkat ......................................................... 	 69
 		 71
 4.5.4	 Paloturvallisuus................................................... 	 77

 4.5.5	 Sairastapaukset...................................................
 	 4.6	 Liikennevälineet ja kuljetukset.........................
  	 4.7	 Vankilatarkastukset.   .......................................
  	 4.8	 Vankiloiden ympäristö.........................................
    	 4.9	 Turvallisuuden huomioon ottaminen vankilan arjessa.................
    	 4.10 Avovankilat.........................................................
5.	 Vangit. 78
	 ....................................................................... 	 78
	 5.1	Jengit . ............................................................. 	 79
	 5.2	 Vähemmistöt. 79
	 .......................................................................... 	 81
	 5.3	 Pelkääjät............................................................ 	 81
	 5.4	Mielenterveysongelmat................................................. 	 82
	 5.5	 Päihteiden väärinkäyttäjät.......................................... 	 84
	 5.6	 Yliasutus........................................................... 	 85
	 5.7	 Toimintojen vähyys................................................... 	 86
   5.8	 Paot ja luvattomat poistumiset.
   ....................................................
   5.9	Avovankilat.....................................................................
6.	 Vankilan henkilökunta........................................................ 	 88
	 6.1	 Henkilökunnan palaverit............................................ 	 89
	 6.2	 Henkilökunnan sisäinen vuorovaikutus................................. 	 90
	 6.3	 Henkilökunnan ajatuksia vankilaturvallisuudesta................... 	 91
	 6.4	 Työ ja turvallisuus vankiloissa. 93
	 ..................................................... 	 98
	 6.5	 Henkilökunnan turvallisuuskoulutus................................... 	 101
   6.6	Kesävartijat.
    .................................................................................
7.	 Vankeinhoidon organisaatio................................................... 	 102
	 7.1	Aluevankilat.......................................................... 	 102
	 7.2	 Sijoittajayksiköt.................................................... 	 104
	 7.3	 Rikosseuraamusvirasto................................................ 	 106
	 7.4	 Turvallisuusasiat organisaatiotasolla................................ 	 107
	 7.5	Uusi vankeuslaki. 108
  .........................................................................
8.	Dokumentointi................................................................ 	 110
9.





Vankihaastattelut........................................................................
9.1	 Vankilat ja tekniikka.....................................................................
9.2	Jengit ja nimimiehet.
....................................................................
9.3	 Vähemmistöt, pelkääjät ja mielenterveysongelmat.....................
9.4	 Toiminnot ja turvallisuusongelmat.
...............................................
9.5	 Henkilökunta.
...............................................................................
114
114
117
117
119
120
10.
Yhteenveto..................................................................................... 	 122
Sammanfattning ................................................................................
Summary	 . .........................................................................................
Lähteet..................................................................................................
Liite 1 	.
....................................................................................................
Liite 2 	.
....................................................................................................
Liite 3 	.
....................................................................................................
Liite 4 	.
....................................................................................................
Liite 5 	.
....................................................................................................
Liite 6 	.
....................................................................................................
125
128
131
132
134
137
162
172
173ESIPUHE
Vuoden 2007 alkupuolella käynnistettiin uuden turvallisuusstrategian valmis-
telu Vankeinhoitolaitokselle. Tähän liittyen Rikosseuraamusvirasto solmi YK:n
yhteydessä toimiva Euroopan kriminaalipolitiikan instituutin (HEUNI) kanssa
sopimuksen vankiloiden turvallisuutta laajasti selvittävän tutkimuksen teosta.
Tämä hankkeen tuloksena syntynyt tutkimusraportti esittelee Suomen avo-
ja suljettujen vankiloiden henkilökunnan ja vankien käsityksiä ja mielipiteitä
laitosten turvallisuuden nykytilasta kesällä 2007. Tutkimustehtävän tarkoituk-
sena oli tuottaa tärkeää tausta-aineistoa vankiloiden turvallisuusstrategian
ja turvallisuuden laadun kehittämiseen ja yhtenäisten hyvien käytäntöjen
valtakunnallisessa yhtenäistämisessä.
Analyysi suomalaisten vankiloiden turvallisuustilanteesta perustuu 21 van-
kilassa, sijoittajayksikössä tai aluevankilassa tehtyihin laadullisiin teema­
haastatteluihin. Haastattelut ja laitoksiin tutustuminen tapahtui eri puolilla
Suomea olevissa vankiloissa, jotta erilaisten laitosten turvallisuustilanne
saatiin kartoitettua valtakunnallisesti. Raportissa vankiloiden turvallisuus on
jaoteltu vankilarakennusten ja tilojen fyysiseen turvallisuuteen sekä henkilö-
kunnan ja vankien henkilöturvallisuuteen. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin
Vankeinhoitolaitoksen organisaation ja dokumentoinnin turvallisuuteen liitty-
vää tilaa. Tässä tutkimusraportissa esitetty kokonaisarvio Suomen vankiloi-
den nykyturvallisuuden tämän hetkisestä tilanteesta perustuu siis asetettujen
yleisten vaatimusten ja tavoitteiden sekä paikallisten rutiinien ja käytäntöjen
tarkasteluun.
Koko rikosseuraamusalan toiminnan uudistamista koskevan Riseala 2010
hankkeen myötä turvallisuusstrategiankin valmistelu laajeni syksyllä 2007
koskemaan myös Kriminaalihuoltolaitosta. HEUNI:n kanssa sovittua tutkimus­
tehtävää laajennettiin vastaavasti koskemaan koko Rikosseuraamusalaa.
Tältä osin raportointi tapahtuu myöhemmin.
Nyt käsillä oleva raportti tutkimushankkeen ensimmäisestä vaiheesta sekä
sitä myöhemmin täydentävä jatko antavat hyvän pohjan valmistella rikos­
seuraamusalalle turvallisuusstrategiaa ja yhtenäistää valtakunnallista turvalli-
suuden laatua.
Rikosseuraamusvirasto kiittää tukija Mika Junnista ja HEUNI:a hyvästä
työstä sekä kaikkia tutkimukseen osallistuneita tärkeästä panoksesta turvalli-
suuden kehittämiseen.
Esa Vesterbacka
Rikosseuraamusviraston pääjohtaja
11JOHDANTO
Tämä tutkimus selvitti Suomen avo- ja suljettujen vankiloiden henkilökunnan
ja vankien käsityksiä ja mielipiteitä laitosten turvallisuuden nykytilasta kesäl-
lä 2007. Myöhemmin tätä raporttia voidaan käyttää Vankeinhoitolaitokselle
laadittavan turvallisuusstrategian tausta-aineistona. Tutkimuksen alussa
tarkastellaan Yhdistyneiden Kansakuntien vankilaturvallisuudelle asettamia
tavoitteita, Euroopan Neuvoston suosituksia, Suomen vankeuslakia ja muuta
vankilaturvallisuuteen liittyvää kotimaista lainsäädäntöä. Kansain­
välisten
suositusten ja kotimaisen aineiston tueksi analysoin vankiloiden omat
turvallisuus­
suunnitelmat. Lisäksi tehtiin 33 laadullista teemahaastattelua eri
vankiloiden henkilökunnalle ja vangeille. Haastatteluissa puhuttiin vankiloi-
den nykyturvallisuuden tilasta ja ongelmista erilaisissa laitoksissa eri puolilla
Suomea. Kokonaisarvio Suomen vankiloiden nykyturvallisuuden tämän hetki-
sestä tilanteesta perustuu siis asetettujen yleisten vaatimusten ja tavoitteiden
sekä paikallisten rutiinien ja käytäntöjen tarkasteluun.
Vankiloiden turvallisuusstrategian pitkän aikavälin kehittäminen sai lisää
painoarvoa kesän 2007 alussa, kun vankilaturvallisuuden kartoitus ja kehit-
täminen kirjattiin osaksi koko rikosseuraamusalan organisaation kehittämis­
projektia: ”Keväällä 2007 käynnistetyllä turvallisuushankkeella kartoitetaan
vankiloiden turvallisuustilanne, luodaan yhteinen käsitys vankilaturvallisuu-
den perusteista sekä kehitetään yhtenäiset turvallisuuskäytännöt. Osana
hanketta lisätään valmiutta vankila-aikaisen rikollisuuden estämiseen.
Hankkeen aikana tehtävä työ dokumentoidaan ja sen pohjalta hyväksytään
Vankeinhoitolaitoksen turvallisuusstrategia. Työ saadaan valmiiksi vuoden
2009 aikana.” (Oikeusministeriön päätös 14.6.2007; Dnro 2/019/2007, 5.)
Tutkimuksen tekemistä ovat avustaneet useat henkilöt. Hanna Kauttio teki
ja litteroi osan haastatteluista. Katja Kärkkäinen litteroi loput haastattelut ja
teki Laurea-ammattikorkeakoulun työharjoitteluraportin vankiloiden palo-
turvallisuuden puutteista ja parannusehdotuksista vankiloiden lähettämien
turvallisuussuunnitelmien perusteella. Harjoitteluraportin1 tiivistelmä on
tämän tutkimuksen liite 1. Kauko Aromaa luki ja kommentoi tutkimusraporttia.
Rikosseuraamusviraston2 asettama ohjausryhmä3 auttoi tutkimuksen käytän-
nön järjestelyissä ja luki sekä kommentoi tekstiä.
1	 Raportin työnimi on ”Vankiloiden lähettämien suunnitelmien raportointi ja niiden analysointi
paloturvallisuuden näkökulmasta”.
2	 Rikosseuraamusvirasto on tässä tekstissä jatkossa lyhennetty sen puhekieliseen muotoon
Rise.
3	 Tutkimuksen ohjausryhmänä on toiminut rikosseuraamusalan turvallisuusstrategiahankkeen
ohjausryhmä.
121.	KANSAINVÄLISET
SUOSITUKSET JA
KANSALLINEN
LAINSÄÄDÄNTÖ
Tutkimuksen ensimmäisessä luvussa esitellään pääkohdittain Suomen van-
keinhoidon turvallisuuden kannalta merkitykselliset kansainväliset Yhdistynei-
den Kansakuntien ja Euroopan Neuvoston suositukset, sekä vankiloidemme
turvallisuusasioita säätelevät kansalliset lait.
1.1	 Yhdistyneiden Kansakuntien
vankilaturvallisuutta koskevat
suositukset
Yhdistyneiden Kansakuntien4 vankilaa ja niiden olosuhteita koskevat suo-
situkset on koottu ja kommentoitu kanadalaisen International Centre for
Criminal Law Reform and Criminal Justice Policy -instituutin julkaisemassa
käsikirjassa vuonna 2001. Suositusten vankilaturvallisuutta käsittelevä osio
jakautuu kahteen osaan:
1) yleiset ja yhtenäiset periaatteet asioiden yleisestä järjestämisestä ja 2)
yksityiskohtaiset ohjeet käytännön toimien järjestämisestä.
Yleiset ja yhtenäiset vankilasuositukset jakautuvat kolmeen osaan:
1.	Vankeuden vaikutusten minimointi yksilöllisenä kärsimyksenä ja
valtion voimankäytön oikeutus kansalaisia kohtaan. Erityisesti paino-
tetaan vankeusrangaistuksen olevan vain vapauden menettämistä,
ja henkilön fyysinen kahlehtiminen on minimoitava vain turvaaviin
toimenpiteisiin. Lisäksi korostetaan vankien fyysisen koskematto-
muuden suojaa, vartijoiden voimankäyttökoulutuksen tärkeyttä ja
4	 Yhdistyneiden Kansakuntien ”The Sentences Enforcement Act” asettaa vankeinhoidon ta-
voitteiksi mm. seuraavia seikkoja:
1.	 rankaiseminen on vapauden menettämistä, eli rangaistuksen suorittaminen on pyrittävä
järjestämään niin ettei lisärangaistusta aiheudu mm. huonoista olosuhteista tai kohtelusta,
2.	 rangaistuksen aikana on pyrittävä turvaamaan mm. perhesiteiden säilyminen, ja vankeus-
rangaistuksen tavoitteena tulee olla vapautumisen jälkeinen yhteiskuntaan sopeuttami-
nen,
3.	 vankeusrangaistuksen suorittamisen täytyy olla oikeudenmukaista ja ihmisoikeuksia kun-
nioittavaa, eikä ketään saa syrjiä tai asettaa eri asemaan mm. rodun, sukupuolen jne. mu-
kaan,
4.	 nuorisovankien erityiset tarpeet tulee ottaa huomioon,
5.	 vangilla on oikeus tulla kuulluksi häntä koskevassa asiassa ja häntä koskevia päätöksiä
tehtäessä
13aseiden käytön minimoimista. Erityistä huolellisuutta, varovaisuutta
ja suojelua on noudatettava nuorten vankien käsittelyssä.
2.	Vankiloissa tulee olla useita turvallisuudeltaan eri tasoisia osastoja
ja vankien sijoittelu niille tulee tehdä vangin vaarallisuuden mukaan.
3.	Vankikuljetukset on tehtävä mahdollisimman huomaamattomasti,
turvallisesti ja vain perustellusta syystä, ei rangaistuksen koventami-
seksi.
Käytännön toimet vankilassa jakautuvat useaan osioon ja niissä käsitellään
tarkemmin:
1.	voimankäyttöä,
2.	vankitiedon keräämistä ja välittämistä,
3.	vangin hallinnollista eristämistä ja vaarallisen tai selliin linnoittautu-
neen vangin kiinniottamista,
4.	vankijaottelua, valvontaa, laskentaa ja henkilöiden sekä sellien tar-
kastuksia,
5.	vankien siirtämistä vankilan sisällä ja kuljetuksia vankilan ulko­
puolelle,
6.	avainten, työkalujen ja vaarallisten aineiden kontrollia,
7.	epätavallisia tapahtumia, ja
8.	nuorten turvallisuutta ja valvontaa.
Erityisesti suosituksissa painotetaan vankeihin kohdistuvan voimankäytön ja
fyysisen väkivallan minimoimista. Hetkittäinen fyysisen voiman käyttötarve
vankien vartioimisessa ja muiden henkilöiden tai tilanteiden turvaamisessa ja
hallinnassa ymmärretään. Vastuu voimakeinoista ja niiden käyttämisestä on
viranomaisen omassa harkinnassa ja siitä on aina raportoitava, jotta viran-
omaisen oikeudellinen vastuu voidaan mahdollisten seurausten osalta tutkia.
Nuorten vankien käsittelyssä on noudatettava vielä erityisempää varovaisuut-
ta voimankäytössä. Voimankäyttövälineistä mainitaan: fyysistä vapautta ra-
joittavat välineet (käsiraudat, jalkaraudat, mahaketjut, jne.), mellakka­
varustus
(pamput, kilvet, kypärät jne.), vartalosuojukset, kemialliset aineet, koirat ja
tuliaseet. Luvun lopuksi korostetaan voimankäyttövälineiden inventoinnin,
säilyttämisen ja rekisteröimisen huolellisuutta.
Vankilan sisäinen tiedonkulku valvonnasta, vankien tilasta ja olosuhteista
tulee järjestää niin, että kulloinkin työvuorossa olevat henkilöt päivittävät tie-
tonsa tilanteesta ja välittävät tietoa seuraavaan vuoroon tuleville työntekijöille.
Välitettävää rutiinitietoa on ainakin:
1.	vuorossa oleva henkilöstö ja siihen mahdollisesti tulleet muutokset,
2.	viralliset ja epäviralliset vankilaskennat,
3.	vankien liikkuminen talon sisällä päivärutiineiden aikana ja erityisti-
lanteissa esim. sairaanhoitoon, ja
4.	talossa vierailevien henkilöiden määrä, tarkoitus ja ajankohta.
14Lisäksi välitettävää tärkeää erityistietoa ovat ongelmat vankilan turvallisuu-
dessa, niiden korjaamiseksi tehdyt toimet, epätavalliset tapahtumat ja tieto
joka vaikuttaa rakennuksen, vankien tai henkilökunnan turvallisuuteen. Vuo-
rovastaavien tulee huolehtia kriittisen tiedon kirjaamisesta päiväkirjaan ja sen
saattamisesta koko henkilökunnan tietoon.
Vangin hallinnolliseen eristämiseen voidaan ryhtyä jos vangin käytös vaaran-
taa vankilan tai muiden vankien turvallisuuden tai hänen oman turvallisuu-
tensa. Vangilla on oikeus tulla kuulluksi ja valittaa päätöksestä, halutessaan
hän voi siitä myös kieltäytyä. Terveydenhoitohenkilökunnan ja vartijoiden
on käytävä eristetyn vangin luona päivittäin ja aina pyydettäessä. Eristetyllä
vangilla on samat oikeudet kuin muillakin vankilan vangeilla eristystilanne ja
olosuhteet huomioon ottaen.
Vankilanjohtaja määrittelee vankilan työjärjestyksessä sellinvaltausryhmän
kokoonpanon. Valtausryhmä tulee kouluttaa tehtäväänsä ja sen minimikoko
on neljä henkilöä. Työskennellessään ryhmän on varustauduttava suoja­
välinein. Linnoittautunutta vankia on varoitettava valtausryhmän käytöstä,
tehtävistä toimenpiteistä (kaasuista, kahlitsemisesta jne.) ja jälkiseuraamuk-
sista. Jokainen ryhmän suorittama työtehtävä videonauhoitetaan ja raportoi-
daan kirjallisesti.
Vankijaottelun tarkoituksena on jakaa vangit riskien suhteen erilaisiin osa-
ryhmiin. Heitä tarkkaillaan erityisvalvonnalla, jolloin voidaan suojella muita
vankilassa olevia henkilöitä ja myös heitä itseltään. Erityisryhmiä ovat: aktii-
viset karkailijat, väkivaltaiset, itsemurha-alttiit, mielisairaat, suojaavaa huos-
taanottoa tarvitsevat vangit, jne. Jaottelun tarkoituksena on korostaa jokaisen
vangin yksilöllistä kohtelua ja ongelmien kartoittamista sekä yksilötietojen
siirtymistä vangin mukana hänen siirtyessään vankilasta toiseen. Vankien
sijoittelussa on selvästi pidettävä erillään toisistaan tuomitut ja tuomitsemat-
tomat sekä mies- ja naisvangit. Erotteluun ei tarvita erillistä rakennusta vaan
vain erilliset osastot. Jokaisessa vankilassa tulee olla ympärivuorokautisesti
miehitetty valvontakeskus. Valvomon vastuulla ovat vankilaskennat, avain-
kontrolli, vankilan sisäinen ja ulkoinen kontrolli, vankilan viestintä, aseiden
valvonta, äänentoistojärjestelmä, hälytysten vastaanotto, puhelin ja muut
mekaaniset sekä elektroniset valvontalaitteet ja vierailijoiden valvonta sekä
kirjanpito
Vankilaskennat ovat säännöllisiä eivätkä ne saa häiritä vankilan muuta
toimintaa. Virallisen laskennan suorittaa aina samanaikaisesti kaksi eri
vartijaa ja sen aikana vankien tulee pysyä selleissään tai työpisteissään.
Virallinen laskenta on suoritettava aina jokaisen työvuoron aikana ja suu-
ren vankien liikuttelun (ruokailu, elokuva, työtoiminta, jne.) jälkeen. Las-
kennasta raportoidaan aina kirjallisesti. Valvontakameroiden sijoittelussa
vankilaan huomioidaan turvallisuuden tarve (käytävät, päivähuoneet yms.),
ja niiden sijoittelun tarkoituksena on valvonnan tehostaminen eikä vangin
15lisä­
rankaiseminen. Vartijoiden sijoittelussa tulee huomioida vankien turval-
lisuus ja mahdollisimman nopea ja välitön vuorovaikutus vangin kanssa.
Vankien ei tule osallistua muiden vankien valvontaan, ja vastakkaisen suku-
puolen valvonnassa on vartijoiden noudatettava häveliäisyyttä. Vankilan ti-
lat ja sellit tulee tarkistaa päivittäin ja tarkastuksista raportoidaan kirjallisesti
esimiehelle tai vankilan johtajalle. Vankien henkilötarkastuksissa etsitään
kiellettyjä aineita tai tavaroita. Tarkastukset tulee tehdä vangin yksityisyyttä
kunnioittaen ja niistä raportoidaan kirjallisesti. Lisäksi on tarkastettava kaik-
ki siirrettävät ja lomalta palaavat vangit sekä ulos menevä ja sisään tuleva
tavara. Myös henkilökuntaan kuuluvat on tarkastettava heidän tullessaan
vankilaan. Vankila- ja vierailualueilla on oltava varoitus tarkastuksesta, ja
sallitut tavarat on selvästi ilmoitettava. Pääsy vankila-alueelle voidaan evätä
tarkastuksesta kieltäytyvältä vierailijalta tai löydettäessä kiellettyjä tavaroita
tai aineita. Jos vartija epäilee toista vartijaa luvattomien aineiden tai esi-
neiden hallussapidosta vankila-alueella, tulee hänen pyytää lupa vankilan
johtajalta tai poliisiviranomaisia vartijakollegan henkilötarkastuksen suorit-
tamiseksi.
Vankien kuljetuksen perussääntö on, että vankiloiden väliset kuljetukset on
pidettävä minimissään. Vankien kuljetuksessa tulee ottaa huomioon vankien
vaarallisuus jonka mukaan mitoitetaan saattotehtäviin tarvittavien vartijoiden
määrä. Yksi vartija voi siirtää maksimissaan neljää vaaratonta vankia silloin
kun heitä ei kahlita siirron ajaksi. Vaarallisten ja erittäin vaarallisten vankien
siirtämiseen tarvitaan aina kaksi vartijaa enintään neljää vankia kohden,
ja vangit käsi- ja jalkaraudoitetaan. Väkivaltarikolliset saavat aina vartalo-
vyön ja jalkaraudat. Ulkopuoliseen lääkäriin vietäessä kaksi vartijaa saattaa
enintään kolmea vankia ja lentokoneessa matkustetaan yksi vanki ja yksi
vartija -periaatteella. Saattotehtäviin vartijat aseistautuvat kaasuin ja asein.
Vankikuljetusvälineissä tulee olla kaksisuuntainen radio ja puhelin. Ajoneuvot
tarkastetaan ennen ja jälkeen kuljetustehtävän. Vartioesimies informoi ja val-
mistaa kuljetukseen osallistuvat vartijat etukäteen ja varmistaa, että kuljetuk-
seen tarvittavat dokumentit ovat mukana. Vankien hätäkuljetuksissa toimitaan
tilanteen vakavuuden vaatimalla tavalla. Esimerkiksi jos avovankilan vanki
aiheuttaa ongelmia tai uhkaa muita vankeja tai henkilökuntaa, voi laitoksen
johtaja lähettää hänet suljettuun laitokseen ilmoittamalla saapumisesta etukä-
teen ja toimittamalla kirjoitetun raportin vuorokauden sisällä siirrosta. Sairas-
tapauksissa informoidaan vastaanottavan laitoksen lääkintähenkilökuntaa ja
vartiohenkilökuntaa saapuvasta vangista.
Vankilan ovet tulee pitää aina lukittuina, ja ulko-ovet tulee turvalukita yön
ajaksi. Hätäpoistumisteiden ovet ovat vain hätäkäyttöön ja niiden toimivuus
tulee testata ainakin kerran jokaisen työvuoron aikana. Ovien avaimet tulee
luokitella kolmeen luokkaan:
1.	tärkeimmät avaimet (avaimet joiden katoaminen vaarantaa koko
vankilan turvallisuuden),
162.	tärkeät avaimet (avaimet joilla vangit voivat käyttää talon palvelu-
ja (esim. kanttiinia tai pyykinpesupaikkaa). Avain aukoo ovia vain
yhdessä vartijan elektronisen avainlätkän kanssa, ja
3.	avaimet joilla ei ole merkitystä talon turvallisuudelle, esim. harraste-
tilat.
Vankilan avaimista pidetään kirjaa ja lukot sekä avainten määrä tarkiste-
taan päivittäin. Kaikki tärkeimmät ja tärkeät avaimet palautetaan päivittäin
avainhuoneeseen ja puuttuvista avaimista raportoidaan. Avaimista vastaa-
va henkilö kirjoittaa kuukausittain raportin lukkojen kunnosta ja avainten
määrästä.
Vankilassa olevat työkalut tulee luetteloida ja luokitella käyttötarkoituksen
mukaan sekä merkitä niiden säilytyspaikat. Ei-rajoitettavia työkaluja käyte-
tään päivittäin, mutta niitä ei todennäköisesti käytetä muiden vahingoittami-
seen tai pakenemiseen. Rajoitettavia työkaluja taas voidaan käyttää muiden
vahingoittamiseen tai pakenemiseen. Työkalujen käyttöä valvovat vartijat,
ja rajoitettavat työkalut kerätään aina pois heti käytön jälkeen. Työkaluja
säilytetään niille merkityssä paikassa, niiden määrä tarkistetaan päivittäin ja
katoamisesta raportoidaan. Vankien harrastetyökalujen säilytyksen ja käytön
valtuuttaa vankilan johtaja ja niistä pidetään kirjaa.
Vankilassa tavattavat luvattomat tavarat jaotellaan:
1.	laissa kielletyt tavarat ja aineet,
2.	vankilanjohtajan kieltämät tavarat ja aineet, ja
3.	raha jonka hallussapitoon ei ole vankilanjohtajan lupaa.
Laittomien tavaroiden konfiskoinnin valtuuttaa vankilanjohtaja ja takavarikot
kirjataan. Vankilan johtajan määräyksestä lailliset tavarat palautetaan oikeille
omistajilleen. Jos omistaja on muu kuin vanki, vankien luvattomat tavarat
laitetaan säilytykseen. Laittomista tavaroista sekä aineista tehdään aina
ilmoitus muille viranomaisille. Vaarallisiksi aineiksi luokitellaan kaikki aineet,
mitkä voivat aiheuttaa vaaraa vangeille tai vartijoille. Vaarallisia aineita ovat
esimerkiksi palavat ja kaasuuntuvat polttoaineet sekä myrkylliset ja päihdyt-
tävät kemikaalit. Tällaisia aineita tulee säilyttää lukitussa varastossa ja niiden
käytöstä ja määrästä pidetään kirjaa. Aineita otetaan ulos varastosta vain
kerralla käytettävä määrä ja niiden käytön valtuuttavat ja valvovat vartijat.
Kaasuuntuvien kemikaalien kanssa tai savussa työskennellessä on käytet-
tävä hengityssuojaimia. Vartijoiden tulee tutustua suojaimien käyttöohjeisiin,
saada koulutusta ja osata niiden käyttö käytännössä. Koulutuksesta ja varti-
joiden taidoista pidetään kirjaa.
Aseiden ja kemiallisten sumutteiden säilyttäminen järjestetään niin, että tilaan
menoa voidaan kontrolloida ja kaikki sinne menevät henkilöt kirjata. Huoneen
sisältö inventoidaan kuukausittain. Vartiopaikalle vietävien aseiden tiedot,
17ammusten määrä ja aseen haltija kirjataan. Aseiden käyttöä tulee harjoitella
ennen niiden käyttöä.
Epätavallisista tapahtumista käsitellään: tulipalot, pakeneminen, ulos­
murtautuminen, vankilan sisäinen mellakka ja pommiuhkaukset. Vartijoi-
den tulee säännöllisesti tarkistaa ja testata poistumisteiden valaistus ja
esteettömyys, palovaroittimet, hälyttimet, sammutusvälineet, varavoima,
veden­
saanti ja rakenteiden palonkestävyys. Tulipalojen varalta täytyy laatia
evakuointisuunnitelma yhdessä alueen palopäällikön kanssa. Koko hen-
kilöstön täytyy tuntea sammutusvälineiden käyttö, poistumisreitit ja eva-
kuointijärjestys. Pelastusteiden avaimet on pidettävä helposti saatavilla ja
ne on merkittävä selvästi löytämisen helpottamiseksi. Vankilassa pidetään
paloharjoitukset vähintään kahdesti vuodessa ja niistä toimitetaan kirjalli-
nen raportti vankilanjohtajalle. Kaikista poikkeuksista vankilarutiineissa tai
van­
kien poikkeavasta käytöksestä ilmoitetaan kirjallisesti vuorovastaavalle
ja hän antaa sen tiedoksi seuraavaan vuoroon tulevalle vastuuhenkilölle.
Vankilapaoista ja ulosmurtautumisista tulee välittömästi tiedottaa vankilan
johdolle ja lainvalvontaviranomaisille ennalta suunnitellussa järjestyksessä
ja laaditun yhteystietolistan mukaan. Karanneen vangin etsintä vankilan
läheisyydestä aloitetaan välittömästi ja lähiteiden sulkemista pyydetään
paikallisilta lainvalvontaviranomaisilta.
Vankimellakan alkaessa on tärkeää eristää ja pitää rajattuna mellakka-alue.
Mellakka lopetetaan vankilanjohtajan valtuutuksella ennalta suunnitellulla ja
harjoitellulla tavalla sitä harjoitelleen erikoisryhmän toimesta. Mellakan taltut-
tamisessa tulee suojella elämää, estää pakeneminen, suojella omaisuutta,
sallia vankien rauhanomainen antautuminen ja ottaa kiinni mellakoitsijat.
Panttivankitilanteessa vartijan tulee välittömästi ottaa yhteyttä lähimpään
poliisiviranomaiseen ja hillitä tilannetta kunnes poliisi tulee paikalle ja neu-
vottelija aloittaa työnsä. Poliisin neuvotellessa vankilaviranomaiset avustavat
heitä tiedoilla vangeista ja vankilasta sekä järjestävät poliisin tarvitseman
materiaalisen avun.
Pommiuhkaustilanteissa uhkauksen vastaanottajan täytyy tarkkaan kuunnella
kuka, miksi ja minne pommi on sijoitettu ja ottaa välittömästi yhteyttä paikal-
liseen poliisiin. Uhkaustilanteessa on arvioitava uhkauksen todellisuus, pom-
min etsintämenetelmät, evakuointi ja mahdolliset muut toimenpiteet. Kaikista
epätavallisista tilanteista kerätään todistusaineistoa ja laaditaan kirjallinen
raportti.
Nuorten turvallisuudesta ja kontrollista tulee erityisesti huolehtia vankilan
valvontakeskuksessa ja etenkin leiriolosuhteissa (youth camps). Nuorten
valvonnan on oltava asianmukaista ja siinä tulee ottaa huomioon nuorten
erityistarpeet.
18Yhdistyneiden Kansakuntien vankiloita koskevat suositukset ovat eräiltä
osiltaan erittäin yleisiä ja toisilta osiltaan taas antavat erittäin yksityiskohtai-
sia neuvoja erityistilanteiden varalle. Tutkimuksen edetessä olen havainnut,
että Suomen vankiloissa noudatetaan erittäin hyvin YK:n yleisiä suosituksia.
Erityisiäkin suosituksia noudatetaan pääpiirteittäin, mutta yksityiskohtien
noudattamisessa on kokemattomuutta, epäjohdonmukaisuutta ja suuria
vankiloiden välisiä eroja. Varsinkin raportointi, dokumentointi ja tiedon siirto
seuraavalle tasolle on ongelmallista. Lisäksi palo- ja pelastusharjoitusten
suunnittelu ja käytännön harjoittelu on puutteellista.
1.2	 Euroopan Neuvoston suositukset
(Rec. 2006/2)
Euroopan Neuvoston uudistetut suositukset vankiloiden säännöiksi jäsen-
valtioiden alueella hyväksyttiin tammikuussa 2006. Uudet suositukset perus-
tuvat vanhoihin ja täydennettyihin 1960-luvun suosituksiin, joita päivitettiin
viimeksi 1989 ja vankien kohtelua koskeviin Yhdistyneiden Kansakuntien
vähimmäissääntöihin. YK:n vähimmäissääntöjä käsiteltiin jo edellisessä
luvussa. Tässä luvussa keskityn Euroopan Neuvoston suositusten osioon
IV, jossa on käsitelty vankiloiden järjestyksen ylläpitämistä, haasteita sekä
yleisiä tavoitteita erittäin laajasti.
Euroopan Neuvoston suositusten pääkohdat voidaan tiivistää seuraavasti:
a)	 Turvajärjestelyiden on oltava sellaisia, että vankien säilyttäminen ja
turvallisuus voidaan turvata mahdollisimman vähäisin ponnisteluin,
ja erityisiä turvajärjestelyjä käytetään vain tarvittaessa. Toimenpiteet
kohdistetaan vain yksilöihin eikä kollektiivirangaistuksena vanki­
ryhmiin,
b)	 vankia on suojeltava itsetuhoisuudelta ja muiden vankien väki­
vallalta, ja vankien välisiä ongelmia on pyrittävä sovittelemaan,
c)	 vankien tulee voida osallistua vankilan toimintoihin ja saada aina
tarvittaessa yhteys henkilökuntaan,
d)	 kansalliset terveys- ja turvallisuuslait tulee huomioida vankilassa,
e)	 vankilan tilojen kontrollin ja tarkastusten toimivaltuutuksen täytyy
olla kansallisessa laissa. Tarkastukset on suoritettava asiallisesti;
vartiohenkilökunta ei tee vastakkaisen sukupuolen ruumiillisia tar-
kastuksia. Tutkituista tiloista tai esineistä tulee informoida vankia,
f)	 vankilassa tapahtuvat rikokset tutkitaan samalla tavalla kuin muu-
alla yhteiskunnassa tapahtuneet rikokset. Tutkintaprosessi etenee
kansallisten lakien valtuuttamana. Laki määrittelee prosessin kulun
ja rangaistukset. Vain rikkomukset vankilan järjestystä tai turvalli-
suutta vastaan ovat kurinpitorikkomuksia. Ennen niistä rankaise-
misesta täytyy vangin ymmärtää mistä häntä rangaistaan, hänellä
19tulee olla mahdollisuus puolustaa itseään ja lisäksi rangaistuksen
tulee kohdistua vain rikkomuksen tekijään eikä vankiryhmiin kollek-
tiivirangaistuksena,
g)	 henkilökunnan ja vankien välisessä kanssakäymisessä voidaan
fyysisiä voimakeinoja käyttää viimeisenä keinona vain itsepuo-
lustukseen, pakoyrityksen estämiseen ja aktiivisen tai passiivisen
vastarinnan murtamiseen. Tällaiset tapaukset vankilahenkilökunta
ensisijaisesti ratkoo itsenäisesti, ja muiden oikeusviranomaisten
apuun turvaudutaan vain erityisissä tapauksissa kansallisen lain
puitteissa,
h)	 vankien vapauden rajoittamisessa kahlehtivat ketjut ja raudat ovat
kiellettyjä. Käsirautoja, rajoittavia takkeja ja vartalorajoittimia käyte-
tään vain hetkellisesti tilanteen niin vaatiessa; esim. karkaamisen
estämiseksi, vankisiirtojen aikana tai itsetuhoisuudelta suojeltaes-
sa,
i)	 henkilökunta ei kanna vaarallisia aseita vankilan tiloissa kuin hä-
tätilassa. Muiden aseiden kuten esim. pamppujen kantaminenkin
tapahtuu vain jonkin tietyn tilanteen rauhoittamiseksi eikä yleisen
turvallisuuden vuoksi. Vartijoiden tulee saada koulutus aseiden
käyttöön ennen niiden käyttämistä, ja
j)	 vangilla tulee olla mahdollisuus tehdä pyyntöjä tai valituksia van-
kilan johtajalle tai muille toimivaltaisille viranomaisille, eikä häntä
voida siitä rangaista. Vankien ja vankilan viranomaisten ongelmien
ensisijainen ratkaisumuoto on sovittelu, ja ellei se tuota tulosta, tur-
vaudutaan ulkopuoliseen viranomaiseen, joka voi myös ottaa asian
esille kirjallisen dokumentin pohjalta, jos on syytä epäillä vangin
oikeuksien loukkausta. Vangilla on oikeus saada oikeudellista apua
hänen oikeuksiensa loukkaamista koskevassa asiassa.
1.3	 Suomen vankeuslaki
Uusi vankeuslaki tuli voimaan 1.10.2006. Laissa määritellään ne reunaehdot,
säännökset ja toimintamallit joiden mukaan suomalaisissa vankiloissa tällä
hetkellä toimitaan. Lain kohtia ovat mm. hyvä hallintotapa, vankien kohtelu,
henkilöturvallisuus ja vankien sijoittelu osastolle ja avo- sekä suljettuun van-
kilaan, itselleen ja toisille vaarallisen vangin eristäminen, varmuusosastojen
luominen rikosten jatkamisen estämiseksi, vankien asuintilat (rakennuslain
säädösten mukaan), vankien yhteydet ulkomaailmaan ja vankilan ja vankien
turvatarkastukset (posti, tapaaminen, poistuminen, lomat), vankien valvonta
ja sen apukeinot, kuten sitominen ja eristäminen.
Vankeuslaissa määrätään, että vankeuden täytäntöönpano ei saa aiheuttaa
vangin oikeuksiin eikä olosuhteisiin muita rajoituksia kuin niitä, joista sääde-
tään lailla tai jotka välttämättä seuraavat itse rangaistuksesta. Vankeus on
20pantava täytäntöön siten, että täytäntöönpano on turvallista yhteiskunnalle,
henkilökunnalle ja vangeille. Vankeuden täytäntöönpanosta vastaavien viran-
omaisten on huolehdittava siitä, ettei vankeuden aikana kukaan oikeudetto-
masti puutu vangin henkilökohtaiseen koskemattomuuteen.
Vankeinhoitolaitoksen on järjestettävä tai muutoin turvattava vangin lääketie-
teellisten tarpeiden mukainen terveyden- ja sairaanhoito sekä lääkinnällinen
kuntoutus joko vankilan alueella tai sen ulkopuolella. Seuraavilla sivuilla
käydään läpi lain kohtia, jotka vaikuttavat vankilaturvallisuuteen. Lainaukset
ovat suoraan laista. Joissakin kohdissa tekstiä on lyhennelty.
Päätösvalta
Aluevankilan johtaja käyttää ylintä toimivaltaa alueensa vankiloiden ja vanki-
lan johtaja oman vankilansa päätöksenteossa. Jos hän on estynyt, niin hänen
alaisensa määrätyssä järjestyksessä ovat toimivaltaisia. Rikosseuraamus­
virasto voi yksittäistapauksessa ottaa ratkaistavakseen Vankeinhoitolaitoksen
virkamiehen päätösvaltaan kuuluvan vangin sijoittamista, siirtoa, vankilan ul-
kopuoliseen toimintaan osallistumista ja poistumislupaa koskevan asian, jos
on syytä epäillä vangin osallistuvan järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan,
vankeusaikanaan jatkavan rikollista toimintaa tai vaarantavan turvallisuutta,
taikka jos se on perusteltua vangin turvallisuuden suojelemiseksi.
Vankia on kuultava asumista, vankilaan ja toimintaan sijoittamista, kurinpitoa
sekä muuta häntä koskevaa päätöstä tehtäessä noudattaen, mitä hallintolain
(434/2003) 34 §:ssä säädetään.
Vankeinhoitolaitoksen virkamiehellä on oikeus saada virkatehtävän suoritta-
miseksi poliisilta poliisilain (493/1995) mukaista virka-apua.
Sijoittelu
Sijoitettaessa vankeja vankilaan on otettava huomioon rangaistusajan suun-
nitelman mukaisesti vangin kotipaikka, yhteyksien säilyminen lähiomaisiin tai
muihin läheisiin, ikä, sukupuoli, terveydentila, rangaistuskertaisuus, vangin
aikaisempi rikollisuus ja vangin oma toivomus sekä mahdollisuudet sijoittua
rangaistusajan suunnitelman edellyttämään toimintaan. Sijoituspäätöstä
tehtäessä tulee lisäksi kiinnittää huomiota vangin mahdollisuuksiin hoitaa
vankeuden täytäntöönpanoon liittyviä asioita omalla kielellään. Vankia ei tule
sijoittaa suljetumpaan vankilaan tai vankilan osastoon kuin vankilan järjestys
ja turvallisuus sekä vankilassa pitämisen varmuus edellyttävät. Alle 18-vuo-
tias on sijoitettava sellaiseen vankilaan, että hänet voidaan pitää erillään
aikuisista vangeista, jollei hänen etunsa muuta vaadi.
21Tuomittu voidaan sijoittaa avolaitokseen suoraan vapaudesta, jos hänen suo-
ritettavanaan on yhdessä tai erikseen sakon muuntorangaistus ja enintään
yhden vuoden vankeusrangaistus. Avolaitokseen sijoittamisen edellytyksenä
on, että vanki sitoutuu päihteettömyyteen ja sen valvontaan, eikä ole syytä
epäillä, että hän: 1) ei sovellu avolaitoksessa järjestettävään tai avolaitoksen
hyväksymään toimintaan; 2) ei tule noudattamaan avolaitoksen järjestystä;
3) jatkaa rikollista toimintaa; 4) poistuu avolaitoksesta luvatta; tai 5) ei tule
noudattamaan päihteettömyyttä tai suostumaan sen valvontaan. Tuomittu
tulee sijoittaa suljettuun vankilaan myös, jos avolaitoksissa ei ole tilaa tai jos
vanki itse sitä pyytää.
Osastot
Vankilassa voi olla valvonnan asteeltaan ja toiminnoiltaan erilaisia osastoja.
Osastolle sijoittamisessa on otettava huomioon rangaistusajan suunnitelma,
vangin yksilölliset ominaisuudet, ikä, vangin mahdollisuudet täyttää osallis-
tumisvelvollisuutensa sekä vankilan järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämi-
nen, vangin tai muun henkilön turvallisuus ja rikollisen toiminnan estäminen.
Miehet ja naiset on pidettävä eri asunto-osastoissa.
Vangille on varattava hänen pyynnöstään mahdollisuus asua kokonaan
tai osittain erillään muista vangeista, jos vangilla on perusteltu syy uskoa
henkilö­
kohtaisen turvallisuutensa olevan uhattuna tai jos erillään asumi-
seen on muu hyväksyttävä syy. Omasta pyynnöstään erillään pidettävän
oikeuksia ei saa rajoittaa enempää kuin mitä erillään asumisesta välttämättä
aiheutuu.
Vangille on varattava mahdollisuus asua osastolla, jolla vangit sitoutuvat
osaston vangeille järjestettävään toimintaan sekä 16 luvun 7 §:n 3 momentis-
sa tarkoitettuun päihteettömyyden valvontaan (sopimusosasto).
Rikosseuraamusviraston päätöksellä voidaan vankilaan turvallisuussyistä pe-
rustaa muusta vankilasta eristetty osasto (varmuusosasto). Varmuusosastolle
sijoitetun vangin oikeuksia ei saa rajoittaa enempää kuin mitä varmuusosas-
tolle sijoittamisesta välttämättä aiheutuu. Varmuusosastolle sijoitettua vankia
ja hänen terveydentilaansa on tarkoin seurattava. Vanki voidaan sijoittaa
varmuusosastolle, jos on perusteltua syytä epäillä, että vanki:
1.	syyllistyy tekijänä tai osallisena rikoslain 50 luvun 1, 2 tai 4 §:ssä
tarkoitettuun rikokseen;
2.	syyllistyy muuhun rikokseen, josta säädetty ankarin rangaistus olisi
vähintään 4 vuotta vankeutta;
3.	karkaa tai yrittää karata; tai
4.	yritetään vapauttaa.
22Vanki voidaan sijoittaa varmuusosastolle myös, jos hän on vakavasti vaa-
rantanut vankilan turvallisuutta tai jos sijoittaminen on perusteltua hänen
oman turvallisuutensa takaamiseksi. Varmuusosastolle sijoittamista ei saa
jatkaa kauemmin kuin se on välttämätöntä. Päätös vangin sijoittamisesta
varmuusosastolle ja sen perusteet on otettava uudelleen harkittaviksi enin-
tään kolmen kuukauden väliajoin. Varmuusosastolle sijoittamisen perusteet
on ilmoitettava vangille, jos niiden ilmoittamisesta ei aiheudu vaaraa muun
henkilön turvallisuudelle taikka haittaa rikoksen selvittämiselle.
Vanki voidaan siirtää kärsimään rangaistustaan toiseen suljettuun vankilaan
tai avovankilaan joko hänen omasta pyynnöstään tai määräyksellä, jos se
katsotaan perustelluksi tai tarpeelliseksi.
Siirtäminen vankilasta toiseen
Vanki voidaan rangaistuksen pituudesta riippumatta siirtää suljetusta vanki-
lasta avolaitokseen määräajaksi tai rangaistuksen jäljellä olevaa osaa suorit-
tamaan ottaen huomioon sen, mitä 4 luvun 8 §:ssä säädetään, jos:
1.	avolaitokseen siirtäminen edistää rangaistusajan suunnitelman
toteutumista;
2.	vanki soveltuu avolaitoksessa järjestettävään tai muuhun avo­
laitoksen hyväksymään toimintaan;
3.	voidaan pitää todennäköisenä, että vanki noudattaa avolaitoksen
järjestystä, ei syyllisty rikokseen eikä poistu avolaitoksesta luvatta;
ja
4.	vanki sitoutuu olemaan käyttämättä päihdyttäviä aineita ja rikoslain
44 luvun 16 §:ssä tarkoitettuja dopingaineita sekä sitoutuu 16 luvun
7 §:n 3 momentissa tarkoitettuun päihteettömyyden valvontaan.
Vanki voidaan siirtää avolaitoksesta suljettuun vankilaan, jos:
1.	vanki syyllistyy rikokseen, jota ei rikoslain 2 luvun 13 §:n mukaan
saa käsitellä kurinpitomenettelyssä taikka syyllistyy tämän lain 15
luvun 3 §:ssä tarkoitettuun järjestysrikkomukseen;
2.	vanki kieltäytyy osallistumasta rangaistusajan suunnitelman mukai-
seen toimintaan taikka ei muutoin sovellu avolaitoksessa järjestettä-
vään tai avolaitoksen hyväksymään toimintaan;
3.	vanki kieltäytyy 16 luvun 7 §:n 3 momentissa tarkoitetusta päihteet-
tömyyden valvonnasta;
4.	vanki vangitaan muun rikoksen johdosta tai hänen todetaan ennen
avolaitokseen tuloaan syyllistyneen rikokseen, jonka johdosta 1 §:n
3 kohdassa tarkoitetut edellytykset eivät enää täyty;
5.	siirtäminen on perusteltua vangin tai muun henkilön turvallisuuden
takaamiseksi tai rikollisen toiminnan estämiseksi;
236.	täytäntöön pantavaksi tulee uusi vankeusrangaistus tai sakon
muuntorangaistus ja 1 §:ssä tarkoitetut edellytykset eivät tämän
johdosta enää täyty; tai
7.	vanki sitä pyytää.
Vanki voidaan välittömästi siirtää suljettuun vankilaan siksi ajaksi, jonka
1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun rikoksen esitutkintaan saattaminen tai
järjestysrikkomuksen selvittäminen vaatii. Vanki voidaan siirtää suljettuun
vankilaan myös 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettujen edellytysten selvittä-
miseksi. Vanki, joka ilman pätevää syytä jättää saapumatta avolaitokseen
määräaikana, on toimitettava sijoittajayksikköön.
Vanki voidaan siirtää suljetusta vankilasta toiseen suljettuun vankilaan tai
avolaitoksesta toiseen avolaitokseen, jos se edistää rangaistusajan suunni-
telman toteutumista tai on muutoin perusteltua ja voidaan olettaa, että vanki
sopeutuu toisen vankilan olosuhteisiin. Vanki tulee siirtää toiseen vankilaan,
jos vankilassa pitämisen varmuus, vankilan järjestys, täytäntöönpanon
turvallisuus, vangin oma tai muun henkilön turvallisuus, rikollisen toiminnan
estäminen taikka muu vastaava syy sitä edellyttää. Vanki voidaan siirtää
toiseen vankilaan myös vankiloiden käyttöasteen tasoittamiseksi. Vangin on
siirrosta huolimatta voitava mahdollisuuksien mukaan jatkaa rangaistusajan
suunnitelman mukaista toimintaa, ja hänen on siirrosta huolimatta saatava
tarvitsemaansa hoitoa.
Vangin siirtämisestä aluevankilassa päättää sijoittajayksikön johtaja, joll-
ei hän ole siirtänyt päätösvaltaa asiassa rangaistusajan suunnitelmassa
nimetylle vankilan johtajalle. Jos vanki siirretään toiseen aluevankilaan, siirto
edellyttää vastaanottavan aluevankilan sijoittajayksikön johtajan suostu-
musta. Aluevankiloiden käyttöasteen tasoittamiseksi tapahtuvasta vangin
siirtämisestä voi päättää myös Rikosseuraamusvirasto. Vankilan johtaja
päättää 5 §:n 2 momentissa tarkoitetusta vangin päästämisestä vankilan
ulko­
puolelle. Jos vankilan ulkopuolella oleminen kestää pitempään kuin
seitsemän vuorokautta, asiasta päättää sijoittajayksikön johtaja tai hänen
määräämänsä täytäntöönpanosta vastaava virkamies.
Vangin kuljetuksessa noudatetaan, mitä siitä erikseen säädetään.
Asuintilat
Vankien käytössä tulee olla asianmukaiset asuin- ja peseytymistilat. Vankiloi-
ta rakennettaessa ja korjattaessa varsinaiset asuintilat on varustettava niin,
että ne vastaavat yleisessä rakennuslainsäädännössä asuintiloille asetettuja
vaatimuksia. Vankilan suljetuissa tiloissa, joissa säilytetään vankeja, tulee olla
hälytyslaite, jolla voidaan välittömästi saada yhteys henkilökuntaan.
24Osallistumisvelvollisuus
Vanki on velvollinen vahvistettuna työ- ja toiminta-aikana osallistumaan vanki-
lan järjestämään tai hyväksymään toimintaan (osallistumisvelvollisuus). Vanki
on kokonaan tai osittain vapautettava osallistumisvelvollisuudesta, jos hänen
terveydentilansa, toimintakykynsä tai ikänsä sitä vaatii.
Vangille voidaan antaa lupa opiskella vankilan ulkopuolella (opintolupa).
Vanki, jolla on päihdeongelma tai jolla arvioidaan olevan erityisiä vaikeuksia
selviytyä vapaudessa, voidaan sijoittaa määräajaksi vankilan ulkopuoliseen
laitokseen tai vastaavaan yksikköön (sijoituspaikka), jossa hän osallistuu
päihdehuoltoon tai hänen selviytymismahdollisuuksiaan parantavaan muu-
hun tavoitteelliseen toimintaan (sijoitus ulkopuoliseen laitokseen).
Vangille voidaan antaa lupa osallistua vankilan ulkopuolella riittävän valvon-
nan alaisena vankilan järjestämään tai hyväksymään toimintaan, joka tukee
vangin kuntoutumista, yhteyksiä ja sijoittumista yhteiskuntaan (lupa valvot­
tuun ulkopuoliseen toimintaan).
Vangin omaisuus ja tulot
Vanki saa vankilassa pitää hallussaan kohtuullisen määrän henkilökohtaista
omaisuutta. Esineen tai aineen hallussapito voidaan evätä, jos: 1) esineestä
tai aineesta aiheutuu vaaraa henkilön turvallisuudelle; 2) esine tai aine erityi-
sesti soveltuu omaisuuden vahingoittamiseen; taikka 3) esineen tai aineen
hallussapidosta vankilan tai vankilan osaston olosuhteet ja valvonnan aste
huomioon ottaen aiheutuu erityistä haittaa vankilan yleiselle järjestykselle.
Vanki ei saa pitää hallussaan alkoholia, muuta päihdyttävää ainetta, rikoslain
44 luvun 16 §:ssä tarkoitettuja dopingaineita eikä huumausaineiden käyttöön
tarkoitettuja esineitä. Suljetussa vankilassa vanki ei saa pitää hallussaan toi-
selta vangilta ilman vankeinhoitoviranomaisen lupaa saamaansa omaisuutta.
Muu omaisuus, joka vangilla on mukanaan tullessaan vankilaan tai jonka
vanki saa rangaistusaikana, voidaan ottaa vankilassa säilytettäväksi van-
gin vapaaksi pääsyyn saakka, jos se vankilan säilytystilat huomioon ottaen
on mahdollista. Jos omaisuutta ei voida säilyttää, se palautetaan taikka
lähetetään vangin kustannuksella hänen osoittamaansa paikkaan. Pilaan-
tunut tavara voidaan hävittää todistajan läsnä ollessa. Alkoholijuoman tai
muun alkoholi­
pitoisen aineen hävittämisestä noudatetaan, mitä alkoholilain
(1143/1994) 60 §:ssä säädetään. Huumausaineen toimittamisesta hävitettä-
väksi säädetään huumausainelain (1289/1993) 10 §:ssä.
Tavaraan, jolla ei ole omistajaa, sovelletaan löytötavaralakia (778/1988).
25Vangin yhteydet vankilan ulkopuolelle
Vangilla on oikeus kirjeenvaihtoon. Vangille saapunut tai vangilta peräisin
oleva suljettu kirje tai muu postilähetys saadaan tarkastaa läpivalaisemalla
tai muulla vastaavalla tavalla sitä avaamatta sen tutkimiseksi, sisältääkö se
9 luvun 1 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitettuja kiellettyjä aineita tai esineitä.
Vangille saapunut tai vangilta peräisin oleva kirje tai muu postilähetys
saadaan avata ja sen sisältö tarkastaa lähetyksen sisältämää viestiä luke-
matta, jos lähetyksen muodosta tai koosta voidaan päätellä, että se sisältää
muutakin kuin luottamuksellisen viestin, tai jos muutoin on perusteltua syytä
epäillä, että se sisältää 1 momentissa tarkoitettuja kiellettyjä aineita tai esi-
neitä. Tässä momentissa säädetyn estämättä saadaan suljetussa vankilassa
olevalle vangille saapunut kirje tai muu postilähetys kuitenkin avata ja sen
sisältö tarkastaa lähetyksen sisältämää viestiä lukematta sen selvittämiseksi,
sisältääkö se mainitunlaisia aineita tai esineitä.
Jos tarkastuksen yhteydessä löydetään aineita tai esineitä, joita vangilla ei
ole lupa pitää hallussaan, ne on otettava vankilassa säilytettäviksi. Rahavarat
on merkittävä vangin tilille. Omaisuuden alkuperän laillisuutta epäiltäessä
tehtävästä ilmoituksesta säädetään 19 luvun 1 §:ssä.
Tapaamiset
Vankilassa on oltava tapaamiseen soveltuvat tilat. Vangilla on oikeus tavata
vieraita tarpeellisen valvonnan alaisena tapaamista varten varattuina aikoina
niin usein kuin se vankilan järjestystä ja toimintaa haittaamatta on mahdollis-
ta. Tapaaminen voidaan sallia muulloinkin kuin tapaamista varten varattuina
aikoina, jos se on tarpeen vangin yhteyksien kannalta tai muusta erityisestä
syystä. Vankia tapaamaan tulleen henkilön (tapaaja) tarkastamisesta sääde-
tään 17 luvussa.
Varmuusosastolle sijoitetun vangin oikeutta tavata muita kuin lähiomaisiaan
tai muita läheisiään taikka 12 luvun 4 §:ssä tarkoitettua asiamiestä voidaan
rajoittaa, jos on perusteltua syytä epäillä, että tapaamisessa rikottaisiin tätä
lakia taikka sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä.
Vangin tapaamista on tarpeellisella tavalla valvottava. Tapaamista voidaan
valvoa myös videolaitteilla. Videolaitteilla tapahtuvasta valvonnasta on asian-
mukaisella tavalla ilmoitettava vangille ja tapaajalle. Valvonnasta syntyneiden
tallenteiden säilyttämisessä ja hävittämisessä noudatetaan, mitä henkilö­
tietojen käsittelystä rangaistusten täytäntöönpanossa annetussa laissa
säädetään tapaajarekistereistä.
26Vangin lähiomaisen, muun läheisen ja 12 luvun 4 §:ssä tarkoitetun asia­
miehen sekä, jos siihen on syytä, myös muun henkilön tapaaminen voidaan
sallia ilman valvontaa (valvomaton tapaaminen), jos se on perusteltua vangin
yhteyksien säilymiseksi, oikeusasioiden hoitamiseksi tai muusta vastaavasta
syystä eikä tapaamisesta aiheudu haittaa vankilan järjestykselle tai toiminnal-
le. Muun kuin 12 luvun 3 §:ssä tarkoitetun valvontaviranomaisen ja 12 luvun
4 §:ssä tarkoitetun asiamiehen tapaamisen ehdoksi voidaan asettaa, että
vanki suostuu 16 luvun 7 §:n 3 momentissa tarkoitettuun päihteettömyyden
valvontaan.
Vangin tarkastamisesta valvomattoman tapaamisen yhteydessä säädetään
16 luvun 4 §:ssä.
Tapaaminen voidaan evätä, jos: 1) tapaaja ei pysty luotettavasti todistamaan
henkilöllisyyttään; 2) tapaaja kieltäytyy 17 luvun 2:ssä tarkoitetusta turva­
tarkastuksesta tai 17 luvun 3 §:ssä tarkoitetusta henkilöntarkastuksesta;
taikka 3) on perusteltua syytä epäillä, että tapaamisesta aiheutuu vaaraa
vankilan järjestykselle tai turvallisuudelle taikka vangin tai muun henkilön
turvallisuudelle.
Tapaaminen voidaan kuitenkin järjestää erityisen valvotuissa olosuhteissa
(erityisvalvottu tapaaminen), jos 1 momentissa tarkoitettu vaara on mah-
dollista tällä tavoin torjua. Tapaamisen yhteydessä vangille voidaan antaa
lupa ottaa vastaan kohtuullinen määrä sellaisia tavaroita tai esineitä, joiden
hallussa­
pito vankilassa on 9 luvun 1 §:n 1 ja 2 momentin mukaan sallittu.
Tarkemmat määräykset vastaanotettavan omaisuuden määrästä annetaan
15 luvun 1 §:ssä tarkoitetussa vankilan järjestyssäännössä. Tapaajan tuomat
tavarat on tarkastettava ennen niiden luovuttamista vangille.
Poistumislupa
Vangille voidaan hakemuksesta antaa lyhyeksi aikaa lupa poistua vankilasta
(poistumislupa). Poistumisluvan tarkoituksena on tukea vangin yhteyksien
säilymistä ja sijoittumista yhteiskuntaan sekä vähentää vapaudenmenetyk-
sestä aiheutuvia haittoja.
Rangaistusajan pituuden perusteella voidaan hakemuksesta myöntää pois-
tumislupa, jos:
1.	luvan myöntäminen edistää rangaistusajan suunnitelman toteutu-
mista;
2.	vangin rangaistusaikaisesta käyttäytymisestä sekä hänen henki-
löstään ja rikollisuudestaan saatujen tietojen mukaan luvan ehtojen
noudattamista voidaan pitää todennäköisenä; ja
273.	vanki sitoutuu 16 luvun 7 §:n 3 momentissa tarkoitettuun päihteettö-
myyden valvontaan ja muuhun luvan ehtojen noudattamisen kannal-
ta tarpeelliseen valvontaan.
Poistumislupa rangaistusajan pituuden perusteella voidaan hakemuksesta
myöntää, kun rangaistusajasta vangin rikoslain 2 c -luvussa tarkoitettuun eh-
donalaiseen vapauteen päästämiseen tai koko rangaistuksesta vapauttami-
seen (vankilassaoloaika) on suoritettu kaksi kolmasosaa, kuitenkin vähintään
kaksi kuukautta.
Elinkautista vankeusrangaistusta suorittavan vangin mahdollisuus poistu-
mislupaan määräytyy niin kuin vangin vankilassaoloaika olisi 12 vuotta. Alle
21-vuotiaana tehdystä rikoksesta elinkautiseen vankeuteen tuomitun vangin
poistumislupa määräytyy kuin vangin vankilassaoloaika olisi kymmenen
vuotta.
Poistumislupia voidaan 2 §:ssä tarkoitettujen perusteiden täyttyessä myön-
tää rangaistusajan suunnitelmaa huolellisesti noudattaneelle vangille ennen
1 momentissa tarkoitettua määräaikaa, jos se on tarpeen suunnitelman to-
teuttamiseksi taikka yksittäisessä tapauksessa vangin yhteyksien säilymisen,
toimintakyvyn ylläpitämisen tai muun vastaavan syyn vuoksi. Poistumislupaa
ei tällä perusteella saa kuitenkaan myöntää ennen kuin puolet vankilassaolo-
ajasta on suoritettu. Jos luvan ehtojen noudattamista ei voida pitää riittä-
vän todennäköisenä, vangille voidaan myöntää poistumislupa tarpeellisen
valvonnan alaisena. Lupa voidaan evätä, jos epääminen on tarpeen karkaa-
misen, vapauttamisyrityksen tai uuden rikoksen estämiseksi taikka muusta
vastaavasta painavasta syystä.
Poistumislupa tärkeästä syystä tai ulkopuoliseen tilaisuuteen osallistumista
varten voidaan hakemuksesta myöntää, jos 2 §:n 2 ja 3 kohdan edellytykset
täyttyvät ja luvan myöntäminen on tärkeää vangin perheeseen, terveyden-
huoltoon, toimeentuloon taikka työ-, koulutus-, sosiaali- tai asuntoasioiden
hoitamiseen liittyvästä tai muusta vastaavasta syystä.
Jos vanki hakee poistumislupaa terveydenhuoltoon liittyvästä syystä, pois-
tumisluvasta on pyydettävä lääkärin tai hänen poissa ollessaan terveyden­
huoltohenkilökuntaan kuuluvan muun virkamiehen lausunto. Vangille on
annettava lupa tarpeellisen valvonnan alaisena lyhyeksi aikaa poistua
vankilasta Suomen alueelle vakavasti sairaana olevan lähiomaisen tai muun
läheisen tapaamista samoin kuin lähiomaisen tai muun läheisen hautaan
saattamista varten taikka muusta vastaavasta erittäin tärkeästä syystä.
Vangille voidaan 2 ja 3 §:n säännösten estämättä antaa poistumislupa saa-
tettuna tai tarpeellisen valvonnan alaisena ulkopuoliseen tilaisuuteen osal-
listumista varten tai muusta tällaisesta syystä enintään puoleksi vuorokau-
deksi. Lain 5 luvun 5 §:ssä tarkoitetulle varmuusosastolle sijoitetulle vangille
28poistumislupa voidaan myöntää 4 tai 5 §:ssä tarkoitetusta syystä ainoastaan
saatettuna.
Poistumislupia voidaan myöntää rangaistusajan pituuden perusteella enin-
tään kolme vuorokautta kahden kuukauden ajanjaksoa kohden 3 §:ssä
tarkoitetusta ajankohdasta alkaen. Edellä 4 ja 5 §:ssä tarkoitettuja poistu-
mislupia myönnetään siksi ajaksi, jota luvan perusteena olevien asioiden
hoitaminen välttämättä vaatii. Poistumisluvan kokonaiskestoon lisätään koh-
tuullinen matka-aika. Poistumislupaan voidaan liittää ehtoja, jotka koskevat
vankilan ulkopuolella liikkumista, poistumisluvan perustetta, päihteettömyyt-
tä, valvontaa, vangin käyttäytymistä ja vankilaan palaamista. Poistumislupa
annetaan kirjallisena. Päätöksessä mainitaan poistumisluvan ehdot sekä
mahdolliset seuraamukset ehtojen rikkomisesta. Jos elinkautista vankeus­
rangaistusta suorittavalle vangille ei myönnetä poistumislupaa 3 §:ssä tar-
koitettuna aikana, hänelle on myönnettävä lupa poistua saatettuna vähintään
kerran vuodessa.
KURINPITO, VALVONTA JA TARKASTAMINEN
Vankilan järjestyssääntö
Vankilassa on järjestyssääntö, joka sisältää tätä lakia ja sen nojalla annettuja
säännöksiä ja määräyksiä tarkempia määräyksiä vankilan alueella liikkumi-
sesta ja tilojen lukittuina pitämisestä, osastoista, tapaamisten ja puhelimen
käytön sekä vapaa-ajan järjestämisestä, omaisuuden hallussapidosta sekä
muista vastaavista vankilan järjestyksen ylläpitämiseen ja toimintojen järjes-
tämiseen liittyvistä yksittäisistä seikoista.
Vangin käytös
Vangin on noudatettava vankilan järjestyssääntöä sekä vankilan henkilö-
kunnan antamia kehotuksia ja käskyjä. Vangin on käyttäydyttävä vankilan
henkilökuntaa sekä muita vankeja ja henkilöitä kohtaan asiallisesti.
Järjestysrikkomukset
Vangille voidaan määrätä kurinpitorangaistus, jos vanki syyllistyy järjestys­
rikkomukseen. Järjestysrikkomuksia ovat:
1.	syyllistyminen vankilassa tai muutoin Vankeinhoitolaitoksen virka-
miehen valvonnan alaisena rikokseen, josta ei ole odotettavissa
ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa;
2.	luvaton poistuminen avolaitoksesta tai terveydenhuollon laitoksesta;
293.	tässä laissa tai sen nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa
taikka niitä täsmentävässä Rikosseuraamusviraston määräyksessä
annettujen säännösten rikkominen;
4.	1 §:ssä tarkoitetun vankilan järjestyssäännön rikkominen edellyttä-
en, että järjestyssäännössä on nimenomaisesti mainittu kyseisestä
rikkomuksesta voivan seurata kurinpitorangaistus;
5.	8 luvun 6 tai 9 §:ssä tarkoitetulle luvalle tai sijoitukselle taikka 14 lu-
vussa tarkoitetulle poistumisluvalle asetettujen ehtojen rikkominen;
ja
6.	Vankeinhoitolaitoksen virkamiehen toimivaltansa rajoissa vankilan
järjestyksen tai turvallisuuden ylläpitämiseksi antaman kehotuksen
tai käskyn noudattamatta jättäminen.
Vangille määrättävät kurinpitorangaistukset
Jollei muistutusta pidetä riittävänä seuraamuksena, vangille voidaan määrätä
kurinpitorangaistuksena: 1) varoitus; 2) vapaa-ajan toimintaan osallistumi-
sen, rahan tai muiden maksuvälineiden käytön tai omaisuuden hallussapidon
rajoittaminen enintään 30 vuorokauden ajaksi (oikeuksien menetys); tai 3)
sijoittaminen yksinäisyyteen enintään 14 vuorokauden ajaksi (yksinäisyys­
rangaistus). Oikeuksien menetys ei saa estää vangin mahdollisuuksia pitää
yhteyksiä vankilan ulkopuolelle. Rikoksesta, josta vankilan johtaja on tehnyt
ilmoituksen poliisille, ei saa määrätä kurinpitorangaistusta.
Yksinäisyysrangaistus
Yksinäisyysrangaistus sisältää omaisuuden hallussapidon, yhteydenpidon,
kirjaston käytön, radio- ja televisio-ohjelmien seuraamisen sekä harrastus- ja
vapaa-ajan toiminnan rajoittamisen. Rajoituksista voidaan poiketa, jos siihen
on vangin olosuhteisiin nähden syytä. Vangin oikeutta tapaamiseen ja ulkoi-
luun voidaan rajoittaa vain, jos tapaamisesta tai ulkoilusta aiheutuu vaaraa
vangin omalle tai muiden turvallisuudelle.
Jos vanki on yhtäjaksoisesti ollut yksinäisyydessä 14 vuorokautta, uutta
yksinäisyysrangaistusta ei saa panna täytäntöön ennen kuin seitsemän
vuorokautta on kulunut aikaisemman rangaistuksen päättymisestä. Yksi-
näisyyteen sijoittamisesta tulee mahdollisimman pian ilmoittaa lääkärille tai
muulle terveydenhuoltohenkilökuntaan kuuluvalle virkamiehelle. Jos vangille
määrätään yli seitsemän vuorokauden yksinäisyysrangaistus, terveyden­
huoltohenkilökuntaa on kuultava. Jos täytäntöönpano aiheuttaa vaaraa
vangin terveydelle, sitä on lykättävä tai jo alkanut täytäntöönpano on keskey-
tettävä.
30Kurinpitoasian käsittely ja kurinpitorangaistuksen
täytäntöönpano
Vangin kurinpitoasia on käsiteltävä ja vangille määrätty kurinpitorangaistus
on pantava täytäntöön viipymättä ja tarpeetonta huomiota herättämättä. Jär-
jestysrikkomus käsitellään siinä vankilassa, johon vanki on sijoitettu. Vangin
kuljetuksen aikana tekemä järjestysrikkomus käsitellään kuitenkin siinä van-
kilassa, johon vanki saapuu. Jos vanki siirretään järjestysrikkomuksen vuoksi
avolaitoksesta suljettuun vankilaan, järjestysrikkomus voidaan käsitellä ja
kurinpitorangaistus määrätä myös sijoittajayksikössä tai siinä vankilassa,
johon vanki siirretään.
Järjestysrikkomusta selvitettäessä vankia on kuultava. Vangille on varattava
tilaisuus valmistella puolustustaan ja esittää näyttöä oman selvityksensä
tueksi. Tulkitsemisesta säädetään 4 luvun 4 §:n 2 momentissa. Järjestys­
rikkomuksen selvittämisestä ja kurinpitorangaistuksen määräämisestä pide-
tään pöytäkirjaa.
Järjestyssäännön vahvistaa aluevankilan johtaja. Vankilan tilojen valvonnasta
ja lukittuna pitämisestä päättää vankilan johtaja. Kurinpitorangaistuksesta
päättää vankilan johtaja. Johtaja päättää myös, siirretäänkö rikos kurinpito-
rangaistuksen määräämisen sijasta poliisin tutkittavaksi. Jos vankia syytetään
tuomioistuimessa rikoksesta, josta hänelle on määrätty kurinpito­
rangaistus,
kurinpitorangaistus raukeaa siltä osin kuin sitä ei ole pantu täytäntöön.
Muistutuksesta ja järjestysrikkomuksen selvittämisestä päättää turvallisuu-
desta vastaava virkamies. Vangin 14 §:ssä tarkoitetusta erillään pitämisestä
päättää turvallisuudesta vastaava virkamies tai, jos asia ei siedä viivytystä,
valvonnan esimiestehtävissä toimiva virkamies.
Vankilan tilojen ja vangin tarkastaminen
Vankeja ja vankien käytössä olevia tiloja on valvottava siten kuin vankilan
järjestys, vankilassa pitämisen varmuus, vankien ja muiden henkilöiden tur-
vallisuus sekä karkaamisen tai avolaitoksesta luvatta poistumisen ja rikoksen
estäminen edellyttävät. Vankilassa on oltava turvallisuuden edellyttämät
hälytys- ja muut tekniset turvajärjestelmät.
Vankien asuintiloja sekä heidän käytössään ja vankilan alueella olevaa
omaisuuttaan voidaan tarkastaa vankilan järjestyksen ja turvallisuuden yllä-
pitämiseksi tai epäillyn järjestysrikkomuksen tutkimiseksi. Käyttöesineiden,
rahan ja muiden maksuvälineiden sekä muun omaisuuden hallussapidosta
säädetään 9 luvussa. Vanki saadaan vankilassa, sen alueella ja kuljetuksen
aikana tarkastaa turvallisuudesta huolehtimiseksi, järjestyksen turvaamiseksi
tai omaisuuden suojelemiseksi (vangin turvatarkastus).
31Vangin turvatarkastuksessa voidaan metallinilmaisinta, muuta teknistä
laitetta tai koulutettua koiraa käyttäen, vaatteita tunnustelemalla taikka
­
muulla vastaavalla tavalla tarkastaa vanki sen varmistamiseksi, ettei vangilla
ole mukanaan esinettä tai ainetta: 1) jolla voidaan aiheuttaa vaaraa henkilön
turvallisuudelle tai vakavaa vaaraa vankilan järjestykselle; 2) joka erityisesti
soveltuu omaisuuden vahingoittamiseen; tai 3) jonka hallussapito on muu-
ten laissa tai lain nojalla kielletty. Vanki voidaan 1 momentissa mainitussa
tarkoituksessa velvoittaa vaihtamaan vaatteensa henkilökunnan läsnä
­
ollessa.
Vangille voidaan tehdä henkilöntarkastus, jos: 1) vankia epäillään 9 luvun
1 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitettujen luvattomien esineiden tai aineiden
hallussapidosta; tai 2) henkilöntarkastus on tarpeen karkaamisen tai avo­
laitoksesta luvatta poistumisen ehkäisemiseksi, vankilan järjestystä tai
turvallisuutta uhkaavan vaaran torjumiseksi, epäillyn järjestysrikkomuksen
tutkimiseksi, vankilaan saapumisen tai palaamisen johdosta taikka valvomat-
toman tapaamisen yhteydessä. Henkilöntarkastus käsittää sen tutkimisen,
mitä vangilla on vaatteissaan tai muutoin yllään.
Vankilassa, sen osastolla tai muussa tilassa voidaan suorittaa erityistarkas-
tus, jos se on tarpeen vankilan järjestystä tai turvallisuutta uhkaavan vakavan
vaaran torjumiseksi taikka 9 luvun 1 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitettujen
luvattomien esineiden tai aineiden löytämiseksi.
Kun vankilan osastolla tai muussa tilassa suoritetaan erityistarkastus, henki-
löntarkastus saadaan toimittaa kaikille osastolle sijoitetuille tai tarkastettavas-
sa tilassa oleskeleville vangeille.
Vangille voidaan tehdä rikoksen selvittämiseksi henkilönkatsastus, jos vankia
todennäköisin syin epäillään rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus
on enemmän kuin kuusi kuukautta vankeutta, tai huumausaineen käyttö­
rikoksesta. Henkilönkatsastus käsittää kehon tarkastamisen, näytteen
ottamisen tai muun kehoon kohdistuvan tutkimuksen. Lääketieteellistä asian­
tuntemusta vaativan toimenpiteen saa suorittaa ainoastaan lääkäri.
Jos on syytä epäillä, että vanki on alkoholin, muun päihdyttävän aineen taik-
ka rikoslain 44 luvun 16 §:ssä tarkoitetun dopingaineen vaikutuksen alainen,
vanki voidaan velvoittaa antamaan virtsa- taikka sylkinäyte taikka suoritta-
maan puhalluskoe. Jos päihtymystila on ulkonaisista merkeistä päätellen
ilmeinen, näytettä ei edellytetä, ellei vanki sitä vaadi.
Valvomattoman tapaamisen, sopimusosastolle sijoittamisen, poistumisluvan,
opintoluvan ja siviilityöluvan, ulkopuolista valvottua toimintaa koskevan luvan
sekä avolaitokseen sijoittamisen tai ulkopuoliseen laitokseen sijoituksen eh-
doksi voidaan asettaa, että vanki pyydettäessä antaa virtsa- tai sylkinäytteen
taikka suorittaa puhalluskokeen. Vangilta, joka ilman pätevää syytä kieltäy-
32tyy virtsa- tai sylkinäytteen antamisesta tai puhalluskokeen suorittamisesta,
voidaan määrätä otettavaksi verinäyte.
Henkilön tarkastaminen
Henkilöntarkastus suoritetaan todistajan läsnä ollessa. Jos henkilöntarkastus
edellyttää vaatteiden riisumista, henkilöntarkastuksen suorittajan ja todistajan
tulee olla samaa sukupuolta tarkastettavan kanssa. Vangin ollessa vankilan
ulkopuolella Vankeinhoitolaitoksen virkamiehen välittömässä valvonnassa
henkilöntarkastus saadaan kuitenkin suorittaa ilman todistajan läsnäoloa, jos
asia ei siedä viivytystä.
Jos henkilönkatsastuksen suorittaa muu kuin terveydenhuoltohenkilöstöön
kuuluva, läsnä on oltava todistaja. Muutoin henkilönkatsastuksen toimitta-
misessa sovelletaan, mitä pakkokeinolain 5 luvun 12 §:n 3 ja 4 momentissa
säädetään.
Päätös henkilönkatsastuksesta ja erityistarkastuksesta on tehtävä kirjallises-
ti. Vangille on ilmoitettava toimenpiteen peruste. Henkilöntarkastuksesta,
henkilönkatsastuksesta ja erityistarkastuksesta pidetään pöytäkirjaa, joiden
tarkemmasta sisällöstä säädetään valtioneuvoston asetuksella. Päihtymys-
tilaa koskevat havainnot ja turvatarkastuksen toimittaminen kuljetuksen
aikana on kirjattava Rikosseuraamusviraston vahvistaman kaavan mukaiselle
lomakkeelle. Jos vankeinhoitoviranomaisella henkilöä tarkastettaessa on
syytä epäillä rahan ja muiden maksuvälineiden tai muun omaisuuden laillista
alkuperää, omaisuus voidaan ottaa erillään säilytettäväksi, kunnes poliisi
tekee asiasta päätöksen 19 luvun 1 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen johdosta.
Vangin turvatarkastuksesta, henkilöntarkastuksesta ja päihteettömyyden val-
vonnasta päättää valvonnan esimiestehtävissä toimiva virkamies tai, jos asia
ei siedä viivytystä, ohjaus- tai valvontatehtävissä toimiva virkamies. Erityis-
tarkastuksesta päättää vankilan johtaja tai hänen määräämänsä turvallisuu-
desta vastaava virkamies. Yksittäistapauksessa Rikosseuraamusvirastolla on
oikeus päättää erityistarkastuksen toimittamisesta. Henkilönkatsastuksesta
päättää vankilan johtaja.
Muun henkilön tarkastaminen
Vankilaan ei saa päästää ketään ilman asianmukaista lupaa tai syytä. Van-
kilaan pääsyn edellytykseksi voidaan asettaa päällysvaatteiden ja mukana
tuotujen tavaroiden jättäminen vankilassa säilytettäviksi vankilan määräämällä
tavalla. Myös henkilöllisyyden todistaminen voidaan asettaa vankilaan pääsyn
ja vankilan alueella liikkumisen ehdoksi. Alueella liikkuvalle voidaan asettaa
muitakin järjestyksen tai turvallisuuden ylläpitämiseksi tarpeellisia ehtoja.
33Pääsy vankilaan voidaan evätä tai oleskelu vankilan alueella kieltää siltä,
joka ei noudata hänelle 2 momentin nojalla annettua määräystä tai asetettua
ehtoa taikka joka kieltäytyy 2 §:ssä tarkoitetusta turvatarkastuksesta. Vanki-
laan ei saa myöskään päästää ketään, joka päihtymyksen, uhkaavan käytök-
sen tai muun vastaavan syyn vuoksi saattaa vaarantaa vankilan järjestystä
tai turvallisuutta. Tapaajan pääsyn epäämisestä noudatetaan lisäksi, mitä
13 luvun 4 §:ssä säädetään.
Turvatarkastus vankilan alueella
Henkilö voidaan tarkastaa vankilassa ja sen alueella turvallisuuden ylläpitä-
miseksi, järjestyksen turvaamiseksi tai omaisuuden suojelemiseksi (turva­
tarkastus). Turvatarkastuksessa voidaan metallinilmaisinta, muuta teknistä
laitetta tai koulutettua koiraa käyttäen, vaatteita tunnustelemalla taikka muulla
vastaavalla tavalla tarkastaa vankilaan saapuva taikka vankilassa tai sen
alueella oleva henkilö, hänen mukanaan olevat tavarat ja hänen käyttämän-
sä, vankilan alueella oleva kulkuneuvo sen varmistamiseksi, ettei hänellä
ole mukanaan esinettä tai ainetta: 1) jolla voidaan aiheuttaa vaaraa henkilön
turvallisuudelle tai vankilan järjestykselle; 2) joka erityisesti soveltuu omai-
suuden vahingoittamiseen; tai 3) jonka hallussapito on muuten laissa tai lain
nojalla kielletty.
Edellä 1 momentissa mainitussa tarkoituksessa henkilö voidaan velvoittaa
luovuttamaan mukanaan tuomansa omaisuus tarkastettavaksi, jollei tarkas-
tusta voida suorittaa 2 momentissa tarkoitetulla tavalla.
Tapaajan henkilöntarkastus
Jos on perusteltua syytä epäillä, että tapaamisessa pyritään luovuttamaan
2 §:n 2 momentissa tarkoitettuja aineita tai esineitä, vangin tapaamisen
ehdoksi voidaan asettaa, että tapaaja suostuu henkilöntarkastukseen. Jos ta-
paaja kieltäytyy henkilöntarkastuksesta, noudatetaan, mitä 13 luvun 4 §:ssä
säädetään. Henkilöntarkastus käsittää sen tutkimisen, mitä tapaajalla on
vaatteissaan tai muutoin yllään.
Esineiden ja aineiden pois ottaminen
Turvatarkastusta tai henkilöntarkastusta suorittavalla ohjaus- tai valvontateh-
tävissä toimivalla virkamiehellä on oikeus ottaa pois tarkastuksessa tai muu-
ten löydetty 2 §:n 2 momentissa tarkoitettu esine tai aine. Pois otetut esineet
ja aineet on luovutettava poliisille tai, jollei siihen ole lain mukaan estettä,
palautettava tarkastetulle henkilölle hänen poistuessaan vankilasta.
34Vankilan alueelta poistaminen
Se, joka kieltäytyy turvatarkastuksesta taikka ei noudata hänelle 1 §:n
3 momentin tai 13 luvun 4 §:n nojalla annettua kehotusta poistua vankilasta,
voidaan poistaa vankilasta tai sen alueelta. Poistettavalle on ilmoitettava
poistamisen peruste.
Kiinniottaminen ja säilössäpito
Vankilan johtajalla, turvallisuudesta vastaavalla virkamiehellä, valvonnan
esimiestehtävissä toimivalla virkamiehellä sekä ohjaus- tai valvontatehtävissä
toimivalla virkamiehellä on vankilassa ja sen alueella oikeus ottaa kiinni siellä
oleva henkilö, jos kiinniottaminen on välttämätöntä henkilölle tai omaisuudelle
aiheutuvan vaaran torjumiseksi taikka rikoksen estämiseksi tai selvittämisek-
si.
Jos kiinni otettua henkilöä ei voida viipymättä luovuttaa poliisille, hänet
voidaan poliisin antamien ohjeiden mukaan pitää säilössä, kunnes poliisi
saapuu paikalle, kuitenkin enintään neljä tuntia. Päätös säilössä pidosta
on tehtävä kirjallisesti. Henkilölle on ilmoitettava kiinniottamisen ja säilössä
pitämisen peruste.
Menettely ja päätösten kirjaaminen
Turvatarkastus ja henkilöntarkastus tulee suorittaa hienotunteisesti. Tarkas-
tuksesta ei saa aiheutua tarpeetonta haittaa tarkastettavalle henkilölle tai
vahinkoa omaisuudelle. Tarkastuksen peruste on ilmoitettava tarkastettavalle.
Henkilöntarkastuksessa on oltava läsnä todistaja ja siitä pidetään pöytäkir-
jaa. Jos henkilöntarkastus edellyttää vaatteiden riisumista, se on suoritettava
erillisessä tilassa ja henkilöntarkastuksen suorittajan ja todistajan tulee olla
samaa sukupuolta tarkastettavan kanssa. Turvatarkastuksesta ja vankilaan
pääsyn epäämisestä päättää valvonnan esimiestehtävissä toimiva virkamies
tai, jos asia ei siedä viivytystä, vankien ohjaus- tai valvontatehtävissä toimiva
virkamies. Tapaajan henkilöntarkastuksesta ja vankilasta poistamisesta päät-
tää valvonnan esimiestehtävissä toimiva virkamies. Kiinni otetun henkilön
säilössä pidosta päättää vankilan johtaja.
Turvaamistoimenpiteet ja voimakeinojen käyttö
Turvaamistoimenpiteitä ovat sitominen, tarkkailu, eristämistarkkailu sekä eril-
lään pitäminen sen mukaan kuin tässä luvussa säädetään. Turvaamistoimen-
piteiden sijasta on pyrittävä käyttämään ensisijaisesti muita kuin vapautta
35rajoittavia keinoja vangin rauhoittamiseksi tai rikoksen tai vaaraa aiheuttavan
tapahtuman estämiseksi.
Vangin välitöntä toimintavapautta saadaan rajoittaa käsiraudat laittamalla,
muovista sidettä käyttämällä tai muulla vastaavalla tavalla, jos se on välttä-
mätöntä:
1.	karkaamisen estämiseksi kuljetuksen aikana;
2.	sellaisen väkivaltaisen käyttäytymisen hillitsemiseksi, jota ei saada
estetyksi muilla tavoin ja josta saattaa aiheutua vaaraa vangin tai
muun henkilön turvallisuudelle taikka huomattavaa vahinkoa omai-
suudelle;
3.	uhkaavan väkivallan torjumiseksi; tai
4.	henkilönkatsastuksen turvaamiseksi.
Sitomista ei saa jatkaa pitempään kuin on välttämätöntä. Jos vanki sidotaan
1 momentin 2 kohdan nojalla, on mahdollisuuksien mukaan kuultava lääkä-
riä. Kun vanki on kuultavana tuomioistuimessa, sitominen on lopetettava, joll-
ei puheenjohtaja erityisestä syystä toisin määrää. Sitominen on lopetettava
myös, jos se on välttämätöntä lääketieteellisen toimenpiteen suorittamiseksi.
Tarkkailu
Vanki saadaan sijoittaa huoneeseen tai selliin, jossa häntä voidaan ym-
pärivuorokautisesti tarkkailla teknisin apuvälinein tai muulla tavoin, jos se
on välttämätöntä: 1) päihtyneen tai päihdyttävien aineiden käyttämisen
vieroitus­
oireista kärsivän vangin terveydentilan seuraamiseksi ja hänen tur-
vallisuutensa varmistamiseksi; 2) itsemurhan tai itsetuhoisen käyttäytymisen
estämiseksi; taikka 3) sellaisen väkivaltaisen käyttäytymisen hillitsemiseksi,
jota ei saada estetyksi muulla tavoin ja josta saattaa aiheutua vaaraa vangin
tai muun henkilön turvallisuudelle taikka huomattavaa vahinkoa omaisuudel-
le.
Tarkkailuun sijoittamisesta on viipymättä ilmoitettava terveydenhuolto­
henkilökuntaan kuuluvalle virkamiehelle. Lääkärin tai muun terveyden­
huolto­
henkilökuntaan kuuluvan virkamiehen tulee mahdollisimman pian tutkia
vangin terveydentila. Vankia on tarkoin seurattava teknisellä valvonnalla ja
muulla tavoin. Tarkkailuun sijoittaminen ei saa kestää pitempään kuin on vält-
tämätöntä, eikä yli seitsemää vuorokautta. Tarkkailuun sijoittamista saadaan
kuitenkin jatkaa, jos se on välttämätöntä 1 momentin 1 kohdassa tarkoite-
tusta syystä. Tarkkailuun sijoittaminen on otettava uudelleen käsiteltäväksi
enintään seitsemän vuorokauden väliajoin.
36Eristämistarkkailu
Jos on perusteltua syytä epäillä, että vangilla vankilassa tai sinne tullessaan
on kehossaan 9 luvun 1 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitettuja kiellettyjä aineita
tai esineitä, hänet saadaan sijoittaa huoneeseen tai selliin, jossa häntä ja
kiellettyjen aineiden tai esineiden poistumista hänen kehostaan voidaan
ympärivuorokautisesti tarkkailla teknisin apuvälinein tai muulla tavoin. Eris-
tämistarkkailuun sijoittamisesta on viipymättä ilmoitettava terveydenhuolto­
henkilökuntaan kuuluvalle virkamiehelle. Lääkärin tai muun terveyden­
huolto­
henkilökuntaan kuuluvan virkamiehen tulee mahdollisimman pian tutkia
vangin terveydentila. Vankia on tarkoin seurattava teknisellä valvonnalla ja
muulla tavoin.
Eristämistarkkailua saadaan jatkaa, kunnes kielletyt aineet tai esineet ovat
poistuneet vangin elimistöstä tai kunnes eristämiseen ei enää muuten ole
syytä. Eristämistarkkailu ei saa kuitenkaan kestää yli seitsemää vuorokautta.
Jos eristämistarkkailusta aiheutuu vaaraa vangin terveydelle, eristäminen
on keskeytettävä. Jos vangin kehossa on henkilönkatsastuksessa havaittu
1 momentissa tarkoitettuja aineita tai esineitä, eristämistarkkailua saadaan
jatkaa seitsemän vuorokauden enimmäisajan jälkeenkin, kuitenkin enintään
seitsemän vuorokautta.
Vanki saadaan pitää erillään muista vangeista, jos se on välttämätöntä:
1) sen estämiseksi, että vanki vakavasti vaarantaa muun henkilön henkeä
tai terveyttä; 2) ilmeisen karkaamis- tai vapauttamisyrityksen estämiseksi;
3) päihdyttävän aineen jatkuvan käytön tai rikoslain 50 luvun 1–4 §:ssä tar-
koitetun huumausainerikoksen estämiseksi; tai 4) muun 1–3 kohtaa vastaa-
van, vankilan järjestystä vakavasti vaarantavan teon estämiseksi.
Erillään pidettävän oikeuksia ei saa rajoittaa enemmän kuin erillään pitämi-
sestä välttämättä aiheutuu. Vankia ja hänen terveydentilaansa on tarkoin
seurattava. Erillään pitämistä ei saa jatkaa kauemmin kuin on välttämätöntä.
Erillään pitämistä koskeva päätös on otettava uudelleen harkittavaksi enin-
tään 30 vuorokauden väliajoin.
Voimakeinojen käyttö
Vankeinhoitolaitoksen virkamiehellä on virkatehtävää suorittaessaan vanki-
lassa, sen alueella ja välittömässä läheisyydessä, vangin kuljetuksen aikana
sekä Vankeinhoitolaitoksen valvomassa toiminnassa oikeus käyttää voima-
keinoja: 1) vangin karkaamisen tai luvatta poistumisen estämiseksi, vastarin-
nan murtamiseksi ja tässä tai 16 luvussa tarkoitetun valvonta-, tarkastus- ja
turvaamistoimenpiteen suorittamiseksi; 2) 17 luvussa tarkoitetun vankilaan
pääsyn estämiseksi, esineiden ja tavaroiden haltuun ottamiseksi, alueelta
poistamiseksi sekä kiinniottamisen ja säilössä pidon toimittamiseksi; sekä
373) henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen tai muun henkilön terveyttä
vaarantavan teon taikka tapahtuman uhatessa luvattoman pääsyn estämi-
seksi, esteen poistamiseksi tai kulkuneuvon pysäyttämiseksi.
Voimakeinojen on oltava tarpeellisia ja olosuhteisiin nähden puolustettavia.
Puolustettavuutta arvioitaessa on otettava huomioon tehtävän tärkeys ja
kiireellisyys, vastarinnan vaarallisuus, käytettävissä olevat voimavarat sekä
muut tilanteen kokonaisarvosteluun vaikuttavat seikat. Voimankäyttövälineitä
saa käyttää ainoastaan asianmukaisen koulutuksen saanut virkamies.
Sillä, joka 1 momentissa tarkoitetun virkamiehen pyynnöstä tai suostumuksel-
la tilapäisesti avustaa virkamiestä tilanteessa, jossa on välttämätöntä turvau-
tua sivullisen voimakeinoapuun tämän pykälän mukaisen erittäin tärkeän ja
kiireellisen virkatehtävän suorittamisessa, on oikeus mainitun virkamiehen
ohjauksessa sellaisten välttämättömien voimakeinojen käyttämiseen, joita
voidaan olosuhteisiin nähden pitää puolustettavina. Voimakeinojen käytön
liioittelusta säädetään rikoslain 4 luvun 6 §:n 3 momentissa ja 7 §:ssä.
Päätös vangin eristämistarkkailuun sijoittamisesta ja erillään pitämisestä on
tehtävä kirjallisesti. Erillään pitämistä koskevaa päätöstä tehtäessä vankia on
kuultava. Vangille on ilmoitettava toimenpiteen perusteet.
Sitomisesta päättää valvonnan esimiestehtävissä toimiva virkamies tai, jos
asia ei siedä viivytystä, ohjaus- tai valvontatehtävissä toimiva virkamies.
Tarkkailuun sijoittamisesta ja eristämistarkkailusta päättää turvallisuudesta
vastaava virkamies tai, jos asia ei siedä viivytystä, valvonnan esimiestehtä-
vissä toimiva virkamies. Vangin erillään pitämisestä päättää vankilan johtaja.
Tarkemmat säännökset tarkkailun, eristämistarkkailun ja erillään pitämisen
täytäntöönpanosta sekä voimankäyttövälineistä, sitomiseen käytettävistä vä-
lineistä ja 8 §:ssä tarkoitettujen päätösten kirjaamisesta annetaan valtioneu-
voston asetuksella. Tarkemmat määräykset turvaamistoimenpiteiden käytön
sekä voimakeinojen ja voimankäyttövälineiden käytön koulutuksesta antaa
Rikosseuraamusvirasto.
1.4	 Valtioneuvoston asetus vankeudesta
Asetus vankeudesta annettiin kesäkuussa 2006. Asetuksessa on yksityis-
kohtaiset määräykset mm. täytäntöönpanoviranomaisista, Rikosseuraamus-
viraston tehtävistä, aluevankilan ja sijoittajayksiköiden tehtävistä, rangais-
tusajan laskemisesta, rangaistusajansuunnitelman sisällöstä ja laatimisesta,
vankipassin tietosisällöstä, vankien työstä, opiskelusta ja vankitoimintoihin
osallistumisesta, vangin omaisuudesta ja tuloista vankilassa oloaikana,
vangin yhteyksistä vankilan ulkopuolelle ja tapaamisista, kurinpidosta sekä
38tarkastamisesta ja valvonnasta, voimakeinojen käyttämisestä, muutoksen­
hausta, valvotusta koevapaudesta ja vapautumisesta. Asetuksen koko teksti
on liitteenä (liite 3.).
1.5	 Suomen vankiloiden turvallisuutta
koskeva muu lainsäädäntö
Vankiloita ja niiden toimintaa koskevat edellisten lisäksi ainakin vielä työ­
turvallisuuslaki, pelastuslaki ja valmiuslaki. Työturvallisuuslaissa määritellään
työn teettäjän ja järjestäjän velvollisuudet työntekijän turvaamiseksi työ­
tehtävässä. Pelastuslaissa määritellään vankilan velvollisuudeksi suojella
siellä olevien henkilöiden turvallisuutta ja omaisuutta. Valmiuslaissa mää-
ritellään vankilan velvollisuudeksi varautua suojelemaan vankilassa olevia
henkilöitä ja omaisuutta poikkeustilan varalta. Lakien mukaan vankiloiden on
laadittava, ja pidettävä ajan tasalla ainakin pelastus- ja valmiussuunnitelma.
1.5.1	 Työturvallisuuslaki (10§):
Työturvallisuuslain mukaan myös vankiloiden jotka teettävät tai järjestävät
työtä rangaistusta suorittavalle henkilölle on riittävän järjestelmällisesti selvi-
tettävä ja tunnistettava työstä, työtilasta, muusta työympäristöstä ja työolo-
suhteista aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät sekä, milloin niitä ei voida poistaa,
arvioitava niiden merkitys työntekijöiden turvallisuudelle ja terveydelle.
Tällöin on otettava huomioon muun ohella:
1.	tapaturman ja muu terveyden menettämisen vaara kiinnittäen
huomiota erityisesti kyseisessä työssä tai työpaikassa esiintyviin
5 luvussa tarkoitettuihin vaaroihin ja haittoihin;
2.	esiintyneet tapaturmat, ammattitaudit ja työperäiset sairaudet sekä
vaaratilanteet;
3.	työntekijän ikä, sukupuoli, ammattitaito ja hänen muut henkilö­
kohtaiset edellytyksensä;
4.	työn kuormitustekijät; ja
5.	mahdollinen lisääntymisterveydelle aiheutuva vaara.
Jos työnantajalla ei ole 1 momentissa tarkoitettuun toimintaan tarvittavaa
riittävää asiantuntemusta, hänen on käytettävä ulkopuolisia asiantuntijoita.
Työnantajan on varmistuttava, että asiantuntijalla on riittävä pätevyys ja muut
edellytykset tehtävän asianmukaiseen suorittamiseen. Työterveyshuollon
asiantuntijoiden ja ammattihenkilöiden käytöstä sekä työpaikkaselvityksestä
säädetään työterveyshuoltolaissa (1383/2001).
39Työnantajalla tulee olla hallussaan 1 momentissa tarkoitettu selvitys ja
arviointi. Selvitys ja arviointi on tarkistettava olosuhteiden olennaisesti muut-
­
tuessa ja se on muutenkin pidettävä ajan tasalla. Valtioneuvoston asetuksella
voidaan antaa tarkempia säännöksiä selvityksen ja arvioinnin laatimisen
kirjallisesta tai muusta todennettavissa olevasta muodosta, sisällöstä ja asian
käsittelystä työpaikalla huomioon ottaen työnantajan toimiala, toiminnan
luonne ja niihin liittyvät haitat ja vaarat sekä työpaikan koko.
­
Työnantaja on tarpeellisilla toimenpiteillä velvollinen huolehtimaan työntekijöi-
den turvallisuudesta ja terveydestä työssä. Tässä tarkoituksessa työnantajan
on otettava huomioon työhön, työolosuhteisiin ja muuhun työympäristöön
samoin kuin työntekijän henkilökohtaisiin edellytyksiin liittyvät seikat. Huoleh-
timisvelvollisuuden laajuutta rajaavina tekijöinä otetaan huomioon epätavalli-
set ja ennalta arvaamattomat olosuhteet, joihin työnantaja ei voi vaikuttaa, ja
poikkeukselliset tapahtumat, joiden seurauksia ei olisi voitu välttää huolimat-
ta kaikista aiheellisista varotoimista.
Työnantajan on suunniteltava, valittava, mitoitettava ja toteutettava työolosuh-
teiden parantamiseksi tarvittavat toimenpiteet. Tällöin on mahdollisuuksien
mukaan noudatettava seuraavia periaatteita:
1.	vaara- ja haittatekijöiden syntyminen estetään;
2.	vaara- ja haittatekijät poistetaan tai, jos tämä ei ole mahdollista, ne
korvataan vähemmän vaarallisilla tai vähemmän haitallisilla;
3.	yleisesti vaikuttavat työsuojelutoimenpiteet toteutetaan ennen yksi-
löllisiä; ja
4.	tekniikan ja muiden käytettävissä olevien keinojen kehittyminen
otetaan huomioon.
Työnantajan on jatkuvasti tarkkailtava työympäristöä, työyhteisön tilaa ja työ-
tapojen turvallisuutta. Työnantajan on myös tarkkailtava toteutettujen toimen-
piteiden vaikutusta työn turvallisuuteen ja terveellisyyteen. Työnantajan on
huolehdittava siitä, että turvallisuutta ja terveellisyyttä koskevat toimenpiteet
otetaan huomioon tarpeellisella tavalla työnantajan organisaation kaikkien
osien toiminnassa.
1.5.2	 Pelastuslaki 13.6.2003/468
ja Valtioneuvoston asetus
pelastustoimesta
Pelastuslain 8§ mukaan rakennuksen omistaja ja haltija (virasto ja laitos) on
velvollinen ehkäisemään vaaratilanteen syntymistä, varautumaan henkilöi-
den, omaisuuden ja ympäristön suojaamiseen vaaratilanteessa ja varautu-
maan sellaisiin pelastustoimenpiteisiin, joihin ne omatoimisesti kykenevät.
40Vaaratilanteisiin on varauduttava tekemällä pelastussuunnitelma pelastus­
viranomaisten kanssa.
Valtioneuvoston asetus tarkentaa pelastuslakia ja sanoo, että pelastussuun-
nitelma on laadittava mm. rangaistuslaitoksiin. Pelastussuunnitelma on pidet-
tävä ajan tasalla ja siitä on tiedotettava asianmukaisella tavalla asianomaisen
rakennuksen tai muun kohteen asukkaille ja työntekijöille sekä muille, joiden
on osallistuttava pelastussuunnitelman toimeenpanoon, ja se tai sen yhteen-
veto on myös toimitettava alueen pelastusviranomaisille.
Pelastussuunnitelmasta on selvittävä:
1.	ennakoitavat vaaratilanteet ja niiden vaikutukset,
2.	toimenpiteet vaaratilanteiden ehkäisemiseksi,
3.	poistumis- ja suojautumismahdollisuudet sekä sammutus- ja pelas-
tustehtävien järjestelyt;
4.	turvallisuushenkilöstö, sen varaaminen ja kouluttaminen sekä muun
henkilöstön tai asukkaiden perehdyttäminen suunnitelmaan,
5.	tarvittava materiaali kuten alkusammutus-, pelastus- ja raivaus­
kalusto, henkilösuojaimet ja ensiaputarvikkeet sen mukaan kuin
ennakoitujen vaaratilanteiden perusteella on tarpeen,
6.	ohjeet erilaisia 1 kohdan mukaisesti ennakoituja onnettomuus-,
vaara- ja vahinkotilanteita varten,
­
7.	miten suunnitelmaan sisältyvät tiedot saatetaan asianomaisten
tietoon,
Kohteeseen laaditussa pelastussuunnitelmassa on lisäksi selvitettävä erik-
seen, miten rakennuksessa tai tilassa olevien heikentynyt toimintakyky ote-
taan huomioon vaaratilanteisiin varauduttaessa. Suunnitelmassa on tarpeen
mukaan otettava huomioon myös kohteen tavanomaisesta poikkeava käyttö.
Vankilat on palotarkastettava vuosittain ja tarvittaessa useamminkin. Palotar-
kastuksen saa suorittaa alueen pelastusviranomainen ja hänet on päästettä-
vä kaikkiin tarkastettaviin tiloihin. Tarkastettavan kohteen edustajan on lisäksi
esitettävä säädöksissä vaaditut suunnitelmat, muut asiakirjat ja järjestelyt.
Palotarkastuksessa on pidettävä pöytäkirjaa, jossa tulee riittävästi yksilöidä
tarkastuskohde, tarkastuksen kulku, tarkastajan tekemät keskeiset havainnot,
tarkastettavan kohteen edustajan esittämä selvitys sekä johtopäätökset ja
niiden perustelut. Pöytäkirja on viipymättä annettava tiedoksi asianosaisille.
1.5.3	 Valmiuslaki (40§):
Valtioneuvoston, valtion hallintoviranomaisten, valtion liikelaitosten ja muiden
valtion viranomaisten sekä kuntien tulee valmiussuunnitelmin ja poikkeus-
41oloissa tapahtuvan toiminnan etukäteisvalmisteluin sekä muin toimenpitein
varmistaa tehtäviensä mahdollisimman häiriötön hoitaminen myös poikkeus-
oloissa.
Poikkeusoloihin varautumista johtaa, valvoo ja yhteen sovittaa valtioneuvosto
sekä kukin ministeriö hallinnonalallansa.
422.	Turvallisuuden
käsite ja vankiloiden
turvallisuus­
suunnitelmat
2.1	 Turvallisuuden käsite
Turvallisuudesta puhuttaessa voidaan tarkoittaa kolmea eri turvallisuuden
tasoa:
1.	yksilön turvallisuus,
2.	kansan ja valtion turvallisuus ja
3.	kansainvälinen eli valtioiden välinen turvallisuus.
Kaikki kolme käsitettä ovat toisistaan riippuvaisia siten, että turvallisuuden
muutos yhdellä tasolla vaikuttaa myös toiseen tasoon. Esimerkiksi ­
Suomen
kansallisen turvallisuustilanteen heikkeneminen vaikuttaa yksittäisen suoma­
laisen turvallisuuden tunteeseen. Yksilön turvallisuuden tunnetta luo tur-
vallinen elinympäristö. Turvallisen elinympäristön luomiseksi viranomaiset
pyrkivät vähentämään rikollisuutta sekä ehkäisemään sitä ennalta (Rapila
2006). Raimo Väyrysen mukaan turvallisuuden käsite kaipaa täsmennystä,
eikä perinteisillä keinoilla pystytä vastaamaan uusiin uhkiin. Samassa yhtey-
dessä hän esittää ajatuksen turvallisuudenkäsitteen liian laajalle leviämisestä
ja korostaa, että turvallisuuden takana on aina tarkoitus (Väyrynen 2007).
Turvallisuuden käsitettä purkaa Juha Vuori vastavuoroisuuden avulla: ”Jotta
voisimme puhua ”turvallisuudesta”– tutkia sitä, ymmärtää sitä ja antaa neu-
voja sen saavuttamiseksi – meidän täytyy saada selville mistä me oikeastaan
puhumme”. Turvallisuuden käsite on ollut ja on yhä kiistelyn kohde kansain-
välisten suhteiden tutkimuksessa. Turvallisuuden “arkimerkitys” (uhkatto-
muus, turva, turvassa oleminen) ja kansainvälinen merkitys (nimitys tietylle
ongelmakokonaisuudelle, tietylle toimintakentälle: valtioiden uhka toisilleen,
suvereniteetin haastaminen, vallan käyttö, itsenäisyyden puolustaminen jne.)
tulee pitää erillään keskusteltaessa turvallisuuden käsitteestä kansainvälisen
politiikan tutkimuksen yhteydessä” (Vuori 2006, 10.)
Sisäasiainministeriön sisäisen turvallisuuden työryhmässä turvallisuuden kä-
site on määritelty seuraavalla tavalla: ”Turvallisuus on yhteiskunnan tila, jossa
jokainen voi nauttia oikeusjärjestelmän takaamista oikeuksista ja vapauksista
ilman rikollisuudesta, häiriöistä, onnettomuuksista tai suomalaisen yhteis­
kunnan taikka kansainvälistyvän maailman ilmiöistä ja muutoksista johtuvaa
43aiheellista pelkoa ja turvattomuutta. Sisäistä turvallisuutta edistetään pitä-
mällä yllä oikeusjärjestelmän toimintakykyä ja perusturvajärjestelmiä sekä
estämällä ennakolta ja hallitsemalla uhkia, jotka kohdistuvat väestön turvalli-
suuteen sekä yhteiskunnan elintärkeisiin toimintoihin” (Toivanen 2004, 1).
Henkilöiden välinen turvallisuus on usein nähty vuorovaikutuksellisena,
jossa yksilö saa ja antaa turvallisuutta läheisistä, kanssaihmisistä, yhteisistä
pelisäännöistä jne. Yhteinen kokemuspiiri tai tilanteessa kohtaaminen luovat
johonkin kuulumisen tunteen, antavat varmuutta omaan käyttäytymiseen,
koska toisten käyttäytymistä voidaan olettaa ennakoitavan jne., vrt. esim.
liikenne­
sääntöjen luomaan oletukseen toisen tielläliikkujan käytöksestä.
Henkilökohtaisen turvallisuuden kehitysprosessi kestää koko ihmiselämän
tuoden aina mukanaan uusia asioita henkilökohtaiseen turvallisuuden tun-
teeseen. Erityisen hyvin turvallisuus, sen tarve ja merkitys näkyvät varhais­
kasvatuksessa ja sen toteuttamisessa (Adenius-Jokivuori 2005).
Teollisessa tuotannossa on jatkuvasti pyrittävä parantamaan toimintoja
samalla kun ylläpidetään ja parannetaan turvallisuutta. Myös turvallisuutta
koskevat lakisääteiset ja sosiaaliset vaatimukset ovat kasvamassa. Teollises-
sa tuotannossa ollaankin läpikäymässä mittavaa muutosprosessia nopeasti
kehittyvän turvallisuusteknologian siivittämänä. Uutta teknologiaa on edullista
hyödyntää sekä turvallisuuteen että tuottavuuteen liittyvien toimintojen pa-
rantamiseksi, mutta se on tehtävä kokonaisvaltaisen turvallisuus­
järjestelmän
puitteissa. Nämä puitteet rakentuvat standardeista, jotka yhä enemmän
perustuvat ”kattostandardiin” IEC 61508. Siinä esitettävä toiminnallisen
turvallisuuden lähestymistapa onkin tulossa vallitsevaksi lähestymistavaksi
varmistettaessa teknisten järjestelmien kuten tuotantolaitosten automaatio-
järjestelmien turvallisuutta. Standardin periaatteilla on suuri merkitys myös
suomalaiselle teollisuudelle (Koskinen 2002).
Toiminnallisen turvallisuuden lähtökohtana on ohjattavan kohteen riskin
arviointi ja vaatimusten määrittely, joiden perusteella määritellään tarvittava
turvallisuuden eheyden taso. Järjestelmän suunnittelu ja toteutus tähtäävät
tämän vaaditun turvallisuuden eheyden tason saavuttamiseen. Toiminnal-
lisen turvallisuuden varmistaminen tehdään järjestelmän elinkaaren kai-
kille vaiheille lähtien niiden suunnittelusta, toteutuksesta ja käyttöönotosta
edelleen järjestelmän käyttöön, kunnossapitoon ja järjestelmän muutoksiin.
Toiminnallisen turvallisuuden varmistamisessa on tavoitteena, että tekniset
järjestelmät toimivat tarkoitetulla tavalla niin tavanomaisessa käytössä kuin
myös poikkeustilanteissa. Kaikkien näiden toimintojen hallintaan tarvitaan
kattavaa turvallisuuden hallintajärjestelmää (Suomen Automaatioseuran
turvallisuusjaosto 2004).
Turvallisuus on nähtävänä myös arvona. Turvallisuuden korostaminen
yrityksen tai yhteisön toimintatapoja ohjaavana arvona on ollut monissa
liike­
yrityksissä arkipäivää jo vuosia; vuonna 2004 sisäasiainministeriössä
44laadittiin Suomelle valtakunnallinen sisäisen turvallisuuden ohjelma, joka
päivitettiin vuonna 2008. Esimerkiksi lentoliikenteessä turvallisuudella on
perinteisesti ollut suuri merkitys. Vuodenvaihteessa 2006 julkaistiin uusi
Finnairin operatiivinen turvallisuuspolitiikka. Käyttämällä operatiivisen tur-
vallisuuden käsitettä yhtiö haluaa muistuttaa, että lentoyhtiön toiminnallinen
turvallisuus on kokonaisuutena paljon laajempi kuin vain lentoturvallisuus. Se
kattaa paitsi lentoturvallisuuden, myös kaiken lentotoimintaan liittyvän maa-
ja huoltotoiminnan sekä näiden tukitoiminnot (Finnair 2006). Valtion ulkoi-
sesta turvallisuudesta vastaavat tahot ovat korostaneet turvallisuusajattelun
merkitystä jo kauemmin.
Vankiloiden turvallisuutta ja laajemmin ajateltuna koko Rikosseuraamusviras-
ton alaisten virastojen ja henkilöiden turvallisuutta pohdittaessa on huomioi-
tava monia asioita: mm. kansainvälinen ja kansallinen lainsäädäntö, valtion
yhteiskunnallinen – ja ulkopoliittinen tilanne ja olosuhteet, väestön, maassa
asuvien ja käyvien henkilöiden vaikutus maamme fyysisiin olo­
suhteisiin.
Koko rikosseuraamusjärjestelmä vaikuttaa ja saa vaikutteita kaikesta ympä-
rillä olevasta todellisuudesta. Siksi onkin hyvä muistaa vankilan yksittäisiä
turvallisuustekijöitä pohdittaessa sen vaikutuksia muiden vankiloiden ja
rikosseuraamusalalla toimiviin toisiin tekijöihin. Usein turvallisuusriskeihin tur-
rutaan ja niiden korostaminen menettää merkityksensä. Rikosseuraamusalan
objektiivista turvallisuutta voidaan arvioida erilaisista järjestelmän tuottamis-
ta tilastoista, joita ovat esimerkiksi vankiloiden poikkeustilanneilmoitukset,
kurinpitomerkinnät, ilmoitukset henkilökuntaan kohdistuvasta väkivallasta,
ilmoitukset vankien välisestä väkivallasta, takavarikoitujen huumeiden määrä,
virtsakokeiden tulokset, vankien luvattomat poistumiset, karkaamiset ja
poistumisluvalle jäämiset sekä omasta pyynnöstään erillään asuvien vankien
määrä. Vankiloiden subjektiivista turvallisuutta eli henkilökunnan ja vankien
turvallisuuskokemuksia ja havaintoja työ- ja asuinpaikastaan on taas selvitet-
ty tässä tutkimuksessa.
2.2	 Vankiloiden turvallisuussuunnitelmat
Rikosseuraamusvirasto pyysi kirjeessään 27.3.2007 aluevankiloita kerää-
mään alueensa laitosten erilaiset turvallisuuteen laajasti ymmärrettynä
liittyvät riskiarviot, selvitykset ja voimassa olevat suunnitelmat. Tällaisiksi oli
ymmärrettävä ainakin laitoksilta edellytetyt väkivallan vähentämiseen tähtää-
vät suunnitelmat sekä työturvallisuuslain edellyttämät selvitykset ja arvioinnit.
Huhtikuun loppuun mennessä vankiloista oli tullut muutamia vastauksia.
Aineistopyyntö uudistettiin sähköpostitse toukokuussa ja toisen kerran
kesäkuun alussa. Lisäksi asiasta puhuttiin ja suunnitelmien lähettämiseen
vedottiin 24.5.2007 Risen järjestämässä turvallisuusseminaarissa. Vastauksia
saatiin näiden pyyntöjen seurauksena muutama lisää ja heinäkuun loppuun
mennessä 16 vankilaa toimitti joitakin turvallisuuteen liittyviä papereita. Alla
45olevassa taulukossa 1. on esitetty saadut vastaukset vankiloittain. Aluevan-
kiloista vain yksi vastasi ohjeen mukaisesti ja lähetti vastaukset keskitetysti
yhdellä kertaa – mikä johtunee siitä, että vain Länsi-Suomen aluevankilaan
on nimitetty turvallisuuspäällikkö, muiden vankiloiden vastaukset tulivat yksi-
tellen.
Taulukko 1. Vankiloiden vastaukset turvallisuussuunnitelmien toimituspyyntöön.
Vankila
Turvallisuus- Poikkeus­ Pelastus-
Valmius-
Muu
suunnitelma tilanne
suunnitelma suunnitelma
kyllä (2s.)
Keravan
vankila
Helsingin
vankila
Hämeenlin-
nan vankila
Vanajan
vankila
Kuopion
kyllä
vankila
vain tulipalo
(0,5s)
kyllä kyllä
kyllä
Pyhäselän
vankila
kyllä kyllä
kyllä
Laukaan
vankila
Sukevan
vankila
Mikkelin
vankila
Vaasan
vankila
Kylmäkos-
ken vankila
Satakun-
nan vankila
Turun
vankila
Vilppulan
vankila
Oulun
vankila
Ylitornion
vankila
Vastauksia
yhteensä:
Toimintaohje väkival-
lan vähentämiseksi
Työsuojelun toiminta-
ohjelma
Vaarojen arviointi -ky-
selyn yhteenveto 2s.
Toimenpidesuunni-
telma työväkivallan
vähentämiseksi
Toimenpidesuunni-
telma työväkivallan
vähentämiseksi, työ-
suojelun toimintaohjel-
ma vuodelle 2007
Toimenpidesuunni-
telma työväkivallan
vähentämiseksi (3s.)
kyllä (5s.)
kyllä
kyllä
Erinomainen kyllä
kyllä (epä-
täydellinen)
kyllä
kyllä
kyllä
kyllä kyllä kyllä kyllä
kyllä (2s.) kyllä kyllä (1s.) kyllä (3s.
              (1,25s.) runko)
kaikki epätäydel-
        linen
kyllä (epätäy- epätäy-
dellinen)
dellinen
kyllä (kesken) kyllä
kyllä (aloi-
tettu)
8
Menettelytapaohjeita
väkivallan uhan varal-
le, henkilöstön mitoi-
tussuunnitelma osana
turvasuunnitelmaa
kyllä
kyllä kyllä
12
Työsuojelun toiminta-
ohjeet 04-05, 04-07
11
5
46Taulukosta 1 ilmenee, että vankiloiden lähettämät suunnitelmat ja selvitykset
vaihtelivat suuresti kattavuudeltaan ja laajuudeltaan. Joissakin vankiloissa on
paneuduttu eri suunnitelmien tekemiseen sekä laadullisesti että määrällisesti.
Hyvin asiat ovat Kuopion ja Satakunnan vankilassa ja erityisen hyvin V
­ aasan
vankilassa. Lisäksi kahden vankilan yrityksenä on ollut tehdä asiallinen
suunnitelma, mutta toisen pelastussuunnitelma ja toisen koko suunnitelma
olivat vaikeaselkoisia. Loppujen vankiloiden suunnitelmat olivat puutteellisia
tai keskeneräisiä kuten esimerkiksi Keravan, Sukevan ja Turun vankiloiden.
Helsingin ja Laukaan vankilat olivat lähettäneet ainoastaan työväkivallan
vähentämissuunnitelmansa.
Toimitettujen turvallisuussuunnitelmien avulla on vaikea määrittää yleistä ja
valtakunnallista tasoa sille, miten vankilat ovat varautuneet turvallisuusuh-
kiin. Saatujen suunnitelmien määrä oli vain noin 1/3 vankiloiden kokonais­
määrästä ja suunnitelmien taso on kirjava. Vajavaisimmissa suunnitelmissa
turvallisuussuunnitelman kolmesta osiosta puuttui kokonaan osio tai kaksi.
Toisaalta koko suunnitelma saattoi olla vain muutaman sivun mittainen, ja
turvallisuus­
suunnitelmien osioita oli käsitelty noin sivun verran ongelmaa
kohti.
Vankiloiden lähettämistä turvallisuussuunnitelmista voi kuitenkin oppia
paljonkin. Parhaiden suunnitelmien avulla voidaan hahmotella turvallisuus­
suunnitelmien tämänhetkinen paras rakenne ja asiasisältö, jota kehittelemällä
ja standardoimalla voitaisiin kaikkiin Suomen vankiloihin laatia oma turvalli-
suussuunnitelma laissa vaadittuine osioineen.
Tämän hetkisen parhaan mallin mukaan vankilan turvallisuussuunnitelman
tulisi sisältää ainakin seuraavat neljä osiota:
1.	Johdanto, jossa käydään läpi suunnitelman tarkoitus, laitos ja sen
arki, mahdolliset riski- ja uhkatekijät, selvitetään kunnan väestön-
suojelun ja pelastustoimen yleisjärjestelyt sekä poliisin ja muiden
yhteistyötahojen yhteystiedot,
2.	osiossa kaksi käydään läpi vankilaturvallisuutta vaarantavat
poikkeus­
tilanteet ja niihin ehdotetut ratkaisumallit,
3.	osiossa kolme (pelastussuunnitelma) käydään läpi yleisimmät
onnettomuustilanteet, niitä koskevat toimintamallit ja apua antavat
viranomaiset,
4.	osiossa neljä (valmiussuunnitelma) käydään läpi tyypillisimmät
valtiota mahdollisesti uhkaavat katastrofitilanteet ja niiden aikana
toimiminen. (Kahra 2003).
Kuten edellä esitetystä turvallisuussuunnitelmien sisältöehdotuksesta havai-
taan, voitaisiin suosituksen sisältöä ja laajuutta ehkä parhaiten kehittää työ-
ryhmässä, jonka pohjana olisi Vaasan vankilan turvallisuussuunnitelma. Sen
sisällysluettelo on tämän raportin liitteenä 1. Työryhmässä voisi olla edustus
47Rikosseuraamusvirastosta, aluevankiloista ja vankiloista, Rikosseuraamus-
alan koulutuskeskuksesta tai Laurea-ammattikorkeakoulusta. Ryhmä voisi
kehittää yhtenäisen keskeisen sisällysluettelon kaikkien Suomen vankiloiden
turvallisuussuunnitelmille ja laatia niiden kirjoittamiselle yhtenäisen mallin.
Eräs ratkaisu voisi olla, että Rikosseuraamusalan koulutuskeskus järjestäisi
täydennyskoulutusta, jonka tarkoituksena olisi hahmottaa vankilaturvallisuus
kokonaisuutena, ja opintojen hyväksytty suorittaminen tapahtuisi turvallisuus-
suunnitelman luomisena omalle vankilalle.
Pääosin turvallisuussuunnitelmat ovat jokaisen vankilatyöntekijän perustyö-
turvallisuuden aineistoa, ja salattavilta osiltaan vain vankilan turvallisuudesta
vastaavien henkilöiden hallussa. Jokaisen vankilassa työskentelevän tulee
tietää, miten yllättävissä tilanteissa reagoidaan, mistä saadaan apua, miten
työntekijät ja vangit saadaan suojattua ja mistä saadaan viranomaisapua.
Vankilan turvallisuudesta vastaavien henkilöiden tulee lisäksi tietää miten
vaaratilanteessa hälytyksen jälkeen toimitaan ja miten asiassa edetään niin,
että minimoidaan henkilö- ja aineelliset vahingot sekä taataan turvallisuuden
säilyminen. Parhaidenkin kirjallisten ohjeiden lisäksi on erilaista vaara- ja
poikkeustilanteissa käyttäytymistä säännöllisesti harjoiteltava. Jokainen
harjoitus tulee raportoida, sen kulku analysoida ja tehdyistä hyvistä harjoituk-
sista ja virheistä tulee oppia tulevaisuuden varalle.
483.	Kenttätutkimus
Vankilaturvallisuustutkimuksen suunnitteluvaiheessa päädyttiin siihen, että
laadulliset teemahaastattelut ovat tarkoituksenmukainen tapa kerätä tietoa,
jonka pohjalta voidaan muodostaa kokonaiskäsitys vankiloiden tämän hetki-
sestä turvallisuustilanteesta. Suunnittelukokouksissa ja tutkimussuunnitelmaa
tehtäessä arvioitiin kentän herättämiseksi ja valmistamiseksi tarvittavan myös
tiedottamista tulevasta tutkimushankkeesta. Näin päädyttiin esittelemään
hanketta johtajapäivillä 16.4.2007, johtajien ja turvallisuusvastaavien van-
kilaturvallisuusseminaarissa 24.5.2007 ja hankkeen lopetusseminaarissa
huhtikuussa 2008. Näiden tilaisuuksien tarkoitus oli kaksisuuntainen tiedon-
välittäminen. Toisaalta vankiloiden johtajia ja turvallisuusvastaavia on infor-
moitu vankilaturvallisuuden nykytilan kartoituksesta, ja toisaalta tutkijana olen
saanut erittäin paljon tietoa ja neuvoja siitä, mitä vankilaturvallisuuden tulisi
ainakin sisältää ja miten teemoja tulisi selvittää tutkimuksessa.
Rise asetti tutkimukselle ohjausryhmän, johon kuuluivat Esa Vesterbacka
(pj.), Kimmo Hakonen, Ulla Knuuti, Kauko Aromaa, Ilppo Alatalo, Jari
Tuomela, Liisa Riittinen, Ari Lyytikäinen ja Ari Juuti. Ryhmää täydennettiin
­
myöhemmin Anja Heikkisellä. Ohjausryhmä kokoontui kerran haastattelu-
jen toteuttamisen aikana (19.6.2007), toisen kerran niiden analyysin aikana
(21.9.2007), kolmannen kerran (21.12.2007) kommentoimaan vankila­
turvallisuusraportin ensimmäistä luonnosta, neljännen kerran (20.2.2008)
kommentoimaan raportin julkaisukäsikirjoitusta ja viidennen kerran
(11.3.2008) keskustelemaan tutkimuksen jatkosta ja palautekierroksesta
sekä sen laajentamisesta koskemaan myös Kriminaalihuoltolaitosta.
3.1	 Vankilaturvallisuusseminaari 24.5.2007
Vankilaturvallisuusseminaariin kutsuttiin osallistujiksi turvallisuushankkeen
ohjausryhmä, aluevankiloiden ja sijoittajayksiköiden johtajat ja vankiloiden
johtajat sekä turvallisuudesta vastaavat apulaisjohtajat. Seminaariin osallistui
noin 50 henkilöä. Seminaarissa kuultiin esitykset Rajavartiolaitoksen turval-
lisuusstrategiasta, turvallisuusstrategioiden yleisestä sisällöstä ja käytöstä,
sekä juuri aloitetusta Vankeinhoitolaitoksen turvallisuustutkimuksesta. Se-
minaarin toisessa osiossa osallistujat hahmottelivat ryhmätöissä vankila­
turvallisuuteen ja turvallisuusstrategiaan kuuluvia turvallisuusteemoja. Nämä
käytiin yhteisesti läpi jokaisen ryhmän toimiessa oman teemansa esittelijänä.
Ryhmätöiden esivalmisteltuja teemoja olivat: 1) Mikä on vankilaturvallisuuden
sisältö, 2) Vankiloiden (avo/suljettu) nykyturvallisuuden hyvät asiat ja käy-
tännöt, 3) Vankiloiden (avo/suljettu) nykyturvallisuuden puutteet, 4) Nyky­
turvallisuuden ongelmakohtien korjausehdotukset, 5) Miten varmistetaan
hyvien käytäntöjen ja tietotaidon siirtyminen organisaatiossa sekä ehkäistään
49tehtyjen virheiden toistuminen, 6) Vankilaturvallisuuden tulevaisuudennäky-
mät, 7) Esimerkkejä koetuista ja pelätyistä turvallisuusongelmista.
Jokainen ryhmä vastasi kaikkiin kysymyksiin, ja vuorotellen jokainen ryhmä
valmisti sille osoitetusta kysymyksestä lyhyen esitelmän, jota muut ryh-
mät täydensivät keskustelulla. Kaikki ryhmätyöt kerättiin talteen. Seuraava
yhteenveto on ryhmätöiden perusteella laadittu tiivistelmä vankilaturvallisuu-
teen kuuluvista asioista. Ryhmätyöt kokonaisuudessaan ovat tämän raportin
liitteenä 3.
Ryhmätöiden perusteella vankilaturvallisuuden sisältö koostuu hyvistä van-
kiloiden rakenteista ja henkilökunnasta. Vankiloiden rakenteisiin laskettiin
kuuluvaksi vankiloiden koko aidattu alue: rakennukset, toimitilat, osastot ja
sellit. Vankiloiden rakenteellista turvallisuutta ylläpidetään ja voidaan pa-
rantaa rakenteiden suunnittelulla, teknisillä apuvälineillä ja aktiivisella sekä
motivoituneella henkilökunnalla. Henkilökunnan vankituntemuksen avulla teh-
dään onnistunut vankisijoittelu, jossa huomioidaan vankien turvallisuus sekä
kuntoutuksen ja toiminnallisuuden tarpeet. Suurimmiksi ongelmiksi yhtäläisen
vankilaturvallisuuden kannalta nähtiin vankiloiden epäyhtenäiset käytännöt ja
se, että turvallisuuteen liittyvien toimenpiteiden ohjeistamisessa ja toteutuk-
sessa ei ole yhtenäistä toimintakulttuuria.
Suljettujen ja avovankiloiden nykyturvallisuuden hyvät osatekijät ja käytännöt
ovat ryhmätöiden perusteella: henkilökunta, säilytysvarmuus, päihteettö-
myys ja hyvä viranomaisyhteistyö. Henkilökunnan vahvuudeksi laskettiin sen
ammattitaito, joka näkyy vankiloissa päivittäin inhimillisenä vankikohteluna
lähityössä sekä vankituntemuksena jota lisäävät riski- ja tarvearviot (rita) ja
rangaistusajan suunnitelmat (ransu) niukoillakin resursseilla toimeen tullen.
Säilytysvarmuus on saatu hyväksi harkitun vankisijoittelun tuloksena. Paran-
tunut vankisijoittelu on auttanut vankien kuntoutusta eri ohjelmissa. Päihdest-
rategian luominen, päihdetestit ja avolaitosten päihteettömyys koettiin vah-
vuudeksi. Toimiva viranomaisyhteistyö muiden oikeusviranomaisten kanssa
mainittiin myös usean ryhmän vastauksissa.
Ryhmätöiden perusteella suljettujen ja avovankiloiden nykyturvallisuuden
suurimmat puutteet ovat: vankimäärät, henkilökunnan vähyys ja tiedonkulku.
Suuri vankimäärä aiheuttaa turvallisuusongelmia, vaikeuttaa niihin varau-
tumista ja niiden torjumista, koska vankilat ovat täysiä, osastot suuria ja
selleissä joudutaan pitämään yhtä aikaa useita vankeja. Vankiloiden valvon-
taa vaikeuttavat yliasutus ja epätarkoituksenmukaiset rakenteet. Ongelma
kärjistyy kun erilaisia vankiryhmiä jotka eivät voi olla kosketuksissa toisiinsa
on niin paljon. Vankilassa joudutaan toimimaan ja erottelemaan vankeja pait-
si sukupuolen ja iän mukaan vielä pelkääjiin (erilaiset etniset vähemmistöt
ja vankien keskuudessa halveksitun rikoksen tehneet), erilaista kuntoutusta
vaativiin ryhmiin (päihde) ja itselleen, muille tai rikosten jatkamisen vuoksi
vaarallisiin sekä turvallisuusosastoille sijoitettaviin vankeihin. Yliasutus lisää
50henkilökunnan työmäärää ja sairauspoissaoloja, mikä vielä kertautuu, kun
riittäviä resursseja palkata kausityöläisiä ja pysyvämpää henkilökuntaa ei ole.
Pienellä henkilöstöllä ei ehditä tekemään riittävästi lähityötä. Lisäksi valitet-
tiin, että erilaiset ATK-pohjaiset lomakkeiden täytöt jatkuvasti lisääntyvät,
mikä vie henkilökunnan entistä kauemmaksi vangeista. Ongelmat vankiloi-
den välisessä tiedonkulussa vaikeuttavat vankilaturvallisuuden ylläpitoa ja
ongelmiin varautumista, estävät yhtenäisten käytäntöjen ja mallien synty-
mistä sekä edesauttavat samojen virheiden toistumista useassa vankilassa
samanaikaisesti ja peräkkäin.
Ryhmätöissä tehtiin useita vankiloiden nykyturvallisuuden korjausehdotuksia:
henkilökunnan koulutuksen parantaminen, mahdollisuus tehdä virheitä ja
laitosturvallisuuden yhtenäistäminen. Henkilökunnan parempi perehdyttä-
minen, koulutus ja tietotaidon ylläpito auttaisi uusia vartijoita sisäistämään
toimenkuvansa ja siirtämään teoriassa oppimiansa asioita käytäntöön. Se
myös motivoisi vanhoja vartijoita oppimaan uutta ja edelleen kehittämään ja
uudistamaan toimenkuvaansa. Henkilökunnan mahdollisuus tehdä virheitä
– sen hyväksyminen että virheitä tapahtuu mutta että niistä voidaan oppia
kun ne kirjataan ja käsitellään avoimesti – auttaisi koko henkilökuntaa ke-
hittämään toimenkuvaansa ja vankilaturvallisuutta lisääviä käytäntöjä ilman
pelkoa, että virheet tulkitaan epäonnistumisiksi jotka saattavat katkaista
urakehityksen tai aiheuttaa ongelmia työyhteisössä. Laitosturvallisuuden
yhtenäis­
tämisen nähtiin parantavan yksittäisten laitosten turvallisuutta,
antavan valmiita toimintamalleja hoitaa eteen tulevia turvallisuusongelmia
ja säästävän vastausten sekä ratkaisujen hakemiselta toistuvasti samoihin
ongelmiin. Vankiloiden turvallisuustietoa tulisi analysoida ja johtopäätökset
tulisi levittää koko henkilökunnalle. Analyysin avulla voitaisiin hyviä toiminta-
malleja siirtää työ­
yhteisössä jälkipolville ja visioida uusia strategisesti toimivia
käytännön taktiikoita tulevien ongelmien ja havaittujen uhkakuvien varalle.
Ryhmätöiden perusteella hyvien käytäntöjen ja tietotaidon siirtyminen
organisaatiossa ja tehtyjen virheiden siirtymättömyys ehkäistään ja var-
mistetaan parhaiten hyvällä dokumentoinnilla, analyysilla ja avoimella
keskustelulla. ­Dokumentoinnin etu on, että virheistä, niiden seurauksista ja
ratkaisu­
malleista voidaan oppia, tiedottaa ja laatia ohjeita (käsikirja) virheen
toistumisen ehkäisemiseksi. Oppi ja tieto virheistä tulee saattaa vankiloiden
henkilökunnan tietoisuuteen aktiivisen tiedottamisen kautta. Työyhteisöjen
tulee omissa palavereissaan päivittää tietämyksensä turvallisuuteen liitty-
vistä asioista, jolloin tieto ei ole vain yhden tietyn henkilön erikoisosaamisen
varassa.
Ryhmätöissä pidettiin vankilaturvallisuuden tulevaisuudennäkymiä toisaalta
valoisina, mutta toisaalta ne sisältävät myös uhkakuvia. Valoisiksi vankila-
turvallisuuden tulevaisuudennäkymät tekee tieto siitä, että turvallisuuteen
ollaan valmiita panostamaan entistä analyyttisemmin, systemaattisemmin
ja uusin teknisin apuvälinein. Analyyttinen ja systemaattinen ote lisäävät
51virheiden dokumentointia, syy-seuraussuhteiden pohdintaa sekä huonon
vaikuttavuuden minimoimista ja hyvän vaikuttavuuden laajentuvaa käyttöä.
Teknisen kehityksen arveltiin vähentävän ennakoimattomia turvallisuus­
ongelmia ja parantavan vankilan valvontaa. Vankilaturvallisuuden tulevaisuu-
den uhkakuvina nähtiin ensi sijassa järjestäytyneen rikollisuuden merkittävä
kasvu, vanki­
aineksen huonontuminen ja rikollisuuden kansainvälistyminen.
Järjestäytyneen rikollisuuden arveltiin luovan tarvetta entistä paremman
laitos­
turvallisuuden varmistamiseen, kun kovista rikoksista pitkiä tuomioita
istuvat rikolliset aiheuttavat turvallisuusongelmia vankilajärjestelmälle. Van-
kiaineksen huonontumisen kerrottiin johtuvan siitä, että tulevaisuudessa yhä
useampi vanki saapuu vankilaan ilman minkäänlaista kokemusta normaalista
työelämästä ja on lisäksi päihdeongelmainen, mikä vaikeuttaa sekä van-
gin sijoittamista että kuntouttamista vankilassa. Moniongelmaisten vankien
auttaminen on erittäin työlästä, aikaa vievää ja erityisosaamista vaativaa
työtä ilman takuuta siitä, että hoito tuottaa tuloksia tai siitä, että hoitoa ja sen
tukitoimia voitaisiin jatkaa vangin vapautumisen jälkeen.
Ryhmätöissä mainittuja esimerkkejä vankiloissa jo koetuista tai tulevaisuu-
dessa pelättävissä olevista turvallisuusongelmista olivat työntekijöiden
jaksaminen ja rikollisuuden muuttuminen. Vankiloiden henkilökunnan pelättiin
jäävän liian yksin suuren vankijoukon keskelle, ja liiallinen paine töissä voi
aiheuttaa mielenterveys- ja alkoholiongelmia. Vankiaineksen ”koventumisen”
ja monikulttuuristumisen taas pelättiin aiheuttavan yhä enemmän ongelmia
vankilan sisällä koko laitoksen turvallisuudelle ja myös vankilan ulkopuolella
yksittäisille vankilan työntekijöille ja heidän perheilleen.
3.2	 Teemahaastattelut
Laadulliset teemahaastattelut tehtiin kesä-elokuussa 2007 ja niiden kesto
vaihteli noin tunnista reiluun puoleentoista tuntiin. Yhteensä haastateltiin 33
henkilöä 21 vankilassa, sijoittajayksikössä tai aluevankilassa eri puolilla Suo-
mea. Haastateltavista 12 oli aluevankilan johtajia, vankilanjohtajia ja vankila-
turvallisuuden vastuuhenkilöitä, 15 henkilöä oli vankeinhoitoesimiehiä sekä
muuta vankilahenkilöstöä. Lisäksi haasteltiin kuutta vankia. Kaksi haastatte-
luista oli ryhmähaastatteluja. Haastattelujen jälkeen tutustuttiin vankiloiden
turvallisuusjärjestelyihin henkilökunnan opastamalla vankilakierroksella noin
1–2 tuntia. Tässä yhteydessä tehdyt havainnot sekä käydyt keskustelut on
sisällytetty tähän raporttiin.
Haastattelujen tarkoituksena oli kartoittaa henkilökunnan ja vankien käsi-
tyksiä Suomen vankiloiden nykyturvallisuuden tilasta puutteineen ja hyvine
käytäntöineen. Haastateltavat valikoitiin kolmessa vaiheessa:
1.	ensimmäisessä vaiheessa koottiin aluevankiloiden johtajien laatima
nimilista alueensa hyvistä ja asiantuntevista haastateltavista. Tältä
52listalta poimittiin haastateltavaehdokkaat Vankeinhoitolaitoksen
asiantuntijoiden kanssa siten, että alueellinen edustavuus saatiin
hyväksi,
2.	toisessa vaiheessa karsin nimilistaa niin, että haastateltavat edusti-
vat monipuolisesti virkauran, sukupuolen, alueen ja ammattiryhmän
mukaan muodostettuja ryhmiä,
3.	kolmannessa vaiheessa tapahtui vielä muutoksia käytännön syistä,
kun henkilöitä jouduttiin vaihtamaan tutkijoiden, haastateltavien ja
kenttätyön aikatauluihin yhteensovittamiseksi, ja
4.	haastateltujen vankien suostumusta tulla haastatelluksi kysyi osa
haastatteluun suostuneista vankeinhoitovirkamiehistä ennalta sovit-
tujen kriteerien5 perusteella.
Tämän haastateltavien valinnan tarkoituksena oli löytää haastateltavat
jotka ovat hyvin perillä vankilansa turvallisuudesta ja edustavat vaihtele-
vasti vankilassa toimivia ammattiryhmiä, maantieteellistä kattavuutta. Vasta
kolmanneksi voitiin ottaa huomioon sukupuoli ja ikä. Haastattelut litteroitiin
tekstin­
käsittelyohjelmalla ja tekstit analysoitiin ATLAS-tietokoneohjelmalla.
Litteroitua aineistoa kertyi 516 sivua. Analyysi tehtiin elo-syyskuussa 2007.
3.3	 Kenttätutkimuksen tulokset
Kirjallisuuden perusteella vankilaturvallisuutta koskevat suositukset ja käy-
tännön toimet voidaan jakaa karkeasti kolmeen osaan: 1) vankilan sisäinen
turvallisuus, 2) vankilan ulkoinen turvallisuus ja 3) yhteiskunnallinen turval-
lisuus. Tämän karkean jaon avulla aloitettiin laajan kokonaisuuden haltuun
ottaminen, tiedon keruu ja käsitteleminen.
Vankilan sisäinen turvallisuus käsittää henkilökunnan ja vankien keskinäisen
sekä välisen vuorovaikutuksen, johon kuuluvat mm. 1) valvonta (vastuut, las-
kennat/tarkastukset, kanssakäyminen, lukitukset, avaimet, yms.), 2) voiman-
käyttö valvonnassa ja vankien välisen väkivallan minimointi, vankiluokitukset
(esim. riski karata, vahingoittaa itseään tai muita, vankien ikä, sukupuoli,
mielenterveys ja muut terveydelliset ongelmat). Lisäksi vankilan sisäiseen
turvallisuuteen kuuluvat tässä yhteydessä vankilan sisäiset ennakoimattomat
tapahtumat kuten esim. tulipalo, sairaskohtaus, vankitappelu, mellakka.
Vankilan ulkoinen turvallisuus käsittelee vankien ja henkilökunnan vuoro­
vaikutusta kolmannen osapuolen kanssa vankilasta ulospäin suuntautuvassa
5	Ennalta sovittuja kriteerejä vankihaastatteluissa olivat alueellinen edustavuus ja erilaiset van-
kiryhmät. Alueellinen edustavuus tarkoitti sitä, että vankeja haastatellaan maantieteellisesti
tasaisesti eri puolelta Suomea. Erilaisten vankiryhmien edustavuus tässä tutkimuksessa tar-
koitti pelkääjiä, nimimiehiä ja ”normaaleja” vankeja.
53tai vankilan ulkopuolella tapahtuvassa kanssakäymisessä. Vankilasta ulos-
päin suuntautuvat toiminnot pääluokittain ovat:
1.	vierailijoiden tapaaminen (millaisessa tilassa ja miten voi tavata
omaisia, tuttavia ja viranomaisten edustajia),
2.	ei-sallittujen tavaroiden ja aineiden kulkeutuminen vankilaan (
­ miten
estää esim. päihteiden, aseiden tai matkapuhelinten vankilaan
kulkeutumista), ja
­
3.	vankikuljetusten, sairaala- ja lääkärikäyntien, (esim. vankiloiden
välillä, vankien kuljetuksissa oikeudenkäyntiin, sairastapauksissa,
opiskellessa tai työskennellessä vankilan ulkopuolella).
Kolmas osa-alue on vankiloiden lähialueiden ja yleisen yhteiskunnallisen
turvallisuuden välinen vuorovaikutus. Vankilan tulee huolehtia vankila­
turvallisuuden lisäksi myös sen välittömän lähialueen sekä vankien liikkuma-
alueen turvallisuudesta. Vankilan välitöntä lähialuetta ovat vankilatoimintaan
liittyvät hallinto- ja työtoimintarakennukset vankila-alueen ulkopuolella.
Vankilan turvallisuustyön piiriin kuuluvat myös vankilahenkilöstön työsuhde­
asuntojen sekä alueella liikkuvien turvallisuuden takaaminen. Vankila­
turvallisuus on laajemmin ajateltuna myös yleisen yhteiskunnallisen turvalli-
suuden takaamista mm. vankilomien, vankien siviilityö-, ja opiskelupaikkojen
sekä valvotun koevapauden aikana. Yhteiskunnallisen vastuun toteuttaminen
edellyttää mm. viranomaisten välistä yhteistyötä ja tietojen vaihtoa vangeista,
vankilan tapahtumista, vankilomista ja vapautuvista vangeista.
Kenttätutkimuksen raportoinnissa kolmijakoinen vankilaturvallisuusjaottelu
ei ole tarpeeksi käytännönläheinen ja tarkka, joten turvallisuuteen liittyviä
pääteemoja on lisätty ja muokattu haastattelujen ohjaamiseksi ja raportointiin
paremmin sopivaksi. Tämän tutkimuksen vankilahenkilöstön haastatteluista
tekemäni havainnot esitellään viidessä pääteemassa:
1.	vankila,
2.	vangit,
3.	henkilökunta,
4.	vankeinhoidon organisaatio, ja
5.	dokumentointi.
Lisäksi pääteemat jaettiin lukuisiin alateemoihin tarpeen mukaan. Haas-
tatteluteemoja luettaessa on huomattava, että samat tai samansuuntaiset
teemat saattavat joiltakin osin ja teeman näkökulmasta tarkasteltuna toistua
eri pääteemoissa, koska haastatteluissa asioista puhuttiin eri näkökulmista
haastattelujen eri vaiheissa.
544.	Vankilan turvallisuus
Raportin tässä luvussa käsitellään vankiloiden rakenteellista turvallisuutta,
osastointia, tekniikkaa, tietotekniikkaa, turvallisuuteen vaikuttavia erikoisia
tapahtumia, liikennevälineitä ja kuljetuksia, tiloihin ja henkilöihin liittyviä
tarkastuksia, ympäristöstä ja sille aiheutuvia turvallisuusuhkia, turvallisuutta
yleisellä tasolla ja avovankiloiden erityistarpeita.
4.1	 Rakennus
Vankiloiden rakenteellinen kunto vaihtelee suuresti. Uusimmissa vankiloissa
on kaikki modernit rakenne- ja turvaratkaisut. Vankien kuljetukset tapahtuvat
maan alla ja ulkoilut maan pinnan tason alapuolella. Eri osastoille ja kerrok-
sille on erilliset ulkoilupihat ja kulkureitit kerroksiin, ja pleksilasit suojaavat
vastaanottohenkilökuntaa. Uusien vankiloiden metallinpaljastimet ovat asial­
lisia ja toimivissa paikoissa. Uudet rakennukset sisältävät kuitenkin myös
kokeiluja, jotka vaarantavat vankilan turvallisuutta. Esimerkiksi Pyhäselän
vankilassa on kaarevia käytäviä ja valvomot käytävän päissä, eivät keskellä,
jolloin näkyvyys olisi samanlainen molempiin suuntiin.
Erityisesti juuri valmistuneen Turun vankilan suunnittelussa ja rakentamis-
vaiheessa turvallisuutta on ajateltu ja pyritty toteuttamaan tavallista enem-
män. Toisaalta puu-, metalli- ja tekstiilitoimintoihin varatut tilat vaikuttavat
ylimitoitetuilta, ja rakenteellisissa ja teknisissä ratkaisuissa on usein toimittu
vankilan oman linjan mukaan – ilman ajatusta järjestelmien valtakunnallisesta
yhteensopivuudesta ja huollosta. Lisäongelman on aiheuttanut turvaosaston
perustaminen vankilan porttirakennuksen vankiosastoon, johon oli alun perin
tarkoitus perustaa vapautuvien vankien osasto. Turvallisuuden kannalta uusi
turvaosasto on vankilan haavoittuvimmassa ja turvallisuustasoltaan heikoim-
massa kohdassa vankilan uloimpana saarekkeena. Varmuusosastotyöryh-
män loppuraporttiin liitetyn tutkimusmateriaalin mukaan koko osastoa tulisi
kutsua erillisosastoksi, kunnes se on rakenteellisesti tehty vahvemmaksi
vastaamaan uutta käyttötarkoitustaan.
Uusissa Vantaan ja Turun vankiloissa on valmiudet järjestää oikeudenkäynte-
jä. Tämä koettiin turvallisuuden kannalta myönteiseksi, koska vaarallisia isoja
oikeudenkäyntejä vaativine turvakuljetuksineen vankilan ulkopuolelle ei näi-
den alueiden rikosasioissa tarvitse enää tehdä. Salit tulevat haastatelta­
vien
mukaan kuitenkin jäämään varsin vähälle käytölle, koska tavallisia oikeuden-
käyntejä niissä järjestetään vain jos tuomari pääsee tulemaan paikalle, minkä
arveltiin olevan harvinaista.
Vanhoissa vankiloissa rakenteet on suunniteltu toisenlaiseen vankeinhoitoon.
Haastateltavien ja myös omien havaintojeni mukaan nykyaikaista vankia kun-
55touttavaa toimintaa on vaikea järjestää kaupungin keskellä olevan pienellä
pihalla varustetun vankilan alueella. Tilat ovat ahtaat ja sallivat haastatel-
tavien mukaan itsessään, fyysisen ympäristönsä ja museoviraston vastus-
tuksesta johtuen vain vähän muutoksia niin vankien kuin henkilökunnankin
tilojen muokkaamiseksi nykyaikaisia tarpeita vastaaviksi. Sama tila saattaa
toimia esimerkiksi tapaamistilana, kirkkona tai urheilusalina sen mukaan,
mitä kalusteita siihen kannetaan sisään. Myöskään useamman hengen sellit
eivät saaneet kehuja majoitustilana; vain venäläisten kerrottiin haluavan asua
useamman hengen sellissä. Puuovisista ja osin ikkunattomista paljuselleistä
haluttaisiin pikaisesti eroon. Havaintojemme mukaan henkilökunnan työhuo-
neet ovat sekalaiset ja sokkeloiset, eikä niissä aina ole toista poistumistietä.
Haastateltavien mukaan vankien toimintatilat ovat usein ahtaita ja sallivat
usein vain hyvin rajoitettua työtoimintaa. Haastateltavien mukaan vankien
vanhanaikaisia työtoimintoja tulisi kehittää vastaamaan nykyisiä yhteis­
kunnallisia työvoiman tarpeita. Haastateltavien ja omien havaintojeni mukaan
vanhojen vankiloiden harvat metallinpaljastimet ovat epäkäytännöllisissä ja
vaikeasti hyödynnettävissä paikoissa käytävien ahtauden vuoksi. Vankila­
kierroksilla panimme merkille, että vanhojen vankiloiden sisätilat olivat poik-
keuksetta siistejä ja hyvässä maalissa.
Vankiloissa sellien ovien lukituksen kanssa on sekä ongelmia että toimivia
ratkaisuja. Haastateltavien mukaan ongelman aiheuttavat vanhat puuovet
vanhoine lukkoineen ja säppeineen. Ovissa ei ole ryntäyssalpoja ja huonoim-
massa tapauksessa ne aukeavat sisäänpäin; jolloin linnoittautuneen vangin
ovi joudutaan särkemään selliin sisälle pääsemiseksi. Uusimpiin vankiloihin
asennetut sellien ovet ovat murto- ja palotestattuja metalliovia, joissa on säh-
köiset ja mekaaniset lukot sekä ryntäyssalvat. Havaintojeni mukaan joidenkin
vankiloiden ovet ovat luukulliset, toisten eivät. Havaintojemme mukaan van-
kiloiden kalterit olivat asialliset kaikissa käymissämme vankiloissa. Haasta-
teltavien mukaan avovankiloiden huoneiden ovet ovat yleensä lukittavissa
vangin itsensä toimesta ja vain asuntokokonaisuuksien ulko-ovet lukitaan
öisin henkilökunnan toimesta.
Havaintojemme mukaan joissakin vankiloissa vankien koulutus-, kuntoutus-
ja sosiaalityön (KKS) -sektorin vastaanotolle jonotettiin vaikeasti valvottavilla
käytävillä, kun joissakin muissa vankiloissa jonottaminen oli kontrolloidumpaa
ja sen järjestämisessä oli turvallisuutta ajateltu enemmän.
Haastateltavien ja myös omien havaintojemme mukaan vankiloiden
porteissa on suuria eroja. Useimmissa avovankiloissa ei ole porttia tai
portti­
rakennusta. Yleensä vain uusissa muurivankiloissa on varta vasten
suunniteltu ja rakennettu porttirakennus asiallisine turvajärjestelyineen.
Yleistä on, että vanhoissa vankiloissa ei ole minkäänlaista porttirakennusta
vaan ­
muurin sisäpuolelle pääsee sähköovesta soitettuaan ja ilmoitettuaan
asiansa ovipuhelimella. Tulijan vastaanotto tapahtuu vankilan aulassa.
Havaintojeni mukaan tilat ovat yleensä sen verran ahtaat, että useampi ovi
56johtaa henkilökunnan työhuoneisiin jo ennen vastaanottotiskiä ja metallin­
paljastinta.
Turvatarkastukset portilla ovat arkipäivää. Toisissa vankiloissa on toimiva
porttirakennelma ja turvaluokitukset täyttävät tilat sisään tulevien vieraiden
tarkastamiseen. Yleensä haastattelijoiden henkilöllisyyttä ei tarkastettu van-
kilan portilla, etukäteistieto haastattelijoista oli ilmeisesti riittävä. Eräs vankila
eväsi toisen tutkijan sisäänpääsyn ja porttivartija sekä johtajana toiminut
apulaisjohtaja eivät suostuneet lukemaan mukana olleita asiapapereita,
koska etukäteistietoa kahdesta vierailijasta ei ollut. Toisessa paikassa taas
haastattelu ja vankilakierros onnistuivat erinomaisesti, vaikka etukäteistietoa
haastattelijasta ei ollut; haastattelupyyntö oli lomalla olevan turvallisuudesta
vastaavan apulaisjohtajan sähköpostissa.
Havaintojemme mukaan vankiloiden toimintoja järjestetään vaihtelevissa
tiloissa. Osa tiloista on uusia ja ne on suunniteltu erilaiseen nikkarointiin,
rakentamiseen, ompeluun ja pesulatoimintaan. Erityisesti avovankiloiden
työtoiminnot ovat hyvissä tiloissa ja vangit voivat tehdä pääosin ”oikeita”
töitä. Vanhempien suljettujen vankiloiden toiminnot ovat sekalaisissa, pienis-
sä ja huonokuntoisissa tiloissa. Ongelmia aiheutuu osin tilojen puutteen ja
osin vankien huonokuntoisuuden ja ammattitaidottomuuden vuoksi. Haas-
tatteluissa korostettiin useaan otteeseen avolaitosten tulostavoitteisiin ison
loven aiheuttavaa vankien alentunutta työtehoa ja sijoittajayksiköiden tehot-
tomuutta tai ylivarovaisuutta valittaessa avolaitoksiin sijoitettavia vankeja.
Avo­
vankiloiden majoitustilat näyttivät asiallisilta ja työtoimintatilat jokseenkin
toimivilta. Poikkeuksia suuntaan ja toiseen oli. Haastateltavien mielestä ja
omien havaintojemme perusteella Helsingin avovankilan Suomenlinnan
osaston asuinrakennukset vaikuttavat purkukelpoisilta.
Haastateltavien mukaan yleinen piirre vankiloiden rakentamisessa ja re-
montoimisessa tuntui olevan, että uutta rakennetaan harvoin, ja vanhaa
korjataan erilaisin (ei välttämättä testatuin) ratkaisuin. Vanhoissa vankiloissa
alkavaa remonttia on saatettu odottaa vuosia tai vuosikymmeniä. Odotus-
aikana tekniikkaan ja rakennuksiin ei ole investoitu kuin hätätilassa ja ne
ovat voineet päästä hyvinkin huonoon kuntoon. Vankilarakennuksen kuntoa
parannettaessa ja nykyaikaistettaessa suurimmat esteet haastateltavien
mukaan ovat museovirasto, Senaatti-kiinteistöt sekä vankiloiden johtajat
omaperäisine ratkaisuineen. Vanhoissa vankiloissa museovirasto rajoittaa ul-
koasun muuttamista turvallisuuden kustannuksella. Senaatti-kiinteistöjä taas
ei kiinnosta rakennusten turvallisuus, vaan mahdollisimman suuri vuokra-
tuotto. Vankiloiden johtajat pyrkivät ja joutuvat turhaan olemaan yleispäteviä
turvallisuusasiantuntijoita sekä vankien, hallinnon ja rakennusten suhteen
että teknisten että apuvälineiden turvateknisen kehityksen seuraamisessa
ja omaan laitokseen soveltamisessa. Tämä onnistuu harvalta, koska kenttä
on liian laaja kenenkään yksin hallittavaksi ja kehitettäväksi. Haastateltavien
mukaan taloudellisuuden ja turvallisuuden etu vankiloiden korjauksessa ja
57uudis­
rakentamisessa saavutettaisiin testatuilla ja yhdenmukaisilla ratkaisuilla
joiden standardoinnin ja kilpailutuksen hoitaisi yksi taho.
4.2	 Osastointi
Toimivan laitosturvallisuuden kulmakivi tuntuu olevan osastointi. Tämä asia
herätti paljon keskustelua haastatteluissa. Pienillä osastoilla vangit voi-
daan tehokkaasti erotella toistensa kanssa toimeen tuleviin ryhmiin. Isoja
usean kymmenen vangin osastoja pidettiin turvallisuusriskeinä, jotka ovat
ongelmallisia sekä vangeille että valvovalle henkilökunnalle. Vangit kokevat
turvattomuutta ja heidän ongelmiaan on vaikea havaita ajoissa. Valvovalle
henkilökunnalle suuri vankimäärä luo turvattomuutta, kun se yrittää valvoa ja
pyörittää useamman kymmenen vangin ryhmää osastoilla yhden tai kahden
miehen voimin. Turvallisuusongelmiin osastoilla voidaan puuttua vasta apu-
voimien tullessa paikalle. Havaintojeni mukaan useissa vanhoissa vankilois-
sa yhtenäinen tila on kerrosten välisen kulkureitin ja käytävien välin kohdalla
useamman kerroksen korkuinen. Helsingin vankilassa on ainakin kahden
rakennuksen ylin kerros suljettu remontin yhteydessä niin, että jokaisesta
kerroksesta on tullut oma osastonsa. Kuopion vankilan ylimmän kerroksen
toisesta päästä on erotettu seksuaalirikollisten hoito-ohjelmaa ja asumista
varten oma osastonsa. Tiukan osastoinnin avulla pystytään erilaiset, keske-
nään huonosti toimeentulevat vankiryhmät kuitenkin sijoittamaan lähekkäisille
osastoille, mikä auttaa vankilan tilanhallinnassa. Haastateltavien mukaan
mitä suljetumpi osasto on, sitä enemmän sellien ovet ovat lukossa ja vangit
selleissään. Päiväjärjestykseltään tiukimpien suljettujen osastojen vangit
voivat poistua sellistään vain lakisääteiseen ulkoiluun ja tarveharkinnan mu-
kaan muille asioille. Avo-osastoilla sellien ovet ovat päivisin auki ja vangit eri
toiminnoissa.
Haastateltavien mukaan osastoinnin apuna käytetään vankituntemusta
(esim. useampikertainen vanki, tulohaastattelu) ja sopeutumisen tarkkai-
lua. Luokittelun tarkoituksena on sijoittaa samantasoiset ja samalla tavalla
ongelmaiset sekä keskenään toimeentulevat vangit samoille osastoille.
Haastateltavien mukaan joissakin vankiloissa vähemmistöt tulevat toimeen
normaaleilla osastoilla, ja eristykseen haluavia pelkääjävankeja on vähän.
Toisissa taloissa taas kaikki poikkeavat vankiryhmät (etniset vähemmistöt,
seksuaalirikolliset, velkaiset, jne.) ovat omilla osastoillaan, ja vankisijoitte-
lusta tuntuvat päättävän osastoilla asuvat vangit. Sellainen vanki joka ei saa
porukan hyväksyntää pahoinpidellään tai saadaan uhkailemalla vaihtamaan
osastoa. Miesten, naisten ja nuorten erottamista vankilan eri osastoille pi-
detään itsestäänselvyytenä, mutta tilanahtauden vuoksi on monessa vanki-
lassa nuoria jouduttu sijoittamaan samoille osastoille vanhempien miesten
kanssa. Haastateltavien mukaan vankiloiden jatkuva yliasuttaminen tuo omia
ongelmia. Vangit luonnollisesti haluavat vaikuttaa asumiseensa ja selleihin-
sä ja osastoilleen sijoitettaviin vankeihin, kun kaksi tai useampiakin vankeja
58joudutaan sijoittamaan samaan selliin tai avolaitoksen huoneeseen. Pienem-
mät ongelmat, jotka syntyvät arkisten seikkojen yhteensovittamisesta (esim.
kuorsaaminen) selviävät vankeja kuuntelemalla. Suuremmissa turvallisuus-
ongelmissa (väkivalta, kiristys, jne.) vanki joudutaan sijoittamaan uudelleen
joko saman vankilan sisällä tai toiseen alueen vankilaan. Haastatteluissa
kerrottiin myös vankien hakeutumisesta samaan taloon, samoille osastolle tai
samaan työtoimintaan, minkä seurauksena on syntynyt turvallisuusongelmia,
esimerkiksi vankilan sisäistä ja sen ulkopuolelle suuntautuvaa rikollisuutta.
Haastateltavien mukaan suljetuissa vankiloissa vanki aloittaa taloon sopeutu-
misen yleensä suljetulta osastolta, jolta hänet siirretään vapaampiin oloihin,
kun hänen rauhallisuutensa ja asiallisuutensa on käytännössä todettu. Sijoit-
tajayksikkö siirtää vankilan aloitteesta vankeja alueensa muihin vankiloihin,
ja joissakin tapauksissa siirroista neuvotellaan vankiloiden välillä. Esimerkiksi
Etelä-Suomen vankiloiden erilaiset turvallisuusluokitukset tiedetään käytän-
nössä erittäin hyvin. Haastateltavien mukaan Pohjois-Suomessa vankiloiden
vaihtaminen ei onnistu, sillä alueella on vain yksi suljettu vankeusvankila.
Haastateltavien mukaan vangit pyrkivät myös vaikuttamaan vankisijoitteluun
tarkastamalla osastolle tulevien vankien oikeudenkäyntipöytäkirjoja6. Väärän-
laiset rikokset tai ”vasikoiminen” estävät ”normaalille” osastolle sijoittamisen.
Havaintojemme perusteella vankiloiden sellit ja osastojen muut tilat vaih-
televat suuresti jopa vankiloittain. Toisilla osastoilla selleissä on omat sani-
teettitilat, toisissa ei, jolloin päivisin käytetään yhteisiä käymälöitä, ja öisin
tarpeet tehdään sellissä olevaan paljuun. Haastattelujen mukaan joissakin
vankiloissa kaikki vangit syövät selleissään, toisissa vankiloissa vangit käyvät
ruokalassa osastoittain. Yleensä osastoilla tapahtuvassa ruokailussa käyte-
tään muovisia ruokailuvälineitä. Mikkelin vankilassa vangit syövät ja säilyttä-
vät metallisia ruokailuvälineitä selleissään, eikä niistä ole ollut mitään vaaraa.
Ruokaloihin menevät ja niistä palaavat vangit kulkevat useissa vankiloissa
metallinpaljastimen läpi, jotta metallisten ruokailuvälineiden osastoille kul-
keutuminen estyisi. Haastattelujen ja vankilakierroskeskustelujen perusteella
voidaan todeta, että niissä vankiloissa joissa metallinpaljastinta ei ole voitu
sijoittaa ruokalan yhteyteen löytyy osastoilta enemmän ruokailuvälineitä. Avo-
osastoilla vangit valmistavat paljon myös itse ruokaa, joten aseeksi kelpaavia
välineitä on helposti saatavilla. Vankiloiden ruoan valmistavat joko vangit
itse tai ammattikeittäjät. Vaikutelmani on, että kaikissa paikoissa vankeja
käytetään avustavissa tehtävissä, joskin heidän käyttönsä on vuosien myötä
vähentynyt.
Haastateltavien mukaan vankien ulkoilut tapahtuvat yleensä osastoittain.
Ulkoilussa voi samaan aikaan olla vankilan ulkorakenteista riippuen hyvinkin
6	 Pöytäkirjat hankitaan painostamalla osastolle tulevaa tai osastolla asuvaa vankia näyttä-
mään omat oikeudenkäyntiasiakirjansa. Tätä on koetettu estää mm. niin, että asiakirjoja ei
enää anneta vangille mukaan osastolle vaan hän voi tutustua niihin vankilan järjestämässä
tilassa.
59erilaisia ryhmiä. Havaintojeni mukaan toisissa paikoissa vankien eri ulkoilu­
tilat on erotettu seinin ja toisissa paikoissa rajat on merkitty asfalttipihalle
muoviämpärein.
Haastateltavat kehuivat osastoinnin etuja vuolaasti. Toisaalta osastoinnin
haittapuolena kerrottiin olevan muun muassa yksilöllisen työn, vankisaat-
tojen, aikataulujen ja työtoimintojen vaivalloinen järjestely ja lisääntynyt työ
kun kaikki osastot tekevät ja elävät omassa aikataulussaan tehden samoja
asioita vuorotellen, usein ahtaissa ja erittäin rajallisissa vankilan olosuhteis-
sa. Vankiloiden lisääntynyt yliasutus on vaikeuttanut osastointia ja toimintaa
entisestään, ja monissa tapauksissa tiukasta osastoinnista onkin jouduttu
tinkimään.
4.3	 Tekniikka
Haastattelujen ja omien havaintojemme perusteella vankiloiden tekninen
taso vaihtelee suuresti. Avovankiloissa näkyi vähän kameravalvontaa. Usean
kymmenen hehtaarin alueella oli pari tai ei yhtään kameraa. Myös suljettujen
vankiloiden kameravalvonnan taso vaihtelee vankiloittain. Joissakin vankilois-
sa näimme paljon hyvälaatuisia liikuteltavia tallentavia kameroita hyvine näyt-
töineen. Toisissa paikoissa kameroita oli vähän, ne olivat vanhoja ja näytöt
sameita. Haastateltavien mukaan yleinen linja on, että ulkoalueita, vankilan
käytäviä ja eristyssellejä pyritään valvomaan kameroilla. Tavallisia sellejä,
henkilökunnan tiloja tai vankien työtiloja taas ei valvota kameroilla. Tallenta-
van kameravalvonnan eduksi kerrottiin, että tarvittaessa tallenteita voidaan
tarkistaa ongelmien selvittämiseksi, eikä kaikkea tarvitse nähdä reaaliajassa,
mikä on usein ongelmallista. Haastateltavien mielestä kameravalvonnasta on
selvä etu, mutta vaikka kameroita olisi paljonkin, vankilaan jää aina katve­
alueita jotka tiedostetaan ja joille ongelmat kasaantuvat. Esimerkiksi kesällä
2007 Jokelan vankilan ruokailussa tapahtunut puukotus tehtiin juuri siinä
kohdassa minne käytävän kameralla ei voinut nähdä.
Haastateltavien ja omien havaintojemme mukaan uusimmissa vankiloissa on
kiinteä seinään asennettuihin hälytysnappeihin perustuva päällekarkauksien
hälytysjärjestelmä. Uuteen Turun vankilaan laitettiin vankien kuljetuskäytäville
myös potkuhälyttimet lattian rajaan. Vanhemmissa vankiloissa vartijat kanta-
vat mukanaan joko radiopuhelinta, puhelinta tai VIRVE7- puhelinta jossa on
hälytin. Haastateltavien mukaan pelkästään puhelimeen ja seinällä oleviin
painonappihälyttimiin perustuvissa laitoksissa hälytys voi helposti jäädä te-
kemättä kun ei vangin tai vankien kanssa painittaessa ehditä soittamaan tai
7	 VIRVE-puhelin toimii suojatussa valtakunnallisessa viranomaisverkossa ja siinä on hälytys-
nappi joka sisältää paikannuksen. Puhelin korvaa siten sekä radiopuhelimen että tavallisen
puhelimen. Joissakin suljetuissa vankiloissa VIRVEä ei ole saatu kuulumaan halutulla tavalla,
mikä johtunee sokkeloisista ja paksuista rautarakenteista
60painamaan kahden euron kolikon kokoista hälytysnappia joita on yli kymme-
nen metrin välein, kuten uudehkossa Pyhäselän vankilassa on.
Henkilökunnan sisäiseen viestintään käytetään radiopuhelimia, tavallisia pu-
helimia ja VIRVE-puhelimia. Kahdessa laitoksessa koko henkilökunnalla on
VIRVE-puhelimet ja muutaman muun laitoksen haastateltava toivoi saavansa
sellaiset mahdollisimman pian. Loput haastateltavista kertoivat luottavansa
henkilökohtaisiin ja kiinteisiin hälyttimiin sekä radiopuhelimiin, koska arvelivat
ettei heidän vankilallaan ole varaa maksaa laitteiden kallista hankintahintaa
ja verkkokustannuksia.
Vankiloiden sellien hälytysjärjestelmät vaihtelevat suuresti. Haastateltavien
ja havaintojemme mukaan joidenkin avovankiloiden huoneissa ei ole min-
käänlaista hälytintä, ja apua saa soittamalla majoitustilan eteisessä olevalla
sisäisellä puhelimella. Suljetuissa vankiloissa vangeilla on yleensä selli­
puhelin tai radio, jolla saa yhteyden valvomoon. Vain muutamissa vankiloissa
ja muutamilla osastoilla näkyi yhä olevan oven ulkopuolinen valo tai peltinen
viitta ilmoittamassa, että vanki haluaa saada yhteyden henkilökuntaan.
Haastateltavien mukaan vankien opetustiloissa hälyttimet ovat harvassa eikä
ohjaajilla välttämättä ole henkilökohtaisia hälyttimiä tai avaimia kaikkiin oviin.
Haastateltavat kertoivat, kuinka vankiloissa käyvät opettajat olivat joskus jää-
neet tunneiksi lukittujen ovien taakse oppilaidensa kanssa. Haastatelta­
vien
mukaan eräät vankiloissa työskentelevät ihmiset eivät edes halua kantaa
hälytinlaitteita mukanaan.
Haastateltavat kertoivat, että öisin vankilan sisäistä turvallisuutta valvovat
liiketunnistimet ja henkilökunta. Havaintojemme mukaan kehävalvonta8 on
jokaisessa suljetussa vankilassa. Haastatteluissa ei tullut esille, millaisia ovat
vankiloiden varavoimajärjestelmät (sähkö, vesi ja lämmitys) ja millaisella
viiveellä ne käynnistyvät tai millaisessa kunnossa ne ovat.
Haastateltavien mukaan teknisistä laitehankinnoista haluttaisiin hoitaa kes-
kitetysti valvontajärjestelmät, kamera- ja lukitusjärjestelmät sekä ovet. Muut
pienemmät turvallisuuteen liittyvät asiat halutaan hoitaa vankiloittain niiden
omiin tarpeisiin ja toiveisiin soveltuvasti. Haastatteluaineiston perusteella
kokonaisuuden ongelma on, että toisissa vankiloissa tekniikkaa päivitetään
ja huolletaan, kun toisissa taas tätä ei tehdä. Osa huonosta huollosta selittyy
rahapulalla, mutta toinen puoli asiaa lienevät vanhojen vankiloiden hankalat
rakenteet ja henkilökunnan saamattomuus – tai halu tehdä töitä ihmisten
kanssa eikä tuijottaa valvontakameran kuvaa. Eräänkin vankilan murto­
hälyttimet olivat olleet rikki jo pidemmän aikaa.
8	 Vankilan kehävalvontaan käytetään maahan kaivettua kaapelia ja antureita. Järjestelmä rea-
goi ja aiheuttaa hälytyksen läheisyydessään tapahtuvasta maan tärähtelystä. Järjestelmä si-
joitetaan valvomaan vankilan ulointa muuria tai aitaa ja sen välitöntä sisäpuolista liikettä.
614.4	 Tietotekniikka
Haastateltavat arvelivat vankiloiden yleisen tietoturvan tasoltaan hyväksi.
Vain käytettävien eri tietojärjestelmien salasanojen muistamisen kerrottiin
olevan hankalaa ja heikentävän tietoturvaa koska ne täytyy kirjoittaa muis-
tilapulle, että pääsisi tarvittaessa käyttämään tarvitsemaansa järjestelmää.
Joissakin vankiloissa talon sisäisistä asioista tiedotetaan sähköpostilla, ja
järjestelmä koetaan toimivaksi. Toisissa paikoissa vain harvat henkilö­
kuntaan
kuuluvat käyttävät tietokoneita työssään. Kaikissa vankiloissa vangit käyttä-
vät tietokoneita vain paikallisesti ilman mahdollisuutta päästä talon sisäiseen
tai ulkopuoliseen tietoverkkoon. Joissakin haastatteluissa epäiltiin KKS-
puolen työntekijöiden sallivan asiakkailleen hetkittäisen nettisurfauksen tai
sähköpostin käytön esimerkiksi opintoihin liittyvissä asioissa. Tämä kertoo
havainnollisesti eri ammattiryhmien välisistä jännitteistä.
Tietokoneiden tietoturvaa parantamaan haastatteluissa kaivattiin poliisin
käyttämän kaltaista kaksoiskirjautumistapaa. Salasanan lisäksi täytyisi olla
sirullinen virkamerkki, jotka yhdessä mahdollistavat turvallisemman tieto-
järjestelmään kirjautumisen myös laitoksen ulkopuolelta, esimerkiksi kotoa.
Ulkoinen kirjautuminen olisi erityisen hyödyllinen päivystävälle virkamiehelle
hänen tehdessään vankia koskevaa päätöstä työpaikkansa ulkopuolella.
Myös langatonta verkkoa kaivattiin vankilan sisälle, mikä mahdollistaisi
kannettavan tietokoneen käytön vankitiloissa ja vähentäisi vankien tarvetta
tulla vankilan hallinto-osiin, kun heitä koskevia asioita voitaisiin hoitaa asuin­
kerroksilla.
Valtakunnallista ATK-pohjaista vankitietojärjestelmää (VATI) haastatteluissa
sekä kehuttiin että moitittiin. Kehuja järjestelmä sai hyödyllisyydestä asioi-
den, tapahtumien ja henkilöiden dokumentoinnissa. Moitteita tietojärjestel-
mä sai vaikeakäyttöisyydestä, epäselvyydestä ja vapaiden kirjoituskenttien
puutteesta. Erityisesti järjestelmään toivottiin sellaista ”ei-virallista” kohtaa,
josta saisi tietoa vangin käyttäytymisestä ”kongilla”. Erityisen hyödylliseksi
tällainen tieto koettiin vankisiirtojen väliasemina olevissa ja siirron kohteena
olevissa vankiloissa. Lisäksi VATI- järjestelmän käyttöoikeuksia moitittiin liian
suppeiksi: yleisellä tasolla voidaan tarkastella vain omassa vankilassa ole­
vien vankien tietoja, kun muissa vankiloissa olevien vankien tietoihin pääsyyn
tarvitaan laajemmat käyttöoikeudet.
4.5	 Erityiset vankiloiden turvallisuutta
vaarantavat tekijät
Tässä luvussa käsitellään sellaisia vankilan turvallisuusongelmia jotka eivät
ilmene kovin usein, mutta joihin vankiloissa aina täytyy varautua. Konkre-
tisoituessaan nämä uhkat aiheuttavat vankilalle aina vakavan turvallisuus­
62ongelman. Käsiteltäviä aiheita ovat: vankipaot, panttivankitilanteet, pommi­
uhkat, paloturvallisuus ja sairastapaukset.
4.5.1	 Vankipaot
Haastateltavien ja vankiloiden tilastojen mukaan suljettujen vankiloiden
selleistä tai osastoilta paetaan harvoin, joissakin paikoissa viimeisistä pa-
oista on useampi vuosi, jopa kymmeniäkin vuosia. Haastateltavien mukaan
ulkoilupihoilta ja työtoiminnoista paetaan aika ajoin, yleensä pakoon juokse-
malla; joissakin erittäin harvoissa tapauksissa oli ollut ulkopuolinen kuljetus
odottamassa. Vaikka vankiloissa karkaamisriski on aina olemassa, niiden
turvallisuutta ei haluta kiristää äärimmilleen, jotta vältetään ns. pulloefekti9
ja sen hallitsematon räjähtäminen. Aseellisia pakoja vankiloista ei ole tällä
vuosituhannella ollut. Haastatteluissa mainittuja pakoja oli Jokelan pako,
jossa pakeni kaksi vaarallista venäläistä vankia tilanteessa, jossa vankilan
kaikki kolme turvallisuuspiiriä olivat ukkosen vuoksi pimeänä. Pelson paossa
nuoret miehet olivat sahanneet ja väännelleet kalterit, joskin he jäivät kiinni
jo vankilan pihalla. Haastatteluissa ilmi tullut Pelson vankilan suunnitelma
vankilan läheisten metsäautoteiden strategisesta miehittämisestä vankipaon
sattuessa oli myös mielenkiintoinen tieto.
Haastattelujen mukaan luvattomat poistumiset avovankiloista vaihtelevat
vuositasolla kahdesta seitsemään. Poistumiset tapahtuvat yleensä yöaikaan
iltatarkastusten jälkeen tai esimerkiksi juhlapyhien tienoilla.
Haastatteluissa tuli ilmi, että vankipakoja ja luvattomia poistumisia ei pidet-
ty erityisenä uhkana. Tilanne ei ole ollut aina tällainen, sillä vielä muutama
vuosi sitten vankipakojen määrä ja lomalta palaamatta jääminen vaihtelivat
suuresti vuosittain ja vankiloittain. Yleisin pakomuoto on luvaton poistuminen
tai lomalta palaamatta jääminen. Hyvän poistumislupakäytännön kerrottiin
vähentävän tarvetta karkaamiseen.
9	 Pulloefekti tarkoittaa, että kun suljettuun pulloon kertyy liikaa sisäistä painetta niin se räjäh-
tää. Pullon sisäistä painetta voidaan vähentää laskemalla osa paineista hallitusti ja valvotusti
pois. Vankilaan vertausta käytetään kuvaamaan vankilan liiallisen turvallisuusajattelun kiris-
tämää vankilailmapiiriä. Ajatellaan siis, että osittainen vankilaturvallisuuden höllentäminen
parantaa vankilaturvallisuutta pitkällä aikavälillä, koska ennalta-arvaamattomien tilanteiden
oletetaan vähentyvän.
634.5.2 Mellakat
Haastateltavien mukaan panttivankitilanteita Suomen vankiloissa ei ole ollut
2000-luvulla. Riihimäen mellakka10 mainittiin useassa haastattelussa. Ongel-
man ratkaisua ihmeteltiin, samoin sitä, että osapuolet eivät päässet neuvot-
teluratkaisuun. Toisaalta oltiin tietoisia siitä, että tapahtunut on hyvä oppitunti
ja harjoitus siitä, kuinka tällaisia tapahtumia hoidetaan ja selvitetään, ja siitä,
miten tärkeää olisi löytää jonkinlainen kompromissi. Riehunta itsessään tuli
kalliiksi kaikille. Media revitteli jutulla viikkoja. Vangit joutuivat entistä eris-
tetymmiksi ja vankilalle tapauksesta tuli paljon materiaalista ja moraalista
tappiota. Haastatteluissa kerrottiin, että vankilamellakkoja on sen jälkeen
ollut ainakin Oulussa missä kerran särjettiin seitsemän selliä, ja toisella ker-
taa murtauduttiin lääkevarastoon ja särjettiin vankilan tiloja. Lisäksi haastat-
teluissa keskusteltiin Pelson11 mellakkauhasta ja Kylmäkosken12 mellakan
alusta, jonka vahvasti varustautunut henkilökunta lopetti alkuunsa. Haasta-
teltavat olettivat, että vastaavanlaiset mellakat lisääntyvät, sillä vangeilla on
yhä vähemmän menetettävää, ja julkisuus lisää kaikenlaisen käyttäytymisen
yleistymistä. Jotkut haastateltavista kertoivat vankilansa mellakkavarusteista
ja voimankäyttöharjoittelusta, mutta yleiskäsitykseksi jäi, että tällaisiin uhkiin
ei ole varauduttu systemaattisesti.
4.5.3	 Pommiuhkat
Haastateltavien mukaan pommiuhkauksia on saanut useampi vankila.
Yleensä ne ovat olleet aiheettomia, mutta joissakin tapauksissa vankilasta on
löytynyt pommilta näyttävä rakennelma, Riihimäen vankilaan on yritetty sala-
kuljettaa oikeita räjähdysaineita ja Konnunsuolla on räjäytetty oikea pommi.
4.5.4	 Paloturvallisuus
Haastattelujen ja havaintojemme perusteella palohälytysten käsittelyssä
noudatetaan vankiloissa kahdenlaista käytäntöä. Ensimmäinen käytäntö
on, että kaikki sellihälytykset menevät automaattisesti suoraan palokuntaan,
joka tulee paikalle tarkistamaan ja varmistamaan tilanteen. Toisissa vanki-
loissa vääriä hälytyksiä on ollut niin paljon, että sellihälytykset menevät ensin
10	 Riihimäen mellakalla tarkoitetaan tapahtumaa, jossa vankilan yhdellä osastolla olleet vangit
särkivät sellejään vuoden 2005 lokakuussa. Mellakan syyksi kerrottiin vankien tyytymättö-
myys joihinkin vankilan johdon tekemiin turvallisuuspäätöksiin.
11	 Pelson mellakan uhka aiheutui Oulun mellakkaan osallistuneiden vankien siirrosta Pelsolle.
12	Kylmäkosken vankilassa yksi vanki esitti vankilan johdolle vaatimuksia ja keräsi tai pakot-
ti muut vangit mielenilmauksensa tueksi. Tilanne laukesi kun vankilahenkilökunta meni erit-
täin vahvasti varustettuina ja runsaslukuisena osastolle ja otti agitaattorin kiinni ja käski muut
vangit selleihinsä.
64valvomoon, josta tilanne ensin tarkistetaan, ja vasta tarvittaessa hälytetään
palokunta paikalle.
Haastateltavien mukaan ensisammutuskaluston kunto ja määrä vankiloissa
vaihtelee. Poistumis- ja pelastautumisharjoituksia sekä kaluston säännöllistä
testausta vankilat tekevät harkintansa mukaan, toiset ovat tunnollisempia ja
toiset valittelevat kiirettä, jolloin harvimmillaan koko vankilan yhteinen harjoi-
tus saattaa olla yli kymmenen vuoden välein. Haastattelun perusteella poik-
keuksena on Pelson vankila, jossa toimii virkeä VPK, ja jonka kaikki yövartijat
ovat saaneet savusukeltajakoulutuksen.
Haastateltavien mielestä uusimmissa vankiloissa on palon sattuessa turval-
lisin paikka selli, jonka ovi kestää tietyn määrän tulta ja kuumuutta, eikä asu-
kas kuole häkään jos saa rievuilla tukittua savun tulemisen selliin. Vanhoissa
vankiloissa vankila pitäisi pystyä evakuoimaan mahdollisimman nopeasti,
koska vanhat puuovet palavat nopeasti. Vanhojen vankiloiden useampien
kerrosten tyhjentäminen on haasteellinen tehtävä jo päiväsaikaan, saatikka
yöaikaan, kun sellien ovet on yksitellen avattava erittäin vähäisellä miehityk-
sellä.
Haastateltavien mielestä yleisimmät riskit vankilapaloissa ovat tahalliset tai
tahattomat sellien syttymiset ja työtoiminnoissa sattuvat koneiden ylikuume-
nemiset. Kahvikeskustelujen perusteella sellitekstiilit ovat palamattomia.
Haastattelun ja havaintojemme perusteella Helsingin avovankilan Suomen-
linnan osaston paloilmoitusjärjestelmä on huonekohtainen, eikä siitä mene
hälytystä mihinkään. Toivotaan, että asukas herää ajoissa ja hälyttää muut
parakin asukkaat poistumaan. Toisaalta parakit ovat niin lähekkäin, että kun
yksi syttyy, niin muutkin ovat suuressa vaarassa.
Paloturvallisuudesta on laadittu erillinen yhteenveto ja toimenpidesuositukset
joulukuussa 2007 Katja Kärkkäisen työharjoitteluraportissa.
4.5.5	 Sairastapaukset
Vankien ja henkilökunnan pitkäaikaisten sairauksien, sairaskohtausten ja
tapaturmien hoitaminen vaihtelee vankiloittain. Yleensä henkilökunta osaa
antaa jonkinlaista ensiapua ja oma sairaanhoitaja, poliklinikan väki tai ulkoa
tuleva sairaanhoitohenkilökunta saadaan kohtuullisessa ajassa paikalle.
Sairaskohtaukset hoidetaan tilanteen mukaan joko paikan päällä tai – vaati-
vimmissa tapauksissa – vanki viedään joko vankilan poliklinikalle tai yleiseen
sairaalaan vartiohenkilökunnan saattamana. Virka-aikaan apua on parem-
min saatavissa, iltaisin, viikonloppuisin ja juhlapyhinä sairastapaus vaatii
ulkopuolista apua ja aiheuttaa vajaamiehityksen valvonnassa, kun saattajille
65on vaikea saada tuuraajaa. Syrjäisimmissä vankiloissa saattokeikan pituus
on tunteja ja aiheuttaa ison loven vähällä väellä hoidettavaan valvontaan.
Varsinkin huonokuntoiset sakkovangit tarvitsevat usein apua vankilaan tulles-
saan.
Iltaisin ja viikonloppuisin kerrosvartijat antavat vangeille heidän henkilö­
kohtaiset lääkeannoksensa, jotka vankilan hoitohenkilökunta on valmiiksi
annostellut. Mielenkiintoista on, että vartijat tekevät hoitohenkilökunnalle
kuuluvaa lääkkeiden asiakkaalle luovuttamista, mutta vankiloiden on vai-
kea saada ulkopuolista sairaanhoitohenkilökuntaa hoitamaan vähemmän
akuutteja tapauksia, vaan vanki täytyy pääsääntöisesti viedä kahden vartijan
saattamana yleiseen terveyskeskukseen. Joissakin haastatteluissa pelättiin
vankiloiden epäsiisteyden tai vankien huonokuntoisuuden olevan terveys-
riski niin muille vangeille kuin henkilökunnallekin. Useilla vangeilla kerrottiin
olevan märkiviä haavoja ja tarttuvia tauteja (esim. c-hepatiitti). Terveyden­
hoitohenkilöstön mukaan käsien pesu on riittävä varotoimi normaalissa
kanssakäymisessä.
Vankilahenkilöstön yleisempiä lyhytaikaisempia sairauksia ovat erilaiset
flunssat. Pitkäaikaisempia sairauksia ovat tuki- ja liikuntaelinten sairaudet,
sydänvaivat ja henkiset ongelmat – työssä uupuminen. Vakavat tapaturmat
ovat vankiloissa harvinaisia.
Vankisairaaloiden turvallisuutta tässä tutkimuksessa ei selvitetty. Kenttä-
työmatkojen yhteydessä tutustuin Hämeenlinnan vankilan valvomoon, joka
on vankisairaalan aulassa ja vastaa näin myös vankisairaalan ulkoisesta
turvallisuudesta. Sisäinen turvallisuus on sairaalan henkilökunnan vastuulla.
Samankaltainen on tilanne myös uudessa Turun vankilassa, jonne on sijoi-
tettu psykiatrisen vankisairaalan Turun yksikkö. Sairaalan sisäisestä turvalli-
suudesta vastaa hoitohenkilökunta apunaan moderni tekniikka ja sairaalan
ulkoisesta turvallisuudesta vastaa vankilan vartiointihenkilökunta. Vanki­
sairaalan tiloihin tutustuin käydessäni rakennustyömaalla. Muissa vankilois-
sa tehdyissä haastatteluissa mainittiin silloin tällöin sairaalaan lähetetyistä
vangeista. Yleiskäsitykseksi haastatteluista jäi, että vanki lähetetään psykiat-
riseen vankisairaalaan vasta sitten kun hänen kanssaan ei tulla kohtuudella
toimeen voimakkaankaan lääkityksen avulla.
4.6	 Liikennevälineet ja kuljetukset
Haastateltavien mukaan vankilat tekevät paljon vankikuljetuksia vankiloiden
ulkopuolella. Tutkintavankilat ovat liikenteen solmukohtia. Vilkkaimmista
vankiloista tehdään vuodessa jopa 2500 kuljetusta käräjille ja alueen vanki-
loihin sekä mm. lääkärille ja sairaaloihin. Vankikuljetukset ovat säännöllisiä
ja matkasellit ovat usein täynnä. Haastateltavien mukaan vankiloiden väliset
66siirrot ovat turvallisempia, koska tulevasta vangista tiedetään rikostausta ja
voidaan ennakoida hänen käyttäytymistään. Ongelman muodostavat poliisin
ja tuomioistuimen passittamat vangit. Heidän rikostaustastaan, käyttäyty-
misestään tai edes sukupuolestaan ei ole etukäteistietoa. Haastateltavien
mukaan heidän lukumääränsä ja sukupuolensa selviää usein vasta kuljetus-
päivänä junaan tehtävällä tarkistussoitolla.
Haastateltavien mukaan vankivaunussa on kaksi tai kolme vartijaa. Junal-
ta vangit yleensä haetaan linja-autolla ja heitä ollaan vastassa useamman
vartijan voimin. Linja-autossa vangit istuvat omassa osastossaan erillään
tavaroista. Kuljetuksen ajaksi vaarallisimmat vangit raudoitetaan tarveharkin-
nan mukaan ja siitä tehdään ilmoitus. Linja-autolla ajetaan myös säännölli-
sesti aluevankiloiden väliä kun tehdään vankikuljetuksia junaradan varteen ja
sieltä pois. Tällaisesta säännöllisestä vankikuljetuksesta yritettiin väkivalloin
vapauttaa vankia Oulun seudulla pari vuotta sitten13. Useassa haastattelussa
ennakoitiin esiin tulevia vaikeuksia mikäli VR lopettaa vankikuljetukset14.
Paikalliskuljetukset vankiloista lähimpiin alioikeuksiin tehdään saatettuina,
etäisempiin alioikeuksiin viedään vankikuljetuksin ja poliisin toimesta. Use-
amman kymmenen vangin käräjämatkoilla vangit sidotaan toisiinsa, jotta
heidän kuljettamisensa onnistuu muutaman vartijan voimin. Vaarallisempien
vankien kuljettamiseen pyydetään poliisin virka-apua. Vankiloiden liikennevä-
lineiden kuntoa moitittiin useassa haastattelussa. Poliisin loppuun ajamilla ja
katsastamattomilla ajoneuvoilla kuljetetaan vankeja ja henkilökuntaa yleises-
sä liikenteessä päivittäin. Ongelmia ajoneuvojen tekniikassa ilmenee usein.
Vanha ja epäluotettava kuljetuskalusto aiheuttaa ongelmia ja vaaratilanteita
liikenteessä.
Haastattelujen ja havaintojemme mukaan vankilan sisäiset kuljetukset teh-
dään yleensä kävellen. Niissä vankeja siirretään majoitustilojen, ruokailujen
ja toimintojen kolmiossa. Siirrot hoidetaan yleensä yhden vartijan voimin.
Lisäksi vankilan muu valvontahenkilökunta valvoo kulkemista valvontapis-
teensä läheisyydessä ja vankilan valvomo voi seurata matkaa kokonaisuu-
dessaan.
Haastattelujen mukaan ulkopuolinen henkilö- ja tavaraliikenne vankila-alueel-
le tapahtuu usein pelkällä ilmoittautumisella vankilan portilla. Ovipuhelimella
ilmoitetaan oma nimi ja asia valvomoon. Liikennettä ei yleensä tarkasteta, ja
lastauslaiturilla vastaanottajana voi olla useita vankeja.
13	 Ouluun matkalla ollut vankikuljetusauto yritettiin pysäyttää mm. kiilaamalla ja ampumalla ren-
kaisiin. Vankikuljetusta ei saatu pysäytettyä ja pysäyttäjät poliisi sai kiinni myöhemmin. Hyök-
käyksen tarkoituksena oli vapauttaa kyydissä ollut vanki.
14	 Haastatteluissa ja kahvihuonepuheissa ennakoitiin VR:n lopettavan vankikuljetukset. Tiedos-
sani ei ole, onko asia jo päätetty tai valmisteilla.
674.7	 Vankilatarkastukset
Haastateltavien mukaan vankiloissa tehdään vuosittain 2–3 suunniteltua
erityistarkastusta, jolloin vankila tutkitaan perusteellisesti, tarvittaessa vankila
tutkitaan useamminkin. Tarkastuksissa löytyy pääasiassa matkapuhelimia,
sim-kortteja, lyömäaseita, teräaseita, tatuointivälineitä ja luvattomia lääkkeitä.
Avovankiloissa puhelimia saattaa löytyä kymmenenkin kerralla, suljetuissa
laitoksissa vähemmän. Löytynyt puhelin tarkoittaa avolaitospaikan mene-
tystä. TATU-ryhmästä15 on ainakin Pohjois-Suomessa jäljellä kaksi henkilöä,
jotka organisoivat tarkastuksia ja osallistuvat tarkastuksiin omalla alueellaan.
Haastateltavat kertoivat, että henkilökunnan tekemiä yksittäisiä tai useam­
man sellin tarkastuksia tehdään kaikissa vankiloissa säännöllisen epä-
säännöllisesti ja usein niissä löytyy jotakin selleihin kuulumatonta. Signaalin
sellitarkastukselle voi antaa esimerkiksi vangin päihtymys, huumausaineiden
käytön havaitseminen tai väkivaltainen teko. Havaitut rikkomukset voidaan
käsitellä vankilan sisäisesti, jos niistä rangaistuksena olisi sakko. Vakavam-
mat laittomuudet ja henkilökuntaan kohdistuneen väkivallan tutkii aina poliisi.
Tarvittaessa vangille tehdään henkilöön käyvä tarkastus. Vankilan turvalli-
suudesta vastaava apulaisjohtaja päättää tarkastuksen tekemisestä, ­
kokoaa
ryhmän sitä tekemään ja kirjaa – jos kirjaa – löydökset muistiin. Riseen,
aluevankilaan tai VATI:in siitä ei tehdä ilmoitusta. Ainakin ennen vankilan
tulostavoitteisiin oli kirjattu tietty määrä tarkastuksia, nykyisin tällaisia tulos-
tavoitteita ei ole. Monessa haastattelussa valiteltiin, että ajan puute rajoittaa
tarkastuksien tekemistä, koska vankilarutiinien pyörittämiseen menee niin
paljon aikaa. Esimerkiksi Naarajärven avovankilassa vahvuustarkastuksia on
neljä vuorokaudessa, lisäksi työpaikoilta ilmoitetaan vankivahvuuksia ja varti-
jat kiertävät tarkkailemassa päivittäin majoitustiloja ja niiden siisteyttä. Saman
tekee vankeinhoitoesimies iltaisin.
Eräs haastateltava, joka tuntee tarkastustoiminnan erittäin hyvin, moitti Risen
tekemiä erityistarkastuksia kahvittelutilaisuuksiksi. Erityistarkastusten suurim-
pana ongelmana hän piti sitä, että iso delegaatio menee pariksi päiväksi kat-
somaan tarkastettavan vankilan kurinpitopöytäkirjaa ja tarkastamaan keittiön
siisteyttä. Tarkastuksissa oleva henkilökunta vaihtelee Risen työssä olijoiden
ja lomien mukaan ja ne tehdään tarkastusta johtavan henkilön paikan päällä
määrittelemän tilanteen mukaan. Tarkastuksissa ei pystytä pureutumaan
laitoksen oikeisiin ongelmiin, ja tarkastusraportti tulee puolen vuoden viiveel-
lä. Hänen ehdottamansa parannusehdotus oli, että tarkastukset tehtäisiin
kaikissa vankiloissa käsikirjan mukaan ja tarkastustoimintaa hoitaisivat aina
samat henkilöt. Käsikirjassa olisi aina ja kaikissa vankiloissa tarkastettavat
asiat ja laadun takaisi rutinoitunut tarkastustoimintaa tekevä ryhmä.
15	 TATU-ryhmä on vankiloissa toiminut tarkastus- ja turvallisuusryhmä, joka oli koulutettu teke-
mään vankiloiden erityistarkastuksia. Vuonna 2006 toteutetun organisaatiomuutoksen yhtey-
dessä toiminta siirrettiin aluetasolle.
684.8	 Vankiloiden ympäristö
Haastateltavat eivät arvelleet vankilan aiheuttavan turvallisuusongelmaa
ympäristölleen, pikemminkin päinvastoin. Avovankilat ovat joutuneet rakenta-
maan aidan alueensa turvaamiseksi, hätistelemään entisiä vankeja saunansa
lauteilta, suojelemaan traktoreitaan kyläläisten sabotaasilta tai varkauden
uhkalta. Vankilan pysäköintipaikalta olleista autoista on varastettu kaiuttimia
ja bensiiniä.
Haastateltavien mukaan ympäristön turvallisuus saattaa avovankiloissa
puhuttaa vankilan läheisyydessä asuvia ihmisiä paljonkin. Tällaista epätietoi-
suutta on Suomenlinnassa poistettu erityisen vankilaan tutustumisen kautta.
Saaren asukkaat on kutsuttu kuulemaan ja katselemaan vankilan toimintaa
ja näin on saatu pelkotiloja poistetuksi ja vankilalle työrauha. Poikkeuksen
muodostaa Kuopion avovankila, joka on saanut toimia rauhassa vankilan
yhteydessä aivan kaupungin keskustassa. Myös vangit näyttävät viihtyvän
kaupunkien sykkeessä, koska näissä avovankiloissa luvatta poistumisia on
vähän.
Käymissämme avolaitoksissa turvallisuusasiat olivat eri tavoin esillä kuin
suljetuissa laitoksissa. Neljän avolaitoksen ympärillä oli aita. Yhdessä oli mie-
henkorkuinen verkkoaita ja portti vahteineen, toisessa oli lisäksi vielä vankien
sähköinen kulunvalvonta majoitustiloissa. Kahdessa paikassa majoitustilojen
ympärillä on lantioon ylettyvä koristeellinen puinen aita. Muissa avovankilois-
sa aitaa hieman kaipailtiin, mutta alueen laajuuden huomioon ottaen todettiin
aitaamisen olevan mahdotonta ja sotivan avolaitoksen luonnetta vastaan.
Haastateltavien mukaan laitoksista oli erittäin vähän luvattomia poistumisia;
lomalta palaamatta jääminen on suurempi ongelma. Aidan tarpeettomuut-
ta lisää erityisesti se, että suurin osa avovankiloissa olevista vangeista käy
töissä tai opiskelemassa alueen ulkopuolella. Osa avovankiloista on aivan
kaupungin tai kunnan keskustassa eikä järjestyshäiriöitä puolin tai toisin
ole juuri ollut. Vain alkoholia tunnutaan joskus piilotettavan vankilan alueelle
vankien tai ulkopuolisten toimesta.
Kehävalvonnalla varustettua muurivankilaa16, jonka kaikki toiminnot ovat van-
kilan suljetulla alueella, pidettiin erittäin turvallisena ulospäin ja sisäänpäin
tapahtuvan liikenteen valvomisen ja rajoittamisen kannalta. Ongelmaksi näis-
sä paikoissa nousee turva-alueiden puute. Vankilat sijaitsevat kaupunkien
sisällä tai muuten julkisen maan ja ajoratojen läheisyydessä, mikä aiheuttaa
jonkin verran ulkopuolelta tulevaa tavaroiden viskelyä vankila-alueelle. Ulkoi-
lupihoilta on kerätty mm. huumepalloja ja kynäpistoolin piippu. Vilkasliikentei-
nen ympäristö aiheuttaa myös turvallisuusongelman vankilalle. Läheiset
16	 Vanhaa muurivankilaa ympäröi tiilimuuri ja uusimpia ympäröi yksi tai kaksi piikkilankavarus-
teista verkkoaitaa.
69moottoritiet, rautatiet ja satamat altistavat vankilan samalle uhkalle kuin sen
ympäristönkin esimerkiksi myrkkyrekan tai junanvaunun kaatuessa.
Haastateltavien mukaan vankiloiden ulkopuolinen valvonta hoidetaan sulje-
tuissa vankiloissa kameroin. Keravalla vartija kiertää vankilan ulkoalueen ra-
jan tarkastuspisteet ja kuittaa käyntinsä. Avovankiloissa ulkoalueita valvotaan
kameroin tai liikkumisen yhteydessä. Ulkona liikkuminen talvella ja pimeään
aikaan koettiin aidattomissa vankiloissa turvattomaksi, varsinkin kun apua ei
ole edes saatavissa yhden miehen vahvuisessa valvontahenkilökunnassa,
kun toinen vankila-alueella oleva vartija on lepovuorossa. Kaikissa vanki-
loissa myös vankilan ulkoalueen vartiointi koettiin tärkeäksi. Ulkovalvonnalla
estetään luvattomien tavaroiden ja ihmisten kulkeutuminen vankilaan ja sieltä
ulos. Vankien luvattomia poistumisia ja karkaamisia ei niinkään pelätty, vaan
ulkopuolisten vangeille, henkilökunnalle ja omaisuudelle aiheuttamaa vahin-
koa.
Haastateltavien mukaan valvotussa koevapaudessa pitkäaikaisvangit voivat
harjoitella yhteiskuntaan sopeutumista siviilissä enintään tuomionsa viimei-
sen kuuden kuukauden ajan. Vangeilla tulee olla vakituinen asuinpaikka ja
päiviksi jotakin järkevää tekemistä, ja heidän tulee sitoutua päihteettömyy-
teen. Heillä on ilmoittautumisvelvollisuus, ja heidän elämäänsä valvotaan
lisäksi paikannuspuhelimilla ja satunnaisilla kotona ja työpaikalla käynneil-
lä. Valvotun koevapauden myöntää aluevankilan sijoittajayksikkö vankilan
hakemuksesta. Valvotun koevapauden ohje on kirjoitettu vuonna 2006 (ks.
Rikosseuraamusviraston ohje, Nro 28/011/2006 12.10.2006). Valvotussa
koevapaudessa olevien määrä on tällä hetkellä aluevankilasta riippuen
muutamasta alle kolmeenkymmeneen henkilöön päivittäin. Ongelmana on
ollut, että valvottua koevapautta ovat vankilat esittäneet niukasti ja aluevan-
kilat myöntäneet yhtä niukasti. Määrän kohottaminen useisiin satoihin koettiin
vaikeaksi. Etelä-Suomessa työ- ja päihdekuntoutuspaikkojen löytäminen
sekä valvontavastuun siirto lähimmälle vankilalle on helpommin tehtävissä
kuin pohjoisen harvojen vankiloiden verkostossa. Koevapauden valvojan
päivä voi mennä ajellessa kymmenien kilometrien päähän sijaitseville val-
vontapaikoille. Haastateltavien mukaan yleensä satojen kilometrien päässä
koevapaudessa olevat henkilöt on saatu asuinpaikkaansa lähimpänä olevan
vankilan valvontaan. Koevapauden valvomisessa tuntuu olevan kova työ
eikä sen kerrottu keventävän vankilan valvontavastuuta. Päinvastoin valvot-
tujen vankien määrä on vain kasvanut. Kun ennen oli vain esimerkiksi 50
vankia vankilassa, niin nyt valvontavastuu on niiden 50 vangin lisäksi myös
muutamasta jopa kymmeniin vankeihin valvotussa koevapaudessa vankilan
ulkopuolella.
704.9	 Turvallisuuden huomioon ottaminen
vankilan arjessa
Useat haastateltavat suhtautuivat myönteisesti turvallisuustutkimukseen ja
yhteisen strategian luomiseen. Turvallisuuden suuriksi tulevaisuuden haas-
teiksi mainittiin vankien osalta: vankiaineksen huonontuminen, rikollisuuden
raaistuminen ja ryhmittyminen, mikä voisi näkyä esim. lisääntyneinä hen-
kilökunnan manipulointiyrityksinä. Henkilökunnan osalta haasteina nähtiin
jaksaminen ja ammattitaidon ylläpito lisäkoulutuksin ja kurssein; lisäksi
hallitsematon uusien työntekijöiden värväys saattaa aiheuttaa lisääntyviä tur-
vallisuusuhkia, kun heidän taustoistaan ja kontakteistaan ei ole täyttä selkoa.
Suppeissa turvallisuusselvityksissä tällaiset asiat eivät näy. Rakennusten
osalta monissa paikoissa toivottiin pikaista remonttia ja turvatekniikan päi-
vittämistä. Organisaation osalta toivottiin parempaa vankiloiden, alueiden ja
keskushallinnon välistä yhteistyötä, turvallisuusuhkiin varautumista ja niiden
ennakoimista sekä virheistä oppimista. Turvallisuuden ylikorostumisen vaa-
raa myös pelättiin, eikä vankiloista haluta tehdä ”pulloja” joiden hallitsematon
räjähtäminen voisi aiheuttaa vakaviakin ongelmia, kuten panttivankitilantei-
ta tai väkivallantekoja. Valvonnan ja tarkastuksen perustehtäviin toivottiin
lisä­
resursseja. Vankiaineksen jatkuvan huonontumisen väitteitä arvosteltiin,
koska samaa oli jauhettu iät ajat. Uuden, vankilan ulkopuolelta tulevan
henkilöstön koulutukseen toivottiin resursseja, aikaa ja materiaalia. Vankilan
eräiden toimintojen ulkoistaminen (huoltoyhtiöt, ruokahuolto, jne.) koettiin
mahdolliseksi turvallisuusuhkaksi, varsinkaan kun ei ole selvillä se, kuinka
ulkoistamisten kautta vankiloihin tulevien työntekijöiden taustoja selvitetään.
Vankiloiden itsenäistä turvallisuusajattelua kuvattiin vaihtelevaksi. Johtajan
ja turvallisuudesta vastaavan apulaisjohtajan kykyä, halua ja mahdollisuut-
ta paneutua laitoksensa turvallisuuden kehittämiseen pidettiin rajallisena.
Arveltiin, että heidän työnkuvaansa liittyy niin paljon rutiinien ja papereiden
pyörittämistä, että luova ajattelu jää vähemmälle. Laitoksesta riippuen esiin
tulleista turvallisuusongelmista ja niihin liittyvistä tapahtumista keskusteltiin
työyhteisöissä vaihtelevasti. Joissakin laitoksissa tuntui olevan selvä tiedot-
tamislinja – hyvä keskusteluyhteys johdon ja työntekijöiden välillä. Toisissa
laitoksissa suhde oli muodollisempi ja tiedottaminen niukempaa. Alueellisten
turvallisuuspäälliköiden puutetta arvosteltiin ja sanottiin sen osoittavan koko
turvallisuusajattelun toisarvoisuutta vankeinhoitolaitoksessa. Myös opinto-
käyntiä Ruotsiin ja sen vankiloiden turvallisuuteen tutustumista toivottiin.
Turvallisuusajattelun siirtäminen yksilötason turvallisuudesta yhtei­
sötason turvallisuudeksi koettiin haastavaksi ja jo uuden henkilöstön
koulutuksessa huomioonotettavaksi asiaksi.
Kuntoutus- ja vartiointipuolet pitäisi saada puhaltamaan yhteen hiileen, ja
kummankin tahon näkemyksiä tulee huomioida vankilaturvallisuuden koko-
71naisuutta ajateltaessa. Rikollisuuden ennustettiin raaistuvan ja ryhmittyvän.
Pelättiin, että vankila yliteknillistyy ja inhimillinen ihmisten kanssa tehtävä
lähityö jää tulevaisuudessa vähemmälle.
Haastattelujen perusteella henkilökunnan turvallisuuskoulutuksen taso ja
osallistumisaktiivisuus vaihtelee vankilan sisällä ja vankiloittain. Joissakin
paikoissa valvontahenkilökunnalle pystytään järjestämään tätä koulutusta, ja
henkilökunta osallistuu aktiivisesti voimankäyttökoulutukseen sekä suorittaa
ampuma-, pippurisuihke- ja patukkakoulutukset vaadittavin väliajoin. Toisissa
vankiloissa koulutuksia järjestetään harvemmin, koska ei ole resursseja eikä
sopivia opettajia, tai henkilökunta ei ole aktiivista. Haastattelujen perusteel-
la yhteistä vankiloille on, että KKS-sektorin työntekijät tai muut vankiloissa
työskentelevät eivät saa mitään turvallisuuskoulutusta; kenties asia mainitaan
työhönottohaastattelussa.
Haastattelujen perusteella korkean turvallisuustason suljetuissa vankilois-
sa on kaasut, sähköt, aseet, käsiraudat, voimankäyttövälineet, kilvet jne. ja
taito sekä valmius käyttää niitä. Hälyttimiä on kiinteitä ja potkuhälyttimiä, ja
henkilökunta kantaa vielä mukanaan irrallista hälytintä. Matalamman turvalli-
suustason vankiloissa välineistöä, käyttövarmuutta ja koulutusta on vähem-
män. Talosta ja henkilöstä riippuen henkilökunta kantaa turvallisuusvälineitä
mukanaan ja osallistuu jatkuvaan turvallisuuden ylläpitoon vaihtelevasti. Huo-
mattavaa on, että KKS-sektorin henkilöstöllä ei ole mukanaan mitään henkilö­
kohtaisia turvallisuusvälineitä liikkuessaan kerroksilla tai tehdessään töitä
vankien kanssa, ainoastaan työskentelytiloissa voi olla kiinteät hälyttimet.
Vankiloiden valvonta vaihtelee. Joissakin vankiloissa vartijat, KKS-henkilöstö
ja terveydenhuollon henkilöstö tulevat hyvin toimeen ja vankilan ilmapiiri on
yhteistyömyönteinen. Toisissa vankiloissa välit ovat tulehtuneet, toisen tontille
ei mennä mielellään ja koko vankilan kuntoutus- ja valvontailmapiirit ovat
vaikeuksissa.
Vankien tausta Suomen vankiloissa on muuttunut yhä kansainvälisemmäksi.
Pelkästään Vantaan vankilassa tuomiotaan suorittaa yli 60 ulkomaalaista
vankia. Vankien vastaanotto tapahtuu 20 eri kielellä ja henkilökunta puhuu
äidinkielenään ainakin kahdeksaa eri kieltä.
Haastattelujen perusteella vankilan päivittäistoimintojen ohjaaminen on
vakaata ja muutoksien tekeminen on vaikeaa. Jokaiselle eri syistä toisistaan
erillään pidettävälle vankiryhmälle tulee olla ulkoilut, ruokailut ja muut toimin-
not, eivätkä ne voi olla samaan aikaan samoissa tiloissa. Tällaisen palapelin
yhteensovittaminen on tarkkaa ja työlästä, mutta vankilan turvallisuuden kan-
nalta äärimmäisen tärkeä asia. Haastatteluista jäi avoimeksi kysymys siitä,
onko päiväjärjestyksen muuttaminen todella niin työlästä kuin sen kohtaama
vastarinta antaa ymmärtää.
72Vankilaturvallisuuden peruspilarit ovat haastateltavien mielestä tekniikka,
viranomaisyhteistyö ja henkilökunnan työmotivaatio ja ammattitaito. Vanki-
laturvallisuuden suuria ongelmia ovat rutiinit, odottelu ja äkillisesti syntyvät
isotkin turvallisuusongelmat. Henkilökunnan tulee olla valppaana, koulutet-
tua ja rutinoitua toimimaan nopeasti ja yllättävissä tilanteissa. Eräs yleinen
turvallisuutta haittaava seikka on se, että vankiloissa on usein omaperäisiä ja
vankilakohtaisia ratkaisuja turvajärjestelyissä. Haastatteluissa kerrottiin mm.
että esimerkiksi Keravan vankilan jo suunnitellun porttirakennuksen raken-
tamisen esti vankilanjohtajan ja ylipuutarhurin suojelema puu; vankila jäi siis
ilman porttirakennusta ja sivulliset ihmiset ja tavarat kulkevat yhä vapaasti
vankilan pihamaalla.
Lisäksi vankilaturvallisuuteen liittyvät vankien kanssa tehtävä lähityö, kontak-
tia ottava henkilökunta, vangeille tehtävät testaukset ja postin sekä puhe-
linliikenteen tarkkailu. Erään haastateltavan mielestä vankilaturvallisuuden
ongelma ja haaste on, että vankilassa olon aikana vankia pitäisi sekä kun-
touttaa että samalla rangaista.
Virallista vankiloiden turvallisuusluokitusta Suomessa ei ole. Eräät haastatel-
tavista mainitsivat vankilansa turvallisuusluokituksen tasosta tyyliin ”olemme
A+ tason vankila, koska meille perustetaan varmuusosasto”. Vankeinhoitolai-
toksessa on kyllä tehty työryhmän raportti vankiloiden turvaluokittelemiseksi17
vuonna 2001, mutta ilmeisesti sen suosituksia ei ole sovellettu käytäntöön.
Vankiloista johdetaan ja tehdään vankilan ulkopuolella tapahtuvia ja ulko-
maailmaan kohdistuvia rikoksia aivan kuten niitä tehdään vankilan sisälläkin.
Vankilassa solmitaan rikoskumppanuuksia, joita hyödynnetään jo vankeus­
aikana ja vapautumisen jälkeen. ”Nimimiehet”18 eivät tee itse rikoksia tai
rikkomuksia, vaan heidän välikäsiensä palkkaamat tai pakottamat pikku­
rikolliset tai rikollisjengeihin läheisesti liittyvät tai mielivät henkilöt. Rikolli­
suutta pyritään ehkäisemään vankisijoittelulla, valvonnalla ja viranomais­
yhteistyöllä.
Haastateltavien mukaan vankiloiden välinen yhteistyö turvallisuusasioissa
vaihtelee. Joissakin tapauksissa kaksi vankilaa on saman johdon alla, ja
näin johtaja voi joustavasti soveltaa molempiin laitoksiin hyväksi havait-
semiaan käytäntöjä ja oppia toisessa tehdyistä virheistä. Haastatteluissa
kerrottiin, että eräs avovankila on laatimassa yhteistyösopimusta suljetun
vankilan kanssa, koska asiat eivät ole muuten hoituneet. Yleinen piirre
vankiloiden turvallisuusajattelussa ja käytännöissä on, että ne perustuvat
17	 Turvallisuusraportissa Suomen vankilat jaetaan useampaan turvallisuusluokkaan ja mietitään
hieman luokituksen aiheuttamia kustannusvaikutuksia vankeinhoitolaitokselle. Asiakirja on
salainen. Työryhmän vetäjänä toimi Kimmo Hakonen.
18	Nimimiehellä tarkoitetaan vaikutusvaltaista, ”kunniallisesta”, yleensä myös tuottavasta rikok-
sesta tuomion saanutta rikoksentekijää. Hänellä on tavallisesti nimeä jo vankilaan tullessaan.
ja nimi pysyy myös vapautumisen jälkeen.
73henkilö­
kohtaisiin suhteisiin ja verkostoihin. Tieto kulkee puhelimitse, sähkö-
postitse ja tapaamisten yhteydessä. Ystävyyssuhteen syvyydestä riippuen
myös huonoja asioita puidaan tuttavien kesken. Ne vankilat, joiden johto jää
verkostojen ulkopuolelle, saavat satunnaisesti tietoja ja ongelmakuvauksia
huhujen ja juorujen myötä. Yleinen linja on, että vankilat tiedottavat hyvistä ja
huonoista turvallisuuteen liittyvistä asioista hallinnossa ylöspäin huonosti ja
satunnaisesti, yleensä asiat tulevat ilmi kiertoteitse. Sama ongelma koskee
aluevankiloita, joiden pitää vain toimia oman alueensa sisällä. Enää ei ole
tarvetta tai mahdollisuutta soitella toisella puolella maata olevaan vankilaan,
että ottaisivat jonkun tietyn vangin – tosin jossakin määrin sitä tuntuu vieläkin
tapahtuvan. Toisen ongelman tässä muodostavat vangit, joiden asioita yhä
joudutaan hoitamaan toisella alueelle, josta he ovat kenties kotoisin tai jonne
he menevät opiskelemaan tai avioituvat.
Haastateltavien mielestä toinen suuri ongelma Vankeinhoitolaitoksessa on
erilaisten tietotaitojen yhteensovittaminen ja laajempi kuin vankilakohtainen
käyttö. Esimerkiksi tietotekniikan hallinta, ongelmien käytännön tuntemus ja
luova ajattelu voivat olla kukin eri henkilön ominaisuuksia. Organisaatiolle on
suuri haaste saada nämä ominaisuudet yhdistettyä ja hyödyttämään koko
kenttää.
Monet haastateltavista olivat työskennelleet useissa eri vankiloissa. Haas-
tatteluissa heitä pyydettiin vertailemaan tuntemiaan vankiloita keskenään.
Haastateltavien mielestä eroja vankiloista löytyykin runsaasti, sillä jokainen
vankila on erilainen, ja niiden toimintatavat, toimitilat ja varustus, henkilöstö,
vangit ja muut piirteet ovat melkeinpä uniikkeja. Vankiloihin tutustumisen
yhteydessä ilmeiset erot olikin helppo havaita. Avovankila on erilainen kuin
suljettu vankila. Tutkintavankilat ovat erilaisia kuin avovankilat tai pitkäaikaisia
tuomioita suorittavien vankien vankilat. Makuasiaksi jää, onko pitkien tuomioi­
den kärsimiseen tarkoitettujen vankiloiden välillä olennaisia eroja. Var-
maankin kaikissa vankiloissa tehdään paras mahdollinen työ turvallisuuden
turvaamiseksi olemassa olevien resurssien ja tarpeiden mukaan. Haastatte-
lujen ja oman pohdinnan tulokseksi jäi, että erilaisen laitosten saattaminen
yhteisen turvallisuusstrategian alle tulee olemaan haasteellinen ja aikaa
vievä toimenpide, mutta ei mahdoton. Yhteisten toimintaraamien, ohjeiden
ja ohjaamisen, käytäntöjen ja valvonnan avulla vankilaturvallisuuden yhte-
näistäminen voidaan toteuttaa. Jokaisen vankilan perustehtävä on kuitenkin
säilyttää ja kuntouttaa rikollisia yhteisten lakien ja asetusten mukaan, toimia
saman keskusjohdon valvonnan alla ja tehdä työnsä hyvin. Suurin omaa van-
kilaa koskeva tyytymättömyyden aihe oli se, että muilla on ”aina” paremmat
resurssit vankilan arjen toimintojen hoitamiseen. Ovatko ”muiden” resurssit
aidosti suuremmat ja kuinka ne lasketaan, jäi avoimeksi.
Haastateltavien mielestä yhteistyö poliisin kanssa toimi hyvin. Tämä perustuu
pitkään jatkuneeseen yhteistyöhön, henkilökohtaisiin suhteisiin ja joissakin
tapauksissa entiseen työuraan poliisissa. Yhteistyötahoksi mainittiin myös
74Keskusrikospoliisi (KRP) ja sen PTR19- paikassa toimiva vankiloiden työnteki-
jä, jonka avulla vankiloiden ja PTR- viranomaisten tietoja päivitetään ja yhdis-
tetään. Joillakin vankiloilla on yhteistyösopimus paikallisen poliisin kanssa,
ja vuosittain 1–2 poliisia käy vankilassa kuuden viikon jakson virkamiesvaih-
dossa. Vaarallisimmissa oikeuteen saattotapauksissa on avustanut poliisin
Karhu-ryhmä. Poliisiyhteistyön tärkein asia on tietojen vaihto. Vankilaan
tulevasta vangista poliisi voi kertoa mm. karkaamisalttiudesta, huumekytkök-
sistä, velkasuhteista, rikosten jatkamishalusta, vankilomien aikana tehdyistä
juopumussäilöönotoista tai muista rikoksista. Poliisin tieto on apuna, mutta
suurin osa tiedosta tulee vielä kuitenkin vankiloiden sisältä. Useilla alueilla
vankilan turvallisuudesta vastaavat tapaavat paikallisia ja alueellisia PTR-
viranomaisia säännöllisissä kokouksissa. Lisäksi vankiloiden yhteyshenkilö
KRP:ssä lähettää tietoa vankiloihin säännöllisesti. Haastateltavien suurin
toive viranomaisyhteistyön edelleen kehittämisessä oli toive poliisirekisterei-
den käytöstä. Toiveena oli, että vankilaviranomaiset saisivat käyttää poliisire-
kistereitä niin, että kyselyt voitaisiin tehdä massapohjalta, eikä jonkun tietyn
henkilön rikosepäilyn perusteella. Vankilan turvallisuusongelmat pyritään
selvittämään itsenäisesti. Jos ongelmat vaativat viranomaisyhteistyötä ja
poliisin tuloa vankilaan, niin sopimuksella he voivat ottaa vastuun jonkin tie-
tyn asian hoitamisesta vankilan sisällä. Avovankiloiden suhteet poliisiin ovat
muodollisemmat. Kenties yhteistyölle ei ole niin suurta tarvetta ja sen vuoksi
työntekijöillä ei ole henkilökohtaisia suhteita poliisiin.
Vankiloiden väliseksi yhteistyötahoiksi mainittiin myös entiset Risen etsivät,
jengityön tekijät ja huumeyhdyshenkilöt. Haastateltavien mukaan vankilat
tekevät yhteistyötä myös puolustusvoimien, kriminaalihuollon, kansanelä-
kelaitoksen, kuntien sosiaali-, työvoima- ja lastensuojeluviranomaisten sekä
oppilaitosten kanssa. Yhteistyö paloviranomaisten kanssa toimii yleensä
hyvin, pieniä alueellisia eroja liittyen lähinnä henkilökemioihin on. Lain mu-
kaan paikalliset palomestarit suorittavat vankiloiden paloturvallisuustarkas-
tukset. Lisääntyneen viranomaisyhteistyön myötä ainakin Jokelan vankilassa
on ajettu alas toimiva vankilan sisäinen yhteistyö KKS:n ja valvontasektorin
välillä. Yhteisiä kokouksia ei enää ole ja tietoa vaihdetaan VATI:ssa. Helsingin
vankilan passiivisuutta hoitaa vankien siviiliasioita kummeksuttiin, Jokelassa
tällaiset asiat ovat rutiinia ja selviävät yhdellä puhelinsoitolla sosiaaliviran-
omaisille.
Haastateltavien mukaan koiratoiminnassa yhteistyö paikallisen tullin ja raja-
viranomaisten kanssa toimii hyvin ja koiria käytetään avustamassa tarpeen
ja mahdollisuuksien mukaan eri viranomaisten tehtävissä. Lisäksi se on
viranomaistoimintaa laajempaa, sillä lisäksi siinä on mukana ainakin yhden
vankilan osalta mm. Finnairin huolto. Koiratoiminnassa näyttäisi yhteistyö
myös eri vankiloiden välillä toimivan. Eri laitosten koirat ja ohjaajat työskente-
levät toistensa vankiloissa tehtävissä tarkastuksissa säännöllisesti. Pohjois-
19	 PTR on poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen yhteistyötä rikosten torjunnassa ja tutkinnassa.
75Suomen aluevankilan alueella erityistarkastuksissa tehdään paljon ja toimi-
vaa yhteistyötä.
Haastatteluista ja myös pidetystä tutkimuksen aloitusseminaarista jäi yhdeksi
päällimmäiseksi asiaksi mieleen se, että virheiden tekemistä työpaikoilla – tai
ainakin niiden ilmitulemista – pelätään. Suuremmat virheet vuotavat usein
laajalle vankilamaailmassa ja pienemmille naureskellaan kahvitunneilla.
Systemaattista virheiden tutkinta- ja analyysimekanismia, niistä oppimisme-
nettelyä ja hallittua tiedottamisjärjestelmää ei vankeinhoitolaitoksen sisällä
ole. Joissakin haastatteluissa kaivattiin avoimempaa keskustelua virheistä ja
niistä oppimista.
Vankien virtsatestien kerrottiin lisäävän vankilan turvallisuutta. Mahdollisuus
testauttaa vanki ainakin kerran kuussa, lomille lähtiessä ja sieltä palatessa
koettiin haastatteluissa hyväksi. Eräät avolaitokset eivät ota vankia vastaan
suljetusta laitoksesta jos näyte ei ole puhdas. Vankiloiden tulostavoitteina on
satoja virtsatestejä vuosittain, vankilan vankimäärästä riippuen.
Monessa haastattelussa oltiin väsyneitä jatkuviin hallinnollisiin uudistuksiin.
On ollut Palvoa20, Rakea21 ja vankeuslakia, ja kaikki tämä hallinnollinen kehit-
täminen on ollut pois vankien kanssa tehtävästä lähityöstä.
Kerran viikossa jokainen vanki voi käydä vaihtamassa puhtaat vuode­
vaatteet
ja vaatteet, tehdä ostoksia kanttiinissa ja käydä saunassa. Suurimmissa
taloissa vilske on melkoinen kun useampi sata vankia osastoittain tekee
samoja toimintoja vuorotellen saman päivän aikana. Toisissa taloissa eri
osastojen puuhailtapäivät ovat eri päivinä. Suljettujen osastojen asukkaat
tekevät hygieniaan liittyvät toiminnot yleensä osastollaan.
Haastateltavien mielestä vankiloiden yliasutus on turvallisuusongelma.
Yliasutus vaihtelee vuosittain ja vankimäärän mukaan. Pahimmillaan van-
kiloiden täyttöasteet ovat olleet lähes 200 prosenttia ja ”normaalisissakin”
tilanteessa 120–130 prosentin luokkaa. Tilanahtaus vaikuttaa kaikkien vanki-
lassa asuvien ja työskentelevien kaikkeen turvallisuuteen. Henkilökohtainen
häirintä ja väkivalta lisääntyvät. Paloturvallisuus vaarantuu lisääntyneen
sähkökuormituksen ja tupakoinnin vuoksi.
20	 PALVO on oikeusministeriön palvelukeskus. Palvelukeskus hoitaa valtakunnallisesti kaikki oi-
keusministeriön hallinnonalan palkka- ja henkilöstöhallinnon.
21	 RAKE on vankiloiden rakenneuudistus. Uudistuksessa vankilat jaettiin hallinnollisesti alue-
vankiloihin.
764.10  Avovankilat
Havainnoimiemme avolaitosten majoitustilat olivat vaihtelevassa kunnossa
hiljattain remontoidusta kivitalosta vanhaan, puiseen ja vetoiseen työmaa­
parakkiin. Suurin ongelma tuntuu olevan paloturvallisuus ja kylmyys talvella.
Avolaitoksissa tehdyissä haastatteluissa korostettiin vankivalintojen oikeelli-
suutta turvallisuutta lisäävänä tekijänä. Avolaitoksiin ei haluta riskiryhmiä tai
vankilaturvallisuutta vaarantavia henkilöitä, jotta turvallisuus pysyy hyvänä.
Avovankiloiden eri majoitustilat toimivat osastoperiaatteella. Päivisin van-
git voivat liikkua koko vankilan alueella. Tiettynä aikana he saavat olla vain
omissa majoitustiloissaan ja lopun aikaa vuorokaudesta (öisin) vain omassa
huoneessaan.
Haastateltavien mukaan avolaitoksissa turvallisuuskoulutusta ei ole Van-
keinhoitolaitoksen mielestä tarvittu, mutta vankiloiden työntekijät toivoivat
sitä. Haastateltavien mukaan avovankiloiden henkilökunnalla ei ole aseita, ja
useissa tapauksissa sumuttimetkin ovat vanhoja ja laillinen tai laiton patukka
valvonnan kaapissa. Työtoimintaa ohjaavilla henkilöillä on sentään puhelimet,
että he voivat tarvittaessa kutsua apua turvallisuusongelmissa ja esimerkiksi
työtapaturman uhrille.
775.	Vangit
Haastattelujen perusteella vankiloissa on lukuisia erilaisia vankiryhmiä jotka
aiheuttavat turvallisuusongelmia itselleen, vankiloiden henkilökunnalle ja toi-
sille vangeille. Tässä luvussa käsitellään haastatteluissa mainittujen erilaisten
vankiryhmien vaikutusta Suomen vankiloiden turvallisuuteen.
5.1	 Jengit
Haastateltavien arvion mukaan noin 90 prosenttia vangeista haluaa suo-
rittaa tuomionsa moitteetta ja mahdollisimman huomiotta. Loppujen kym-
menen prosentin kanssa vankiloiden henkilökunta joutuu päivästä toiseen
eri­
mielisyyksiin mm. osastoille sijoitettavista vangeista, määräysvallasta ja
muista seikoista. Nämä jengien jäsenet pyrkivät hallitsemaan vankilan järjes-
tystä ja uhkailemaan ja painostamaan muita vankeja ja henkilökuntaa omaa
vankeusajan mukavuuttaan ja rikosten jatkamista silmällä pitäen.
Nämä erilaiset vankila- ja siviilijengit aiheuttavat vankilan sisäisiä valta­
ongelmia. Jengeillä on valtaa, rahaa, jäseniä ja jäseniksi pyrkiviä siipeilijöitä
ympärillään. Itse jengiläiset ovat mallivankeja. He käyttäytyvät hyvin eikä
heillä ole merkintöjä vankilan kurinpitolehdissä. Ainakin kahdessa vankilassa
he ovat saaneet puhdistajavankien paikat, jotka annetaan vain hyvin käyt-
täytyville vangeille. Tällaista käytäntöä arvosteltiin toisissa yhteyksissä, sillä
sitä pidettiin turvallisuusriskinä. Haastateltavien mukaan ongelman nämä
jengiläisvangit aiheuttavat osastoilla joilla asuvat. He vaativat saada nähdä
osastolle tulevan uuden vangin oikeudenkäyntipöytäkirjoja ja muita todisteita
rikollisen uran kunniakkuudesta. Toinen ongelma aiheutuu yhteis­
kunnalle,
nimittäin rikosten jatkaminen siviilissä. Kolmas ongelma on kilpailevien
jengien väliset kahinat, jotka estävät pitämästä heitä samoissa vankiloissa.
Haastateltavien mukaan jengeillä on tällä hetkellä menossa jonkinlainen ”pax
romana”, joka mahdollistaa heidän pitämisensä samoissa vankiloissa.
Haastateltavien mukaan yhteiskunnan kannalta on huono asia, että eri
rikollisryhmien jäseniä joudutaan sijoittamaan samoille osastoille. Uransa
valinneet ammattirikolliset solmivat hyödyllisiä liikesuhteita ja saavat uusia
rikosvinkkejä kärsiessään tuomiota yhdessä. Vankilaturvallisuudelle tästä ei
ole vielä ollut haittaa, koska nämä ammattirikolliset eivät itse aiheuta jär-
jestyshäiriöitä. Ongelma on, että vankilan työntekijät ja ”normaalit” vangit
kokevat isot jengikokonaisuudet samassa vankilassa ja osastoilla uhkaaviksi.
Erityiseksi ongelmaksi tulee myös normaalien päivärutiinien ylläpito, kun nor-
maalisti vankilassa jonka kirjavahvuus on 158 vankia voi pahimmillaan olla
300 vankia, ja jatkuvastikin 220–230 vankia, ja talon sisäiset isot ryhmittymät
pitävät ryhmiin kuulumattomia alisteisessa asemassa.
785.2	 Vähemmistöt
Haastateltavien mukaan toinen vankilaturvallisuuden ongelmaryhmä ovat
erilaiset vähemmistöt, joihin kuuluvat kärsivät ja aiheuttavat ongelmia van-
kiloissa. Romanit voivat olla normaaleilla vankiosastoilla vain harvoissa
vankiloissa. Varsin yleistä on, että romanit ovat pelkääjäosastolla suojassa
valtaväestöltä tai toisen romanisuvun jäseniltä. Toisissa vankiloissa vankilan
henkilökunta siirtää toiselle osastolle ennemmin vähemmistöistä valittajan
kuin vähemmistöön kuuluvan vangin. Kolmas vaihtoehto on, että joissakin
vankiloissa romanit tarvitsevat ”takaajan” oman ryhmänsä puolesta joka
vastaa ystävänsä ”kunnollisuudesta”, jotta hän voi olla normaalilla osastolla.
Leimaamisen ongelmana on, että nekin romanit, jotka hoitaisivat asiansa
kunnolla, joutuvat kärsimään muiden aiemmin tekemistä virheistä. Romani­
sukujen välinen vihanpito myös estää romaneja kärsimästä tuomioitaan
normaaleilla osastoilla ja toisen suvun miesten kansoittamassa vankilassa;
väistämissääntöön vedotaan usein vankilaan sisään tultaessa, tuomioita
suorittaessa ja sukulaisten vierailuja järjesteltäessä. Sama koskenee myös
ulkomaalaistaustaisia vankeja. Esimerkiksi suomen kieltä edes jollakin tavalla
osaavat pärjäävät paremmin kuin vierasta kieltä puhuvat ja ei-valkoihoiset.
Toisaalta, jos vangin kanssa voidaan löytää yhteisiä bisnesintressejä, niin se
auttaa häntä pärjäämään vankilassa hyvin. Vankilahenkilökunnalle ongelmia
aiheuttaa kommunikointi useilla kielillä, esimerkiksi venäjänkielen taitoista
henkilökuntaa on vähän. Joissakin tapauksissa on jouduttu käyttämään toista
vankia tulkkina, koska muuta kommunikointikeinoa ei ole löydetty.
5.3	 Pelkääjät
Yhä kasvava turvallisuusongelma Suomen vankiloille on jatkuvasti lisääntyvä
pelkääjien määrä. Haastateltavien mukaan pelkääjien määrä on lisääntynyt
voimakkaasti 2000- luvulla ja syyksi tähän mainittiin ainakin rikollisten jengiy-
tyminen ja siitä aiheutuva yhä kasvanut rikollisten sisäinen luokittelu, lisään-
tynyt toisten rikollisten ilmiantaminen kuulusteluissa ja velkasuhteet siviilissä
sekä vankiloissa. Nykyisin jokaisessa vankilassa on useita tai jopa kymmeniä
pelkääjiä, jotka eivät uskalla asua normaalilla osastolla esimerkiksi maksa-
mattomien velkojen, toisten päälle rikosasioissa puhumisen tai vasikoimisen
tai tekemänsä rikoksen luonteen vuoksi. Suljetuissa oloissa asuvat pelkääjät
asuvat, ulkoilevat, syövät ja osallistuvat vankilan toimintoihin sopuisasti kes-
kenään. Erilaisten pelkääjien asema vankilassa on niin turvaton, että jotkut
nielevät ennemmin metallisia ruokailuvälineitä, jotta päästään leikkaukseen ja
sieltä sairastuvalle, kuin menevät normaalille osastolle.
Haastateltavien mielestä vankien väliseen velanperintään on henkilö­
kunnan
vaikea puuttua, sillä usein tieto asiasta on vain velkojalla ja velallisella.
Vankilaväkivallan löytämistä vaikeuttaa se, että uhrit harvoin ovat halukkaita
79myöntämään väkivallantekoa tai ilmaisemaan tekijän henkilöllisyyttä. Joissa-
kin tapauksissa uhrit voivat epävirallisesti kertoa kuka teon teki, mutta eivät
halua myöntää asiaa kirjallisesti tai toimia jutun todistajana. Väkivalta vanki-
lassa voi olla rajua. Uhria voidaan puukottaa, tönäistä alas portaita tai hakata
kiuaskivillä. Asioiden selvittämisen ja ennaltaehkäisyn kannalta ongelmallista
on, että esimerkiksi ne tapaukset jotka tulevat vankilan terveydenhuoltohen-
kilöstön tietoon, eivät välttämättä tule valvontahenkilökunnan tietoon, koska
terveydenhuoltohenkilöstö on vaitiolovelvollinen potilaidensa asioista.
Haastatteluiden antama yleisvaikutelma oli, että toisissa vankiloissa väki-
valtaa ilmenee useammin kuin toisissa. Yksi selitys joidenkin vankiloiden
vähäiselle väkivallalle haastateltavien mukaan on asioihin etukäteen puuttu-
minen. Kuopion vankilassa väkivaltaa ehkäistään ennakkoon ja siellä romanit
ja seksuaalirikolliset asuvat normaaleilla osastoilla muiden vankien kanssa.
Tällainen harmonia eri vankiryhmien välillä on harvinaista Suomen vanki-
loissa. Joissakin vankiloissa vangeille on tehty selväksi, että jos he pyrkivät
”tuomaroimaan”22 muita vankeja tai uhkailevat toisia väkivallalla, niin he itse
joutuvat pois vankilasta, eivätkä uhkailun kohteeksi joutuneet vangit.
Vankilahenkilökunnan päälle vangit käyvät harvoin, mutta sellaistakin sattuu
epäsäännöllisen säännöllisesti. Kesällä 2007 Vantaan vankilan vartijaan
kohdistunut väkivallanteko on vakava muistutus vankilahenkilökuntaa koh-
distuvasta raa’asta väkivallasta. Teon tehdessään vangit ovat yleensä jonkin
päihteen vaikutuksen alaisia tai vakavasti mielisairaita. Useissa haastatteluis-
sa korostettiin parityöskentelyn tärkeyttä vartiohenkilökunnan turvallisuuden
takaamiseksi. Haastateltavien mielestä omituista on, että KKS- sektori joutuu
työskentelemään yksin suurienkin vankiryhmien kanssa ja vastaanottamaan
tai tapaamaan vaarallisiakin vankeja näiden selleissä ilman voimankäyttö-
koulutusta ja puutteellisin turvavälinein.
Haastateltavien mielestä väkivaltaa ei käytäville ja osastoille sijoitetuilla turva-
kameroilla voida estää. Kameroiden tallennettua kuvaa on käytetty useassa
vankilassa vankien välisten väkivaltatapausten selvittämiseen. Nauhoite
voidaan helposti toimittaa poliisin esitutkintamateriaalin liitteeksi. Väkivallan
vakavuuden ensikäden arvioinnin suorittaa vankilahenkilökunta ja tämän
arvioinnin perusteella edetään kahdella eri tavalla:
1.	lievemmissä vankien välisissä väkivaltatapauksissa vankilanjohtaja
määrää nujakointiin osallistuneille kurinpitorangaistuksen, ja
2.	vakavammat väkivaltatapaukset tutkii poliisi, syyttäjä tekee syytehar-
kinnan ja tuomioistuin antaa tuomion.
22	 “Tuomaroida” tarkoittaa tässä yhteydessä vankien pyrkimystä jaotella vankeja luotettaviin ja
ei luotettaviin vankeihin. Luotettavuutensa vanki joutuu todistamaan mm. oikeudenkäynti-
pöytäkirjansa näyttämällä. Jos asiakirjoja ei uskalla näyttää tai niistä löytyy viittauksia viran-
omaisten auttamiseen kuulusteluissa, niin vanki luokitellaan ei-luotettavaksi, ja hänen on hy-
vin vaikea asua normaalilla osastolla missään Suomen vankilassa.
805.4	 Mielenterveysongelmat
Haastateltavien mukaan myös erilaisista mielenterveysongelmista kärsivien
vankien määrä on lisääntynyt vankiloissa viime vuosien aikana. Vankilaan tu-
lee yhä enemmän vankeja, joilla on mielenterveysongelmia, ja usean vangin
mielenterveys järkkyy eri syistä. Lievistä mielenterveysongelmista kärsivät
vangit jäävät vankilan lääkärin hoidettaviksi, vaikeista ongelmista kärsivät
pääsevät psykiatriseen vankisairaalaan. Ongelman vankilaturvallisuudelle
muodostavat mielenterveyshäiriöisten vankien väkivaltaiset ja ennalta arvaa-
mattomat purkaukset. Uhriksi voivat joutua vankitoverit tai henkilökunta, ja
ongelman torjuminen on hankalaa. Isot ja vahvat miehet voivat yllättäessään
vahingoittaa useammankin vartijan ryhmää, ja yksin työskentelevä henkilö­
kunta on vieläkin turvattomampi. Ongelmiin ennalta varautumisen tekee
vaikeaksi se, että jotkut vangeista osaavat peittää mielenterveysongelmansa
hyvin joko ajoittain tai kokonaan. Kokonaan ongelmansa peittämään pystyvät
ovat vaarallisin ryhmä, koska heidän väkivaltainen hyökkäyksensä tulee aina
yllätyksenä. Osittain ongelmansa peittämään kykenevän henkilön ennalta
arvaamattomaan käytökseen voidaan varautua ja kiinnittää huomiota hänen
kanssaan työskenneltäessä. Suljetuissa vankiloissa mielenterveysongelmista
kärsivät vangit ovat omalla osastollaan. Vajaatoimintakykyisiä tai päihde­
riippuvuudesta irrottautuneita vankeja kuntoutetaan esim. Riihimäen vanki-
lassa päivittäisen tuen osastolla23. Haastateltavien mukaan avovankiloissa
mielenterveysongelmaisia vankeja ei voida pitää, sillä he ovat liian suuri riski
vankilan ja ympäristön ihmisille samoin kuin omaisuudelle sekä itselleen.
5.5	 Päihteiden väärinkäyttäjät
Viides vankilaturvallisuudelle ongelmia aiheuttava vankiryhmä ovat haas-
tateltavien mukaan päihteiden väärinkäyttäjät. Vankiloissa on erityisiä sopi-
musosastoja eli päihteettömiä osastoja, joille pyritään ja joille pääseminen
on etuoikeus. Osastot ovat yleensä pieniä, niillä on muutamasta kymmeneen
vankia. Nämä vangit ovat sitoutuneet päihteettömyyteen ja testaukseen. Jos
osastolla otettava näyte on positiivinen, vanki joutuu normaalille osastolle.
Seurantatietojen mukaan ongelmia ja merkintöjä kurinpitotilastoihin tulee sitä
vähemmän, mitä enemmän vankilassa on päihteettömiä paikkoja. Haas-
tatteluissa sanottiin vankiloiden olevan Suomen suurimpia päihdekatkaisu­
yksikköjä, joissa osa saa hoitoa, osa haluaisi saada hoitoa, ja osa ei halua-
kaan katkaista päihteiden väärinkäyttöä. Haastatteluissa arvosteltiin usein
päihdevapaiden osastojen vähyyttä vankiloissa ja siitä seuraavaa epäkoh-
taa, joka ilmenee siten, että niille pääseminen on etuoikeus. Useissa haastat-
teluissa mietittiinkin ratkaisua, jossa koko vankila olisi päihteetön, ja päihteitä
23	 Päivittäisen tuen osastolla vankia opetetaan selviämään elämän päivittäisistä tehtävistä, ku-
ten mm. ruoan ostamisesta ja valmistamisesta, huolehtimaan itsensä ja vaatteiden puhtau-
desta, jne.
81vankilassa käyttävien paikka olisi erityistarkkailussa, jossa heidän päihteiden
ostonsa ja käyttönsä voitaisiin varmasti katkaista. Jos vanki haluaa avo-osas-
tolle, perhetapaamisoikeuden, siirron avolaitokseen, poistumis- tai opinto-
luvan, hänen on joka tapauksessa annettava puhdas näyte ennen luvan
myöntämistä, ja pyydettäessä hänen on myös annettava näyte todistaakseen
päihteettömyytensä. Kieltäytyminen näytteen annosta tulkitaan positiiviseksi
näytteeksi, ja tästä seuraavana kurinpitorangaistuksena on kolme vuorokaut-
ta eristyksessä.
Jos vanki havaitaan päihtyneeksi oppitunneilla tai työtoiminnassa, hänet
poistetaan välittömästi, ja takaisin hän pääsee vasta erityisen retkahdus­
ohjelman kautta. Haastateltavien mukaan vankiloiden turvallisuusongelmana
on myös se, että on erittäin vaikeata estää päihteiden tuominen vankila-
alueelle. Esimerkiksi Pelson vankilan alueelle on erittäin helppo tuoda
­
päihteitä, koska vankila-alue on yhtä kuin koko kylä, vangit muun muassa
lenkkeilevät ja hoitavat eläimiä kylän tuntumassa, ja kyläläiset korjaavat
autoja vankilan tiloissa ja ajelevat vankilan alueella. Toisenlainen esimerkki
on Naarajärven avovankila. Siellä kuten muissakin avovankiloissa testataan
vankien päihteettömyyttä paljon24, ja kiinnijääneitä on vähän. Selityksenä
avovankiloiden vähäisempään päihteettömyyteen kerrottiin olevan merkittä-
vien etujen menettämisen pelko – joutuminen takaisin suljettuun vankilaan,
mistä myös seuraa tulotason putoaminen.
Vankilan päihteisiin ja rikollisuuteen liittyvät myös hormonit, joita vangit käyt-
tävät lihasmassansa kasvattamiseen. Haastateltavien mielestä dopingaineita
myydään ja käytetään vankilassa. Laittomuuden lisäksi hormonien ongel-
mana on, että ne saattavat aiheuttaa käyttäjän äkillisiä mielentilan vaihteluita
ja väkivaltaisuutta, varsinkin yhdessä päihteiden kanssa käytettyinä. Siitä,
liittyykö hormonien käyttö vankilassa myytäviin huumeisiin ja muuhun rikolli-
suuteen, on eriäviä käsityksiä. Joissakin vankiloissa vankien voimaharjoittelu
on kokonaan tai osittain kiellettyä, toisissa vankiloissa taas sitä suositaan.
Haastatteluissa pohdittiin, voiko voimailu olla turvallisuusuhka vankilalle, vai
voitaisiinko se sallia ”joissakin rajoissa”. Ainakin vangit ja suuri osa henkilö-
kuntaa pitävät voimailua hyvänä keinona vankien turhautumisen purkami-
seen ja siten hyödyllisenä tai ainakin hyväksyttävänä.
5.6	 Yliasutus
Haastateltavien ja tilastojen mukaan vankiloiden asutustilanne vaihtelee
vuosittain ja lakimuutoksittain. Jälleen ollaan siinä tilanteessa, että Suomen
vankilat ovat olleet pysyvästi yliasutettuja useita vuosia peräkkäin. Haastatel-
tavien mielestä vankilaturvallisuudelle aiheuttaa suuria ongelmia vankiloiden
24	Naarajärvellä testataan vuosittain noin 1000 vankia. Testiin valitaan 2–3 vankia päivittäin
syytä epäillä- tai varmuuden vuoksi -periaatteilla.
82jatkuva yliasutus ja eri syistä erillään pidettävien ryhmien suuri määrä. Eri-
laiset erotteluongelmat korostuvat vanhoissa vankiloissa missä on pienet ja
ahtaat tilat, samoin suurilla avo-osastoilla. Suomalaiset vangit haluavat asua
yksin. Venäläiset vangit taas haluavat asua yhteismajoituksessa, sanottiinpa
jopa niin, että mitä useamman henkilön selli, sen parempi. Haastateltavien
ja havaintojeni mukaan monien vankiloiden vähälukuiset naisvangit joutuvat
tulemaan toimeen yhteismajoituksessa ja varsin rajallisissa tiloissa, syömään
osastoilla, samoin ulkoilemaan varsin rajallisella alueella, kuten esimerkiksi
Vaasassa. Oulun vankilassa mies- ja naisvangit ovat samoissa työtoiminnois-
sa mm. keittiöllä. Ongelma kertautuu, jos naisia ei voida sijoittaa samoihin
tiloihin velkojen tai päihdeongelman vuoksi. Sama ongelma koskee nuoria
vankeja. Ainakin tutkintavankeusaikana heidät on pidettävä erillään muista
vangeista, mutta vankeusrangaistuksen aikana tällaista mahdollisuutta ei
yleensä ole.
Nais- tai nuorisovangit eivät haastattelujen perusteella aiheuta erityistä
ongelmaa vankilan turvallisuudelle tai sen valvomiselle. Heidät pidetään
omissa ryhmissään ja erillään miesvangeista. Joissakin tapauksissa nuoret
joutuvat miesten osastoille vankiloiden yliasutuksen vuoksi. Tämän kerrottiin
heti aiheuttavan heihin kohdistuvan alistussuhteen ja turvallisuusongelman
heille itselleen, elleivät he tottele osastojen ”kingi”-vankeja. Miesvangeista
alistettuun asemaan haastateltavien mukaan vankilassa joutuvat tavallisesti
taparikolliset, joiden siviilielämänkin hallinta on heikkoa. Nämä reppanat
varastelevat vankiloissa sokeria ja kahvia, koska ovat tottuneet siviilissä
hamstraamaan ruokaa aina kun se on mahdollista. Vähäiset rahansa he
yleensä käyttävät päihteisiin. Erottelu taparikollisten ryhmän sisällä tehdään
vielä nuorien huumeidenkäyttäjien ja vanhojen juoppojen välillä, kumpikaan
ryhmä ei halua asua toisen ryhmän jäsenten kanssa. Vanhemmat pelkäävät
turvallisuutensa puolesta, eivätkä nuoret siedä haisevia vanhuksia. Joissakin
haastatteluissa näille henkilöille toivottiin omaa vankilaa, jossa heidän vieroi-
tuksensa olisi helpompaa ja turvallisuuden takaaminen ongelmattomampaa.
Henkilökunnan vankituntemusta ja sen vaikutusta vankilan turvallisuuteen ei
voi haastateltavien mielestä liikaa korostaa. Muun muassa käytävillä, selleis-
sä ja ruokailuissa tapahtuva vankien epävirallinen tarkkailu ja jututtaminen
antaa herkät ja toimivat tuntosarvet vankien mielialoista ja turvallisuutta
mahdollisesti uhkaavista tekijöistä. Joissakin vankiloissa turvallisuudesta
vastaava apulaisjohtaja haastattelee kaikki vankilaan tulevat vangit. Vankilan
henkilökunta pyrkii puuttumaan vankien väliseen väkivaltaan, mutta todettiin,
että se on äärimmäisen vaikeaa, kun kukaan uhriksi joutunut vanki ei halua
todistaa pahoinpitelijäänsä vastaan uuden pahoinpitelyn pelossa. Haastatel-
tavien mukaan vankien välisissä väkivaltatapauksissa molemmat osapuolet
joutuvat siirron kohteeksi. Yleensä uhri siirretään turvaan ja teon tekijä ensin
eristykseen, ja sen jälkeen suljetummalle osastolle. Vankien eristäminen
voi kestää maksimissaan seitsemän plus seitsemän vuorokautta, jos kehon
sisäisistä vieraista esineistä on varmaa näyttöä. Kaikissa suljetuissa vanki-
83loissa on yksi tai kaksi eristämiseen sopivaa selliä, joissa on WC ja kamera-
valvonta.
5.7	 Toimintojen vähyys
Haastateltavien mielestä yhä kasvavia ongelmia vankilaturvallisuudelle
aiheuttava asia on vankiloissa tarjolla olevien toimintojen vähäisyys, kuntou-
tuskysymykset ja omaisten tapaamismahdollisuudet. Tarpeellisten tai riittä-
vien vankitoimintojen järjestämisellä on suuri vaikutus vankilaturvallisuuteen,
joskin niiden järjestämisessäkin katsottiin olevan omat vaaransa. Suurimpana
ongelmana toimien järjestämisessä pidettiin ohjaajien vähäistä määrää ja
sitä, että heiltä usein puuttuvat henkilökohtaiset hälyttimet sekä itsepuolus-
tuskoulutus. Vankiloiden harraste- ja opiskelutoimintaa pidetään käynnissä
pääsääntöisesti kahden hengen voimin. Ohjaajien turvallisuusongelma
korostuu, kun poikkeustapauksissa ryhmiä pidetään yksin, esimerkiksi toisen
ohjaan sairastuessa. Yhden ohjaajan on vaikea turvallisesti ohjata useam-
man – jopa kahdeksan – vangin työtoimintaa esimerkiksi rakennusverstaalla,
kuvataide- tai kotitalouskurssilla. Toimintojen riittämättömyys, monotonisuus
ja vankien ammattitaidottomuus luovat voimakkaita paineita vankien ja
henkilökunnan viihtyvyydelle, mikä omalta osaltaan vaikuttaa vankilatur-
vallisuuteen. Vankiloiden yövalmiudessa pitäminen päiväsaikaan kiristää
kaikkien hermoja. Naisvartijoiden avuliaisuutta vankitoimintojen ja ajanvietto-
aktiviteettien järjestämisessä kehuttiin. Vankilan ohjaamien vankitoimintojen
kerrottiin myös pitävän vankien oman aktiivisuuden toimintojen järjestämi-
seksi pienempänä. Tämäkin on kaksipiippuinen asia: pidettiin hyvänä, että
myös vangit itse osallistuivat toimintojen suunnitteluun, mutta samalla nähtiin
ongelmalliseksi, jos tämä menee ”liian pitkälle”. Onko tässä huolenaiheessa
kyse enemmän arvovalta- vai turvallisuuskysymyksistä, ei selvinnyt haastat-
teluista.
Vankiloiden ohjeiden mukaan vankilassa olevaa vankia voi tavata tiettyinä
päivinä ja tiettyyn aikaan. Joissakin vankiloissa tapaamisen täytyy olla ennal-
ta sovittu. Haastateltavien mukaan vankilaan tulevien vieraiden kunto sekä
tavarat tarkistetaan ennen tapaamista. Listalla olemattomat, päihtyneet tai
humalassa olevat vierailijat käännytetään vankilan portilta. Tapaamisissa on
voimassa koskettamiskielto, jota myös valvotaan ja jonka rikkomiseen puutu-
taan. Joissakin vankiloissa tapaajat kulkevat metallinpaljastimen läpi ennen
vangin tapaamista. Kaikissa vankiloissa vierailijoiden kassit ja muut heidän
mukanaan tuomansa tavarat tarkastetaan tai ne jätetään säilytykseen ennen
vangin tapaamista. Joissakin tapauksissa ongelmia on aiheuttanut tapaajien
päihtymys tai koskettamiskiellon rikkominen. Toisenlainen ongelma aiheutuu
kilpailevien jengien tai huonoissa väleissä olevien romanisukujen väliensel-
vittelyistä tai niiden yrityksistä vankiloiden parkkipaikoilla ja tapaamistiloissa.
Joissakin vankiloissa on koira paikalla haistelemassa tapaajia, jottei vanki-
84laan tuotaisi päihteitä. Perhetapaamisissa ei turvallisuusongelmia ole ollut,
koska niiden kerrottiin olevan niin merkittäviä vangeille.
5.8	 Paot ja luvattomat poistumiset
Haastateltavien mukaan vankilaturvallisuutta vaarantavat ja yhteiskunnal-
lista levottomuutta aiheuttavat lisäksi suurta julkisuutta saavat vankipaot ja
luvattomat poistumiset. Haastateltavien mukaan vankilapaot ovat harvinaisia.
Yleensä vangit karkaavat käräjäsaattojen ja sairaalassa käyttöjen yhteydessä
tai jäävät palaamatta lomalta. Keväällä Pelsolla karattiin klassisesti kaltereita
vääntämällä, mutta pako huomattiin ja karkurit saatiin kiinni. Haastattelujen
perustella tiedustelusta on merkittävää apua vankipakoja estettäessä. Pakoa
yrittävät siirretään vetoamalla johonkin muuhun syyhyn toiselle osastolle
tai vankilaan ilman että tieto paon yrittämisestä tulee julki. Tämän taktiikan
perusteena kerrottiin olevan, että on tärkeää, ettei pakoyrityksistä leviä tietoa
laajemmalle kuin on välttämätöntä. Tiedolla voisi muun muassa olla muita
vankeja karkaamiseen yllyttävä vaikutus etenkin jos se vuotaa julkisuuteen,
mitä tiedetään tapahtuneen.
Vankilan turvallisuutta pyritään parantamaan muun muassa rikostiedustelulla
ja viranomaisten yhteistyöllä. Haastateltavien mukaan vankilan rikostieduste-
lu kohdistuu vankilassa oleviin vankeihin. Se on turvallisuustiedustelua van-
gin kontakteista ja käyttäytymisestä vankilassa oloaikana. PTR-yhteistyössä
vankilat luovuttavat tätä vihjetietoa vankilajengeistä ja siviilijengeistä toisille
turvallisuusviranomaisille. Poliisi taas valvoo rikollisia ja tutkii rikollisuutta
vankilan ulkopuolella. Haastatteluissa esitettiin toive, että tämän rajapinnan
yhteistoiminta saataisiin paremmaksi, jotta molemmat viranomaiset voisivat
tehdä hyvää yhteistyötä ja estää rikollisuutta toimivalla tietojenvaihdolla.
Tällaisessa yhteistyöratkaisussa vankilaviranomaiset saisivat poliisilta tietoja
tulevan vangin kytköksistä ja luovuttaisivat hänestä tietoja poliisille hänen
vankilassaoloaikanaan. Haastateltavien mukaan suljetuissa vankiloissa ole-
vat vangit harvoin puhuvat toisista vangeista, mutta avolaitoksissa tunnelma
on vapaampi ja vangit kertovat toisten vankien puuhista. Avovankilassa kai-
killa on suuremmat intressit pelissä, eikä toisen vangin rikoksista sen vuoksi
haluta itse joutua kärsimään.
Eräässä haastattelussa keskusteltiin kanttiinivangin erityisasemasta ja sen
vaikutuksesta vankilan rikollisuuteen. Haastattelun mukaan kanttiinivankia
yleensä lahjotaan, muun muassa jotta omat ostokset sujuisivat paremmin
ja saataisiin haluttuja tuotteita. Samalla kanttiinissa työskentelevä ­
vanki
havaitsee muiden vankien ostoista helposti sen, mitä jollakin osastolla
asuminen, tietty työpaikka tai fyysinen turvallisuus kullekin maksaa25. Vanki-
25	 Haastatteluissa tuli ilmi, että vankihierarkiassa ylempänä olevat vangit keräävät suojelura-
hoja osastoilla asumisesta, perivät sellivuokria ja päättävät vankityöpaikkojen työntekijöistä
85loiden sisäisestä hierarkiasta johtuen osastoilla asuminen yleensä maksaa
”reppanoille”26 ja ulkomaalaisvangeille. Heidän turvallisuutensa takaamisen
hoitavat vankiloiden ”kingit”, jotka eivät salli alapuolellaan olevien jäseniksi
pyrkivien (”hang aroundien”) häiritä tai fyysisesti vahingoittaa asumisesta
maksavaa reppanaa. Johtopäätös on ilmeinen: henkilökunnan kannattaisi
kiinnittää huomiota vankilaostoihin.
Useissa haastatteluissa puhuttiin ”vankiaineksen” muuttumisesta, mutta
asiaa tarkemmin analysoineet olivat sitä mieltä, että se ei juuri ollut muuttunut
tai muuttumassa, vaan vangeista vain tiedetään vankitietojärjestelmän avulla
enemmän, systemaattisemmin ja laajemmin – ja tieto tunnetusti luo tuskaa.
Yksi tietoa lisäävä osa-alue VATI:ssa on vapautumissuunnitelma (VAPSU)27.
Haastateltavien mukaan yhteiskunnallinen turvallisuusongelma on, että van-
kilan ja siviilin sosiaalitoimet on niin jyrkästi erotettu toisistaan, kumpikin vas-
taa henkilön asioista vain omalla tontillaan. Yhteensovittamisessa ja tietojen
vaihdossa on ollut ongelmia. Tämä on osaltaan kiristänyt siviiliin palaavan
vangin mielialoja ja aiheuttanut toimeentulo-ongelmia, mikä taas on toiminut
uusien rikosten tekemisen motiivina.
5.9	 Avovankilat
Seuraavaksi käydään läpi vielä muutamia haastateltavien esiintuomia turval-
lisuusongelmia nimenomaan avovankiloiden näkökulmasta. Ensimmäinen
erillinen avolaitosten turvallisuusongelma haastateltavien mukaan on, että
vankiloilla on vaikeuksia valvoa vankien siviilityö- ja opiskelupaikkoja. Vanki
voi käydä päivittäin kaukanakin suorittamassa siviiliin sopeuttavaa toimintaa,
ja vangin tekemisten valvonta sinä aikana on erittäin vaikeaa – siihen ei ole
olemassa keinoja.
Toinen haastatteluissa esiin tullut avovankiloiden erillinen turvallisuusongel-
ma on omaksuttu nollatoleranssi alkoholin suhteen. Tämä aiheuttaa joskus
ongelmia. Lomalta saatetaan palata humalassa. Vankila-alueelle voivat
ulkopuoliset tai toiset vangit käydä piilottelemassa alkoholia. Vankilasta
saatetaan myös poistua lähikauppaan työtoiminnan varjolla tai luvattomasti
ostamaan alkoholia. Alkoholikielto sinänsä on varmaankin asiallinen, ja häi-
riökäyttäytymiseen tulee aina puuttua. Haastatteluissa arveltiin kuitenkin, että
tässä voisi olla järkevää toimia joustavasti.
heikompien vankien osalta. Maksamisen vaihtoehto on ilmoittautua pelkääjäksi ja mennä hä-
peälliselle pelkäävien matelijoiden osastolle eli ”liskolle”
26	 Tässä yhteydessä ”reppana” tarkoittaa sellaista rikollista, joka ei ole tehnyt mitään häpeällis-
tä rikosta, vaan on jollakin tapaa haavoittuvainen ja siksi helppo kiristämisen uhri.
27	 VAPSU eli vapautumissuunnitelma laaditaan jokaiselle vankeusvangille. Vapautumissuunni-
telmatyöryhmä käy läpi jokaisen vankilaan tulevan rangaistusajan suunnitelman. Siinä mieti-
tään, mitä ohjausta tai apua vanki tarvitsee vankilassaoloaikanaan, jotta siviiliin palaaminen
ja elämä siellä sujuisi ongelmitta.
86Kolmas avovankiloiden erillinen turvallisuusongelma haastateltavien mukaan
ovat erilaiset vähemmistöt ja ryhmittymät. Ainakaan Käyrän avovankilaan
ei oteta jengiläisiä, jos tämä saadaan selville sijoittamispäätöstä tehtäessä.
Heistä on ollut ongelmia vankilalle. Toisissa vankiloissa vähemmistöt taas
saavat olla rauhassa, koska kaikki tietävät sen, että ongelmien käynnistäjä
joutuu suljettuun laitokseen, ei ongelman kohteena oleva henkilö.
Avovankiloiden vapaamman tuomion suorittamisen kerrottiin vähentävän
järjestyshäiriöitä. Avolaitospaikka on niin houkutteleva, ettei sitä haluta
menettää vaikkapa tappelemalla. Varsinkin asiaan vaikuttaa se, että avolai-
tospalkkakin on niin suuri, että sen menettämisen taloudellinen merkitys on
huomattava. Jokelassa avo- ja sakkolaitosvangit syövät samoissa tiloissa ja
liikkuvat samoilla pihoilla, tosin porrastetusti.
Aluevankilan kerrottiin vähentävän vankiloiden järjestysongelmia, koska
samoilta seuduilta olevat puhuvat samaa kieltä ja omaavat yhteisen käytös-
normiston – haastatteluissa kerrottiin, että tämän ansiosta ”etelän juipit eivät
pääse hämmentämään koko maan vankiloita sekaisin”.
876.	Vankilan henkilökunta
Haastatteluissa ja niitä tehtäessä tuli esille, että mitä pienempi laitos vankila
on, sitä enemmän korostuu ja näkyy henkilökunnan hyvä yhteishenki, toisista
välittäminen, toisen työn arvostaminen ja työtehtävissä auttaminen ja sijais-
taminen tarpeen mukaan. Erityisen hyvin tämä näkyi avolaitoksissa, missä
useamman kymmenen suuruista vankijoukkoa pyöritettiin muutaman henki-
lön voimin. Hyvän ilmapiirin vankilassa vartijoiden ja vankien välille kerrottiin
syntyvän täsmällisen ja ymmärtävän vuorovaikutuksen kautta. Tämän avulla
henkilökunta ja vangitkin pyrkivät ylläpitämään asiallisia välejä kaikkien van-
kilassa olevien henkilöiden kanssa.
Haastattelujen perusteella suuremmissa ja suljetuissa laitoksissa henkilös-
töryhmät ovat eriytyneet ja välit viileät. Joissakin tapauksissa asiat liittyvät
henkilökemioihin, ja joissakin vankiloissa arkkitehtoniset syyt erottavat
valvonta- ja KKS- sektorin, arkitoiminnot, työnjohdon ja vankilan hallinnon eri
rakennuksiin. Joissakin tapauksissa myös valvontaryhmän sisäinen kemia
saattaa olla niin huonolla tolalla, ettei kaikkien kanssa haluta työskennellä
tai olla edes samassa vuorossa. Toiveita työpareista ja työpisteistä vartio­
henkilökunta esittää hanakasti. Närää joissakin haastatteluissa herätti se,
että samat vanhat työntekijät saavat aina työskennellä samoissa halutuissa
sekä helpoimmiksi arvelluissa pisteissä, kun nuorempien täytyy miehittää
jäljelle jäävät huonommat vaihtoehdot.
Haastateltavien mukaan vankilahenkilökunnan välejä kiristävät erityises-
ti vajaamiehitys, sairaslomat ja kesäajat, koska samoja vankilan rutiineja
täytyy ylläpitää niukan ja puutteellisen ammattitaidon omaavan henkilöstön
voimalla. ”Tuurilla mennään” -mentaliteetti vankilarikosten ja henkilökunnan
jaksamisen suhteen korostui useissa haastatteluissa. Henkilöstön ajan puute
lähityössä ilmenee esimerkiksi siinä, että vankien välistä epäasiallista käytös-
tä ei kyetä havaitsemaan eikä ehkäisemään ennalta, samoin kuin lisääntynei-
nä muina ongelmina, mikä osaltaan pahentaa vankilahenkilöstön väsymistä.
Sama asia oli tullut esille henkilöstön työtyytyväisyysbarometreissä. Koko
maassa vankiloidensa turvallisuusjärjestelyihin erittäin tyytymättömiä oli 17,5
prosenttia henkilöstöstä. Suurin syy tyytymättömyyteen oli henkilökuntava-
jeen aiheuttama turvattomuuden tunne. Esimerkkinä haastatteluissa mainittiin
muun muassa, että kun poliisi tuo henkilön vankilaan kolmen miehen voimin,
niin vankilassa hänen ja monen muun henkilön liikuttelemisesta samanaikai-
sesti vastaa vain yksi henkilö.
Eräässä haastattelussa kerrottiin vankilassa käynnissä olevasta henkilöstön
työhyvinvointia parantavasta projektista, josta henkilökunta ei ollut kovin
kiinnostunut. Useilla kerroilla palaveriin ei ollut tullut ketään. Useiden haas-
tateltavien mukaan samanlainen kipinän puuttuminen käy ilmi myös henkilö-
kunnan työtehtävien hoidossa: palkkaa nostetaan, mutta töistä, koulutukses-
88ta ja itsensä kehittämisestä tai työn hyvin hoitamisesta ei olla kiinnostuneita
tai siitä ei tunneta vastuuta. Ongelman maton alle lakaisemista helpottaa se,
että huomenna asiaa hoitaa joku toinen ja ylihuomenna taas jo joku kolmas,
eli yhden luistaminen ei näy koko ketjussa. Useissa haastatteluissa haikailtiin
vanhoja kiireettömiä aikoja takaisin. Pienemmillä paikkakunnilla vankilatyö oli
ollut arvostettua ja usein suvussa kulkeva asia. Suvussa kulkevat perinteet
olivat muuttumassa nykyisen eläköitymisen myötä.
Haastateltavan mielestä vankilan turvallisuuden kannalta on ongelmallis-
ta, kun kyläläiset käyvät korjaamassa autojaan ja harrastamassa urheilua
vankilan alueella ilmoittamatta siitä henkilöstölle. Joissakin tapauksissa tämä
symbioosi on aiheuttanut omalaatuisen turvallisuusongelman kylän ja vanki-
lan välille. Toisenlainen ongelma ovat joidenkin vankila-alueiden läpi johtavat
yleiset tiet, mikä sinänsä luo erityisen turvallisuusriskin niin vankilalle kuin sen
ohi kulkevalle liikenteellekin.
Vankiloiden henkisen työhyvinvoinnin parantamiseksi toivottiin toimia. Fyy-
sisen kunnon kohottamiseksi toivottiin liikuntaseteleitä, kun tiedettiin Rikos­
seuraamusviraston työntekijöidenkin niitä saavan.
6.1	 Henkilökunnan palaverit
Haastateltavien mukaan joissakin vankiloissa pidetään mahdollisimman vä-
hän säännöllisesti ja etukäteen sovittuja johtoryhmän, vankeinhoitoesimies-
ten tai koko henkilökunnan palavereja. Niitä ei joko haluta pitää, tai se ei ole
tarpeen henkilökunnan vähyyden vuoksi. Yhteiset asiat hoidetaan kahvi- ja
lounastauoilla. Yhteistoimintakokoukset pidetään, koska ne olivat lakisäätei-
siä. Toisaalta kokoukset voidaan tarvittaessa muutaman hengen osalta sopia
ja järjestää nopeastikin.
Haastateltavien mukaan varsinkin pienemmissä vankiloissa pyritään pitä-
mään yhteisiä linjakokouksia, joissakin jopa kuukausittain. Näissä koko-
uksissa koko henkilökunta keskustelee vankilan tilanteesta, vangeista ja
työoloista. Muutenhan henkilöstö näkee toisiaan vain vaihtaessaan vuoroja.
Haastatteluissa kaivattiin saman alueen vankiloiden ja muiden alueiden
samanlaisten vankiloiden välille jonkinlaista tietojen välitystä esillä olevista
asioista.
Haastateltavien mukaan vankilan turvallisuuden vakavissa ongelmatilan-
teissa vankilan johtaja ja turvallisuudesta vastaava apulaisjohtaja joutuvat
selvittämään ongelmaa Vankeinhoitolaitoksen pääjohtajalle. Näissä tapauk-
sissa myös työterveyshuolto järjestää apua ja keskustelutilaisuuden vankilan
henkilökunnalle. Joissakin tapauksissa asiaa saatetaan käydä vielä läpi
tulevissa koulutuksissa.
89Haastateltavien mukaan vankiloiden KKS28-sektorilla pidetään työhönsä
liittyviä palavereja yleensä viikoittain. Vankiloiden turvallisuudesta vastaavat
apulaisjohtaja, vankeinhoitoesimiehet ja vartijat pitävät yleensä palavereja
muutaman kerran viikossa tai viikoittain, joillakin osastoilla joka aamu. Yleen-
sä molempien ryhmien palavereihin voivat osallistua myös toisen ryhmän
edustajat, mutta se tuntuu olevan erittäin harvinaista.
Haastattelujen perusteella jää sellainen vaikutelma, että ilmeisesti vankiloi-
den henkilökunta palaveeraa ihan riittävästi, mutta ongelma on siinä, että
kuntoutus- ja valvontasektorit tekevät sen omissa ryhmissään, osin omasta
halustaan ja osin asioiden arkaluonteisuuden vuoksi. Vankiloiden henkilös-
tön palavereissa on vielä paljon parannettavaa, jotta päästään tilanteeseen,
jossa koko vankilahenkilökunta yhdessä vastaa vankiloiden turvallisuus-
vastuusta ja turvallisuuden kehittämisestä. Samanlainen ongelma koskee
vankiloiden välistä ja organisaation sisäistä yhtenäistä turvallisuusajattelua.
Asioita, kokouksia ja päätöksiä ei dokumentoida ja edelleen levitetä talojen,
alueiden tai organisaatioiden välillä. Toisten virheistä ja hyvistä käytännöistä
oppiminen jää näin ollen tapahtumatta.
6.2	 Henkilökunnan sisäinen vuorovaikutus
Henkilökunnan sisäistä vuorovaikutusta tarkasteltaessa ilmeni, että työ­
paikoilla vanhan ja uuden valvontahenkilöstön välillä voi olla luottamus- ja
arvostuspulaa. Haastateltavien mukaan nuorempien ammattitaitoa kyseen-
alaistetaan koko ajan. Myös vanhempien vartijoiden suhteessa vankeihin
ovat nuoremmat haastateltavat havainneet kyllästymisen merkkejä. Työstä
suoriudutaan mielellään valvomoissa ja muissa tarkkailutehtävissä, jolloin
vankien kanssa tehtävä lähityö jää mahdollisimman vähäiseksi. Poikkeuksia
suuntaan ja toiseen esiintyy niin nuorissa kuin vanhoissa vartijoissakin, ja
työhön motivointia tarvitaan useissa vankiloissa. Toisaalta haastateltavien
mukaan valvontahenkilöstö pitää hyvin yhtä niin vankeja kuin KKS- sek-
toriakin vastaan asenteella ”kaveria ei jätetä”. Haastatteluissa ilmeni, että
välin­
pitämättömyys KKS-sektorin turvallisuudessa on joissakin tapauksissa
saattanut aiheuttaa vaaratilanteen, kun vangin vaarallisuudesta tietämätön
ohjaaja tekee yksin töitä hälytyslaitteettomassa sellissä, tai kun vaarallinen
vanki osallistuu yhden työnjohtajan ohjaamaan työtoimintaan jossa erilaisia
väkivaltaan soveltuvia välineitä on kylliksi tarjolla. Mieleen jäänyt esimerkki
valvonta- ja KKS-sektorin välejä hiertävästä asiasta on muutaman kerran
haastatteluissa esiin tullut epäily siitä, että vangit voivat käyttää tietokonetta
ja soitella puheluita ohi valvonnan KKS-sektorin tiloista. Lisäksi monet KKS-
sektorin työntekijät kuljettavat asiakkaitaan vankilassa ja alueen ulkopuolella-
kin tai vastaanottavat heitä yli työajan. Ammattiryhmien välisen kitkan pois-
28	 Tässä yhteydessä KKS-sektori tarkoittaa vankiloiden koulutus-, kuntoutus- ja sosiaalityön­
tekijöitä.
90tamiseksi ehdotettiin uusien työntekijöiden hyvää perehdyttämistä ammatin
toteuttamiseen vankilassa ja samalla turvallisuusnäkökohtien huomioon
ottamiseen. Tämän arveltiin edesauttavan molemminpuolista ymmärrystä
vankilassa turvallisesti työskentelemisestä.
Haastattelujen ja havainnoinnin perusteella avolaitoksissa ja pienissä
vankiloissa henkilöiden työroolit ovat enemmän limittäin ja sekaisin. Sil-
loin yleensä kaikki pystyvät tekemään hieman kaikkia töitä ja sijaistamaan
tilapäisesti toista henkilöä. Näissä laitoksissa myös henkilöstön vuoro­
vaikutus on välittömämpää. He ovat toistensa kanssa jatkuvasti tekemisissä
tai törmäävät niin työ- kuin vapaa-aikanakin. Hyvä esimerkki halukkuudesta
parantaa oman työntekijänsä turvallisuutta eräässä avolaitoksessa on tapa-
us, jossa ulkopuolinen ruokailunjärjestäjä oli pyytänyt työntekijöilleen lupaa
päästä vankilan turvallisuuskoulutukseen. Ainakaan haastatteluhetkellä asia
ei ollut vielä toteutunut, koska vankilan omakaan väki ei ollut saanut sellaista
koulutusta vuosiin. Joissakin avolaitoksissa henkilökunnan siviilivaatteilla
havaittiin olevan vankien ja viranomaisten vastakkainasettelua vähentävä
vaikutus.
Henkilöstöbarometrien mukaan henkilökunnan vuorovaikutus toimii huonosti,
ja mitä isompi talo, niin sen enemmän barometri on punaisella. Haastatelta­
vien ja havaintojen perusteella joissakin laitoksissa ei turhaan herroiteltu,
vaan henkilökunnan ja johdon välit olivat välittömät, toisissa taas muodolli-
semmat. Ongelman vankilan toiminnoista ja tapahtumista tiedottamiselle luo
joissakin tapauksissa henkilöstön oma passiivisuus, kun esimerkiksi sähkö-
postia ei lueta.
6.3	 Henkilökunnan ajatuksia
vankilaturvallisuudesta
Useissa haastatteluissa korostettiin henkilökunnan ammattitaidon tärkeyttä
vankilaturvallisuuden luomisessa ja ylläpidossa. Haastateltavien mukaan
hyvä ammattitaito koostuu henkilön sosiaalisista taidoista, halusta tehdä
vankien kanssa työtä ja kehittää itseään niin ihmissuhde- kuin teknisissäkin
taidoissa. Vankia täytyy osata kuunnella ja tilanteita lukea niin, ettei provo-
soi eikä provosoidu. Henkilökunnan tulisi aktiivisesti keskustella vankilan
turvallisuus­
asioista keskenään, ja kaikkien huomioita ja mielipiteitä tulisi
kunnioit­
taa yli ammattiryhmien ja käskysuhteiden. Haastateltavien mielestä
hyvä yleisneuvo henkilökunnalle turvallisuusasioissa on, että ensin tulee
ajatella ja vasta sitten toimia – aivan samalla tavalla vangeillekin opetetaan
cognitive skills -kursseilla. Henkilökunnan vanhetessa myös erilaiset fyysiset
tekijät jotka vaikuttavat vankiloiden turvallisuuteen tulevat valitettavasti hel-
pommin esille. Osa henkilöstöstä alkoholisoituu tai alkaa yhä enemmän pur-
kaa mielen­
terveyteensä ja persoonallisuuteensa liittyviä ongelmia ja henkilö-
91kohtaista turhautumistaan vankeihin. Myös vangeille annettavan informaation
suhteen tulee lipsumisia, kun turvallisuussäännöksiä ei jakseta noudattaa.
Haastattelujen perusteella toinen osa henkilökunnan luomaa vankila­
turvallisuutta ovat säännölliset tarkastukset (säilytysvarmuuteen ja palo- sekä
pelastustoimintaan liittyvät), huolellinen valvonta ja avainkontrolli. Hyvän
viranomaisyhteistyön29 kerrottiin lisäävän vankitietoutta ja sitä kautta vanki-
laturvallisuutta. Joissakin tapauksissa virkavaatetuksen kerrottiin lisäävän
uskottavuutta vankien kanssa toimittaessa, toisissa tapauksissa sen taas ker-
rottiin turhaan alleviivaavan viranomaisauktoriteettia. Eräässä haastattelussa
arveltiin virkavaatetuksen olevan avuksi ja toivottiin sen korostamista, jotta se
houkuttelisi alalle uusia työntekijöitä.
Erääksi vankiloiden turvallisuuden kulmakiveksi haastatteluissa arvotettiin
henkilökunnan poissaolojen sijaistaminen eli se, kuka ja kuinka varmasti joku
paikkaa eri henkilöiden – strategisesti keskeisten ja vähemmän keskeisten
henkilöiden – poissaolon.
Haastateltavien mukaan vankilarakennuksen luoma turvallisuus koostuu
toimivasta osastoinnista, mikä antaa mahdollisuuden pitää vankiryhmät
hallittavina muun muassa ulkoiluissa, toiminnoissa, ruokailuissa. Monessa
vankilassa haastateltavat kertoivat rakennuksen turvallisuudessa olevista
heikennyksistä, osastoinnin puutteista ja sellien huonosta kunnosta.
Haastattelujen ja havaintojen perusteella tekninen turvallisuus vaihtelee
voimakkaasti vankiloittain, vaikkakin melkein kaikissa suljetuissa vankiloissa
on perusvarustuksena alueen kehävalvonta, kameroita ja liikeilmaisimia. Avo-
laitoksissa näin ei ole, vaan useimmista puuttuu jopa aluetta ympäröivä aita.
Haastattelujen perusteella yksi melko yhtenäinen asia on, että KKS-sektorin
työskentelytiloissa hälyttimet ovat harvassa ja hankalissa paikoissa, jos niitä
on lainkaan. Vankilassa liikkuessaan kaikilla ei ole henkilökohtaisia viestintä-
välineitä, joilla he voisivat hälyttää apua. Satakiloisen hurjistuneen ja voimak-
kaan vangin torjuminen on kenelle tahansa vaikeaa, mutta erityisen vaikeaa
se on hennolle naiselle ahtaassa tilassa, ilman voimakoulutusta ja vailla avun
hälyttämiskeinoja. KKS-sektorin haastateltavien mielestä tällaisetkin työs-
kentelyolosuhteet nähtiin kuitenkin turvallisempina kuin työskenteleminen
sosiaalitoimistossa ilman vartiohenkilökuntaa.
Haastateltavien mielestä hyvän vankilaturvallisuuden raja on häilyvä: sekä
liian lepsu että liian tiukka linja luovat ongelmia. Eräässä haastattelussa aja-
teltiin, että työmatka on kaikkein vaarallisin osa työpäivää, koska liikenteessä
voi sattua mitä tahansa, kun taas vankilassa tilanteet ovat kontrolloidumpia.
29	 Turvallisuusosiossa viranomaisyhteistyö tarkoittaa poliisin, tullin ja rajavartioston (PTR) kans-
sa tehtävää tietojen vaihtoa.
92Henkilökunnan ja vankien välinen suhde riippuu haastateltavien mukaan
hyvin paljon kummankin osapuolen sosiaalista taidoista. Vanki purkaa hel-
posti vihansa ja turhautumisensa henkilökuntaan, mutta myös vain tiettyihin
persooniin. Asiallisella ja reilulla kohtelulla välttää ”tikkatauluna30 olemisen”.
Erityisen turvallisuusongelman aiheuttavat avovankiloihin poistumisluvilta
päihtyneenä palaavat vangit, joiden aggressiivisuutta joudutaan aika ajoin
hillitsemään jopa pystypainin ja käsirautojen avulla.
Haastatteluissa oltiin yleisesti sitä mieltä, etteivät vangit vapauduttuaan ai-
heuta ongelmia vankilan henkilökunnalle. Henkilökunta ja entiset vangit ohit-
tavat toisensa siviilissä joko morjenstaen tai eleettä. Haastateltavien mukaan
”kongilla tavataan” motossa kiteytyy entisten vankien tietoisuus siitä, että jos
siviilissä kohtelee vankilan henkilökuntaa huonosti, niin seuraavalla tuomiolla
syöttävän käden suunnalta on odotettavissa hankaluuksia. Haastateltavien
mukaan uhkauksia tai vihjauksia autoista ja kotipaikoista valvontahenkilöstö
saa harvakseltaan. Erään vankilan pihalla oli kuitenkin poltettu henkilökunnan
autoja muutama vuosi takaperin.
6.4	 Työ ja turvallisuus vankiloissa
Henkilökuntapulaa vankilaturvallisuutta heikentävänä tekijänä valiteltiin kai-
kissa haastatteluissa. Pula on valvontahenkilöstöstä muun muassa virkojen
vähyyden ja sairauspoissaolojen vuoksi. Ylitöitä tekevä henkilökunta myös
väsyy ja sairastaa enemmän. Vankiloiden välillä on suuriakin eroja. Toisis-
sa henkilökunta venyy ja jaksaa mentaliteetilla ”kaveria ei jätetä”. Toisissa
laitoksissa on taas paljon poissaoloja, jolloin vankilat joutuvat toimimaan
”yövahvuudessa” ilman toimintoja. Vankeinhoitoesimiehiä kiukuttaa ja
väsyttää myös jatkuvasti kasvava paperityö. Haastateltujen mielestä uuden
oppiminen ja asioiden ATK:lle syöttäminen on työlästä, ja siihen ja lomak-
keiden täyttämiseen käytetty aika on heidän mielestään pois ”kongilla”
olosta, vankien kanssa olemisesta. Asiaa ei parantanut se, että lomakkeiden
täytössäkin tehtiin työtä myös ihmisten kanssa. Haastateltavien mukaan
vankeinhoitoesimiesten pääasiallinen tehtävä osastoilla on vastata henkilö­
kunnan työvuorojen ja vankien turvallisuussuunnittelusta (muun muassa
vankirekisterin ylläpidosta, vankitiedustelun viranomaisyhteistyöstä, erinäis-
ten vankien lupahakemusten esittelystä ja vankien testaamisesta kiellettyjen
aineiden varalta). Uuden vankeuslain mukaan vankiloissa tulee olla kahden-
laisia vankeinhoitoesimiehiä: 1) vuorotyötä tekevät vankeinhoitoesimiehet
huolehtivat vankiloiden arjen sujuvuudesta ja vastaavat vankilan turvallisuu-
30	 Tikkatauluna oleva vankilan työntekijä kokee jatkuvasti erilaisia vaikeuksia työtovereiden ja
vankien taholta. Henkilön hyljeksimisen syynä on hänen liian tarkka sääntöjen ja pykälien
noudattamisensa. Hyljeksijöiden mielestä arkirutiinien sujumisen ja lopputuloksen kannalta
olisi helpompaa välillä joustaa kuin tehdä aina kaikki tarkalleen sääntöjen ja ohjeiden mu-
kaan.
93desta käytännössä, 2) päivätyötä tekevät vankeinhoitoesimiehet täyttävät ja
täydentävät vankien rangaistusajansuunnitelmia, sekä osallistuvat vankilan
muiden toimintojen pyörittämiseen tehtävänkuvansa mukaan. Haastattelujen
perusteella joissakin paikoissa vankeinhoitoesimiesten ja apulaisjohtajien
välit olivat erittäin toimivat ja toisissa vain asialliset. Postin tarkastusoikeuden
palauttaminen sai kiitosta.
Haastattelujen mukaan uuteen palkkausjärjestelmään liittyvä pisteytys on
vaikuttanut henkilökuntaan kritiikin lisäksi myös käytännössä:
1.	mitä vähemmän henkilö saa pisteitä, niin sitä vähemmän hän myös
tekee töitä ja päinvastoin,
2.	mitä huonommat pisteet henkilö saa palkkauksessa, niin sen kärk-
käämmin hän moittii esimiestään.
Joissakin tapauksissa annettuja pisteitä on yritetty laskea uusilla haastatte-
luilla toisen vankeinhoitoesimiehen toimesta, kun alkuperäisen pisteytyksen
tehnyt esimies on kieltäytynyt leikkaamasta antamaansa henkilön ansaitse-
maa pistemäärää yleisen linjan vuoksi.
Henkilökunnan tyytyväisyyttä työtehtäviinsä ei haastateltavien mukaan pa-
ranna lukuisat sairauspoissaolot, jotka sotkevat vuorotyösysteemiä. Laitok-
sesta riippuen sen vuorotyöajat ovat erittäin vaihtelevia. Yhdessä laitoksessa
tehdään lähes viikon työtunnit kolmessa vuorokaudessa, ja urakkaa seuraa
kolmen vuorokauden vapaa usein kaukanakin olevassa kodissa ja toisessa
ammatissa. Haastateltavien mukaan jatkuvat ylityöt ja mahdollisuus toiseen
siviiliammattiin luovat hyvän ansaitsemismahdollisuuden, mutta samalla ne
luovat valtaisan turvallisuusriskin henkilökunnan väsyessä. Tilastojen mukaan
vankiloiden vartiohenkilöstön ylityöt nousivat 50 prosentilla ja sairastavuus
lisääntyi 20 prosentilla neljässä vuodessa, vuodesta 2002 vuoteen 2006
mennessä (Tuomela 2008). Henkilökunnan ja johdon välit ylitöiden tekemi-
sestä ovat vaihtelevia. Parhain esimerkki oli Vantaan vankila jossa molem-
minpuolisella joustolla saatiin henkilökunta tyytyväiseksi ja tehtävät tehdyiksi,
vaikka se aiheuttaakin joskus paljon työtä.
Henkilökunta kertoi ammentavansa voimansa tehdä työtä vankien kans-
sa tehtävästä lähityöstä. Käytännöllinen työ arjen pyörittämiseksi koettiin
palkitsevimpana. Työilmapiiriltään hyvien vankiloiden virkoihin tuntui aina
olevan paljon hakijoita, ja henkilökunta pysyy ja viihtyy työssään, mikä näkyy
työyhteisön sisällä ja vankien kanssa tehtävässä työssä. Toisaalta joidenkin
paikkojen johto moitti osaa henkilöstöstään passiiviseksi ja minimisuoritta-
jiksi, joiden motivoimiseksi ei ollut mitään tehtävissä. Haastattelujen perus-
tella yleinen suuntaus vankiloissa on, että osastoille valitaan nuorempaa ja
aktiivisempaa valvontahenkilöstöä, joka jaksaa tehdä kaikkia osaston töitä ja
osallistua aktiivisesti henkilöön käyviin ja vankilan tilojen tarkastuksiin.
94Haastateltavien mukaan selvän vankilaturvallisuuden henkilöriskin muodos-
taa vartijoiden yksin työskentely muun muassa ulkovartioinnissa ja vankien
saattotehtävissä. Suurimmassa osassa saatoista mitään ei tapahdu, mutta
vähäisetkin poikkeukset voivat olla erittäin kohtalokkaita. Vankiloiden yö­
vartioinnin vähäinen henkilöstövahvuus oli minulle yllätys. Isossa suljetussa
laitoksessa saattaa yöaikaan olla paikalla vain muutama vartija ja kaikissa
avolaitoksissa toimitaan yhden miehen varassa. Toinen vankila- alueella
oleva vartija on varalla eli nukkumassa. Haastattelujen perusteella avo­
laitoksissa ja ainakin yhdessä suljetussa vankilassa yövuorossa olevat
työntekijät käyvät yksin laskemassa vangit ja tarkastavat samalla vankilan
ulkoista turvallisuutta kerran tai kaksi yössä. Lisäturvallisuusongelman tähän
yksin työskentelyyn tuo se, että vankiloiden ulkoalueet ovat laajat ja osittain
erittäin huonosti valaistut. On vaikea nähdä, miten näin vähäisellä miehityk-
sellä pystytään tyhjentämään suljettu vankila tulipalon sattuessa tai hälyttää
apua vangille tai itselleen sairastapauksen sattuessa avolaitoksen pimento-
kohdassa.
Haastattelujen ja havaintojeni perusteella yksin vartiointia tapahtuu suljetuis-
sa vankiloissa myös päivällä sairastapausten ja lounastaukojen aikaan, vaik-
ka osastojen koot voivat lähennellä 50 paikalla olevaa vankia – mikä on var-
masti yhdelle henkilölle liian iso pala vartioitavaksi. Haastateltavien mukaan
iltaisin avo-osastoille ei yleensä mene yksittäinen vartija. Päivällä olleiden
vankilakierrosten aikaan havaitsin, että edes kaikilla kerroksilla ei ole vartijaa,
vaan vangit seilaavat vapaasti osastolta toiselle ovien ollessa auki. Myös
avolaitoksessa on vankien vartiointi päivällä vähäistä kun usein aitaamatto-
milla alueilla työskenteleviä ja majoittuvia kymmeniä vankeja vartioi päivällä
sentään muutama vartija. Toisenlaisen näkemyksen antoi erään vankilan
johtaja, jonka mukaan aina on mahdollista tehdä parityötä ja pyytää kaveria,
jos oma arvio turvallisuudesta niin vaatii. Hänen mukaansa suljetuissa vanki-
loissa päivävartiointi toimii yleensä erittäin hyvin ja yöaikaan pienikin porukka
selviytyy selleihin lukittujen vankien kanssa, kun mitään erityistä (onnetto-
muutta, itsensä vahingoittamis- tai karkaamisyrityksiä) ei satu. Haastattelujen
ja havaintojemme perusteella yleisvaikutelmaksi tässä vankien valvonta-
asiassa jäi, että teoria ja käytäntö eivät läheskään aina kohtaa. Vankiloiden
valvontaa joudutaan tekemään usein varsin puutteellisella miehityksellä, ja
tästä seuraa aina turvallisuusriski koko vankilalle ja yhteiskunnalle.
Haastateltavien mukaan vankiloiden alueturvallisuuden kannalta ongelmalli-
sia ovat avovankilat ja laajaa puutarha- tai maanviljelystoimintaa harjoittavat
vankilat. Vankilan alue on yleensä laaja, ja sen läpi on siviili- ja tilanhoitoon
liittyvää liikennettä niin paljon, että sitä ei voi aidata – tai sitä ei halutakaan
tehdä.
Myös vankien työturvallisuus vankitöissä on haastateltavien mukaan ongel-
ma. Usein avolaitokseen tulevan vangin terveydentilasta ei ole tietoa. Hänel-
lä voi olla epilepsia, sokeritauti tai muu vakava sairaus, kun hänet sijoitetaan
95työtoimintaan ilman minkäänlaista lääkärintarkastusta. Eräässä haastattelus-
sa ihmeteltiin, kuinka läheisen suljetun vankilan sairaanhoitaja ei voi edes
kerran kahdessa viikossa käydä suorittamassa avolaitoksen asiakkaiden
terveydentilaa edistäviä toimenpiteitä. Haastatteluissa tuli ilmi, että työtapa-
turmia sattuu yllättävän vähän siihen nähden, kuinka ammattitaidottomia ja
huonokuntoisia suurin osa Vankeinhoitolaitoksen työtoimintaan osallistuvista
vangeista on. Nauloihin polkemista, haavoja ja muita pieniä tapaturmia sat-
tuu toki päivittäin.
Haastateltavien mukaan varsinkin avolaitosten työtoiminnassa korostui se,
että vankivalinnat osuvat kohdalleen. Valituiksi ei siis tule poistumisherkkiä,
väkivaltaisia tai riidanhaluisia henkilöitä koska vangit joutuvat työskentele-
vät useamman vangin porukoissa ja usein erittäin satunnaisesti valvotuissa
oloissa. Vankityönjohtajalla ei ole käytännön mahdollisuuksia valvoa 6–7 eri
puolilla saarta tai eri saarella (kuten Suomenlinnassa) olevaa kohdetta, joissa
kussakin työskentelee useampi henkilö samanaikaisesti. Haastateltavien
mukaan joissakin tapauksissa työnjohtajan ainut turvaväline on GSM-puhelin,
jolla hän voi hälyttää apua. Eräässä haastattelussa kerrottiin, että päällekar-
kaushälytin on esimerkiksi Juuan avovankilassa lukitussa toimistossa, jonne
apua tarvitsevan työnjohtajan täytyy ensin päästä hälyttämään apua portilta,
jopa kymmenen vangin estäessä häntä puu- ja metallitöihin soveltuvien työ-
kalujen kanssa. Hyvällä tuurilla hänelle tulee kahden miehen apu, jos keittäjä
tulee vartioimaan valvomoa ja porttia. Pelson vankilassa on myös mietitty
miten motivoida ja saada osastoilla makaavat pelkääjävangit toimintoihin
mukaan, koska nämä toimettomina voivat aiheuttaa lisää turvallisuusongel-
mia.
Haastattelujen perusteella henkilökunnan kannalta tärkeä huomio on, että
vankiloissa välitetään työtovereiden turvallisuudesta. Omassa toiminnassa ja
vankien vieraillessa KKS-puolen vastaanotoilla pyritään siihen, että hälytyk-
sen sattuessa useampi vartija menee apuun, ja vaikka hälytyksiä ei tulekaan,
niin aika ajoin saatetaan koputtaa huoneissa olevien ovelle ja varmistaa,
että kaikki on kunnossa. Myös vankien väliseen ja vankien henkilökuntaan
kohdistamaan epäasialliseen käytökseen puututaan haastateltavien mukaan
yleensä välittömästi aina ja kaikkialla. Ennen tieto vankeuden sujumisesta
vankiloiden välillä seurasi vankia ns. kurilehden ja asuntokortin välityksellä.
Nykyisin kaiken pitäisi olla VATI:ssa, mutta useassa haastattelussa valiteltiin
järjestelmän käytettävyyttä ja valiteltiin, että vartijat eivät viitsi kirjata asioita.
Ongelmana pidettiin myös ”yleisen informaation” tietokentän puuttumista jär-
jestelmästä. Tästä seuraava ongelma kohdistuu erityisesti sijoittajayksikköön,
jolle palaute tehdystä työstä tulee usein vasta silloin, kun ikävyyksiä esiintyy
tai negatiivista sanomista löytyy. Sijoittajayksikkö voi silloin saada vankilan
henkilökunnalta viestin, jossa uhataan, että joko joku tietty ongelmavanki
siirtyy, tai henkilökunta lähtee. Yleensäkin haastattelujen perusteella vankein-
hoidossa tunnutaan koettavan ongelmaksi se, kuinka vankia kuntoutetaan
ja miten työn tuloksia ja kuntoutumista mitataan. Onko parempi, että vanki
96tekee vankilassa oloaikansa pirttikalusteita ja tuottaa näin jotakin näkyvää,
vai se että hän osallistuu väkivaltaa vähentävään itsehillintäkuntoutukseen, ja
jättää tämän tuloksena kenties kymmenen vuoden päästä jonkun tappamat-
ta?
Haastateltavien mukaan pitkän uran aikana jokainen vankilassa työskente-
levä todennäköisesti saa niin vakavia uhkauksia, että ne jäävät mieleen tai
henkilö niiden vuoksi ryhtyy toimenpiteisiin itsensä ja perheensä suojaa-
miseksi. Haastatteluissa ilmeni, että joskus poliisi on antanut erittäin vaka-
van uhkauksen saaneelle vartijalle ohjeita, kuinka toimia ja saattaa perhe
turvaan. Vankeinhoitolaitoksen antama apu ja toimintaohjeet jäivät tässä
tapauk­
sessa testaamatta, koska vartija ei tehnyt Vankeinhoitolaitokselle
ilmoitusta uhkauksesta. Haastateltavien mukaan itsepuolustuskoulutusta
järjestetään vankiloissa harvakseltaan ajan, opettajien ja henkilökunnan mo-
tivaation puutteen vuoksi. Eräässä laitoksessa johtaja kertoi uusien pippuri­
sumuttimien, voimankäyttövälineiden ja koulutetun henkilökunnan olevan
erittäin hyviä hillitsemään vankilassa tapahtuvia ongelmia.
Kriisiapua vankiloissa tapahtuneisiin traumaattisiin tapahtumiin pitäisi olla
saatavilla ainakin työterveyssopimuksen mukaan. Haastattelujen perusteella
käytännössä tieto avusta ei ole kovinkaan hyvin tiedossa eikä sen järjestä-
minen ole kenenkään erityisellä vastuulla. Johtajan aktiivisuus lienee tässä
ratkaisevassa asemassa, sillä tieto tapahtumista haluttiin pitää mahdollisim-
man pienessä piirissä. Muun muassa tämän ongelman Rise on kohdannut,
kun esiintyneet ikävyydet tulevat yleensä sen tietoon sattumalta ja välikäsien
kautta. Useissa yhteyksissä tuli esille se, että vankilat eivät toimita ilmen-
neistä ongelmista riittävästi tietoa eri tahoille. Tietoa ongelmista eivät saa
aluevankiloiden, sijoittajayksiköiden tai vankeinhoitolaitoksen vastaavat
esimiehet. Toinen tiedottamisen puutteellisuudesta kärsivä taso on vankilan
oma henkilökunta. Eräskin haastateltavista oli kahden ja puolen vuoden työs-
säolon jälkeen vasta hiljattain kuullut talossa toimivasta kriisiryhmästä. Tämä
havainto voi ehkä selittyä sillä, että vankiloissa lopultakin sattuu niin vähän
erittäin vaikeita ongelmatilanteita, että työntekijät eivät yleensä tarvitse tietoa
ryhmän olemassa olosta, tai ryhmän toiminta voi muusta syystä olla hiipunut.
Haastattelujen perusteella vankiloissa vallalla oleva ajatus tuntui olevan, että
kaikkia ilmenneitä ongelmia vähäteltiin ja pyrittiin salaamaan viimeiseen asti.
Vakavatkin vankeihin, henkilökuntaan tai ympäristön turvallisuuteen liittyvät
ongelmat pyrittiin painamaan villaisella tai pimittämään mahdollisimman pit-
kään. Tätä taustaa vasten turvallisuusvastaaville tämän tutkimuksen alussa
järjestetyssä seminaarissa esiin nostettu ja suositeltu tapa suhtautua virhei-
siin olisi erityisen hyödyllinen. Keskustelun perusteella virheitä väistämättä
tapahtuu, mutta niistä voidaan oppia jos niitä ei salata. Tämä oivallus olisi
erityisen tärkeä viedä suurena viestinä koko laitoksissa toimivalle henkilö-
kunnalle. Tämän ajattelun mukaan omasta tahattomasta virheestä ei pitäisi
rangaista; ja muiden laitosten olisi tärkeää saada tarkka tapahtumankuvaus
kaikista toisissa laitoksissa esiintyneistä ongelmista vastaavien välttämiseksi
97omassa laitoksessa. Vankiloiden elämää tuntuu liiaksi leimaavan ”tässä ja
nyt” -ajattelu, kun täytyisi pystyä ajattelemaan tulevaisuutta ja siellä mah-
dollisesti olevia vankiloiden turvallisuusuhkia. Tämän vuoksi onnistumiset,
ongelmat, niiden ratkaisut ja epäonnistumiset tulisi huolellisesti dokumentoi-
da sekä asioiden oikeaa sekä riittävää tiedottamista tulisi painottaa ja sen
merkitystä korostaa kaikissa turvallisuuteen liittyvissä yhteyksissä.
6.5	 Henkilökunnan turvallisuuskoulutus
Haastattelujen perusteella joissakin vankiloissa henkilökunnan turvallisuus-
koulutus tuntuu olevan hyvällä tolalla. Henkilökunnalle järjestetään vuosittain
harjoituksia (aiheina muun muassa paloturvallisuus, pelastustaidot, voima-
keinot, kriisinhallinta), palautepalavereita ja koulutuspäiviä, ja osallistutaan
aktiivisesti valtakunnallisiin TATU- tarkastus- ja turvallisuuspäiviin. Näissä
vankiloissa johto innostaa vankeinhoitoesimiehiä, vartijoita ja muuta henkilös-
töä osallistumaan järjestettävään koulutukseen. Osa henkilöstöstä opiskelee
työn ohessa ammattikorkeakoulussa tutkintoa ja lisäpätevyyttä. Kuitenkin
myös näissä laitoksissa on passiivisten työntekijöiden joukko, joka ei osallis-
tu mihinkään vapaaehtoiseen koulutukseen tai muuhun virkistystoimintaan,
vaan suorittaa työnsä, pakolliset koulutukset ja henkilöstöpalaverit mahdolli-
simman keveästi. Henkilöiden määräämistä vastentahtoiseen koulutukseen
vierastettiin; porkkanaksi motivointiin toivottiin lisäpalkkaa ammattitaidostaan
huolehtiville.
Haastattelujen perusteella toiset vankilat taas kulkevat minimikoulutuksen
polkua. Henkilökunta ei halua koulutukseen, eikä vankilalla ole aikaa tai re-
sursseja vastentahtoisen koulutuksen järjestämiseen. Samanlainen nollalinja
pätee myös osaan henkilökunnasta, joka vieroksuu kaikenlaista, varsinkin
teoreettista koulutusta sillä perusteella, että asiat ovat ennenkin sujuneet
ilman teoreettista koulutusta, ja käytännönläheisyyden vuoksihan he juuri
ovat ammattiinsa hakeutuneet. Näissä taloissa henkilöstön voimankäyttö-
koulutuskin on jäänyt järjestämättä jopa vuosikausiksi. Teorian ja käytännön
yhteensovittamisen ongelma vankeinhoitotyössä näkyy myös mm. siinä, että
vankiloiden cognitive skills -ohjaajia ei ole aina voitu hyödyntää täysimää-
räisesti, koska heitä ei ole voitu irrottaa varsinaisista työtehtävistään ohjaus-
toimintaan. Näin koulutus näyttää entisestäänkin painottuvat teoriaan, koska
koulutusta ei ole voitu hyödyntää tarkoitetulla tavalla.
Haastateltavat kertoivat koulutuksen muuttuneen vaativammaksi. Ennen oli
menty Helsinkiin katselemaan koulutuselokuvia ja virkistäytymään yöelä-
mään, mutta nykyisin koulutuksiin oli valmistauduttava etukäteen, kuunnelta-
va paikan päällä luentoja ja tehtävä vielä kotona kirjallisia töitä koulutuksen
jälkeen. Koulutuksesta oli tullut liian aikaa vievää ja teoreettista, ja siihen käy-
tetyn ajan valitettiin olevan pois omien työtehtävien hoitamisesta ja perheen
98kanssa vietetystä ajasta. Laitoksissa järjestettävää käytännön koulutusta
harjoituksineen kaivattiin. Laitosten henkilökunnassa oli myös eroja koulutuk-
seen suhtautumisessa. Haastattelujen perusteella kuntoutuspuolen työnteki-
jät tuntuivat osallistuvan ja haluavan enemmän koulutusta ja TYKY-toimintaa,
kun taas valvontapuolen henkilöt vierastivat teoreettista koulutusta ja pitivät
ainoastaan käytännön koulutusta itselleen kiinnostavana ja tarpeellisena.
Haastattelujen perusteella henkilöstö on saanut lisäkoulutusta mm. turvalli-
suudesta ja avovankiloiden erityisongelmista:
1)	Jotkut haastateltavista olivat henkilöstön laivaseminaarin yhteydessä saa-
neet tietoiskun vankilassa toimivista jengeistä ja niiden jäsenistä,
2)	Avolaitosten vartijat saivat keväällä 2007 nimenomaan heille tarkoitettua
koulutusta (yhden päivän), jossa oli keskusteltu uusien ATK-ohjelmien
käytöstä, vertailtu valvontatoimia ja vaihdettu mielipiteitä. Koulutuksessa
oli huomattu myös oman työn hyviä ja huonoja käytäntöjä,
Tyypillisimmät haastateltavien lisäkoulutustoiveet olivat hyvin erilaiset.
1.	Vankiloiden henkilökunnan ilmaiseman koulutustarpeen kärki­
päässä
olivat VATI-opetus (pelkkä tunnusten ja salasanan antaminen koet­
tiin riittämättömäksi). Myös voimankäyttö- ja ampumakoulutusta
kaivattiin.
2.	Yleistä ATK-koulutusta kaivattiin, sillä ATK:n käyttö sekä lisää tietoi-
suutta turvallisuudesta (koneelta voi lukea esimerkiksi talon tiedot-
teet, ja ATK madaltaa kynnystä kirjata omia havaintoja), että poistaa
tietoturvaan liittyviä riskejä, kun käyttö on hallittua.
3.	Ensiaputaitojen kartoitusta ja koulutusta suunniteltiin yhdessä vanki-
lassa.
4.	Sijoittajayksiköiden henkilöstö kaipaisi teoreettista arviointikoulu-
tusta kehittääkseen omaa ammattitaitoaan. Tämä lisäisi samalla
vankiloiden turvallisuutta, kun sijoittamispäätökset perustuisivat
pätevämpään arviointiin.
5.	Työnantajalta kaivattiin myös mahdollisuutta osallistua ulkomaiseen
seminaaritarjontaan. Näin saatua tietoutta voitaisiin hyödyntää myös
Suomen vankiloissa. Matkalle ei juuri pääse, ja yleensä vain oman
loman ja lompakon turvin.
6.	Mielenkiintoinen ehdotus vankilaturvallisuuden lisäämiseksi oli myös
se, että tarvittaisiin aikaa lukea oman alan ammattikirjallisuutta työ-
aikana työn ja ammattitaidon kehittämiseksi, koska siihen ei nyt ollut
aikaa.
Haastateltavien mielestä koulutukset (esimerkiksi ATK, turvallisuus, sosiaa-
liala) kannattaisi keskittää kunkin laitoksen koulutusvastaavalle. Koulutus-
vastaava käy koulutukset ensin keskitetysti Rikosseuraamusalan koulutus-
keskuksessa ja vetää sen jälkeen koulutuksia omassa laitoksessaan. Koko
99vankilahenkilökunnan keskitettyyn koulutukseen eivät vankiloiden resurssit
riitä, vaan ainakin osa vankilaa täytyisi sulkea miehistövähyyden ja poissa-
olojen vuoksi. Toinen lisänäkemys oli, että kaikenlainen koulutus olisi hyvä
järjestää vähintäänkin alueellisesti tai jopa valtakunnallisesti, vaikka sen
nimenomaan tulisi palvella laitoskohtaisia tarpeita. Laitoksen ulkopuolelta
organisoidun koulutuksen etuna on, että se ei sido laitoksen vähäisiä resurs-
seja ”ylimääräiseen” työhön. Kolmas näkemys oli, että käytännön koulutus
tulee järjestää laitostasolla, koska silloin kouluttajat tuntevat laitoksen ongel-
mat ja osaavat harjoittaa henkilökuntaa juuri sen laitoksen puutteiden korjaa-
miseksi. Valtakunnallisesti yleisellä tasolla voidaan toteuttaa vain lainuudis-
tuksia koskevia soveltamisohjekoulutuksia. Neljäs näkemys oli, että johtajien
kouluttamisen tulee olla valtakunnallista, vankeinhoitoesimiesten koulutuksen
alueellista ja vartijoiden koulutuksen paikallista, vieläpä niin, että vanhemmat
vartijat kouluttavat nuorempia, jolloin jokainen taso saa tarvitsemansa tiedon
ja käytännön opit omassa koulutuksessaan.
Haastateltavien mielestä ja myös oman kokemukseni mukaan tyypillinen
ongelma monissakin valtion viroissa on se, että, viran täyttöprosessi alkaa
vasta kun viran edellinen haltija on lähtenyt pois. Näin uusi työntekijä ei saa
edeltäjältään minkäänlaista ohjausta, toimintamalleja tai tietoutta virassa
työskentelemisen erityispiirteistä. Haastateltavien mukaan ongelma koros-
tuu vankilan sosiaalipuolen viroissa, joissa yleensä on vain yksi työntekijä
vankilaa kohden; näin uuden työntekijän alkuaika menee ihmetellessä, mitä
ja miten toimia, turvallisuusasioiden oppimisesta puhumattakaan. Haastatel-
tavien mukaan sijoittajayksikön henkilökunnan työtehtäviin perehdyttämisen
pääsisältö on vangin rikollisen uran ymmärtäminen ja usein raakojenkin
tosiasioiden ”ulkoistamisen” oppiminen niin, että kauhutarinat eivät seuraa
työntekijää töistä kotiin ja vaikeuta siviilielämää.
Haastatteluissa kerrottiin henkilökunnan ja harjoittelijoiden taustojen turva-
tarkastuksissa olevan suuriakin eroja. Joissakin vankiloissa tyydyttiin turva­
selvitykseen (rekisteritietoihin), toisissa paikoissa taas haastateltiin myös
tulevaa työntekijää. Lisäksi saatettiin saada jostakin tiedustelutietoa hänen
yhteyksistään. Vankeinhoidon koulutuksen muuttumista valintakoevetoiseksi
pahoiteltiin. Alalle tulevan sopivuus testataan paperilla, muttei käytännössä
niin kuin ennen31, jolloin vankilan suosituksesta sen työntekijä pääsi koulutuk-
seen. Myös minkä tahansa korkeakoulututkinnon kelpaamista vankeinhoidon
esimiesvirkoihin arvosteltiin, ja sen arveltiin huonontavan laitosturvallisuutta
pitkäksi aikaa. Yleinen näkemys vankilahenkilöstön keskuudessa on, että
vasta työ opettaa tekijäänsä. Ensimmäisten viikkojen ja kuukausien aikana
opitaan käytännön kautta, kuinka vankilassa tulee toimia turvallisuusasiat
huomioon ottaen.
31	Erään huomautuksen mukaan pääsykoemenetelmä vankeinhoitoalan koulutukseen on ollut
voimassa ainakin jo vuonna 1982, joten vankilan valitsemat vartijakoulutettavat ovat ainakin
26 vuoden takaista historiaa.
1006.6	 Kesävartijat
Kesävartijat ja heidän kokemattomuutensa ja kouluttamattomuutensa nousi
esiin useissa haastatteluissa, kun puhuttiin henkilökunnan vankiloille aiheut-
tamista turvallisuusriskeistä. Haastateltavien mukaan kaikkiin vankiloihin tu-
lee joka kesä kesävartijoita. Heistä osa on ollut taloissa useampana kesänä,
ja heillä saattaa olla kokemusta muusta vartioinnista. He ovat erittäin motivoi-
tuneita ja valppaita. Heidän tullessaan vankien tarkkailu nousee aina joksikin
aikaa uudelle tasolle – laskien taas syksyä kohden. Toisen kesävartijoiden
ryhmän muodostavat kokemattomat nuorukaiset, jotka eivät ole kenties
muuta kesätyötä saaneet. Haastateltavien mukaan heidän työpanoksessaan,
osaamisessaan ja viitseliäisyydessään on usein toivomisen varaa.
Haastatteluissa uusien vartijoiden laitokseen perehdyttämiseen kaivattiin
sellaista henkilöä, joka voisi keskittyä asiaan omana työnään. Lisäongelman
kesätyöntekijöiden palkkaamiseen aiheuttaa se, että vankiloilla ei ole min-
käänlaista yhtenäistä uuden henkilöstön perehdyttämispakettia ohjeita tai
turvallisuuteen liittyvää koulutusta. Haastateltavien mukaan uuden henkilös-
tön perehdyttämisopas on Risessä päivitettävänä uudistuneen vankeuslain
vuoksi. Haastattelujen perusteella kesävartijoiden perehdyttäminen vaihtelee
suuresti laitoksittain, koska jokainen vankila saa perehdyttää uudet työnteki-
jänsä itse omien tapojensa mukaan ja sen mukaan millaisia perehdyttäjiä on
saatavilla. Perehdyttämisjakson pituus vaihtelee muutamasta tunnista viik-
koon. Toisissa laitoksissa perehdyttäminen hoidettiin ensimmäisenä päivänä
lyhyessä henkilökohtaisessa keskustelussa ja näyttämällä, missä on sellai-
nen luettava aineisto, josta saa halutessaan lisätietoja. Toisissa laitoksissa
perehdyttäminen aloitettiin antamalla luettavaksi materiaalia jo ennen ensim-
mäistä työpäivää, ja sitä jatkettiin käytännön perehdyttämisellä ensimmäisen
työviikon aikana.
Haastateltavan mukaan erässä laitoksessa ei ole perehdytetty voimankäyt-
töön neljään vuoteen, kun taas toisessa paikassa perehdyttäminen alkoi jo
ennen työsuhteen alkamista monipuolisella koulutuksella, jossa käsiteltiin
voimankäyttöä, erityistilanteissa toimimista, vangin kohtelua ja lainsäädäntöä
sekä opastettiin tulevan työpaikan rakenteista.
Haastateltavien mukaan myös vangit osallistuvat kesävartijoiden perehdyt-
tämiseen, niin hyvässä kuin pahassakin. Monessa vankilassa aloitetaan joka
syksy vankikurin osalta uusi ajanjakso.
1017.	Vankeinhoidon
organisaatio
Vankeinhoidon organisaation vaikutuksesta vankilaturvallisuuteen puhuttiin
haastatteluissa kohtuullisesti. Erityisesti keskusteltiin uuden aluevankila­
järjestelmän, sijoittajayksiköiden, Rikosseuraamusviraston sekä rikos­
seuraamusalan organisaation turvallisuudesta ja uudesta vankeuslaista.
7.1	 Aluevankilat
Vankilahenkilökunnan teemahaastatteluissa aluevankilajärjestelmään siirty-
minen sai osakseen runsaasti kritiikkiä ja hieman kiitosta. Huomattavaa oli,
että vartiohenkilökunta tai vankiloiden eri toiminnoista vastaava KKS-sektori
tai muu henkilökunta ei juurikaan keskustellut aluevankiloista. Alla olevat
kommentit aluevankilan turvallisuuteen vaikuttavista seikoista ovat lähinnä
vankeinhoitoesimiesten, vankiloiden apulaisjohtajien ja johtajien ajatuksia.
Haastateltavien mukaan aluevankilajärjestelmään siirtymisen myötä sek-
toriajattelu vankeinhoidossa on lisääntynyt. Omaan napaan tuijottaminen
korostaa oman aluevankilan ja vankilan ongelmia, koska ulkopuolista ver-
tailukohtaa ei ole. Ennen vankila oli voinut järjestää toimintansa ja selvittää
ongelmansa varsin itsenäisesti, pyytäen tarvittaessa apua Risestä, mutta nyt
aluevankila oli tullut hallinnollisena viranomaisena väliin työllistäen vankiloi-
ta erilaisilla hallinnollisilla paperitehtävillä. Tämän korostettiin olevan pois
vankien kanssa tehtävästä lähityöstä, ja siten myös vankilaturvallisuudesta.
Toivottiin, että Rise ottaisi selkeän roolin aluevankiloiden ohjaamisessa tur-
vallisuusasioissa. Joitakin aluevankilan johtajia moitittiin liian ”pikkutarkoiksi”
johtajiksi, jotka istuvat jokaisessa palaverissa ja puuttuvat pieniinkin asioihin
alueensa vankiloiden toiminnassa, mikä rasittaa ja kuormittaa heitä tarpeet-
tomasti. Aluejohtajalta odotetaan suuria linjoja, kehitysehdotuksia ja takuuta
alueensa vankiloiden turvallisuuden tulevaisuuden toimintaedellytyksistä.
Haastatteluissa toivottiin aluevankilan järjestävän henkilökunnalle turvallisuu-
teen liittyvää koulutusta ja huolehtivan erilaisten turvallisuussuunnitelmien
tekemisestä alueensa vankiloille. Jatkuvaa koulutustarvetta luo jatkuvasti
muuttuva lainsäädäntö ja ohjeistus, jota on vaikea omaksua työtä täynnä ole-
vassa arjessa. Jatkuvasti kasvavasta tietotulvasta ja ajan puutteesta seuraa
se, että laitoksen johdolla ei riitä aika eikä kompetenssi omaksua jo tehtyjä
muutoksia ja tehdä uusien lakien mukaisia suunnitelmia. Aluevankilaan
toivottiin palkattavan erikoissuunnittelijoita, jotka huolehtisivat turvallisuuteen
liittyvien raamien luomisesta alueittain, jotta yksittäiset vankilat voisivat nou-
dattaa alueellista suunnitelmaa vankilakohtaisten suunnitelmien sijaan. Tällä
hetkellä erikoissuunnittelijoita on vain kahden aluevankilan – Etelä- ja Itä-
102Suomen – sijoittajayksikössä, ja hekin tekevät oman erikoisalansa ohella ”ri-
soja ja ransuja”32, eikä erikoistuminen turvallisuuteen näy vankiloihin saakka.
Lisäksi Etelä-Suomen sijoittajayksikössä on turvallisuusasioita hoitamassa
kaksi entistä Risen etsivää, joiden siirtymistä alueellisiksi moitittiin huonoksi
ratkaisuksi useissa haastatteluissa eri puolilla Suomea. Vankeja koskevia hal-
lussapitosäännöksiä toivottiin yhtenäistettäviksi aluevankilan tasolla, vaikka-
kin vankiloiden ja sellien erilaisuus tiedostettiin.
Haastateltavien mukaan pienten aluevankiloiden – Itä-, Kaakkois- ja Pohjois-
Suomen – ongelmana on, että vankiloita on vähän ja ongelmavankien
­
siirtämismahdollisuudet oman alueen sisällä ovat hyvin rajalliset. Erityinen
ongelma aiheutuu vaarallisista vangeista, jotka eivät sopeudu yhteen ta-
loon. Heitä ei voida siirtää alueen muihin vankiloihin, jotka ovat turvallisuus­
tasoltaan vielä huonompia. Vastaava sijoittamisongelma on myös pienten
ja täysien vankiloiden osastoinnissa. On hankalaa ratkaista, minne vaaral-
linen tai pelkääjävanki voidaan sijoittaa täydessä vankilassa, kun hänelle
tulisi olla oma osasto toimintoineen ja ruokailuineen. Nyt ongelmavangit
joudutaan sijoittamaan eristykseen, ”rundiin”, joka betonisänkyineen on
tarkoitettu vain lyhytaikaiseen eristämiseen. Ennen ongelmavankeja voitiin
siirtää vankilasta toiseen johtajien välisellä suullisella sopimuksella, mutta nyt
sijoittaja­
yksiköiden alueensa vankisijoittelusta vastaavat erikoissuunnittelijat
eivät yleensä anna vangin siirtolupaa, vaikka asia olisi epävirallisesti sovit-
tu vankiloiden johtajien kesken. Hyvänä piirteenä pienissä aluevankiloissa
nähtiin se, että yhtenäisten käytäntöjen syntyminen ja ongelmien ratkominen
käy todennäköisesti helpommin. Etelä-Suomen alueella aluevankila nähtiin
hyvänä, koska vankeja ja henkilökuntaa voitiin siirtää entistä joustavammin
oman alueen sisällä ja mahdollisuuksia tuntui olevan riittävästi, joskin avo­
laitospaikkoja miehille kaivattiin lisää.
Haastateltavien mukaan avovankiloiden ongelmana eri puolilla Suomea on,
että sopivaa vankiainesta on ollut vaikea löytää ja siksi monet avolaitoksista
toimivat vajaateholla. Haastatteluissa arveltiin sijoittajayksikköjen olevan liian
turvallisuusvetoisia ja nollariskin kannattajia, koska vain varmasti avolaitos-
kelpoiset vangit pääsevät avovankiloihin, ja vähäinenkin turvallisuusriski vie
vangilta mahdollisuuden avolaitospaikkaan.
Haastateltavat toivoivat vankikoulutuksen paranevan aluevankiloiden myötä.
Nyt monessa eri alueiden avo- ja suljetussa vankilassa järjestetään päällek-
käistä koulutusta tai työtoimintaa. Tilanne on sekava, ja paremmalla alue­
vankiloiden asioiden koordinoinnilla ja sijoittamisella ohi oman aluevankilan
olisi mahdollista hyödyttää koko Vankeinhoitolaitosta.
32	 Risat ja Ransut -yhdistelmää toistettiin monessa haastattelussa kuvaamaan ”merkityksettö-
mänä” ja turhana pidettyä vankien suunnitelmien ja kaavakkeiden täyttöä.
103Palvelukeskusten ei kerrottu vähentäneen vankiloiden taloushallinnollista
työtä. Haastateltavien mukaan päinvastoin on käynyt niin, että laskut on
edelleen tarkastettava ennen niiden hyväksymistä. Hallintojohtajien poistumi-
sen myötä vankiloista on poistunut taloudellinen osaaminen, ja niinpä johtaja
joutuu opettelemaan ”tessit ja työaikalait”, sekä laatimaan vankilan huolto- ja
hoitorutiineja koskevat sopimukset, jotta nurmikot leikataan ja muut vastaavat
työt tulevat tehdyiksi jonkun ulkopuolisen toimesta. Haastateltavien ihmette-
lyn aihe oli, miksi aluevankilat eivät ole palkanneet ketään hoitamaan vanki-
loidensa hallinnollisia tehtäviä, jotka ovat kaatuneet johtajien niskaan. Niihin
käytetty aika on pois vankien kanssa tehtävästä lähityöstä, ja tämä on taas
pois vankiloiden turvallisuudesta. Haastatteluissa kerrottiin, että esimerkiksi
turvallisuudesta vastaavan apulaisjohtajan aamusta noin puolitoista tuntia
kuluu erilaisten taloudellisten asioiden ja loma-anomusten hoitamiseen, mikä
on tietenkin pois turvallisuuteen käytetystä ajasta. Vastaavanlaista kritiikkiä
tuli myös vankeinhoitoesimiehiltä. Haastatteluissa yleensäkin arvosteltiin hal-
linnon lisääntymistä lähityön kustannuksella. Kirjoittajan huomautus on, että
vankilan taloudelliset asiat ja vankien loma-anomuksetkin ovat toki osaltaan
myös vankilaturvallisuutta, koska ilman hallintoa asioissa olisi täysi kaaos.
7.2	 Sijoittajayksiköt
Haastateltavien mielestä sijoittajayksiköiden toiminta on vasta muotoutumas-
sa. Vankeuslain mukaan ne vastaavat vankipaikkojen optimaalisesta käytös-
tä. Haastateltavien mukaan vankeusprosessin kokonaisvastuu tarkoittaa sii-
tä, että vangit tulevat oikein arvioiduiksi, heillä on kunnolliset rangaistusajan
suunnitelmat ja he päätyvät oikeisiin paikkoihin suorittamaan rangaistustaan.
Vankien sijoittamisen perustana oleva turvallisuusarvio tulisi tehdä tunnet-
tujen vankien osalta entisyyden ja vankihaastattelun perusteella ja uusien
vankien kohdalla haastattelun perusteella. Ainakin Etelä-Suomessa on kui-
tenkin resurssipulan vuoksi sovittu tulosneuvotteluissa niin, että alle kuuden
kuukauden tuomioita suorittavien riski- ja tarvearvio tehdään asiakirjojen
perusteella, ja 6–12 kuukauden tuomion saaneet arvioidaan yhden haastat-
telukerran perusteella. Haastatellut sijoittajayksiköiden työntekijät toivoivat
poliisirekisterin käyttöoikeutta myös sijoittelutoiminnan avuksi, jolloin he
voisivat massana tarkistaa sijoitettavien vankien tutkinnassa olevia rikoksia.
Haastateltavien mukaan esimerkiksi avolaitoskelpoisten vankien löytäminen
olisi helpompaa, jos saataisiin tieto henkilön juopumussäilöönotoista, jolloin
häntä ei sijoitettaisi avolaitokseen suuren luvattoman poistumisriskin vuoksi.
Nyt poliisirekistereiden käyttöoikeus on vain lupa-asioissa.
Haastateltavien mukaan sijoittajayksiköt myös vastaavat vankien siirroista
alueensa vankiloiden välillä ja sen ulkopuolelle. Yksikön vastuulla on, että
samoihin vankiloihin ei sijoiteta sellaisia vankeja jotka voivat joutua konfliktiin
keskenään. Myös vankiloiden ongelmien jälkipurku ja vankien uudelleen
104sijoittelu on yksikön vastuulla. Vaarallisten vankien sijoittelu tehdään yhteis­
työssä Risen kanssa. Jokaisella vankilalla on sijoittajayksikössä nimetty
yhteyshenkilö, johon voidaan ottaa yhteyttä vankilan yli- tai alimiehityksen
purkamiseksi ja yksittäisen vangin siirtoa koskevissa asioissa.
Haastateltavien mukaan sijoittajayksiköiden toiminnan käynnistymisvaihe on
edennyt alueittain eri nopeudella. Alueiden yksiköt tuntuvat myös toimivan
eri tavoin, ja niiden välinen yhteistyö on hajanaista; vain joissakin alueelta
toiselle sijoitettavien vankien tapauksissa ne ovat tehneet yhteistyötä. Sijoit-
tajayksiköt ovat Etelä- ja Kaakkois-Suomessa päässeet hyvään yhteistyöhön
aluevankilan johdon kanssa ja voineet sitä kautta vaikuttaa alueensa van-
kiloiden tulevaisuuden profiloitumiseen ja erilaisten vankien sijoittamiseen
niihin.
Haastateltavien mukaan sijoittajayksiköiden henkilöstön palkkauksessa on
vielä ongelmia, ja toiminta sujuu muutenkin vielä uusia vastuita opetellen.
Yksiköiden henkilökunnan kerrottiin olevan motivoitunutta, hyvin koulutettua
ja pitävän säännöllisiä palavereja työpaikoillaan. Vajaamiehitys aiheuttaa
sen, että sijoittaminen kestää kauemmin kuin suunniteltiin, ja sijoittajayksikön
käytössä olevat vankilatilat ovat ylimiehitettyjä. Tämä aiheuttaa vankien tur-
hautumista ja selkeän turvallisuusongelman. Vain Länsi-Suomen alueelle on
nimetty turvallisuuspäällikkö, joka antaa turvallisuustietoa sijoittajayksikölle,
kun se käsittelee vangin sijoittamista.
Haastattelujen perusteella avovankiloiden osalta sijoittelussa tuntuu turvalli-
suusongelmana olevan se, että monet laitoksista saavat vankeja, jotka eivät
olekaan avolaitoskelpoisia, ja näiden kanssa tulee ongelmia. Lisäksi avo- ja
työlaitokset eivät ole saaneet tarpeeksi vankeja, vaan aikatauluihin sidottua
työtä on täytynyt tehdä jopa 10–15 vangin vajaamiehityksellä. Vangin työhön
sijoittelua avolaitoksessa vaikeuttaa se, että tietoa vangin käyttäytymisestä
suljetussa vankilassa on vähän saatavilla. Vangin mukana tulee yleensä
vain suppea sijoittajayksikön päätös. Tämän vuoksi ainakin kahdessa avo­
vankilassa johtaja selvitteli puhelimitse laitokseen haluavien tai sijoitettavien
taustoja, jotta vankilat osaisivat varautua tulevan vangin tapoihin tai evätä
hänen siirtonsa avolaitokseen sopimattomana. Näissä kahdessa vankilas-
sa oli hyvin vähän kurinpito-ongelmia ja vankien siirtoja takaisin suljettuihin
laitoksiin.
Rangaistusajan suunnitelmia pidettiin sijoittajayksiköissä tehdyissä haastat-
teluissa hyvänä ja tärkeänä asiana vangin, hänen rangaistuksen kärsimisen-
sä ja vankilasta vapautumisensa kannalta. Moninkertaiset rikoksenuusijat
saadaan kenties miettimään tekojaan, kun he eivät voi enää järjestellä ja
sopia itse suoraan vankilan kanssa heille mieluista avolaitospaikkaa, vaan
sijoittajayksikkö sijoittaakin heidät suljettuun vankilaan suorittamaan tuo-
miotaan. Kenties se pysäyttää heidät miettimään tekojaan. Vankeinhoito­
105esimiehen näkemys RANSU33ista oli, että ne ovat tarpeettomia, samat asiat
on tehty ennen niitäkin ja niiden tekeminen vie henkilökunnalta vain liikaa
aikaa. Useat henkilöt tekevät nyt vain paperitöitä, ja se on vangin kanssa
tehtävästä lähityöstä pois. Heidän mukaansa vangit vain hyötyvät ­
RANSUsta
väärin, koska nyt he voivat sanella järjestelmään hammashoitotarpeita ja sa-
kon maksamisen toiveita, jotta loma-anomuksilla ja siirtotoiveilla olisi enem-
män painoarvoa.
7.3	 Rikosseuraamusvirasto
Rikosseuraamusviraston rooli nähtiin haastatteluissa monitahoisesti. Osa
haastateltavista toivoi sen ohjaavan ja puuttuvan vankiloiden turvallisuus­
asioihin useammin, painokkaammin ja selkeämmin ottamalla johtovastuun
ja linjaamalla käytäntöjä. Esimerkkinä mainittiin mm. yhtenäinen turvallisuus­
asioihin perehdyttämisen tarve uudelle henkilöstölle, vankeja koskevien
hallussapitomääräysten ja vankien voimaharrastusten yhtenäistäminen
tai erilaisten hoito-ohjelmien koordinointi (näitä ovat esimerkiksi väkivalta­
ohjelma, seksuaalirikollisten hoito-ohjelma, päihderiippuvuuksien hoito-oh-
jelma), vankiloiden tekniikan kehittäminen ja henkilökunnan auttaminen sen
kokiessa uhkauksia työssään. Haastateltavien mukaan Risen olisi otettava
kantaa täsmällisesti ja kirjallisesti, eikä niin kuin esimerkiksi vuonna 2007
syntyneessä haalarijupakassa, jossa vastuunkantajaa oli vaikea löytää.
Lisäksi Risen toivottiin tiedottavan enemmän vankilaturvallisuuteen liittyvistä
asioista. Esitettiin, että nykyiset tiedotusohjeet ja -vastuut eivät toimi tyy-
dyttävästi. Havaintojen perusteella Risen ongelmana on, että tieto kentältä
Riseen tulee satunnaisesti ja usein vahingossa. Puutteellinen tiedon kulku ai-
heuttaa sen, että ne, joilla on vastuu asian eteenpäin viemisestä ministeriöön
päin saavatkin usein tiedon medialta tai kiertoteitse, kun media tai virkamies
kyselee asiasta tarkempaa tietoa tai Risen näkemystä. Nykyinen ilmoittamis-
käytäntö on voimakkaasti ristiriidassa asiasta annetun ohjeistuksen kanssa.
(vrt. Rikosseuraamusviraston ohje poikkeavien tilanteiden ilmoittamisesta
Riseen.)
Haastateltavien toinen näkemys oli, että Riseä ei tarvita asioita sotkemaan,
vaan vankiloiden tulee olla itsenäisiä koska Risen ja sen virkamiesten epäil-
tiin olevan tietämättömiä vankiloiden työkentästä: Tästä ongelmasta esimerk-
kinä mainittiin vankiloille annetut epäjohdonmukaiset työohjeet, jotka kyllä
paperilla kuulostavat hyviltä, mutta aiheuttavat käytännössä kohtuuttomasti
työtä. Yksittäisten tarkkojen määräysten antamisen ongelmana on se, että ne
vain lisäävät vankiloiden työtehtäviä – usein huonolla tavalla, koska niiden
koetaan olevan irrallaan vankiloiden todellisista ongelmista. Haastateltavien
mukaan vankiloiden toimintaraamithan tulevat jo vankeuslaista ja Risen tulee
33	 Rangaistusajansuunnitelma on tässä tekstissä lyhennettynä sen puhekieliseen muotoon
RANSU.
106auttaa vankiloita soveltamaan lakia ja ohjeistaa yhtenäinen soveltamiskäytän-
tö koko maassa. Ongelmia laintulkinnankin saamisessa on ollut.
Risen oikeutta siirtää yksittäisiä vankeja arvosteltiin haastatteluissa, koska
yhden vangin siirtäminen muualle voi aiheuttaa sen, että vastaanottavassa
vankilassa onkin useamman vangin nippu muita vankeja, jotka täytyy siirtää
pois, koska heillä on turvallisuusongelma tämän yhden tulevan vangin kans-
sa. Toinen mainittu liiallinen työtehtävä olivat yli 6 vuoden tuomiota suoritta-
vien jengiläisten ja väkivaltarikollisten siirtoilmoitukset. Ehdotettiin, että asia
hoituisi Risen omasta takaa tekemällä tietokoneajolla muutamassa minuutis-
sa vaikkapa viikoittain tai kerran kuussa.
Resursseja vankiloiden lisähenkilöstön palkkaamiseen Riseltä toivottiin useis-
sa haastatteluissa.
Risen hyväksi puoleksi haastatteluissa mainittiin, että sieltä on aina saanut
apua turvallisuusasioissa, kun on vain kysynyt. Turvallisuusasioiden kerrottiin
menneen koko ajan eteenpäin, ja esimerkkinä kasvavasta kiinnostuksesta
mainittiin muun muassa tämä tekeillä oleva turvallisuustutkimus.
Haastateltavat pitävät Risen turvallisuusyksikköä huonosti resursoituna ja
yksipuolisena. Niiden mukaan yksikkö ei voi hoitaa esimerkiksi henkilöstön
koulutuksia, turvatekniikan kehittämistä tai laitostarkastuksia, vaan se keskit-
tyy lähinnä vain viranomaisyhteistyöhön turvallisuustiedusteluasioissa. Haas-
tateltavien mielestä vankiloiden turvallisuustietorekisteriä (TUTI) tulisi kehittää
ja pyrkiä luomaan sen yhteyteen tiedottajarekisteri, kuten esimerkiksi Nor-
jassa on tehty. Turvallisuusyksikön rakenteista ja resursseista mallia toivottiin
otettavan esimerkiksi Ruotsin vankiloiden turvallisuusyksiköstä jossa Ruotsin
vankiloiden turvallisuusasioita hoitaa yli kymmenen hengen osasto.
7.4	 Turvallisuusasiat organisaatiotasolla
Aluevankilan turvallisuuspäällikön vastuulla on alueensa vankiloiden tur-
vallisuuden koordinointi ja yhtenäistäminen yhdessä alueella olevien vanki-
loiden turvallisuudesta vastaavien apulaisjohtajien kanssa. Turvallisuuden
osa-alueina haastatteluissa mainittiin tekninen ja henkilöturvallisuus sekä
laitosten toimintavarmuuden ylläpito. Ongelma haastatteluhetkellä oli, että
alueellinen turvallisuuspäällikkö oli nimitetty vain Länsi-Suomeen ja hänen
työpanoksensa tuntui hupenevan uuden vankilan rakentamiseen liittyvien
turvallisuusasioiden valvomiseen rakennustyömaalla. Alueellisten turvalli-
suuspäälliköiden alueita yhdistävää linjaa ei voi syntyä niin kauan kuin heitä
on vain yhdellä alueella viidestä. Tulevan turvallisuusstrategian taustaksi ja
kenttätuntemuksen takaamiseksi turvallisuuspäälliköiden tieto olisi erityisen
hyödyllistä. Tulevaan turvallisuusstrategiaan suhtauduttiin epäilevästi useis-
107sa haastatteluissa. Toisaalta toivottiin tulevan turvallisuusstrategian olevan
kokonais­
valtaisempi paketti vankiloiden henkilö-, tieto- ja aineellisesta tur-
vallisuudesta. Erityisen hyvänä haastatteluissa nähtiin se, että strategiaa ei
laadita mutu34-tuntumalta, vaan se perustuu tutkimustietoon.
Vankiloiden turvallisuudesta vastaavien apulaisjohtajien mielestä alue­
vankilan uskottiin parantavan alueella olevien vankiloiden yhteistyötä ja
yhtenäistävän turvallisuuskäytäntöjä. Lisäksi toivottiin valtakunnallisia tur-
vallisuuskäytäntöjä ja alueiden välistä yhteistyötä. Suuremman yhteistyön
toivottiin yhtenäistävän vankiloiden hyvät käytännöt ja karsivan huonoja
käytäntöjä. Turvallisuuskäytäntöjen vetovastuuseen toivottiin Riseä.
Vankiloiden turvallisuussuunnitelmista haastatteluissa puhuttiin vähän. Syitä
voi olla useita, mutta suurimpia luulen olevan:
1.	vankiloiden suunnitelmat olivat puutteellisia,
2.	henkilökunta ei tiennyt tai muistanut suunnitelmien olemassaoloa ja
sisältöä.
Vain Länsi-Suomen aluevankila oli kerännyt alueensa vankiloiden turval-
lisuussuunnitelmat, ja turvallisuuspäällikkö oli niihin tutustunut. Tässäkin
yhteydessä voidaan mainita Vaasan vankilan erityisen hyvä turvallisuus­
suunnitelma, joka yhdessä Kuopion suunnitelman kanssa voisi olla suljettu-
jen vankiloiden turvallisuussuunnitelmien jatkokehittelyn pohjana. Vastaavasti
voisi Satakunnan vankilan turvallisuussuunnitelma toimia avovankiloiden
turvallisuussuunnitelmien jatkokehittelyn lähtökohtana.
7.5	 Uusi vankeuslaki
Uusi vankeuslaki herätti haastatteluissa paljon keskustelua, mutta keskustelu
koski vain harvoja aiheita. Eniten keskustelua herätti kirjeiden tarkastamis-
oikeuden alkuperäinen evääminen ja lain muuttaminen kirjeiden tarkastami-
sen sallimiseksi jälleen. Haastatteluissa haluttiin myös vankien puheluiden
kuunteluoikeuden selventämistä. Toinen tunteita herättävä asiakokonaisuus
oli vankeinhoidon rakenteiden uudistaminen:
1.	aluevankiloiden muodostaminen ja paperityön lisääntyminen ja
2.	ylivartijoiden muuttaminen vankeinhoitoesimiehiksi.
Haastateltavien mukaan lainmuutos teki osasta vankeinhoitoesimiehiä päi-
vätyöläisiä joiden uutena ja alussa lähes ainoana päävastuuna on ollut uusi
vankeuslaki. Tähän perustuvia organisaatiouudistuksia valitettiin tulleen liian
34	Mutu on puhekielinen lyhenne sanonnasta ”musta tuntuu”.
108paljon yhdellä kertaa, ja sen vuoksi niiden soveltaminen ja omaksuminen oli
vielä kesken. Erillisenä hankaluutena koettiin vielä määräys siitä, että vankeja
saa tarkastaa vain samaa sukupuolta oleva henkilö. Kun vangit ovat pää-
asiassa miehiä, eivät naiset voi heitä tarkastaa, ja kun nykyiset sosiaalialan
opiskelijat ovat pääasiassa naisia, niin pohdittiin, mistä tulevaisuudessa
löydetään tarpeeksi miehiä tekemään henkilötarkastuksia. Vielä toivottiin
selkeytettävän vankitoimintoja ja vankien oikeuksia sekä velvollisuuksia
koskevia määräyksiä, koska vangin epätietoisuus näissä asioissa luo turvat-
tomuutta vankiloihin.
Haastattelujen perusteella vartijoiden aseiden, pamppujen ja kaasujen käyttö
tuntuu olevan tarkoin säänneltyä, sillä siviilissä tai toisessa työpaikassa
hankittu koulutus ja oikeus käyttää voimavälineitä ei oikeuta siihen vankilas-
sa. Vankilassa kaikkien voimavälineitä käyttävien tulee saada niihin vankilan
antama koulutus, joka uusitaan tietyin väliajoin. Koulutuksessa käydään läpi
vankilan erityisvaatimukset ja aseiden käyttöä koskevat rajoitukset. Lisäksi
harjoitellaan käytännössä voimavälineiden käyttöä. Koulutuksen jälkeen
jokainen vartija voi pitää voimankäyttövälineitä mukanaan työtehtävissä
harkintansa mukaan. Haastateltavien mukaan yleinen linja vankiloissa on,
että vain harvat vartijat pitävät voimankäyttövälineitä mukanaan työtehtävissä
joko siksi, että eivät halua provosoida vankeja tai siksi, että heidän voiman-
käyttökoulutuksensa on puutteellinen. Voimankäyttöön laki vaatii parempaa
koulutusta. Tämä on asettanut eri aluevankilat eriarvoiseen asemaan, kun
koulutusta ei ole kyetty järjestämään. Seurauksena on, että kaasusumuttimia
ja teleskooppipatukoita ei voida laajalti käyttää, vaikka niitä on.
Haastatteluissa hyvänä asiana uudessa vankeuslaissa pidettiin sitä, että se
on lisännyt vankeinhoidon ja muiden viranomaisten välisiä suhteita ja tietojen
vaihtoa, vaikkakin niissä on edelleen kehittämisen varaa. Toisekseen lakia
kiiteltiin hyväksi myös kuntoutuspuolen näkökulmasta ja rikoksettomaan
elämään ja sen hallintaan pyrkimisen kannalta. Lakia ei liioin moitittu vankila-
turvallisuudenkaan osalta, nyt kun paljon keskustelua ja lisätyötä aiheuttanut
kirjeiden tarkastusoikeus oli jälleen järjestetty vankiloiden toivomalla tavalla.
1098.	Dokumentointi
Haastateltavat pitivät ongelmien ja niiden ratkaisujen dokumentointia tär-
keänä, jotta uusia vastaavanlaisia ongelmia osattaisiin paremmin ratkoa.
Ongelmaksi mainittiin se, että usein dokumentointi ja tiedon kerääminen,
tallentaminen ja jälkikäsittely on puutteellista ja epäsystemaattista niin laitos-
ten kuin koko organisaationkin tasolla. Eri tavoin kerätyn ja tallennetun tiedon
perusteella pidetään palavereja vaihtelevissa kokoonpanoissa tarpeen ja
työkiireiden mukaan. Hyvänä esimerkkinä haastatteluissa mainittiin yö­
vuoroon
tulevien vartijoiden palaverit, joissa kaksi kertaa kuukaudessa käydään
turvallisuudesta vastaavan apulaisjohtajan kanssa läpi turvallisuuteen liittyviä
erilaisia käytäntöjä. Haastateltavien mukaan huonoimmassa tapauksessa tieto
vankilan tapahtumista leviää sattumanvaraisesti, huhupuheina tai ei lainkaan.
Haastateltavat kaipasivat vankiloiden väliseen tiedon vaihtoon sellaista
Intranet-verkkoa, johon jokainen vankiloiden henkilökuntaan kuuluva voisi
kirjata vankilassa havaitsemiaan laittomuuksia tai muita ongelmia (päihteet,
vankien väliset kaveeraamiset, velkasuhteet yms.), ja ketkä henkilöt niihin
liittyvät. Näin vankisiirtojen yhteydessä uudet vankilat ja virkamiehet tietäi-
sivät varautua ja tarkkailla tilannetta. Haastateltavien mukaan eduskunnan
oikeusasiamiehen pyytämien vastineiden, antamien huomautusten ja ”ei
anna aihetta mihinkään” -lausuntojen systemaattisella keräämisellä ja tiedot-
tamisella voitaisiin vähentää vankiloiden johtajien työtaakkaa. Tiedostosta
vankilanjohtaja voisi tarkistaa ja päivittää tilanteen muiden vankiloiden vas-
tausten perusteella. Aiheelliset ongelmat olisi helppo korjata ja aiheettomiin
kanteluihin olisi nopea vastata jo olemassa olevien mallivastausten avulla.
Näin vältettäisiin samantyylisten ongelmien ja vastineiden aina uudelleen
miettiminen eri aikoina ja eri puolella Suomea.
Haastateltavien mukaan laitosten välisessä tietojenvaihdossa erityinen
ongelma on, että esimerkiksi toisen laitoksen ongelmasta tekemää selvitystä
ei voida antaa toisen laitoksen luettavaksi, koska selvitykset ovat ”melkein
salaisia” ja tarkoitettu vain hyvin suppean piiriin käyttöön. Näin jo kertaalleen
tehdyistä virheistä ei voida oppia, samalla kun kuulopuheiden perusteella
levinnyt tieto aiheuttaa epävarmuutta sekä muuttuu matkalla niin paljon, ettei
kertomus lopulta vastaa tilanteen todellista kulkua. Haastateltavat kertoivat,
että eräissä laitoksissa pidettiin laitosten sisäisiä ongelmia ja niiden ratkaisu-
ja täysin sisäisinä asioina, eikä niistä haluttu raportoida mihinkään. Haastat-
telujen perusteella toiset laitokset taas raportoivat tunnollisemmin ongelmis-
taan Riseen. Asioiden heikko tiedottaminen keskusvirastolle aiheuttaa sen,
että ongelmat ja niiden ratkaisut eivät tule muiden tietoon muuten kuin joskus
ikävissä tapauksissa median välityksellä.
Haastattelujen perusteella joissakin vankiloissa noudatetaan hyvin tarkkaa
linjaa (nollatoleranssia) siinä mielessä, että kaikkeen vankien taholta tule-
110vaan epäasialliseen käytökseen puututaan ja rikkojat pyritään ojentamaan
puhuttelemalla tai kurinpitomenettelyllä, ja vakavammissa tapauksissa heidät
siirretään toiseen laitokseen. Tarkan puuttumisen ansiosta seksuaalirikol-
liset, pelkääjät ja vähemmistöt voivat asua samoilla osastoilla ja osallistua
muiden vankien kanssa järjestettyyn toimintaan. Alhaista puuttumiskynnystä
vankilarikkeisiin perusteltiin henkilökunnan turvallisuudella ja työtoiminnan
jatkuvuudella. Sellaiset vartijat jotka olivat työskennelleet alhaisen puuttumis-
kynnyksen vankilassa ja olivat vaihtaneet työpaikkaa rauhattomaan laitok-
seen, kaipasivat nollatoleranssia ja sen tuomaa työrauhaa ja soljuvaa arkea.
Sellaiset talot jotka eivät noudata tarkkaa linjaa puolustelivat tiettyä työhön
kuuluvaa ”vittuilua” ja rauhattomuutta ammattiin kuuluvana varjopuolena ja
sillä, että arki sujuu helpommin kuin jos ”niuhotetaan” liikaa.
Haastatellut kertoivat, että henkilökunta kirjaa vankien tekemät rikkomuk-
set ja rikokset. Vankien kurinpitomenettelyt ja järjestyssääntörikkomukset35
dokumentoidaan ja tallennetaan VATI:in. Ensimmäinen huomautus kirjataan
yleensä vangille ilmoittamatta (esim. sellin/huoneen epäsiisteys), toisesta
vastaavasta vanki joutuu vankeinhoitoesimiehen puhutteluun ja kolmannesta
seuraa kurinpitorangaistus ja etuuden menettäminen. Kurinpitomenettelyn
hoitaa johtaja alaisensa esittelystä kuultuaan myös vankia. Sanktioina voivat
olla oikeuksien menetys (esimerkiksi lupa käyttää kuntosalia, katsoa TV:tä,
tehdä ostoksia kanttiinissa) määräajaksi (enintään 30 vuorokautta), eristä-
minen (enintään 14 vuorokautta) tai avolaitospaikan menettäminen. Kurin­
pidosta voi valittaa aluevankilan johtajalle ja hallinto-oikeuteen.
Haastateltavien mukaan myös vangit opastavat toisiaan talon tavoista ja
säännöistä. Vangille tieto on tärkeä, koska hän ei halua menettää saamaan-
sa etuutta, ja samalla vankilahenkilökunnan työ helpottuu. Haastateltavien
mukaan nuoret vartijat ovat uutterimpia ilmoitusten kirjaajia, mikä voi johtua
heidän paremmista ATK-taidoistaan ja tuoreesta koulutuksestaan, tai van-
hempien vartijoiden mukavuudenhalusta tai joustavammasta suhtautumises-
ta. Vangin tekemät rikokset tutkii aina poliisi, ja tuomiot antaa oikeuslaitos.
Tyypillisimpinä vankiloissa tapahtuvista rikoksista mainittiin vankien välinen
väkivalta ja huumausainekauppa vankilassa tai markkinoilla vankilan ulko-
puolella. Haastattelun perusteella eräs avolaitoksista oli joutunut omaisuus­
rikosten kohteeksi useamman kerran. Useissa haastatteluissa kaivattiin valta-
kunnallisia etsiviä takaisin – heidän tietojensa perusteella ja heidän avullaan
vankiloiden rikollisuutta oli ollut helpompi torjua. Nyt vankilassa ja vankilasta
tapahtuvan rikollisuuden torjunta on aluevankilan alueeseen rajattua, haja-
35	Uudessa vankeinhoitolaissa on vankiloiden järjestyssäännön sisältö määritelty seuraavalla
tavalla: järjestyssääntö joka sisältää tätä lakia ja sen nojalla annettuja säännöksiä ja mää-
räyksiä tarkempia määräyksiä vankilan alueella liikkumisesta ja tilojen lukittuna pitämisestä,
osastoista, tapaamisten ja puhelimen käytön sekä vapaa-ajan järjestämisestä, omaisuuden
hallussapidosta sekä muista vastaavista vankilan järjestyksen ylläpitämiseen ja toimintojen
järjestämiseen liittyvistä yksittäisistä seikoista.
111naista, erittäin vaihtelevaa ja vankeinhoidossa toimivien yksittäisten entisten
poliisien kontaktien varassa.
Haastateltavilla oli monenlaisia mielipiteitä turvallisuuteen liittyvän tiedon ku-
lusta vankeinhoidon sisällä. Yleinen arvio oli, että tiedon kulku riippuu paljon
henkilösuhteista, ja että ohjeita tiedon levittämisestä ei noudateta. Yksiköiden
sisällä esimiehet ja alaiset panttaavat tietoa eri syistä. Esimiesten mielessä
on tiedon leviämisen aiheuttama turvallisuusriski. Alaiset taas eivät jaksa/
ehdi/pidä tärkeänä kirjata vankitietoa VATI:in, ja omat virheet ja epäonnistu-
miset työtehtävissä halutaan unohtaa. Aluevankiloiden yksiköiden ja johtajien
välillä ei ole ”virallista” tietojenvaihtoa, vaan tietoa vaihdetaan tuttavien ja
ystävien kesken.
Haastateltavien mukaan yleisen turvallisuusongelman tietojen vaihdon puut-
teet aiheuttavat silloin, kun johonkin viikko tai kuukausi sitten tapahtuneeseen
asiaan vaaditaan ratkaisua nyt, samalla hetkellä kun tapauksesta kerrotaan
esimiehelle. Esimies joutuu tekemään ratkaisunsa samalla kun kuulee asias-
ta, eikä hänellä ole ollut tuota viikkoa tai kuukautta aikaa varautua tilantee-
seen. Joissakin vankiloissa pienehköjä ongelmia koskevaa vankilakohtaista
tietoa kerätään kirjaseen, jota säilytetään päivystyksessä tai jossakin muualla
missä henkilökunta voi sitä käydä lukemassa. Isommat turvallisuuteen liitty-
vät asiat kirjataan VATI:in ja ilmoitetaan Riseen. Useissa vankiloissa pidettiin
säännöllisiä viikkopalavereita joihin paikalla oleva henkilökunta oli tervetullut-
ta: Kaikki eivät kuitenkaan yleensä mene niihin, ja varsinkin kuntoutuspuolen
henkilöstö arastelee osallistua tai ei tiedä niistä. Joissakin vankiloissa hen-
kilökunnalle tiedotettiin palavereissa keskustelluista asioista paperisella tai
sähköpostiin tulevalla pöytäkirjalla. Vanhemman henkilökunnan halu ja taidot
käyttää ATK:ta kyseenalaistettiin. Isommat ongelmat puitiin kaikissa vanki-
loissa johtajan opastuksella.
Oma huomioni on, että varsin harvoin Risen vankeinhoidon tuloslinjan van-
kitoimintojen ja turvallisuuden vastuualueen vastaaville työntekijöille tulee
tietoa vankiloissa ilmenneistä turvallisuusongelmista. Ilmoituskynnys tuntuu
olevan hyvin korkea, sillä aseet, pamput ja sumuttimet voivat olla kadok-
sissa kuukaudenkin, eikä asiasta ilmoiteta. Laitokset pyrkivät itsepintaisen
itsenäisesti ratkaisemaan kaikki ongelmansa ja pitämään tapahtuman tiedot
itsellään. Mielenkiintoinen tilanne on esimerkiksi virka-ajan jälkeen ilmenevä
ongelma, koska aluevankilatasolla virka-ajan ulkopuolella tulevaa hälytys­
tietoa ei saa esimerkiksi alueen turvallisuuspäällikkö, vaan laitos hoitaa on-
gelmansa itse, koska säästösyistä häntä ei ole otettu mukaan hälytysrinkiin.
Tiedotusongelma ei ole täysin vankiloiden ja henkilöiden vika, vaan useassa
eri tilanteessa, esimerkiksi 24.5.2007 järjestetyssä seminaarissa sekä haas-
tatteluiden yhteydessä keskusteltiin siitä, että ongelmia ja tehtyjä virheitä
on vaikea myöntää esimiehille tai alaisille, samoin kuin eri ammattiryhmien
välillä Vankeinhoitolaitoksen organisaation sisällä ja eri vankiloiden välillä.
112Pää pensaaseen painamalla asia ei kenties tule muiden tietoon, tai tulee niin
myöhään, että asiaa on jo jollakin tavalla ehditty korjailla.
Tiedonkulun tila ei varmaankaan ole aivan niin synkkä kuin edellisen perus-
teella voi näyttää. Toinen tulkinta on, että jokainen työntekijä saa vain tiukasti
ja niukasti omaan työhönsä liittyvää tietoa, jolloin turvallisuusriskit pienene-
vät. Useissa vankiloissa vankilahenkilöstö on eriytynyt ammattiryhmittäin
valvovaan ja kuntouttavaan joukkoon, eikä ryhmien välillä ole luonnollista
keskusteluyhteyttä. Asiaa vaikeuttava tekijä on, etteivät edes saman ammat-
tiryhmän työntekijät vuorotyön ja poissaolojen vuoksi näe toisiaan ja kokoon-
nu säännöllisesti yhteen. Haastatteluissa ehdotettiinkin, että VATI-kirjaukset
vankien käyttäytymisestä olisivat kaikkien saatavissa mikä osittain parantaisi
vankiloiden turvallisuutta.
Haastateltavien mukaan tiedon kulkua vankilan ja muiden viranomaisten
välillä on parannettu. Henkilökunta ei kerro vankiloiden vankitietoa muille
­
vangeille. Turvallisuuteen liittyvän tiedustelutiedon keräämisen sanottiin
olevan vankiloissa helppoa. Seuraamalla vankien toimintaa, keskustelu­
kumppaneita ja istumapaikkoja ruokailuissa näkee kuka tulee toimeen
kenenkin kanssa. Oma ongelmansa on se, kuinka tällainen tieto saadaan
talteen. Vankiloiden tiedustelu ja tietojen keruu ei haastateltavien mukaan ole
kenenkään vastuulla, yksittäiset virkamiehet eivät kirjaa tietoja, löydä kana-
vaa (esim. erillistä rekisteriä) tai ehdi kirjata tietojaan. Liioin ei ole organisaa-
tiota, joka analysoisi tai siirtäisi tietoa systemaattisesti eteenpäin. Tiedon ker-
rottiin olevan valtaa, mutta ”vain niin kauan kuin sitä panttaa”. TUTI-rekisterin
tietokoneohjelmaa moitittiin teknisesti heikoksi ja vanhanaikaiseksi. Ohjelman
suurin tekninen puute on, että sen hakutoiminnot ovat huonot, tietoa ei voi
hakea hakutoiminnoilla tai ristiintaulukoida, vaan se kaivetaan esille kuin
vanhanaikaisesta paperiarkistosta tieto kerrallaan.
Haastateltavien mielenkiintoinen ehdotus oli, että vanhoja vartijoita ja heidän
tietämystään tulisi hyödyntää jo uusien vartijoiden koulutusvaiheessa. Ko-
keneet vartijat voisivat saada mielekästä tekemistä ennen eläkkeelle siirty-
mistään, ja uudet vartijat saisivat vuosikymmenien kokemuspohjaista tietoa
vankilamaailmasta sekä tehdyistä hyvistä ja huonoista ratkaisuista.
1139.	Vankihaastattelut
Vankiloiden turvallisuustutkimuksen yhtenä osa-alueena haastateltiin myös
vankiloissa olevia vankeja. Haastattelujen tarkoituksena oli selvittää vanki-
en näkemyksiä vankiloiden turvallisuudesta. Vankihaastatteluihin osallistui
kuusi vankia kuudessa eri vankilassa ja eri puolella Suomea. Haastatteluissa
vangit saattoivat kertoa ja vertailla keskenään useaa saman alueen tai eri
puolilla Suomea olevaa vankilaa keskenään. Alueellisen ja vankilakohtai-
sen vertailun määrä vaihteli heidän vankilatuomioidensa määrän mukaan.
Haastatellut vangit edustivat kolmea eri päävankiryhmää: tavalliset, pelkääjät
ja nimimiehet. Vankien haastatteluissa mainittiin paljon samoja vankiloiden
turvallisuuteen liittyviä asioita kuin henkilökunnan haastatteluissa. Vankien
haastatteluissa tuli esille myös uusia ja erilaisia vankilaturvallisuuteen liittyviä
asioita, joita käsitellään seuraavaksi.
9.1	 Vankilat ja tekniikka
Useissa vankihaastatteluissa moitittiin suljetun vankilan laitostavaa vaiku-
tusta. Vankiloissa oppii viidakon tavoille36. Jatkuva sellissä olo ahdistaa, ja
pitkän tuomion jälkeen henkilöt välttelevät myös siviilissä ihmiskontakteja
ja vaalivat korkeita suojamuureja. Haastateltavien mukaan siviiliin sopeutu-
minen on vaikeaa vuosia miehisessä pienryhmässä vietetyn ajan jälkeen.
Siviiliin sopeutumista vaikeuttaa vielä entisestään se, että siviili- ja vankila-
maailman ihanteet ja toimintamallit ovat täysin päinvastaiset. Vankien aja-
tusmaailman ydintä ovat jatkuva varuillaan olo, vain itseensä luottaminen
ja viranomaisten vältteleminen vakavissakin ongelmatapauksissa. Vankien
keskuudessa toisen henkilön tappaminen on hyväksyttävää ja nostaa tekijän
statusta, kunhan uhri on ollut mies ja veritekoon on ollut hyvä syy. Tällainen
ongelmanratkaisumalli taas on yhteiskunnan vahvasti sanktioima rikos.
Osa haastatelluista vangeista kokee vankilan kodikseen. He viihtyivät siellä
paremmin kuin vapaudessa. Heidän mukaansa vuosien istumisen jälkeen
vanki alkaa tuntea olonsa turvallisemmaksi vankilassa kuin siviilissä. Vanki-
lassa henkilö voi ennakoida paremmin eteen tulevia tapahtumia, ja päiville
on olemassa tietyt rutiinit, arjessa toistuvat ruokailut ja toiminnot. Sellissä on
aina sänky ja se on sateelta suojassa, mikä ei ole itsestäänselvyys kaikilla
siviilissä. Useat haastateltavat arvostelivat vankiloiden epäyhtenäisiä esinei-
den hallussapitosääntöjä.
36	 Viidakon tavoille -sanonnalla tarkoitettiin jatkuvaa valppautta, itsestään huolta pitämistä ja
jatkuvaa muiden vankien mahdollisesti aiheuttamien vaarojen tarkkailua. Haastatellun vanki-
lahenkilöstön ja vankien mielestä vankiloiden vangeista iso osa on mielisairaita ja päihteiden
väärinkäyttäjiä, mikä saattaa tehdä heidän käytöksestään ennalta-arvaamatonta.
114Haastatellut vangit moittivat joidenkin vanhojen vankiloiden sellejä talvella
kylmiksi, kosteiksi ja homeisiksi. Kesällä nuo sellit taas ovat liian kuumia ja
huonoja ilmanvaihdoltaan. Paljusellejä moitittiin ahtaiksi ja epähygieenisik-
si. Mieluiten haastatellut vangit asuvat yksin tai siviilistä tutun tai muuten
luotettavan vangin kanssa, jolloin oma viihtyvyys ja turvallisuus sellissä on
varmempaa. Haastateltavat eivät halua asua päihteiden käyttäjien kanssa
oman turvallisuutensa ja tuntemattoman sellikaverin mahdollisen arvaamat-
tomuuden takia. Haastateltavien mukaan joissakin tapauksissa myös vartijat
tietävät, että sellin toinen asukas on ”puhdas” ja kertovat hänelle, ettei häntä
syytetä jos sellistä löytyy päihteitä tarkastuksen yhteydessä.
Myös haastateltavat vangit kertoivat vankiloiden osastoinnin parantavan van-
kiloiden turvallisuutta. Toisaalta pienellä osastolla asuminen aiheuttaa ajan
mittaan helpommin mielenterveysongelmia, kun samoja seiniä ja naamoja
tuijottaa vuosikausia. Haastateltavat mainitsivat pienimpien osastojen kooksi
seitsemän vankia. Uhkailun ja suoran väkivallan välttäminen on mahdotonta
pienissäkin yksiköissä. Haastateltavien mukaan ei-mieluisten vankien savus-
taminen osastoilta on arkipäivää velkojen, riitojen yms. vuoksi. Ellei vankilan
henkilökunta suostu tai kykene siirtämään vankia pois osastolta, voi hän
epätoivoisena vahingoittaa itseään tai toista vankia, kuten esimerkiksi viime
kesänä Helsingin vankilassa, jossa vanki löi nukkumassa ollutta miestä pais-
tinpannulla päähän ja toista nyrkillä kasvoihin, jotta sai siirron toivomalleen
suljetulle osastolle. Kaikilla osastoilla on omat varusteidenvaihtopäivänsä,
mahdollisuutensa käydä kanttiinissa ja saunavuoronsa sekä ruokailut viikon-
loppuisin. Viikolla kaikki töissä tai toiminnoissa olevat vangit syövät samaan
aikaan.
Haastateltujen vankien mukaan avovankiloissa rikkeitä tai rikoksia tekevät
vangit ilmiannetaan muiden vankien toimesta, koska kaikilla on liian paljon
menetettävää, eikä hankaluuksia tuloihin tai perhetapaamisiin haluta ottaa
toisten tekojen takia. Vankihaastatteluissa avolaitospaikkaa kehuttiin hy-
väksi mahdollisuudeksi käydä koulut loppuun, hoitaa perhesiteitä, ansaita
vankilassaoloaikana ja sopeutua normaaliin yhteiskuntaan vankeustuomion
loppupuolella. Useiden vankien täytyy opetella aivan perusasioita ennen
siviiliin siirtymistään. Vankihaastatteluissa mainittuja perusasioita olivat mm.
kaupassa ostoksilla käymisen opettelu ja ”normaalien”37 ihmisten kanssa
oleminen ja keskusteleminen.
Haastatellut vangit pitivät avovankiloiden aidattomuutta turvallisuusuhkana it-
selleen. Toisaalta heidän mukaansa vankilaan murtautuminen ei ole järkevää
koska vankilan sisältä on paljon helpompi löytää kostaja, jos vankien välinen
eturistiriita pitää ratkaista. Avovankiloissa haastatellut ja niissä joskus olleet
37	Normaalilla ihmisellä tarkoitetaan tässä yhteydessä henkilöä, joka ei ole tai ole ollut vankilas-
sa, ja jolla ei ole rikollista taustaa.
115vangit olivat aluksi olleet ihmeissään omista avaimista ja mahdollisuudesta
avata ja lukita itse huoneidensa ovi.
Haastateltavien mukaan vankiloiden yhteisruokailussa on turvallisinta istua
oikeaan paikkaan ja hakeutua omiensa joukkoon, jotta välttää selkäsaunan.
Suurissa vankilaruokaloissa kerrottiin tapahtuvan vankien välistä huumeiden
välitystä yhteisruokailujen aikana. Haastateltavien mukaan yhteisruokailut ja
työtoiminnat ovat ainoita paikkoja missä eri osastojen vangit ovat yhtä aikaa
ja tapaavat toisiaan vankilassaoloaikanaan. Haastateltavat kertoivat, että
lomilla olevia suljetun vankilan vankeja voidaan kiristää tuomaan vankilaan
huumeita. Yleisin kiristyskeino ovat ennen vankilaa ja siellä oloaikana eri
tavoin syntyneet velat. Aineiden vankilaan salakuljettamisen ja siellä säilyttä-
misen kerrottiin vaikeutuneen.
Haastatellut vangit kertoivat, että normaalit ja nimimiesvangit suosivat asuin-
alueensa omia vankiloita, koska niissä heidät tunnetaan ja tuomion suoritta-
minen ja vankiyhteisöön sopeutuminen on helpompaa ystävien tai tiedetyn
rikoshistorian vuoksi. Myös perheelliset vangit pitävät tuomion suorittamista
kotiseudullaan hyvänä mahdollisuutena säilyttää perhesiteensä.
Vankilan teknistyminen ja vartijoiden lähityön väheneminen koettiin huonok-
si asiaksi myös vankihaastatteluissa. Lähityön vähyys ja tekninen valvonta
lisäävät rangaistuksen eristävyyttä ja vangin laitostumista, mikä taas aiheut­
­
taa enemmän vankien mielenterveydellisiä ongelmia. Vankihaastattelujen
mukaan säästöt vankilan lähityössä aiheuttavat yhteiskunnalle enemmän
kuluja siviilissä kun vangit vapautuvat sairaampina ja laitostuneimpina.
Haastatellut vangit eivät pidä vankiloiden kameravalvonnasta. Heidän mie-
lestään tunne siitä, että joku katsoo koko ajan on häiritsevä. Vankiosastojen
turvallisuutta kameravalvonta on heidän mukaansa lisännyt, koska niistä ja
nauhoituksista näkee kuka tekee ja teki mitäkin häiriötilanteiden sattuessa.
Tallentava kameravalvonta on myös vähentänyt vankien välisiä ilmiantoja ja
ohi pöytäkirjojen puhumista, koska sellaiseen ei ole enää tarvetta. Vankilan
eri tiloissa tapahtuvat rikokset selviävät nykyisin helpommin ja varmemmin
viranomaistutkinnan kuin ilmiantojen kautta.
Haastateltavien mukaan muurivankilan korkeatkaan muurit eivät välttämättä
ole esteenä karkaamiselle. Siviilissä moni rikollinen ylittää korkeampiakin
esteitä tehdessään rikoksia. Klassinen muurin yli toteutettu pako tapahtui
viimeksi Vantaan vankilasta karkauspäivänä 2008, kun vanki pakeni neljän
erilaisen aitarakennelman ylitse lakanaköyden avulla.
1169.2	 Jengit ja nimimiehet
Haastateltujen vankien mielestä vankilajengejä on eniten Etelä-Suomen van-
kiloissa. Vankiloissa olevien jengien kerrottiin perivän tullia vankilaan sala­
kuljetettavista huumeista, perivän vankien maksamattomia velkoja ja vaati-
van suojelurahoja tai maksua osastoilla asumisesta yms. muilta vangeilta.
Kätevä tapa peittää suojelurahojen maksu on myydä tavaroita ylihintaan tai
pakottaa joku ottamaan huumeita, jolloin hänen kanssaan saadaan synty-
mään velkasuhde.
Vankiloiden kaveriporukoita haastateltavat pitivät välttämättöminä sekä
omansa että piiriin kuuluvien turvallisuuden kannalta. Vankiloiden kaveri­
porukat syntyvät eri tavoin, esimerkiksi jotkin ryhmät saavat alkunsa ja toi-
mivat vankilassa tapahtuvan lääkkeiden myynnin ympärillä. Haastateltavien
mukaan eturistiriitaan jonkin ryhmän kanssa voi joutua myös kaverin kautta.
Tällöin jäädään hankalaan välikäteen, koska kaveria ei haluta pettää, ja
hänen takiaan joudutaan vaihtamaan vankilan osastoa tai vankilaa. Nuorten
vankien kerrottiin ihannoivan ja pyrkivän kontaktiin nimimiesten ja jengien
jäsenten kanssa mm. tekemällä heille palveluksia tai lähettelemällä kirjeitä.
Riihimäen vankilan kerrottiin rauhoittuneen, kun jengiläiset laitettiin varmuus-
osastolle.
Haastateltavat kertoivat nimimiesten pitävän ylintä valtaa vankien keskuu-
dessa. Nimimies on ollut pitkään vankilassa ja hänen rikoksensa ovat olleet
tuottoisia. Hänellä on myös fyysisiä ominaisuuksia, joilla hän rakentaa ja pön-
kittää asemaansa vankilassa. Nimimies tietää vankiloiden tavat ja opettaa ne
myös vankilaan juuri tulleille. Hän alistaa ja suojelee muita osastonsa vankeja
esim. pesettämällä heillä pyykkinsä ja takaamalla heidän koskemattomuu-
tensa. Statuksellaan nimimies pitää valtaa ja ratkoo vankien välisiä ongelmia
useilla vankilansa osastoilla. Häneltä pyydetään suoraan tai kirjeitse suo-
situksia saada suorittaa tuomio rauhassa ja tietyllä osastolla. Jotkut nimi­
miehistä jatkavat rikosten tekemistä myös siviilissä vankilatuomionsa suoritta-
misen aikana.
9.3	 Vähemmistöt, pelkääjät ja
mielenterveysongelmat
Haastateltujen vankien mielestä vankiloissa on paljon rasismia. Esimerkiksi
romaneilla on ongelmia valtaväestön kanssa melkein joka vankilassa, ja sen
vuoksi he asuvat yleensä keskenään ja omilla osastoillaan. Osa haasta-
telluista oli hyvin romanivastaisia ja toiset taas kertoivat tulevansa toimeen
romanien kanssa. Vankihaastattelujen perusteella ilmeistä on, että jos vanki-
lassa on ongelmia yhden romanin kanssa, niin yleensä myös muut romanit
saavat siitä kärsiä.
117Haastatteluaineiston perusteella vankien huono kyky sietää erilaisuutta
korostuu suljetuissa vankiloissa. Suljetun vankilan ahdistava ilmapiiri tekee
vangista ärtyisän, ja hänen on vaikea sietää erilaisuutta. Suljetuissa vanki-
loissa tarvitaan erilaisia osastoja, jotta erilaisia vankiryhmiä voidaan sijoittaa
erilleen toisistaan, ja esim. pelkääjät voivat asua turvalliseksi tuntemallaan
osastolla. Pelkääjien asemaa vankilassa vaikeuttavat vankiloiden jengiläiset
ja heidän hännystelijänsä. Haastateltujen vankien mielestä pahoinpitelemällä
hyljeksitty vanki on helppo osoittaa omaa rohkeuttaan ja kovuuttaan sekä
hankkia valtaa muiden vankien keskuudessa. Rikollisten arvottaminen ja
kategorisointi on haastattelujen mukaan niin yleistä vankien keskuudessa,
että myöskään haastateltu perheellinen vanki ei halunnut asua seksuaali­
rikollisten kanssa samalla osastolla. Juuri kireän ilmapiirin vuoksi toiset
vangit viihtyvät mieluummin maaseutuvankiloissa kuin kaupunkivankiloissa.
Maaseutu­
vankilat ovat rauhallisempia ja niissä on väljempää. Haja-asutus-
alueilla olevien vankiloiden ainoaksi miinukseksi kerrottiin vankihaastatteluis-
sa omaisten ja tapaajien pidemmät matkat vankitapaamisiin.
Haastateltujen vankien mielestä avovankiloissa omien etuuksien menettä-
misen pelko saa sietämään vähemmistöjä ja pelkääjiä, jolloin kaikki vangit
saavat olla rauhassa. Jos konflikteja avovankiloissa esiintyy, niin haastatel-
tavien mukaan vangit parantelevat vammansa yleensä omissa oloissaan.
Eräs haastateltava kuitenkin kertoi, että avovankiloissa vangit paljastavat
henkilökunnalle herkästi toisten vankien rikkomukset, koska eivät itse halua
menettää avolaitospaikkaa muiden rikosten takia. Avovankiloissa vankien
liikkuminen on paljon vapaampaa kuin suljetuissa vankiloissa. Haasta-
teltujen vankien mukaan myös erilaiset vähemmistövankiryhmät asuvat
avo­
laitoksissa vapaammissa oloissa, esimerkiksi Naarajärven vankilassa
seksuaalirikolliset ja vähemmistöt liikkuvat ja asuvat koko vankilan alueella.
Avovankilasta luvatta poistuvaa vankia ei estä vankilahenkilökunta, vaan
kiinnioton suorittaa poliisi. Haastateltavien mukaan virtsakokeiden tuloksia
odotellessa tuloksestaan epävarmat vangit poistuvat helposti luvatta, kos-
ka he tietävät kuitenkin menettävänsä avolaitospaikkansa. Haastateltujen
vankien mukaan avolaitoksissa rikkeitä tekevät ovat yleensä lyhyitä tuomioita
suorittavia vankeja. Pitkiä tuomioita istuvat avolaitosvangit taas käyttäytyvät
avovankiloissa moitteettomasti, koska tietävät suljettujen vankiloiden ongel-
mat eivätkä halua menettää saamaansa avolaitosetuutta.
Haastateltujen vankien mukaan vankien mielenterveysongelmat ovat vaaral-
lisia muille vankilassa oleville vangeille sekä työntekijöille, koska sairaiden
henkilöiden käytös voi olla arvaamatonta. Eräs haastateltava kertoi selli-
kammokohtauksesta: ”Paniikissa ahdistaa, happi loppuu ja seinät tuntuvat
kaatuvan päälle”. Haastateltavat kertoivat lukuisten vankien syövän lääkkeitä
mielenterveysongelmiin ja sellikammon ehkäisyyn. Haastateltavien mukaan
toiset vangit taas haluavat välttää kaikenlaisten mielialalääkkeiden syönnin
säilyttääkseen selväpäisyytensä. Haastateltavat kaipasivat enemmän sellin
ulkopuolista toimintaa, tai mitä tahansa arkirutiineja rikkovaa, kunhan he
118eivät joudu olemaan yksin sellissään ja katsomaan tv:tä. Yksi haastateltavista
arveli, että yhden vuoden aikana Suomen vankiloissa tehdään 10–11 itse-
murhaa. Eräässä vankilassa hän oli nähnyt 3-4 itsemurhatapausta vuoden
aikana.
9.4	 Toiminnot ja turvallisuusongelmat
Useat haastatellut vankilaviranomaisten edustajat ja kaikki vangit pitivät
painonnostoa hyvänä keinona purkaa vankeuden aiheuttamia patoutumia.
Haastatellut vangit kertoivat voimailun vievän pakohalut, koska normaalia
kevyttä työtä tekevälle miehelle mitoitettu vankien päivittäinen ruoka-annos
palaa voimaillessa. Haastateltavien mukaan Oulun vankilassa painoja saa
nostaa kaksi kertaa viikossa ja Pyhäselän vankilassa kaksi tuntia päivässä,
kun taas Riihimäen vankilassa painojen nostaminen on kokonaan kielletty.
Eräässä vankihaastattelussa todettiin happamasti, että ”isot miehet eivät
oikein innostu Kimblen peluusta”.
Toisten vankien pakenemisten vuoksi lakkautettujen bänditilojen38 katoa-
minen harmitti eräässä vankihaastattelussa. Yleensä niukkoja ja ajallisesti
vähäisiä harrastus- tai koulutusmahdollisuuksia moitittiin useissa vanki­
haastatteluissa. Vankiloissa valitettiin olevan liian vähän toimintoja ja yleen-
sä vain muutama kymmenen prosenttia vangeista käy toiminnoissa, koska
sopivista työpaikoista on suuri pula. Haastateltavat kertoivat, että tutkinta-
vankiloissa ei ole työpakkoa ja sen vuoksi tai siitä johtuen vankien kerrottiin
”makaavan” sellissään 24 tuntia vuorokaudessa koko tutkintavankeutensa
ajan. Tutkintavankiloiden huonoimmista tiloista mainittiin esimerkiksi Oulun
vankilan ulkoilupiha, jonka kerrottiin olevan vain murto-osa Pelson vankilan
pihasta.
Haastatellut vangit kertoivat, kuinka toiset vankilat erikoistoimintoineen ja
tapahtumineen ovat vankien suosiossa. Niissä ollessaan vangit pyrkivät
käyttäytymään mahdollisimman hyvin, etteivät tulisi siirretyksi toiseen laitok-
­
seen. Myös perhetapaamisten kerrottiin rauhoittavan monia vankeja käyt-
täytymään kunnolla, koska perheen tapaaminen perhehuoneessa on liian
iso etuus menetettäväksi. Haastateltavat kertoivat, että siviilissä oleva perhe
voi aiheuttaa myös huolia ja vaikeuttaa vankeuden kestämistä, jos tiedetään
perheeseen kohdistuvasta uhkasta, taloudellisista ongelmista tai vaimon
uudesta miehestä.
38	 Turun lääninvankilassa nuoret vangit olivat karanneet bändien treenihuoneesta 15 vuotta sit-
ten ja soittotoiminta oli lakannut siihen.
1199.5	 Henkilökunta
Haastateltujen vankien mielestä vangit eivät voi pyytää apua turvallisuus­
ongelmiinsa vartijoilta, koska leimautuisivat muiden vankien silmissä.
Haastateltavat kertoivat, että vangit hakevat apua ongelmiinsa lähipiiriinsä
kuuluvilta vankikavereilta, jotka takaavat rauhan tai hoitavat uhkaajan pa-
hoinpitelyn toisen puolesta. Haastateltavien mukaan yleistä on, että varsinkin
avo-osastoilla vankien välinen väkivalta ei tule vankilan henkilöstön tietoon,
koska jokainen vanki kärsii omat haavansa itse, jottei menettäisi arvokasta
avo-osastopaikkaansa. Haastateltavat kertoivat, että joissakin paikoissa
vartijat eivät välitä vankien välisestä väkivallasta, kun taas toisissa paikoissa
koko talo myllätään jos sattuu esimerkiksi puukotus.
Haastatellut vangit kertoivat, että vankiloiden henkilökunta joutuu osittain
katselemaan läpi sormien eri jengien valtatouhuja osastoilla, ja vasta jat-
­
kuvasta valituksesta jengiläiset joutuvat eristysselleihin. Haastateltavien
mukaan normaalikäytäntö osastoilla on, että joitakin vankeja henkilökunta
kuuntelee ja pitää luotettavana tietolähteenä esim. osaston muiden vankien
mielialoista. Haastateltavien mukaan vankien ja vartijoiden hyvät välit saavat
aikaan myös positiivista hämmennystä, kun vankia hävettää palata vanki-
laan ja tavata luottovartijansa töppäiltyään taas siviilissä. Haastatellut vangit
kertoivat, että vankiloiden kirjoittamattomat säännöt helpottavat vartijoiden ja
vankien toimintaa vankilassa eteen tulevissa ongelmatilanteissa. Haastatel-
tavat arvelivat jonkinlaisen omavartijasysteemin tiivistävän vankien ja vartijoi-
den yhteistyötä ja vähentävän vankiloiden turvallisuusongelmia.
Joidenkin vartijoiden kerrottiin ottavan vankeja silmätikuiksi tai olevan no-
peita ärsyyntymään. Vartijoiden hormonien käyttöä kritisoitiin ja todettiin sen
myös olevan laitonta. Lisäksi vankilahenkilökunnan kerrottiin käyttäytyvän
väkivaltaisesti vankeja kohtaan joissakin suljetuissa vankiloissa. Vartijoiden
vankeihin kohdistamaa väkivaltaa pidettiin yleisenä tapana 10–15 vuotta
sitten. Haastateltujen vankien mukaan nykyisin vartijat lyövät vain vaaralli-
sia vankeja ja ammattirikollisia joiden tiedetään kestävän iskut ylpeytensä
vuoksi; ilman ilmoitusta muille viranomaisille. Tosin katkerat ja pahoinpidellyt
entiset vangit saattavat kostaa vapauduttuaan vartijalle tai hänen läheisil-
leen. Vartijoiden lyöminen39 vankilassa ei haastateltavien mielestä kannata,
koska ”vaikka saisi lyötyä, niin oikeudessa häviäisi”.
Vankilanjohtajan oikeutta siirtää vanki turvallisuusperusteella syrjäiseenkin
kaukana olevaan vankilaan arvosteltiin haastatteluissa. Haastateltavien mu-
kaan vankien siirto on vaihtokauppaa, jossa vankila pääsee yhdestä omasta
murheenkryynistä ja ottaa tilalle toisen vankilan ongelmatapauksen. Kesä-
39	 Pelson vartijasurma mainittiin vartijoihin kohdistuneesta väkivallasta puhuttaessa. Paetes-
saan kirveskurssilaiset surmasivat vartijan vuonna 2003.
120vartijoiden osaamattomuuden valitettiin sotkevan vankiloiden päivärutiineja,
ja tilanne jossa vartija kysyy vangilta mitä jossakin tietyssä tilanteessa pitäisi
tehdä, koettiin vankihaastatteluissa absurdiksi.
12110.	Yhteenveto
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Suomen avo- ja suljettujen vankiloiden
henkilökunnan ja vankien käsityksiä ja mielipiteitä laitosten turvallisuuden ny-
kytilasta kesällä 2007. Tutkimuksen kuluessa kirjallista ja laadullista aineistoa
kertyi paljon ja saatiin runsaasti erilaista vankiloiden turvallisuuteen liittyvää
tietoa.
Kirjallisuuden mukaan vankeinhoitoa koskevien kansainvälisten suositusten
tarkoituksena on asettaa yleiset reunaehdot maailman ja Euroopan van-
keinhoidolle. Oman arvioni perusteella useat suositusten säätelemät asiat
on hyvin sisäistetty suomalaisessa vankeinhoidossa. Toisaalta on hyvä, että
periaatteet on kirjattu, koska näin ne paremmin velvoittavat sopimukseen
liittyneitä maita edistämään ja kehittämään vankiloidensa turvallisuutta.
Kotimaiset lait ja asetukset taas sääntelevät yksityiskohtaisesti maamme
vankeinhoitoa ja siinä huomioitavia turvallisuusnäkökohtia ja päämääriä. Van-
keuslaki ja -asetus määräävät vankiloiden ja vankien erityisestä turvallisuu-
desta. Työturvallisuus-, pelastus- ja poikkeustilalait taas määräävät vankien
ja vankiloiden yleisestä turvallisuudesta. Lakeja on varmaan riittävästi ja
niiden säätelemät asiat ovat vankiloiden turvallisuuden ydintä. Mutta kuten
haastattelu- ja havainnointiaineistosta voidaan päätellä, on monien turvalli-
suuteen liittyvien lakien noudattamisessa kirjavuutta ja suoranaisia puutteita
maamme vankiloissa.
Tekstianalyysin perusteella Yhdistyneiden Kansakuntien vankiloita koskevat
suositukset antavat eräiltä osiltaan erittäin yleisiä ja toisilta osiltaan taas erit-
täin yksityiskohtaisia neuvoja erityistilanteiden varalle. Tutkimuksen edetessä
olen havainnut, että Suomen vankiloissa noudatetaan erittäin hyvin YK:n ylei-
siä suosituksia. Erityisiäkin suosituksia noudatetaan pääpiirteittäin, mutta yk-
sityiskohtien noudattamisessa on kokemattomuutta, epäjohdon­
mukaisuutta
ja suuria vankiloiden välisiä eroja. Varsinkin raportoinnissa, dokumentoinnis-
sa ja tiedon siirrossa seuraavalle tasolle on ongelmia. Lisäksi palo- ja pelas-
tusharjoitusten suunnittelu ja käytännön harjoittelu on puutteellista.
Vankiloiden turvallisuussuunnitelmia, poikkeustilanteiden harjoittelua ja
dokumentointia voitaisiin ehkä parhaiten kehittää työryhmässä. Työryhmä
­
laatisi yleisen suosituksen suunnitelmien sisällöstä, harjoitusten laajuudesta
ja dokumenttipohjan, joka olisi täytettävä jokaisesta pidetystä harjoituksesta
tai suuremmasta turvallisuusongelmasta. Yhtenäisen suunnitelman, harjoitte-
lun ja dokumentoinnin sekä raportoinnin avulla koko Vankeinhoitolaitos hyö-
tyisi yhtenäisestä käytännöstä ja ongelmien ratkaisumalleista. Asiaa kehitte-
levässä työryhmässä voisi olla edustus Risestä, aluevankiloista ja vankiloista,
Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta tai Laurea-ammattikorkeakoulusta
sekä ulkopuolisia turvallisuusasiantuntijoita (esim. poliisi ja rajavartiolaitos).
122Kenttätutkimuksen yksi merkittävimmistä havainnoista oli vankilaturvalli-
suuden heterogeenisyys eri vankiloissa. Turvallisuuskäytäntöjen ohjeistus
ja ilmenneisiin ongelmiin reagoiminen vaihtelee suuresti vankiloittain. Eri-
tasoisia turvallisuusongelmia ilmenee kaikissa vankiloissa, joissakin enem-
män, joissakin vähemmän, mutta niihin varautuminen ja niistä selviäminen
on satunnaista ja vaihtelevaa. Turvallisuusajattelun siirtäminen yksilötason
turvallisuudesta yhteisötason turvallisuudeksi koettiin haastavaksi ja jo uuden
henkilöstön koulutuksessa huomioon otettavaksi asiaksi.
Myös vankiloiden rakenteellinen kunto vaihtelee suuresti. Toiset vankilat ovat
moderneja uudisrakennuksia ja toiset vankilat ovat yli sata vuotta vanhoja
Museoviraston suojelemia muinaisjäännöksiä. Vankien säilytysvarmuudel-
le rakennuksen iällä ei näytä olevan merkitystä, mutta kaikelle muulle sen
seinien sisällä tapahtuvalle sillä on suurikin vaikutus. Vanhat vankilat ovat
ahtaita, ja niiden muunneltavuus on erittäin rajallista. Pienissä ja ahtaissa
tiloissa vankeja on vaikea asuttaa ja henkilökunnan turvallisuutta on vaikea
taata suositusten ja lakien vaatimalla tavalla. Myös turvatekniikkaa on vaikea
sijoitella suojeltuihin ja kirjaviin rakennuksiin. Uusissa vankiloissa nyky­
aikaiset turvallisuusvaatimukset on voitu ottaa huomioon jo rakennusvaihees-
sa. Samoin erilaisia vankitoimintoja voidaan toteuttaa paremmin väljemmissä
ja helpommin muunneltavissa tiloissa. Avovankiloiden turvallisuus on hyvin
erilaista suljettuihin vankiloihin verrattuna. Avolaitoksissa vangit asuvat siviili-
mäisemmissä oloissa itse avattavine ovineen, muurittomalla vankila-alueella,
ja käyvät usein vielä töissä vankila-alueen ulkopuolella. Avovankiloiden
alueella työskentelevien vankien käytettävissä on lisäksi modernit ja kysei-
­
seen tuotantoon sopivat työtilat työkaluineen.
Vankien kunto ja määrä sekä rikosten luonne vaihtelevat myös suuresti.
Haastateltavien mukaan yhä kasvava trendi 2000-luvulla on ollut vankien
huonontunut fyysinen ja henkinen kunto heidän tullessaan vankilaan. Mitä
huonommassa kunnossa vangit ovat, sen suurempi riski he ovat vankilan si-
säiselle turvallisuudelle. Haasteena on, miten vajaakuntoiset vangit saadaan
majoitettua, mukaan toimintoihin jne. itselle ja muille turvallisesti. Kysytään
myös, mitä kasvava rikollisten jengiytyminen todella aiheuttaa vankiloiden
turvallisuudelle. Huolta aiheuttaa myös kysymys, onko vankiloista tulossa
yhä enenevässä määrin pelkääjien ja pärjääjien laitoksia, joissa 10 prosenttia
asukkaista sanelee 90 prosentin majoituksen ja kuntoutuksen sekä uhkaa
yhä enemmän henkilökuntaa ja heidän perheitään.
Haastattelujen perustella vankiloiden henkilökunta stressaantuu ja väsyy yhä
enemmän samalla kun työmäärä ja valvottavien vankien määrä kasvaa. On-
gelmia ja osittaista motivaatiokatoa ovat aiheuttaneet vankeinhoidon suuret
rakenteelliset muutokset ja oman työnkuvan muuttuminen. Haastattelujen
perusteella vankiloiden johto- ja esimiestaso tekee paljon paperitöitä ja istuu
kokouksissa, jolloin työaikaa ei jää niin paljon käytännön vankeinhoitotyöhön,
mikä etäännyttää heidät vankilaturvallisuuden arjesta ja käytännöistä. Vastuu
123vankilan vartioinnista ja päivittäisrutiinien pyörittämisestä on yhä ikäänty-
neemmällä, sairaammalla ja heikommin motivoituneella vartiohenkilöstöllä.
KKS-sektorin työntekijät joutuvat tekemään töitä yhä moniongelmaisemman
ja vaarallisemman vankiaineksen kanssa, eikä heillä useissa tapauksissa
ole vartiohenkilökunnan saamaa turvallisuuskoulutusta tai edes luonnollista
keskusteluyhteyttä vankien vartiointia suorittavaan henkilöstöön.
Haastateltavien mukaan uuden vankeuslain myötä vankeinhoidon organi-
saatiota on uudistettu voimakkaasti viimeisten vuosien aikana ja muutoksen
vankilaturvallisuudelle tuomia lopullisia etuja ja haittoja on vielä vaikea näh-
dä. Haastateltavien mukaan alueiden, vankiloiden ja käytäntöjen eriytyminen
jatkuu ja tulee aiheuttamaan turvallisuusongelmia tulevaisuudessa. Toisaalta
alueellisia eroja koordinoivan ja turvallisuutta yhdistävän virkamiesketjun pe-
rustaminen on kesken ja valtakunnallisen turvallisuusstrategian luominen on
vasta alussa. Tämä tutkimus on tarkoitettu vankiloille laadittavan turvallisuus-
strategian tausta-aineistoksi. Yksi tulevan turvallisuusstrategian tärkeimmistä
tavoitteista tulee olemaan huonojen käytäntöjen karsiminen ja vankiloiden
turvallisuuskäytäntöjen valtakunnallinen standardoiminen eli hyvien käytäntö-
jen ja teknisten ratkaisujen muuttaminen toimivaksi laaduksi.
124Sammanfattning
Denna undersökning utredde de anställdas och de intagnas uppfattningar
och åsikter om anstaltssäkerheten i öppna och slutna fängelser på somma-
ren 2007.
Undersökningen inleds med en granskning av de internationella målen för
anstaltssäkerhet som definierats av Förenta Nationerna, Europarådets re-
kommendationer, den finländska fängelselagen och annan inhemsk lagstift-
ning som gäller anstaltssäkerhet. Granskningen av de internationella rekom-
mendationerna och det inhemska regelverket kompletteras av en analys av
fängelsernas egna säkerhetsplaner. Dessutom genomfördes 33 kvalitativa
tematiska intervjuer med anställda och intagna i diverse fängelser över hela
Finland. Den totala utvärderingen av nuläget för anstaltssäkerheten i finländ-
ska fängelser grundar sig alltså på en granskning av allmänna krav och mål,
å ena sidan, och lokal rutin och praxis, å andra sidan.
Syftet med internationella rekommendationer i fängelsebranschen är enligt
litteraturen att ställa de allmänna randvillkoren för fångvården på det globala
och europeiska planet. Många frågor som föreskrivs i rekommendationerna
har enligt undersökningen noggrant anammats i finländsk fångvård. Det är
emellertid bra att principerna har registrerats, eftersom de sålunda star-
kare förpliktar de länder som anslutit sig till avtalet att främja och utveckla
anstaltssäkerheten.
Inhemska lagar och förordningar å sin sida reglerar detaljerat den finländska
fångvården och de säkerhetsaspekter och -mål som ska beaktas. Fängel-
selagen och -förordningen ger föreskrifter om den specifika säkerheten i
fängelser och bland de intagna. Lagstiftningen om arbetarskydd, räddning
och undantagstillstånd ger föreskrifter om den allmänna säkerheten i fäng-
elser och bland de intagna. Det finns förmodligen tillräckligt med lagar, och
de frågor som anges i lagarna bildar kärnan av anstaltssäkerheten. Intervju-
och observationsmaterialet ger emellertid vid handen att många säkerhetsla-
gar iakttas oenhetligt och rentav bristfälligt i finländska fängelser.
En textanalys visar att Förenta Nationernas fängelserekommendationer är
delvis högst allmänna, och delvis ger de synnerligen detaljerade råd för ex-
ceptionella situationer. Under undersökningens gång noterade författaren att
de finländska fängelserna iakttar FN:s allmänna rekommendationer utmärkt.
Även de specifika rekommendationerna iakttas i huvuddrag, men det finns
oerfarenhet, inkonsekvens och stora skillnader mellan fängelserna i detaljfrå-
gor. Särskilt rapporteringen, dokumenteringen och informationsöverföringen
till nästa nivå skapar problem. Dessutom finns det brister i planläggning och
praktiskt genomförande av brand- och räddningsövningar.
125Fängelsernas säkerhetsplaner, övning av undantagstillstånd och dokumen-
tering kan kanske bäst vidareutvecklas i en arbetsgrupp. En sådan arbets-
grupp kan göra upp en allmän rekommendation om innehållet i planerna
och omfattningen av övningarna. Dessutom kan den utarbeta ett dokument-
underlag som ska ifyllas efter varje övning som genomförts och varje mera
omfattande säkerhetsproblem som upptäckts. Med hjälp av en enhetlig
plan, övning, dokumentering och rapportering kan hela fångvårdsväsen-
det dra nytta av enhetlig praxis och enhetliga modeller för problemlösning.
Brottspåföljdsverket, regionfängelserna, andra fängelser, brottspåföljds-
sektorns utbildningscentral eller yrkeshögskolan Laurea, och utomstående
säkerhetsexperter (t.ex. polisen och gränsbevakningen) ska vara företrädda
i arbetsgruppen.
En synnerligen viktig observation i fältundersökningen var att anstaltssäker-
heten var oenhetlig i olika fängelser. Fängelserna utarbetar anvisningar om
säkerhetspraxis och reagerar på uppkommande problem på ett högst varie-
rande sätt. Säkerhetsproblem av olika slag förekommer i samtliga fängelser,
på vissa anstalter i större utsträckning, på andra i mindre. Men man förbe-
reder sig för problemen och klarar av dem på ett slumpartat och varierande
sätt. Att överföra säkerhetstänkandet från individuell trygghet till kollektiv
säkerhet uppfattades som ett utmanande problem som skulle tas upp redan
i utbildningen av ny personal.
Också fängelsernas konstruktionsmässiga tillstånd varierar i högsta grad.
Några anstalter är moderna nybyggen, medan andra uppfördes för över
hundra år sedan och är fornminnen som skyddas av Museiverket. Bygg-
nadsåldern tycks sakna betydelse med tanke på säker fångförvaring. Men
åldern är av stor betydelse när det gäller allt övrigt som äger rum innanför
väggarna. De gamla anstalterna är trånga och kan knappast allt omvand-
las för andra ändamål. Det är svårt att placera ut fångar i små och trånga
lokaler, och det är också svårt att garantera de anställdas trygghet enligt
rekommendationer och lagar. Det är dessutom besvärligt att placera säker-
hetstekniska apparater i de fridlysta och oenhetliga husen. I nya fängelser
har moderna säkerhetskrav beaktats redan i byggskedet. Det är lättare att
genomföra olika slag av fångaktiviteter i lokaler som är rymligare och lättare
att anpassa för olika syften. Säkerheten på öppna anstalter avviker i hög
grad från situationen i slutna fängelser. Där lever de intagna under mera
civila förhållanden med dörrar som de själva kan öppna, i ett anstaltsområde
utan murar utanför vilket de ofta jobbar. Det intagna som jobbar i det öppna
anstaltsområdet förfogar också över moderna arbetslokaler och redskap
som lämpar sig för den specifika produktionen.
Också antalet fångar, deras kondition och karaktären av brotten de begått är
högst varierande. En allt starkare trend under 2000-talet har enligt de inter-
vjuade varit att fångarnas fysiska och psykiska kondition har blivit allt sämre
vid ankomsten till anstalten. Ju sämre kondition de befinner sig i, desto
126större är risken för den interna säkerheten på anstalten. Hur ska fångar med
nedsatt kondition kunna inkvarteras och dras med i aktiviteter på ett sätt
som är tryggt för dem själva och andra? Vad innebär den ökade kriminella
gängbildningen för anstaltssäkerheten? Förvandlas fängelserna alltmer till
anstalter med skräckslagna fångar och fångar som klarar sig utmärkt, där 10
procent av de intagna dikterar inkvarterings- och rehabiliteringsvillkoren för
90 procent och trotsar de anställda och deras familjer?
Enligt intervjuerna blir fängelsepersonalen alltmer stressad och utmattad,
medan arbetsmängden och antalet fångar som ska övervakas bara växer.
De stora strukturella reformerna i fångvården och ändringarna i arbetsbe-
skrivningarna har orsakat problem och ett partiellt motivationsbortfall hos de
anställda. Enligt intervjuerna utför lednings- och chefsnivån i fängelserna
mycket skrivarbete och sitter i möten, varvid det inte blir mycket arbetstid
över för praktiskt fångvårdsarbete. Det gör cheferna främmande för alldag-
liga och praktiska säkerhetsfrågor på anstalterna. Ansvaret för vakthållning
och dagliga fängelserutiner bärs av en vaktpersonal som är allt äldre, sju-
kare och mindre motiverad för sina uppgifter. Utbildningspersonalen måste
jobba med fångar som har allt flera problem och är allt farligare, och de har
ofta inte fått den säkerhetsutbildning som vaktpersonalen har och kan inte
ens föra en naturlig dialog med vaktpersonalen.
I takt med den nya fängelselagen har fångvårdsorganisationen under de
senaste åren reformerats på ett grundläggande sätt. Enligt de intervjuade är
det ännu svårt att urskilja de slutgiltiga för- och nackdelarna med reformen
med tanke på anstaltssäkerheten. Differentieringen mellan regioner, fäng-
elser och olika praxisformer fortsätter enligt de intervjuade, vilket kommer
att skapa säkerhetsproblem i framtiden. Å andra sidan har arbetet med att
skapa ett nätverk av tjänstemän som ska koordinera säkerheten och över-
vinna regionala skillnader inte ännu slutförts, och man befinner sig alltjämt
i den inledande fasen av att skapa en riksomfattande säkerhetsstrategi.
Denna undersökning är avsedd att tjänstgöra som bakgrundsmaterial, när
en säkerhetsstrategi görs upp för fängelserna. Ett viktigt mål för den kom-
mande säkerhetsstrategin ska vara att standardisera fängelsernas säker-
hetspraxis på ett riksomfattande plan, dvs. att omvandla goda praxisformer
och tekniska lösningar till en välfungerande kvalitativ helhet där dålig praxis
gallras bort.
127Summary
This study examines the views and opinions of the personnel and the prison-
ers of Finnish open and closed prisons on the present state of prison secu-
rity in the summer 2007.
At first, the study focuses on the international prison security goals of the
United Nations, the recommendations of the Council of Europe, the Finnish
Act on Imprisonment, and other Finnish legislation concerning prison secu-
rity. Besides the international recommendations and the Finnish regulations,
the security plans of the prisons were also analysed. In addition, 33 qualita-
tive theme interviews were carried out with the personnel and prisoners of
different prisons. The interviews concerned with the present state of prison
security and the problems in different types of prisons around Finland. Thus,
the final evaluation of the present state of Finnish prison security is based
on a study of the set general requirements and goals as well as the local
routines and practices.
In the related literature, the aim of the international recommendations is to
set general conditions for the prison services in the world and in Europe.
Based on my own assessment, many of the issues regulated by the rec-
ommendations are well adopted in the national legislation as well as in
the Finnish prison services. Nevertheless, it is good that the principles are
written down because in this way they better oblige the countries, which
have acceded to an agreement, to promote and develop the security of their
prisons.
The national acts and decrees regulate in detail the prison services in Fin-
land and related security factors and goals. The Act and Decree on Impris-
onment lay down provisions on the special security of prisons and prisoners.
The acts on occupational safety and health, rescue, and emergency situa-
tions issue provisions on the general security of prisoners and prisons. There
are undoubtedly enough laws and the matters they prescribe form the core
of prison security. However, the interviews and the observation material re-
veal that the compliance with many of the acts related to security varies and
there are even actual defects in the prisons.
Based on a text analysis, the United Nations’ recommendations on pris-
ons are in some parts quite general but in other parts they provide highly
detailed instructions for special situations. In the course of the study, I
have discovered that the general recommendations of the United Nations
are observed very well in Finnish prisons. The special recommendations
are also followed in general terms but there is inexperience, inconsist-
ence, and great differences between prisons in the compliance with the
details. Especially the reporting and documentation of security informa-
128tion and the transfer of the information to the next level are problematic. In
addition, the planning and practical training of fire and rescue situations is
insufficient.
The prison security plans, the emergency situation training, and the docu-
mentation could probably be developed best in a working group. The work-
ing group would draw up a general recommendation of the content of the
plans, the extent of the training, and the documentation form, which would
be filled in case of all training situations or major security problems. With the
help of a coherent plan, training, and documentation as well as reporting,
the prison services as a whole would benefit from the uniform practices and
problem solving methods. The working group appointed to develop the mat-
ter could consist of representatives from the Criminal Sanctions Agency, the
district prisons and the prisons, the Training Institute for Prison and Proba-
tion Services or the Laurea University of Applied Sciences as well as exter-
nal security experts (e.g. the Police, and the Finnish Border Guard).
One of the most significant discoveries of the interview survey was the vari-
ation of prison security in different prisons. The regulation of the security
practices and the respond to the arisen problems varies widely between the
prisons. Security problems of different levels appear in all prisons – in some
prisons more and in other prisons less – but preparing for and overcom-
ing them is random and diverse. Transferring the thoughts on security from
individual security to communal security was considered challenging and it
should be taken into account already in the training of new personnel.
The structural condition of prisons also varies considerably. Some prisons
are modern buildings; others are over a hundred years old relics preserved
by the National Board of Antiquities of Finland. The age of the building does
not seem to have relevance to the secure custody of prisoners but it has
a major influence on everything else happening inside its walls. The old
prisons are cramped and their modification is very restricted. In small and
cramped premises, it is difficult to accommodate prisoners and ensure the
safety of the personnel as required by the recommendations and the legisla-
tion. In addition, it is difficult to place security technology in protected and
complex buildings. In new prisons, it has been possible to take the modern
security requirements into account already in the building phase. It is also
easier to realise different prisoner activities in spacious and more modifiable
premises. The security level of open prisons is quite different in comparison
with closed prisons. In open prisons, prisoners live in conditions, which re-
mind more of civilian life with doors they can open themselves and no prison
walls surrounding the prison premises and, moreover, prisoners often go to
work outside the prison premises. Additionally, prisoners who work inside
open prison premises have access to working areas and tools that are mod-
ern and suitable for the work in question.
129The condition and number of prisoners as well as the nature of the offences
also vary considerably. According to the interviewed people, the impaired
physical and mental condition of prisoners arriving in prison has been a
growing trend in the 21st century. The worst the condition of prisoners is,
the bigger risk they pose to the prison’s internal security. How are disabled
prisoners accommodated, involved in activities, etc. in a manner that is safe
to themselves and to others? What does the offenders’ increasing involve-
ment in gangs actually cause to the security of prisons? Are prisons turning
into institutions where prisoners are divided into those who fear and those
who cope and, thus, 10% of the occupants dictate the accommodation and
rehabilitation of the other 90% and defy more and more the personnel and
their families?
Based on the interviews, the personnel of the prisons becomes more and
more stressed and tired as, at the same time, the workload and the number
of supervised prisoners increases. The problems and partial loss of motiva-
tion have resulted from the major structural reforms of the prison services
and the changes in the job descriptions. Based on the interviews, the mana-
gerial and superior personnel of prisons have a great deal of paperwork
and meetings and, hence, they do not have that much time left to practical
prison service work, which alienates them from the routines and practices
of prison security. The responsibility of guarding the prison and running the
daily routines lies in the hands of the supervision personnel that is becom-
ing increasingly older, sicker, and less motivated. The employees working in
the prisoner education and rehabilitation sector have to deal with more and
more dangerous prisoners with multiple problems and, in many cases, those
employees have not received the same security training as the supervision
personnel or they do not even have a natural communication with the per-
sonnel supervising prisoners.
The interviewees state that, along with the new Act on Imprisonment, the
organisation of the prison services has undergone major reforms in the past
few years and it is still difficult to see the final pros and cons of the change
affecting prison security. According to the interviewees, the distinction of the
districts, prisons, and practices will continue and cause security problems
in the future. On the other hand, the establishment of a group of govern-
ment employees co-ordinating regional differences and unifying security is,
however, still unfinished and the preparation of a national security strategy
is only in its early stages. This study is aimed to be a background material
in the preparation of the prison security strategy. One of the most impor-
tant goals of the upcoming security strategy will be to form a nationwide
standard of prison security practices or, in other words, changing the good
practices and technical solutions into functional quality and eliminating the
bad practices.
130Lähteet
Adenius-Jokivuori 2005: Jyvävasu 2005–2008 – Jyväskylän varhaiskasvatussuunni-
telma. www.opspro.peda.net/jyvaskyla
Euroopan Neuvoston suositukset. Recommendation Rec(2006)2 of the Committee
of Ministers to member states on the European Prison Rules. Council of Europe,
Committee of Ministers 2006.
Suomen Automaatioseuran turvallisuusjaosto. Artikkeli Automaatioväylässä 1.4. 2004.
Suomen vankeuslaki 2006. FINLEX ® – Valtion säädöstietopankki.
Pelastuslaki 13.6.2003/468 ja Valtioneuvoston asetus pelastustoimesta. FINLEX ® –
Valtion säädöstietopankki
Toivanen, Jorma. Esitelmä kuntamarkkinoilla 10.9.2004.
Työturvallisuuslaki (10§). FINLEX ® – Valtion säädöstietopankki
Valmiuslaki (40§): FINLEX ® – Valtion säädöstietopankki
Valtioneuvoston asetus vankeudesta. FINLEX ® – Valtion säädöstietopankki
(Vuori 10, 2006.)
Väyrynen, Raimo 2007: Turvallisuuden käsite kaipaa täsmennystä. Turun Sanomat
1.8.2007
United Nations: The Sentences Enforcement Act. Convention against Torture and
Other Cruel, Inhuman or Degrading Treatment or Punishment A/CONF.183/
DC/R.87. International Centre for Criminal Law Reform and Criminal Justice Policy
-instituut 2001, Kanada
131Liite 1.
Katja Kärkkäinen
29.11.2007
Tiivistelmä Laurea-ammattikorkeakoulun harjoittelutyöstä Vankiloiden lä-
hettämien suunnitelmien raportointi ja niiden analysointi paloturvallisuuden
näkökulmasta
Rikosseuraamusviraston lähetteessä, joka on päivätty 27.3.2007, pyydettiin
aluevankiloiden johtajia ja johtavaa ylilääkäriä lähettämään Rikosseuraamus-
virastoon laitosten viimeksi laatimat, laajasti turvallisuuteen liittyvät riskiarviot,
selvitykset ja voimassa olevat suunnitelmat.
Harjoitustyössä arvioin laitosten lähettämiä suunnitelmia paloturvallisuuden
näkökulmasta, sillä olen liittänyt rikosseuraamusalan sosionomin opintoi-
hini riskienhallinnan, pelastustoimen ja palotarkastajan opinnot. Kirjallisen
materiaalin lisäksi olen hakenut hyviä käytänteitä tekeillä olevan turvallisuus-
strategian kehittämiseen liittyvän tutkimushankkeen haastatteluista. Vaikka
arvioin pelastussuunnitelmia ja -ohjeita paloturvallisuuden näkökulmasta,
käyn läpi saadun materiaalin kokonaisuudessaan raporttiosuudessa, sillä eri
tarkoituksiin laaditut suunnitelmat antavat yleiskuvan laitoksissa vallitsevas-
ta turvallisuuskulttuurista. Laitosten lähettämien vastaavien suunnitelmien
vertaileminen keskenään osoittaa, mitä turvallisuuden osa-alueita missäkin
laitoksessa painotetaan. Esimerkiksi työturvallisuussuunnitelma saattaa olla
huomattavasti yksityiskohtaisempi ja huolellisemmin tehty kuin turvallisuus-
suunnitelma.
Lainsäätäjän lähtökohtana on, että jokaisella laitoksella tulee olla lain vel-
voittamat suunnitelmat ja selvitykset. Laitoksilta edellytetään vähintään
pelastuslain ja -asetuksen 9 §:n nojalla pelastus- ja suojelusuunnitelmia
sekä työturvallisuuslain 10 §:n nojalla työn vaarojen selvittämistä ja arviointia
sekä valmiuslain 40 §:n nojalla valmiussuunnitelmia poikkeusolojen varalle.
Pelastus­
asetuksen 10 §:ssä on määritelty pelastussuunnitelman sisältö.
Lähetetty materiaali on keskenään verrattuna hyvin eri tasoista, eikä huo-
mattava osa laitoksista ole lähettänyt pyydettyjä suunnitelmia, vaikka niissä
sellaiset olisi laadittukin. Saattaa olla myös laitoksia, joissa suunnitelmia
ei ole laadittu ollenkaan. Lähetettyjen joukossa on eräs erinomainen tur-
vallisuussuunnitelma. Sen erinomaisuuden muodostavat mielestäni sisältö
(laajuus ja tarkkuus), ulkoasu (tekstin yhtenäisyys ja kielen selkeys) sekä
­
ajatus (asioiden jäsentäminen ja omakohtaisuus – toimintaympäristöön
sijoittaminen). Yleisiä puutteita suunnitelmissa olivat sekava, eri lähteistä
tulostettu ulkoasu, vajaa sisältö, pinnallisuus ja ulkokohtaisuus ja hajanai-
­
suus, – asiat oli ripoteltu moneen eri suunnitelmaan ja ohjeeseen. Nämä
piirteet tekevät suunnitelmista vaikeaselkoisia ja tylsiä. Ne eivät vakuuta tai
132luo sitä kuvaa mitä vakavasti otettavalta turvallisuussuunnitelmalta voidaan
odottaa.
Pitääkö vankiloiden suunnitelmien täyttää vähimmäiskriteerit? Kyllä – lain
mukaan. Kattava turvallisuussuunnitelma käsittää ohjeet erityistilanteiden
varalle vankilassa, pelastussuunnitelman, suojelusuunnitelman ja valmius-
suunnitelman liitteineen. Tulisiko rikosseuraamusviraston luoda yhtenäiset
ohjeet turvallisuussuunnitelmien tekemiselle? Yleisiä ohjeita löytyy interne-
tistä, ja usein valmiiksi annettu ei vaadi itsenäistä ajattelua ja riskiajattelun
kehittämistä. Hyvinä käytänteinä haastatteluissa mainittiin suunnitelmallinen
käytännön harjoittelu yhteistyössä paikallisten pelastusviranomaisten kanssa.
Joissain laitoksissa osa henkilökunnasta on aktiivisia VPK-laisia. Paloturvalli-
suutta parantavat aktiivinen, valveutunut henkilökunta, sekä toimiva tiedotta-
minen ja puutteiden raportointijärjestelmä. Rakenteellinen paloturvallisuus on
laitoskohtaista ja arvion siitä tekee kunnan pelastusviranomainen ja palo­
tarkastaja. Sprinklerijärjestelmä antaa helpotusta palo-osastoinnille. Toisissa
laitoksissa ongelman muodostavatkin suuret palo-osastot, mikä ilmenee
turvallisuusselvityksistä. Laitoskohtaisesti voidaan miettiä tuleeko panostus
esimerkiksi savusukeltajakoulutukseen kannattavaksi. Jokainen laitos kuiten-
kin määrittää oman turvallisuuden tasonsa.
133Liite 2. Vaasan vankilan turvallisuus-
suunnitelman sisällysluettelo
SISÄLLYS
1	JOHDANTO . ......................................................................................
2	 YLEINEN OSA ....................................................................................
	 1.1	 Suunnitelman tarkoitus, sisältö ja suunnittelua koskevat

säädökset....................................................................................
	 1.2	 Tiedot laitoksesta.
........................................................................

a.	 Perustiedot ............................................................................

b.	 Laitoksen toiminta normaaliaikana . ......................................

c.	 Laitoksen toiminta poikkeusoloissa ......................................

d.	 Riskikartoitus .........................................................................

e.	Ulkoiset uhkatekijät................................................................

f.	 Sisäiset uhkatekijät.
................................................................

g.	Kunnan väestönsuojelun yleisjärjestelyt................................

h.	Kunnan pelastustoiminnan yleisjärjestelyt.............................

i.	 Poliisitoimen yhteystiedot.
......................................................

j.	Muut yhteistyötahot................................................................

k.	Erityinen osa.
..........................................................................

l.
8
9
9
10
10
12
12
12
13
16
20
21
21
22
23
A	 OHJEET VANKILATURVALLISUUTTA VAARANTAVIEN
	 POIKKEUKSELLISTEN TILANTEIDEN VARALLE................................ 	 23


















1	 Panttivankitilanne .......................................................................
2	Mellakka .....................................................................................
3	 Linnoittautuminen .......................................................................
4	 Vankien välinen tappelu .............................................................
5	 Väkivaltaisuus kuljetuksen aikana ..............................................
6	 Vankivaunun kaappausuhka ......................................................
7	 Väkivaltaisuus vankivaunussa ....................................................
8	 Vangin sairaskohtaus vankivaunussa ........................................
9	 Vangin sairaskohtaus virka-ajan ulkopuolella ............................
10	 Henkilökuntaan kohdistunut väkivalta tai sen uhka.
....................
11	 Pommiuhka . ...............................................................................
12	Aseellinen ulkopuolinen hyökkäys .............................................
13	 Vangin karkaaminen ...................................................................
14	 Vangin karkaamisen yritys . ........................................................
15	Joukkopaon yritys.
.......................................................................
16	Äkillinen henkilöstövajaus ..........................................................
17	 Vangin kuolema ..........................................................................
18	 Vankien lakko .............................................................................
134
24
25
26
27
28
29
30
32
33
35
36
39
40
41
42
44
45
46B	 PELASTUSSUUNNITELMA................................................................. 	 48

m.

n.

o.








Varautumisvelvollisuus ........................................................
Tulipalojen ja muiden onnettomuuksien ehkäisy .................
Pelastustoiminta ..................................................................
1.1	 Palovaaralliset kohteet ..............................................
1.2	Alkusammutus...........................................................
1.3	 Palohälytysjärjestelmä ..............................................
1.4	 Lämmitys ..................................................................
1.5	 Hälytysohjeet ............................................................
1.6	 Henkilökunnan toiminta hälytystilanteessa ...............
1.7	 Palokunnan opastaminen .........................................
1.8	
Sammutus- ja pelastussuunnitelma tulipalon
sattuessa.
...................................................................

1.9	Muuta tulipalon sattuessa huomioitavaa ..................

p.	Erityisesti tarkastettavat kohteet . ........................................

q.	Kartat . .................................................................................

12.12  Raivaukset ................................................................

12.13 Jälkisammutus . ........................................................

12.14 Jälkivartiointi .............................................................

12.15 
Vankien vartiointi tulipalon ja sen jälkeisenä
aikana .......................................................................

r.	 Väestönsuojelu ....................................................................

1.1	 Tiedot laitoksesta ja suunnitelman perusteet.
............

1.2	 Suojeluorganisaatio ja –henkilöstö ...........................

1.3	 Suojelumateriaali ......................................................

1.4	 Valvontatoiminta . ......................................................

1.5	 Hälytystoiminta .........................................................

1.6	 Siirtyminen väestönsuojaan ......................................

1.7	 Säännöstely ..............................................................

1.8	Ulkopuolinen apu . ....................................................

1.9	 Tiedotussuunnitelma . ...............................................

1.10	Koulutussuunnitelma ................................................
48
48
48
48
49
49
49
49
50
51
52
53
55
56
56
56
56
56
57
57
58
66
67
68
68
69
69
69
70
C	 VALMIUSSUUNNITELMA
Kokonaisuudessaan vain laitoksen johdon tietoon, vain tarvittavilta osin
muun henkilöstön tietoon.
	 1	 Suunnitelman perusteet ja velvoitteet ........................................

1.1	 Varautumisvelvollisuus ........................................................

1.2	 Välttämättömien tehtävien turvaaminen ..............................

1.3	 Poikkeusolojen määrittely ...................................................

1.1.1	Aseellinen hyökkäys ja sota sekä sodan

jälkitila........................................................................

1.1.2	Alueellisen koskemattomuuden vakava

loukkaus ja sodan uhka ............................................
135
71
71
71
73
73
74
1.1.3	 Vieraiden valtioiden välinen sota tai

sodanuhka.................................................................

s.	 Taloudellinen kriisi ...............................................................

t.	 Suuronnettomuus ................................................................

u.	 Toiminta poikkeusoloissa ....................................................

v.	Aseellinen hyökkäys ja sota sekä sodan jälkitila..
................

2.2.2	Alueellisen koskemattomuuden vakava loukkaus

ja sodan uhka ...........................................................

2.2.3	 Vieraiden valtioiden välinen sota ja sodanuhka .......

2.2.4	 Taloudellinen kriisi . ...................................................

2.2.5	 Suuronnettomuus . ....................................................

w.	 Organisaatio ja johtosuhteet ...............................................

x.	 Henkilökunnan käyttö ja varaaminen ..................................

y.	Materiaalin käyttö ja varaaminen ........................................

z.	 Yhteistoiminta . ....................................................................

aa.	 Hälytys- ja valvontatoiminta ......................................

bb.	 Tietoliikenneyhteydet ................................................
	 8	 Suojaamistoiminta ......................................................................
	 9	 Siirtyminen ..................................................................................
	 10	Koulutus ja tiedottaminen ...........................................................
	 11	 Siirtyminen poikkeusolojen toimintaan .......................................
74
74
75
76
76
76
77
78
79
89
91
91
94
95
96
96
97
103
104
LIITTEET
1.	Asunto- ja työtilojen toimintaohje tulipalon sattuessa . .......................
2.	 Henkilökunnan toimintaohje tulipalon sattuessa ................................
3.	 Väestönsuojan kunnostusohje . ..........................................................
4.	Jauhesammuttimien sijoituspaikat .....................................................
5.	Asetuksen 635/68 mukaisesti asevelvollisuudesta
	 vapautetut vankilan virkamiehet . .......................................................
6.	 Rakennusten pohjakartat kerroksittain ...............................................
136
107
109
111
113
115
116Liite 3. Valtioneuvoston asetus vankeudesta
Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty oikeusministeriön esittelystä,
säädetään 23 päivänä syyskuuta 2005 annetun vankeuslain (767/2005) ja henkilö­
tietojen käsittelystä rangaistusten täytäntöönpanossa annetun lain (422/2002) 28 §:n
nojalla: Annettu Helsingissä 21 päivänä kesäkuuta 2006.
Yleiset säännökset
1§
Soveltamisala
Tätä asetusta sovelletaan vankeuden täytäntöönpanoon.
Asetusta sovelletaan myös sotilasoikeudenkäyntiasiassa tuomittuun sellaisen
arestirangaistuksen täytäntöönpanoon, joka 3 momentin mukaan pannaan täytäntöön
yhdessä 1 momentissa tarkoitetun seuraamuksen kanssa.
2§
Täytäntöönpanoviranomaiset
Edellä 1 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetun seuraamuksen täytäntöönpanosta vastaavat
Rikosseuraamusvirasto ja paikallisviranomaisena aluevankila sekä ulosottomies.
2 luku
Täytäntöönpanon aloittaminen
3§
Täytäntöönpanokirja
Tuomioistuimen tuomitseman seuraamuksen täytäntöönpanokirjana on
päätösilmoitustiedot sisältävä tuloste tuomiolauselmajärjestelmästä. Korkeimman
oikeuden tuomitseman seuraamuksen täytäntöönpanokirja on jäljennös päätöksestä.
Suomeen muusta maasta täytäntöön pantavaksi siirretyn vankeusrangaistuksen
täytäntöönpanokirjana on oikeusministeriön tai Rikosseuraamusviraston päätös.
Kun tuomioistuin asian ratkaistessaan määrää tuomitun vangittavaksi tai pidettäväksi
vangittuna, tuomioistuimen on merkittävä 20 §:ssä tarkoitettuun vankipassiin tai
päätösilmoitukseen vangitsemista, vangittuna pitämistä ja vankilaan passittamista
koskevat tiedot sekä päätöksen täytäntöönpanoa varten tarpeelliset tiedot. Tällainen
vankipassi tai päätösilmoitus toimii väliaikaisena täytäntöönpanokirjana.
4§
Rikosseuraamusviraston tehtävät
Rikosseuraamusviraston on selvitettävä tuomion täytäntöönpanokelpoisuus.
137Jos tuomittu vangitaan hovioikeudessa poissaolevana, Rikosseuraamusviraston
on annettava etsintäkuulutus, jonka mukaan tuomittu on toimitettava tavattaessa
rangaistustaan suorittamaan.
5§
Täytäntöönpanoasiakirjat
Täytäntöönpanomääräys, täytäntöönpanokirja ja muut tarpeelliset asiakirjat
lähetetään aluevankilaan, jos tuomittu on vankilassa, ja muutoin sille
ulosottomiehelle, jonka toimialueella tuomittu asuu tai oleskelee. Jos tuomitulla ei
ole kotikuntaa tai asuinkuntaa Suomessa, täytäntöönpanoasiakirjat voidaan lähettää
sille ulosottomiehelle, jonka toimialueella rangaistuksen tuominnut tuomioistuin
sijaitsee.
Täytäntöönpanoasiakirjat voidaan lähettää myös teknisen käyttöyhteyden välityksellä
vastaanottajan tietojärjestelmään. Tässä tapauksessa asiakirja voidaan allekirjoittaa
sähköisesti.
6§
Täytäntöönpanon lykkääminen
Rangaistuksen täytäntöönpanoa ei saa lykätä, jos tuomittu on jo aloittanut
rangaistuksen suorittamisen.
7§
Ulosottomiehen tehtävät
Ulosottomiehen on annettava vankeusrangaistukseen tuomitulle kehotus
saapua kihlakunnanvirastoon ulosottomiehen asettamaan määräpäivään
mennessä. Jos tuomitun asuinkunta on muuttunut, ulosottomiehen on siirrettävä
täytäntöönpanoasiakirjat toimivaltaiselle ulosottomiehelle. Siirrosta on ilmoitettava
Rikosseuraamusvirastolle.
Jos tuomittua ei tavata eikä hänen olinpaikkaansa ole voitu saada selville, taikka
jos tuomittu ilmeisesti pakoilee täytäntöönpanoa, ulosottomiehen on palautettava
täytäntöönpanoasiakirjat Rikosseuraamusvirastolle.
Ulosottomies selvittää vankeuslain (767/2005) 4 luvun 8 ja 9 §:ssä tarkoitettujen
sijoittamisperusteiden olemassaolon ja kuulee tuomittua sijoituksesta sekä
lähettää täytäntöönpanoasiakirjat ja lausuntonsa tuomitun kotipaikan aluevankilan
sijoittajayksikköön vankilan määräämistä varten. Sakon muuntorangaistusta
suorittava vanki voidaan kuitenkin passittaa suoraan tähän tarkoitukseen varattuun
vankilaan.
Asiakirjat voidaan lähettää myös teknisen käyttöyhteyden välityksellä vastaanottajan
tietojärjestelmään. Tässä tapauksessa asiakirja voidaan allekirjoittaa sähköisesti.
Aluevankiloiden toimialueista säädetään rangaistusten täytäntöönpanon hallinnosta
annetussa valtioneuvoston asetuksessa (84/ 2006).
1388§
Aluevankilan sijoittajayksikön tehtävät
Jos sijoittajayksikkö katsoo, että tuomittu voi aloittaa rangaistuksensa suorittamisen
saapumatta sijoittajayksikköön, sijoittajayksikkö valmistelee rangaistusajan
suunnitelman, josta säädetään 18 §:n 2 momentissa. Sijoittajayksikkö ilmoittaa
ulosottomiehelle, mihin vankilaan tuomittu on toimitettava tai määrättävä
ilmoittautumaan.
Jos sijoittajayksikkö katsoo, että tuomitun on ilmoittauduttava aluevankilan
sijoittajayksikössä tai hänet on toimitettava sinne, sijoittajayksikön on ilmoitettava
päätöksestään ulosottomiehelle.
Sijoittajayksikkö voi tehdä 1 ja 2 momentissa tarkoitetun ilmoituksen suoraan
tuomitulle, jos tuomitun osoite on tiedossa eikä ilmoittamiselle ole muita esteitä.
Ilmoitukseen on tällöin liitettävä 9 §:ssä tarkoitettu passitus ja matkaliput.
Ilmoituksesta on annettava tieto ulosottomiehelle.
9§
Passitus vankilaan
Jos sijoittajayksikkö ei ole 8 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla tehnyt ilmoitusta
suoraan tuomitulle, ulosottomiehen on kutsuttava tuomittu luokseen passituksen ja
matkalippujen antamista varten.
Jos tuomittu ei noudata kutsua, ulosottomiehen on pyydettävä poliisilta virka-apua
tuomitun toimittamiseksi heti vankilaan.
10 §
Vankilaan toimittaminen ja ilmoittautuminen
Tuomittu on toimitettava vankilaan, jossa aluevankilan sijoittajayksikkö sijaitsee
tai aluevankilan sijoittajayksikön määräämään vankilaan. Tuomittu saa itse
ilmoittautua sijoittajayksikköön tai vankilaan, jos ei ole syytä olettaa, että hän
laiminlyö ilmoittautumisen. Tällöin ulosottomiehen on annettava asiasta tieto
sijoittajayksikölle.
11 §
Täytäntöönpanon vältteleminen
Jos tuomittu ei noudata 7 tai 8 §:ssä tarkoitettua määräystä tai muutoin
välttelee täytäntöönpanoa, aluevankilan sijoittajayksikön on palautettava
täytäntöönpanoasiakirjat Rikosseuraamusvirastolle etsintäkuulutuksen tekemistä
varten.
13912 §
Aluevankilan tehtävät
Aluevankilan täytäntöönpanosta vastaavan virkamiehen on pantava rangaistus
täytäntöön viipymättä täytäntöönpanokirjan mukaisesti.
Tuomion täytäntöönpanon aloittamisesta on ilmoitettava Rikosseuraamusvirastolle
ja 1 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksessa joukko-osaston komentajalle
tai pääesikunnalle. Rajavartiolaitoksen palvelussa olevan osalta ilmoitus tehdään
rajavartiolaitoksen esikunnalle.
13 §
Täytäntöönpanotiedot
Vankilaan otetuista tallennetaan täytäntöönpanorekisteriin henkilötiedot,
täytäntöönpanotiedot, tuomiotiedot, rangaistusaikalaskelma, saapumista,
sijoittamista ja siirtoa koskevat tiedot, vapauttamistiedot, poistumisluvista
ja vankilan ulkopuoliseen toimintaan osallistumisesta kertyvät tiedot sekä
muut vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa koskevat tarpeelliset tiedot.
Täytäntöönpanorekisterin tuloste on vangin nimilehti.
14 §
Lainvoimaa vailla olevan tuomion täytäntöönpano
Jos tuomittu suostuu vankeuslain 2 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla
täytäntöönpanoon, vaikka tuomio ei ole saanut lainvoimaa, ilmoitus suostumuksesta
tulee tehdä esteettömän todistajan läsnä ollessa täytäntöönpanosta vastaavalle
virkamiehelle tai muulle aluevankilan työjärjestyksessä määrätylle virkamiehelle.
Tuomitun tyytymisestä tuomioon ja tuomitun mahdollisesta vapauttamisesta
vankilasta ennen kuin asia on ratkaistu muutoksenhakutuomioistuimessa, on
ilmoitettava sille tuomioistuimelle, jossa asia on vireillä. Lisäksi tyytymisestä
tuomioon on ilmoitettava tuomitun asiamiehelle.
15 §
Todistus sakon, sakon muuntorangaistuksen tai arestirangaistuksen
suorittamisesta
Sakon muuntorangaistusta suorittamaan tulevalle on selvitettävä hänen oikeutensa
sakon maksamiseen viiden arkipäivän kuluessa. Ellei maksetun sakkorangaistuksen
lisäksi täytäntöönpantavana ole muuta rangaistusta eikä tuomittu ole vangittuna
muusta syystä, vanki on vapautettava heti sakon maksamisen jälkeen.
Jos tuomittu maksaa sakkonsa, hänelle on annettava maksutodistus. Sakon
suorittamisesta muuntorangaistuksena on annettava todistus. Arestirangaistuksen
suorittamisesta on annettava todistus.
1403 luku
Rangaistusajan laskeminen
16 §
Vankilassaoloaika
Vankilassaoloajaksi luetaan vangin rangaistusaika vapautumiseen saakka
vapautumispäivä mukaan lukien. Vankilassaoloajaksi luetaan myös tuomioistuimen
rikoslain (39/1889) 6 luvun 13 §:n nojalla rangaistuksesta tekemä vähennys sekä
elinkautista rangaistusta suorittavalla se aika, jonka tämä on ollut vangittuna tai
muuten vapautensa menettäneenä ennen rangaistuksen suorittamisen aloittamista.
4 luku
Saapuminen vankilaan ja rangaistusajan suunnitelma
17 §
Tulotarkastuksen kirjaaminen
Tulotarkastuksesta tehtävään asiakirjaan merkitään:
1) tarkastuksen ajankohta, tarkastuksen toimittaja ja todistaja;
2) tarkastettavan henkilötiedot;
3) tarkastettavasta otetut henkilötuntomerkit; sekä
4) tulotarkastuksessa mahdollisesti löydetyt luvattomat aineet ja esineet.
Tulotarkastuksessa laaditaan vankeuslain 9 luvun 2 §:ssä tarkoitettu
omaisuusluettelo.
18 §
Rangaistusajan suunnitelman sisältö
Rangaistusajan suunnitelma laaditaan Rikosseuraamusviraston vahvistamalle
lomakkeelle. Suunnitelmaa laadittaessa otetaan huomioon:
1) vangin aikaisempi rikollisuus, vangin tekemän rikoksen tai tekemien rikosten laatu
ja tuomitun rangaistuksen pituus;
2) vangin sosiaaliset olosuhteet, yksilölliset tarpeet ja voimavarat;
3) arvio vangin työ- ja toimintakyvystä;
4) tekijät, jotka lisäävät todennäköisyyttä syyllistyä uusiin rikoksiin;
5) tekijät, joilla todennäköisyyttä syyllistyä uusiin rikoksiin voidaan vähentää; sekä
6) turvallisuuteen vaikuttavat tekijät.
Rangaistusajan suunnitelma sisältää:
1) vankeusajan keskeiset tavoitteet;
1412) tietoja osallistumisvelvollisuuteen sisältyvän toiminnan laadusta, sisällöstä ja
vaativuustasosta;
3) turvallisuusjärjestelyille asetettavat vaatimukset;
4) tiedon sijoitusvankilasta;
5) suunnitelman mahdollisen poistumisluvan ajankohdasta ja edellytyksistä;
6) suunnitelman mahdollisen valvotun koevapauden ajankohdasta ja edellytyksistä;
sekä
7) vapauttamissuunnitelman ja valvontaan määrättävän osalta lisäksi
valvontasuunnitelman.
Edellä 8 §:n 1 momentissa tarkoitetussa tapauksessa suunnitelma sisältää ainakin
päätöksen vankilasta, johon tuomitun on saavuttava tai johon hänet on toimitettava,
rangaistuksen suorittamisen aloittamispäivästä sekä tietoja osallistumisvelvollisuuden
täyttämisestä sekä mahdolliseen koevapauteen ja ehdonalaiseen vapauttamiseen
liittyvistä asioista.
19 §
Rangaistusajan suunnitelman laatiminen, toteuttaminen ja seuranta
Rangaistusajan suunnitelman laatii sijoittajayksikkö. Suunnitelman
täytäntöönpanosta ja tarkentamisesta vastaa sijoitusvankila. Sijoitusvankila huolehtii
myös niistä valmisteluista, joita vangin päästäminen valvottuun koevapauteen tai
ehdonalaiseen vapauteen edellyttävät.
Rangaistusajan suunnitelman tavoitteiden toteutumista on vankilassa seurattava ja se
on otettava tarkasteltavaksi vähintään kolme kertaa vuodessa.
Jos täytäntöönpanossa todetaan välttämättömäksi poiketa rangaistusajan
suunnitelmassa vahvistetuista tavoitteista, vankilan on tehtävä sijoittajayksikölle
esitys suunnitelman muuttamisesta. Samoin on meneteltävä, jos suunnitelman
noudattaminen edellyttää vangin siirtämistä toiseen vankilaan, jollei sijoittajayksikkö
ole siirtänyt toimivaltaa asiassa vankilalle.
20 §
Vankipassi
Vangin kuljetuksesta päättävän viranomaisen on laadittava vangin kuljetuksesta
vankipassi, joka sisältää:
1) vangin nimen, syntymäajan, henkilötunnuksen tai teknisen henkilötunnisteen;
2) vapaudenmenetyksen perusteen;
3) kuljetuksen määränpään;
4) kuljetuksen tarkoituksen;
5) kuljetuksen aikana huomioon otettavat turvallisuustekijät; ja
6) päiväyksen ja tiedot passituksen antajasta.
142Tuomioistuimen tulee käsittelystään laatia vankia koskeva vankipassi, kun vanki
on kutsusta toimitettu tuomioistuimeen. Vankipassiin on merkittävä vangitsemista,
vangittuna pitämistä ja vankilaan passitusta koskevat tiedot sekä muut tiedot, jotka
ovat tarpeen ratkaisun täytäntöönpanoa varten.
Rikosasiassa vankipassiin on merkittävä, onko syytetty tuomittu rangaistukseen.
Jos syyte on hylätty tai syytettyä ei ole tuomittu rangaistukseen, vankipassiin on
merkittävä teko, josta hänelle on vaadittu rangaistusta tai joka on luettu hänelle
syyksi, Jos vanki on tuomittu rangaistukseen, vankipassiin on merkittävä rikos, josta
rangaistus on tuomittu sekä rangaistusseuraamukset.
5 luku
Toimintaan sijoittaminen ja työ- ja toiminta-aika
21 §
Toimintaan sijoittaminen
Vanki on sijoitettava rangaistusajan suunnitelmassa asetettujen tavoitteiden
toteuttamiseksi toimintaan siten, että vangin yksilölliset tarpeet ja vankilan
käytettävissä olevat voimavarat otetaan huomioon.
Toimintaan sijoittamispäätöksessä määritellään toiminta, johon vanki sijoitetaan,
päivittäinen toiminta-aika ja toimintarahan tai avolaitospalkan perusteet.
Vankeuslain 8 luvun 2 §:ssä tarkoitetusta osallistumisvelvollisuudesta
vapauttamisesta tehdään kirjallinen päätös.
22 §
Vankien työ- ja toiminta-aika
Ammattityössä avolaitoksissa sovelletaan yleistä työaikalainsäädäntöä.
Muussa toiminnassa säännönmukainen toiminta- tai työaika on enintään kahdeksan
tuntia vuorokaudessa ja enintään 35 tuntia viikossa
Vangeille on annettava tunnin mittainen tai erityisestä syystä lyhyempi lepotauko
ruokailua varten. Lepoaikaa ei lueta toiminta-ajaksi.
Ylitöiden määräytymisessä ja niiden korvaamisen perusteissa noudatetaan yleistä
työaikalainsäädäntöä soveltuvin osin.
23 §
Siviilityön ehdot
Lupa siviilityöhön annetaan määräajaksi tai toistaiseksi. Siviilityön ehdot on
annettava vangille kirjallisesti. Niissä on määrättävä:
1) päivittäinen lähtöaika vankilasta ja vankilaan paluuaika;
1432) kulkuväline ja kulkureitti;
3) työn sisältö ja työskentelypaikka;
4) luvan valvontatapa ja muut vankilan ulkopuolella liikkumista ja yhteydenpitoa
koskevat ehdot;
5) työpaikan yhdyshenkilö;
6) ruoka- ja ylläpitokorvauksen periminen; sekä
7) vangin velvollisuus esittää palkkatiedot.
Vankilan on valvottava siviilityön ehtojen noudattamista riittävällä tavalla.
Siviilityön ehdot ja tieto vankilan valvontavastuusta annetaan tiedoksi työnantajalle.
24 §
Sijoitussopimus
Sijoitus vankilan ulkopuoliseen laitokseen perustuu vankilan, sijoituspaikan ja vangin
tekemään kirjalliseen sijoitussopimukseen. Sijoitussopimuksessa on määrättävä:
1) sijoituksen tavoitteet;
2) sijoitusajankohta;
3) toiminnan sisältö sijoituspaikassa;
4) vangille asetettavat ehdot;
5) seuraamukset ehtojen rikkomisesta;
6) yhteydenpito vankilan, sijoituspaikan ja vangin koti- tai asuinkunnan välillä;
7) toimenpiteet sijoituksen päättyessä tai sijoituksen keskeytyessä tai purkautuessa;
sekä
8) muut yhteydenpitoa ja valvontaa koskevat tarpeelliset tiedot.
Sopimus sisältää myös vangin sitoutumisen tavoitteelliseen toimintaan
sijoituspaikassa.
Sijoitussopimus tehdään määräajaksi, joka ei ilman vangin olosuhteista johtuvaa tai
muuta vastaavaa erityistä syytä saa olla alle 14 vuorokautta eikä yli kuusi kuukautta.
Sijoituspaikasta ja ehdonalaisen vapauttamisen jälkeisistä tarpeellisista toimista
sovitaan vangin asuin- tai kotikunnan kanssa.
Sijoituspaikan tulee olla valtion, kunnan, kuntayhtymän tai muun julkisyhteisön
ylläpitämä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja tuottava yksikkö taikka vastaava
yksityinen yksikkö, jonka toiminta on järjestetty yksityisten sosiaalipalvelujen
valvonnasta annetun lain (603/1996) tai yksityisestä terveydenhuollosta annetun
lain (152/1990) mukaisesti, taikka yksikkö, jota ylläpitää rikosseuraamusalalla
toimiva yhdistys tai säätiö, jonka Rikosseuraamusvirasto on hyväksynyt
sijoituspaikaksi.
14425 §
Opintoluvan ehdot
Opintolupa myönnetään määräajaksi tai toistaiseksi. Opintoluvan ehdot on annettava
vangille kirjallisesti. Niissä on määrättävä:
1) vankilasta lähtöaika ja vankilaan paluuaika;
2) kulkuväline ja kulkureitti;
3) opiskelupaikka;
4) opintoluvan valvontatapa ja muut vankilan ulkopuolella liikkumista ja
yhteydenpitoa koskevat ehdot;
5) opiskelupaikan yhdyshenkilö;
6) selvitys opintotuesta; sekä
7) ruoka- ja ylläpitokorvauksen periminen.
26 §
Valvotun ulkopuolisen toiminnan ehdot
Lupa valvottuun ulkopuoliseen toimintaan annetaan määräajaksi tai toistaiseksi. Lupa
voidaan antaa sijoitusvankilan ulkopuolella järjestettävään tilaisuuteen tai muuhun
toimintaan kuin työhön tai koulutukseen osallistumiseen. Jos toiminta täyttää vangin
osallistumisvelvollisuuden, lupaehdoissa tulee määrätä toiminnan ajalta maksettava
toimintaraha.
Toiminnan lupaehdot annetaan vangille kirjallisina. Lupaehdoissa määrätään
tilaisuuteen osallistumisen tai toiminnan sisältö, kulkureitti sekä mahdolliset
yhteydenpitoa koskevat ehdot.
27 §
Osallistumisvelvollisuudesta vapauttaminen määräajaksi
Vangille, joka on osallistunut toimintaan säännöllisesti vähintään kuuden kuukauden
ajan, voidaan myöntää vapautusta osallistumisvelvollisuudesta kaksi arkipäivää
kultakin osallistumiskuukaudelta. Osallistumisvelvollisuudesta vapauttaminen
voidaan ajoittaa vankilan toimintojen järjestämisen kannalta soveltuvaan aikaan.
Osallistumisvelvollisuudesta vapauttaminen voidaan järjestää useammassa jaksossa.
6 luku
Vangin omaisuus ja tulot
28 §
Vangin haltuun annettava omaisuus
Vangin haltuun annettava omaisuus voidaan tarkastaa. Vangin haltuun annettavien
vangin henkilökohtaisten käyttöesineiden on sovelluttava säilytettäviksi
145asuinhuoneessa. Käyttöesineiden määrän kohtuullisuutta arvioitaessa otetaan
huomioon vankilan tai vankilaosaston olosuhteet ja valvonnan aste, asuinhuoneen
koko, säilytystilat, paloturvallisuus ja tilojen tarkastamisen asettamat vaatimukset.
Kun hallussa pidettävän omaisuuden määrää rajoitetaan, vangille on annettava
tilaisuus valita hallussaan pitämänsä esineet.
Muutoin vangin haltuun annettavan omaisuuden laadussa ja määrässä noudatetaan,
mitä vankilan järjestyssäännössä määrätään.
29 §
Sähkölaitteiden tarkastaminen
Vangin haltuun annettavat sähkölaitteet on annettava asianmukaisen koulutuksen
saaneen henkilön tarkastettaviksi. Laitteet tarkastetaan vangin kustannuksella.
Tarkastusmaksun tulee olla kohtuullinen.
Tarkastettu laite on sinetöitävä siten, ettei sitä voida sinettiä murtamatta tai
poistamatta avata. Vangin kustannuksella uusi tarkastus saadaan suorittaa ainoastaan,
jos sinetti on ilman henkilökunnan antamaa lupaa poistettu tai rikottu.
30 §
Omaisuus kuljetuksen aikana
Vanginkuljetukseen voidaan ottaa Rikosseuraamusviraston ohjeessa vahvistettu
määrä omaisuutta.
Vanki ei saa kuljetuksen aikana ottaa vastaan omaisuutta ilman
vankeinhoitoviranomaisen lupaa.
31 §
Käyttöesineiden hankkiminen
Jos vanki haluaa hankkia vankilan ulkopuolelta käyttöesineitä tai muita tarvikkeita,
hänen on ennen niiden hankkimista varmistauduttava siitä, että esineet tai tarvikkeet
voidaan antaa hänelle hallussa pidettäviksi tai ottaa vankilassa säilytettäviksi.
32 §
Toimintarahan määräytyminen
Palkka ja toimintaraha maksetaan työhön ja muuhun toimintaan käytettyjen tuntien
mukaan. Toimintaan sijoitettaessa määritetään vangin toiminta-aika. Muulta 22 §:ssä
tarkoitetulta säännönmukaiselta työ- ja toiminta-ajalta maksetaan käyttöraha.
Toimintaraha maksetaan vankeuslain 9 luvun 6 §:ssä tarkoitettujen perusteiden
mukaan siten, että toimintaraha on ensimmäisessä luokassa 0,70 euroa tunnilta,
toisessa luokassa 0,90 euroa tunnilta ja kolmannessa luokassa 1,20 euroa tunnilta.
Urakkatyöstä toimintaraha voidaan maksaa myös työsuoritukseen perustuen. Tällöin
on ennen työn aloittamista sovittava työsuorituksen yksikköarvoista.
14633 §
Palkan määräytyminen
Avolaitosten ammattityöstä maksettava käypä palkka on vähintään palkan
ulosmittauksessa noudatettavan suojaosuuden suuruinen. Palkka on ensimmäisessä
palkkaluokassa 3,70 euroa tunnilta, toisessa 4,10 euroa tunnilta, kolmannessa 4,50
euroa tunnilta, neljännessä 6,00 euroa tunnilta, viidennessä 6,70 euroa tunnilta ja
kuudennessa palkkaluokassa 7,30 euroa tunnilta. Ammattityöhön perehdyttävän
jakson ajalta voidaan maksaa toimintarahaa.
Kun vankityötä tehdään vankeinhoitoviranomaisten valvonnassa muun kuin vankein­
hoitolaitoksen lukuun, palkka maksetaan vähintään neljännen palkkaluokan mukaisena.
34 §
Käyttörahan määräytyminen
Säännönmukaisena työ- ja toiminta-aikana vangille maksetaan käyttörahaa
0,30 euroa tunnilta silloin, kun hän ei osallistu toimintaan. Jos vanki ei omasta
syystään osallistu toimintaan, käyttörahaa maksetaan vastaavasti 0,15 euroa
tunnilta. Käyttörahaa maksetaan siitä päivästä alkaen, jona vanki on kirjallisen
täytäntöönpanomääräyksen perusteella otettu vankilaan.
35 §
Työkyvyttömyysajan käyttöraha ja toimintaraha
Työkyvyttömyysajalta maksetaan käyttörahaa 0,30 euroa tunnilta kolmen
ensimmäisen päivän työ- tai toiminta-ajalta. Tämän jälkeen vangille maksetaan
käyttörahana 70 prosenttia sen toimintarahaluokan toimintarahasta, jota vanki
sai ennen työkyvyttömyyttä. Työtapaturmaan joutuneelle vangille maksetaan
käyttörahana kuitenkin heti tapaturman jälkeen 70 prosenttia sen toimintarahaluokan
toimintarahasta, jota hän sai ennen työtapaturmaa.
Palkkaa saaneelle vangille työkyvyttömyysajan käyttöraha maksetaan kolmannen
toimintarahaluokan mukaisena. Työsuorituksen perusteella toimintarahaa saaneelle
vangille työkyvyttömyysajan käyttörahana maksetaan enintään 70 prosenttia
kolmannen toimintarahaluokan toimintarahasta.
36 §
Toimintaraha määräaikaisen osallistumisvelvollisuudesta vapauttamisen aikana
Edellä 27 §:n mukaisen määräaikaisen osallistumisvelvollisuudesta vapauttamisen
ajalta maksetaan toimintarahaa sen toimintarahaluokan mukaan, jota vanki sai ennen
vapauttamista.
Palkkaa saaneelle vangille maksetaan osallistumisvelvollisuudesta vapauttamisen
ajalta toimintarahaa kolmannen toimintarahaluokan mukaisena. Työsuorituksen
perusteella toimintarahaa saaneelle vangille maksetaan vapauttamisajalta
toimintarahaa 70 prosenttia kolmannen toimintarahaluokan toimintarahasta.
14737 §
Ruoka- ja ylläpitokorvaus
Palkasta pidätettävä ruoka- ja ylläpitokorvaus on 1,60 euroa tehdyltä työtunnilta.
Ylityötunneilta ei ruoka- ja ylläpitokorvausta peritä. Pidätykset suoritetaan ennen
palkanmaksua suoraan vangin tilistä.
Tuottavaa omaa työtä tai muuta kuin työharjoitteluna tehtyä siviilityötä tekevältä
peritään 9,90 euroa ruoka- ja ylläpitokorvausta kultakin vankilassaolopäivältä.
Vangilta, jolle ulkopuolinen viranomainen maksaa toimintaan osallistumisesta tukea,
peritään ruoka- ja ylläpitokorvaus siten kuin 2 momentissa säädetään. Ruoka- ja
ylläpitopitokorvausta ei kuitenkaan peritä siltä osin kuin vangin käyttöön opiskelusta
tai muusta toiminnasta välttämättä aiheutuneiden kustannusten maksamisen jälkeen
jäisi vähemmän kuin kolmannen toimintarahaluokan suuruinen määrä.
38 §
Ruokakorvausten perimättä jättäminen
Jos laitoksen ulkopuoliseen toimintaan osallistuvalla vangilla ei ole mahdollisuutta
osallistua kaikkeen laitoksen päivittäiseen ruokailuun, käyttämättä jääneen aterian
korvausta ei peritä. Perimättä jätettävä aamiaisen korvaus on 1,25 euroa, lounaan ja
päivällisen korvaus kummastakin 2,25 euroa ja iltapalan korvaus 0,65 euroa.
Vankilassa, jossa vangit vastaavat ruokahuollosta omatoimisesti, jätetään korvausta
perimättä 6,40 euroa kutakin päivää kohti, jona vankila ei tarjoa laitosruokaa. Jos
vanki saa tällaisessa laitoksessa toimintarahaa, hänelle annetaan 6,40 euroa päivässä
asuinosastolla valmistettavien aterioiden raaka-aineiden hankintaan, jollei vankila
hanki niitä. Vangin mukana olevaa pientä lasta varten annetaan lisäksi raaka-aineiden
hankintaan puolet vangille annettavasta summasta.
7 luku
Yhteydet vankilan ulkopuolelle
39 §
Kirjeiden ja muiden postilähetysten tarkastaminen
Kirjeiden ja muiden postilähetysten tarkastamisella ei saa aiheuttaa vangille
suurempaa haittaa kuin asianmukaisen tarkastuksen suorittamiseksi on välttämätöntä.
Kirjeet ja muut postilähetykset on tarkastettava ja toimitettava eteenpäin niin pian
kuin tarkastuksen viemä aika huomioon ottaen on mahdollista. Kirjeiden jakamisen
ja postilaatikon tyhjentämisen ajankohdat on ilmoitettava vangeille. Vangeille on
ilmoitettava vankilan postilokero-osoite.
Tarkastusta varten avattu kirje toimitetaan vangille uudelleen suljettuna.
14840 §
Kirjaaminen ja ilmoitukset
Vangille saapuneen tai häneltä peräisin olevan suljetun kirjeen tai muun
postilähetyksen avaamisesta on ilmoitettava vangille. Päätös avaamisesta on
kirjattava. Avaamisen yhteydessä löydetyt esineet ja aineet on kirjattava.
Kirjeen, muun postilähetyksen tai viestin pidättämistä koskevassa päätöksessä
on mainittava pidättämisen syy. Jos pidättämiseen on vankeuslain 12 luvun 5
§:n 1 momentissa tarkoitettu syy, päätös kirjataan henkilötietojen käsittelystä
rangaistusten täytäntöönpanossa annetun lain (422/2002) 8 §:ssä tarkoitettuun
turvallisuustietorekisteriin.
41 §
Valvontaviranomaiset
Vankien saatavilla tulee olla luettelo, josta käyvät ilmi vankilan tai sen
henkilökunnan toimintaa valvovat viranomaiset sekä ihmisoikeuksien toteutumista
valvovat toimielimet, joille vangeilla on kansainvälisten sopimusten mukaan valitus-
tai kanteluoikeus.
42 §
Puhelun kuuntelun kirjaaminen
Puheluista, joita kuunnellaan, kirjataan kuunneltavan vangin nimi, puhelinnumero,
johon vanki on soittanut taikka josta vangille on soitettu, kuuntelua koskevan
päätöksen tekijä sekä kuuntelemisen peruste.
43 §
Sähköinen viestintä
Ennen kuin vangille annetaan lupa käyttää sähköisiä viestimiä, hänelle on
ilmoitettava, miten yhteydenpitoa valvotaan.
44 §
Tapaamiskielto ja sen sisältö
Tapaamiskieltoa koskevassa päätöksessä on mainittava tapaamiskieltoon asetettavan
tapaajan nimi, kiellon peruste ja kesto, kiellon kohteena oleva vanki tai vangit,
kiellossa tarkoitettu vankila tai vankilat sekä päätöksen tekijä.
Jos kielto koskee useampaa kuin yhtä vankilaa, kyseisten vankiloiden johtajille
on mahdollisuuksien mukaan varattava mahdollisuus antaa lausuntonsa ennen
tapaamiskiellon antamista.
14945 §
Poistumislupamenettely
Poistumislupaa koskeva hakemus perusteluineen on laadittava
Rikosseuraamusviraston hyväksymälle lomakkeelle. Jos poistumislupaa haetaan
tärkeästä tai erittäin tärkeästä syystä, vangin on annettava riittävä selvitys
hakemuksensa tueksi. Vangin on jätettävä hakemuksensa käsiteltäväksi vankilan
työjärjestyksessä määrätylle virkamiehelle hyvissä ajoin ennen haettavaa
poistumisajankohtaa.
Poistumislupahakemukset on käsiteltävä viivytyksettä. Jos poistumisluvasta
päättäminen on Rikosseuraamusviraston päätösvallassa, hakemus on vankilan
lausunnon kanssa viipymättä toimitettava Rikosseuraamusvirastoon.
46 §
Poistumislupatodistus ja poistumisluvan ehdot
Poistumisluvan ehdot on annettava vangille kirjallisessa poistumislupatodistuksessa,
johon merkitään:
1) poistumisluvan tarkoitus;
2) vankilasta lähtöaika ja vankilaan paluuaika;
3) oleskelupaikkakunta;
4) poistumisluvan valvontatapa ja muut vankilan ulkopuolella liikkumista ja
yhteydenpitoa koskevat ehdot;
5) päihteettömyyttä koskevat ehdot;
6) muut vangin käyttäytymistä koskevat ehdot; sekä
7) seuraamukset ehtojen rikkomisesta.
47 §
Matka-aika
Poistumisluvan matka-aikaa laskettaessa otetaan huomioon poistumisluvan tarkoitus,
käytettävät kulkuvälineet ja muut matkan kestoon vaikuttavat seikat.
48 §
Poistumislupamatkan kustannukset
Sen lisäksi, mitä vankeuslain 14 luvun 10 §:ssä säädetään, vangin
poistumislupamatkan kustannukset maksetaan valtion varoista, jos lupa on
myönnetty toiseen vankilaan matkustamista tai oikeudenkäyntiin osallistumista
varten. Perusteltuna syynä poistumislupamatkan kustannusten maksamiseen valtion
varoista voidaan pitää myös sitä, että poistumislupa on perusteltu rangaistusajan
suunnitelman toteuttamiseksi.
150Kustannukset maksetaan halvimman julkisen kulkuneuvon käyttämisestä
aiheutuneiden kustannusten mukaisesti. Saattajan kustannukset maksetaan vain, jos
saattajana on Vankeinhoitolaitoksen virkamies.
8 luku
Kurinpito, tarkastaminen ja valvonta
49 §
Järjestysrikkomusten selvittäminen
Epäillystä järjestysrikkomuksesta on tehtävä Rikosseuraamusviraston vahvistaman
kaavan mukainen ilmoitus turvallisuudesta vastaavalle virkamiehelle. Ilmoituksesta
tulee käydä ilmi tiedot ilmoituksen tekijästä, vankilasta, tapahtuma-ajasta, syylliseksi
epäillystä vangista ja tapahtumaan liittyvistä muista henkilöistä sekä selostus
tapahtuneesta ja tapahtuman johdosta tehdyistä toimenpiteistä.
Järjestysrikkomuksen selvittämisestä tulee pitää Rikosseuraamusviraston
vahvistaman kaavan mukaista pöytäkirjaa. Pöytäkirjaan merkitään vangin ja
muun kuultavan henkilön henkilötiedot, tapahtuman yksilöintitiedot sekä mistä
järjestysrikkomuksesta vankia epäillään, kuulemispaikka ja -aika, kuulemisen
toimittaja ja läsnä ollut todistaja sekä syylliseksi epäillyn vangin ja muun kuultavan
kertomus ja muu esitetty näyttö. Järjestysrikkomuksesta tehty ilmoitus liitetään
pöytäkirjaan. Kuulemisen toimittajan ja läsnä olleen todistajan on allekirjoitettava
pöytäkirja. Kuultava allekirjoittaa kuulemisestaan laaditun pöytäkirjan.
50 §
Kurinpitoasian käsittely
Kurinpitoasian käsittelystä pidetään pöytäkirjaa, johon on merkittävä:
1) vangin henkilötiedot;
2) rikkomuksen laatu, tapahtumapaikka ja -aika;
3) tiedot asiassa esitetystä selvityksestä ja viittaus rikkomuksen selvittämistä
koskevaan pöytäkirjaan;
4) vangin lausunto;
5) mahdolliset muut lausunnot;
6) määrätty kurinpitorangaistus tai asiassa tehty muu päätös ja sen perustelut;
7) kurinpitorangaistuksesta mahdollisesti tehtävä vähennys; sekä
8) kurinpitorangaistuksen täytäntöönpanoaika ja -paikka.
Jos kurinpitorangaistusta ei määrätä, pöytäkirjaan merkitään 1 momentin 1–6
kohdassa tarkoitetut tiedot. Jos asia siirretään kurinpitorangaistuksen määräämisen
sijasta poliisin tutkittavaksi, tästä on tehtävä pöytäkirjaan merkintä.
Pöytäkirjan allekirjoittavat vankilan johtaja, turvallisuudesta vastaava virkamies
ja todistaja. Pöytäkirja oikaisuvaatimusosoituksineen on annettava vangille
todisteellisesti tiedoksi.
15151 §
Vangin henkilöntarkastuksen kirjaaminen
Vangin henkilöntarkastusta koskevaan pöytäkirjaan on merkittävä:
1) vangin henkilötiedot;
2) henkilöntarkastuksen peruste;
3) henkilöntarkastuksen aika ja tarkastuspaikka;
4) päätöksen tekijä ja hänen virka-asemansa;
5) henkilöntarkastuksen suorittaja;
6) todistaja, taikka jos todistajaa ei ole ollut, syy siihen;
7) tarkastuksessa tehdyt havainnot ja löydöt; sekä
8) haltuun otettu omaisuus.
Pöytäkirjan allekirjoittavat tarkastuksen suorittaja ja todistaja.
52 §
Erityistarkastusta koskevan päätöksen kirjaaminen
Erityistarkastuksen suorittamista koskevaan päätökseen on merkittävä tarkastettava
vankila, osasto tai muu tila, tarkastuksen aika, tarkastuksen vastuuhenkilö,
erityistarkastuksen peruste sekä päätöksen tekijä. Päätöslomakkeeseen kirjataan
lisäksi ajankohta, jona erityistarkastuksen peruste on ilmoitettu vangille tai vangeille.
Erityistarkastuksessa tehdyistä henkilöntarkastuksista pidetään pöytäkirjaa,
johon merkitään tarkastukseen osallistuneet virkamiehet, tarkastettujen vankien
henkilötiedot, mahdollisesti löydetyt luvattomat esineet ja aineet sekä niiden
löytöpaikka. Pöytäkirjan allekirjoittavat kaksi tarkastukseen osallistunutta
virkamiestä.
53 §
Henkilönkatsastusta koskevan päätöksen kirjaaminen
Henkilönkatsastuksen määräämistä koskevaan päätökseen on merkittävä vangin nimi,
henkilönkatsastuksen peruste, henkilönkatsastuksen suorittamispaikka, päätöksen
tekijä sekä ajankohta, jolloin henkilönkatsastuksen peruste on ilmoitettu vangille.
Päätöksen tehnyt virkamies vahvistaa päätöksen allekirjoituksellaan.
Henkilönkatsastuksessa löytyneet aineet ja esineet on kirjattava.
54 §
Tapaajan henkilöntarkastuksen kirjaaminen
Tapaajan henkilöntarkastusta koskevaan pöytäkirjaan on merkittävä:
1) henkilöntarkastuksen kohteena olevan henkilön henkilötiedot;
1522) henkilöntarkastuksen peruste;
3) henkilöntarkastuksen aika ja tarkastuspaikka;
4) päätöksen tekijä ja hänen virka-asemansa;
5) henkilöntarkastuksen suorittaja;
6) todistaja;
7) tarkastuksessa tehdyt havainnot ja löydöt; sekä
8) haltuun otettu omaisuus.
Pöytäkirjan allekirjoittavat tarkastuksen suorittaja ja todistaja.
55 §
Vankilan alueelta poistamisen kirjaaminen
Henkilön poistamista vankilan alueelta koskeva päätös on kirjattava. Päätökseen on
merkittävä vankilan alueelta poistetun henkilön henkilötiedot, poistamisen peruste,
poistamisen suorittaneet virkamiehet, toimenpiteen aika ja paikka sekä ajankohta,
jolloin poistettavalle on ilmoitettu poistamisen peruste. Päätöksen tehnyt virkamies
vahvistaa päätöksen allekirjoituksellaan.
56 §
Kiinniottamista ja säilössäpitoa koskevien päätösten kirjaaminen
Henkilön kiinniottamista koskeva päätös on kirjattava. Päätökseen on merkittävä
kiinniotetun henkilötiedot, toimenpiteen aika ja paikka, kiinniottamisen peruste,
kiinni ottamisen suorittaneet virkamiehet sekä ajankohta, jona peruste on ilmoitettu
kiinniotetulle. Päätökseen on lisäksi merkittävä, milloin kiinniottamisesta
on ilmoitettu poliisille. Päätöksen tehnyt virkamies vahvistaa päätöksen
allekirjoituksellaan.
Säilössäpitoa koskevaan päätökseen kirjataan säilössäpidettävän henkilötiedot,
säilössäpidon aika ja paikka sekä ajankohta, jona päätös säilössäpidosta on ilmoitettu
säilössäpidettävälle. Päätökseen kirjataan lisäksi poliisin antamat ohjeet. Päätöksen
tehnyt virkamies vahvistaa päätöksen allekirjoituksellaan.
Säilössäpidon alkamisaika lasketaan kiinniottamisesta.
57 §
Voimankäyttö- ja sitomisvälineet
Voimankäyttövälineenä käytetään Vankeinhoitolaitoksen tähän tarkoitukseen
varaamia välineitä. Voimankäyttövälineinä käytetään käsirautoja, henkilön sitomiseen
tarkoitettua muovista sidettä, suojakilpeä, patukkaa tai teleskooppipatukkaa,
kaasusumutinta, etälamautinta, pistoolia ja revolveria.
Sitomiseen tarkoitettuina välineinä käytetään käsirautoja ja henkilön sitomiseen
tarkoitettua muovista sidettä.
153Rikosseuraamusvirasto päättää Vankeinhoitolaitoksen virkamiesten käytössä olevien
voimakäyttövälineiden tyypistä, määrästä ja aseissa käytettävistä patruunoista.
58 §
Ampuma-aseen kantaminen
Ampuma-asetta saa kantaa ainoastaan asianmukaisen koulutuksen saanut
Vankeinhoitolaitoksen virkamies virantoimituksessa ja vankilan johtajan
hyväksymässä aseenkäytön koulutuksessa.
Vankilan johtaja määrää ne virkatehtävät, joissa ampuma-asetta voidaan kantaa.
Vankilassa vankien kanssa lähityötä tekevä virkamies ei saa kantaa ampuma-asetta,
ellei tilanteen vaarallisuus sitä yksittäisessä tapauksessa vaadi.
Ampuma-asetta on kannettava lataamattomana turvakotelossa tai muussa aseen
kantamiseen tarkoitetussa varusteessa asun alla siten, ettei ase ole näkyvissä, jolleivät
tehtävän luonne tai tilanteen vaarallisuus tai olosuhteet poikkeuksellisesti muuta
edellytä.
Erityistä huolta on pidettävä siitä, ettei ampuma-ase joudu muun kuin 1 momentissa
tarkoitetun henkilön haltuun.
59 §
Ampuma-aseiden säilyttäminen
Ampuma-aseet ja patruunat on säilytettävä lukitussa paikassa ja niistä tulee pitää
vankilakohtaista luetteloa. Turvallisuudesta vastaavan virkamiehen on valvottava
ampuma-aseiden säilyttämistä ja käyttöön antamista.
60 §
Sitomisen kirjaaminen
Vangin sitomisen peruste ja kesto on kirjattava. Jos sitominen tapahtuu vankeuslain
18 luvun 2 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla, kirjataan myös ajankohta, jona lääkäriä
on kuultu. Päätöksen tehnyt ja päätöksen toimeenpannut virkamies vahvistavat
päätöksen allekirjoituksellaan.
61 §
Tarkkailun kirjaaminen ja täytäntöönpano
Tarkkailuun sijoittamisesta on kirjattava:
1) vangin henkilötiedot;
2) tarkkailuun sijoittamisen peruste;
3) täytäntöönpanopaikka;
4) päätöksen tekijä ja hänen virka-asemansa;
5) valvontatapa;
1546) tarkkailun alkamis- ja päättymisajankohta;
7) ajankohta, jolloin sijoittamisesta on tehty terveydenhuoltohenkilökunnalle
ilmoitus;
8) ajankohta, jona lääkäri tai muu terveydenhuoltohenkilökuntaan kuuluva on
tutkinut tarkkailuun sijoitetun terveydentilan; sekä
9) se, miten vangin terveydentilaa on seurattu.
Jos tarkkailua jatketaan, päätös jatkamisesta ja sen perusteet on kirjattava.
Tarkkailuun sijoittamista ja sen jatkamista koskevan päätöksen tehnyt virkamies
ja tarkkailun täytäntöönpanosta vastaava virkamies vahvistavat kirjaukset
allekirjoituksellaan.
62 §
Eristämistarkkailu
Eristämistarkkailusta on kirjattava:
1) vangin henkilötiedot;
2) eristämistarkkailun peruste;
3) täytäntöönpanopaikka;
4) päätöksen tekijä ja hänen virka-asemansa;
5) valvontatapa;
6) eristämistarkkailun alkamis- ja päättymisajankohta;
7) ajankohta, jona sijoittamisesta on tehty terveydenhuoltohenkilökunnalle ilmoitus;
8) ajankohta, jona lääkäri tai muu terveydenhuoltohenkilökuntaan kuuluva on
tutkinut tarkkailuun sijoitetun terveydentilan;
9) se, miten vangin terveydentilaa on seurattu; sekä
10) tehdyt havainnot tai löydöt.
Jos eristämistarkkailua jatketaan yli seitsemän vuorokautta, päätös ja sen perusteet
sekä henkilönkatsastuksessa ilmenneet seikat on kirjattava.
Eristämistarkkailuun sijoittamista ja sen jatkamista koskevan päätöksen tehnyt
virkamies ja tarkkailun täytäntöönpanosta vastaava virkamies vahvistavat kirjaukset
allekirjoituksellaan.
63 §
Erillään pitäminen
Erillään pitämistä koskeva päätös tehdään kirjallisesti. Päätöksessä on mainittava:
1) vangin henkilötiedot;
2) erillään pitämisen peruste;
3) täytäntöönpanopaikka;
1554) vangin lausunto; sekä
5) erillään pitämisen alkamis- ja päättymisajankohta.
Päätöksen tehnyt vankilan johtaja vahvistaa päätöksen allekirjoituksellaan.
Jos erillään pitämistä jatketaan, päätöksessä tulee mainita 1 momentissa tarkoitetut
tiedot.
9 luku
Muutoksenhaku
64 §
Päätöksen tiedoksianto ja oikaisuvaatimusosoitus
Päätöksen tehnyt virkamies on velvollinen antamaan vangille
oikaisuvaatimusosoituksen. Oikaisuvaatimusosoituksessa on mainittava:
1) viranomainen, joka ratkaisee oikaisuvaatimuksen;
2) viranomainen, jolle oikaisuvaatimus on toimitettava; sekä
3) oikaisuvaatimusaika ja se, mistä se lasketaan.
Oikaisuvaatimusosoitus annetaan Rikosseuraamusviraston vahvistamalla
lomakkeella. Päätös oikaisuvaatimusosoituksineen annetaan vangille tiedoksi
todisteellisesti. Tapaamiskieltoa koskevan päätöksen tiedoksiannossa tapaajalle
noudatetaan, mitä hallintolaissa (434/2003) säädetään.
65 §
Oikaisuvaatimuksen sisältö
Oikaisuvaatimus osoitetaan sen aluevankilan johtajalle, jonka alueella päätös on
tehty. Oikaisuvaatimuksessa on ilmoitettava:
1) päätös, johon oikaisua haetaan;
2) miltä osin oikaisua vaaditaan ja mitä muutoksia päätökseen vaaditaan; sekä
3) perusteet, joilla oikaisua vaaditaan.
66 §
Oikaisuvaatimuksen liitteet ja toimittaminen aluevankilaan
Oikaisuvaatimukseen on liitettävä:
1) päätös, johon oikaisua haetaan alkuperäisenä tai jäljennöksenä;
2) todistus siitä, milloin päätös on annettu tiedoksi tai muu selvitys
oikaisuvaatimusajan alkamisen ajankohdasta; sekä
3) asiakirjat, joihin vanki vetoaa oikaisuvaatimuksensa tueksi, jollei niitä ole
aikaisemmin toimitettu viranomaiselle.
Vangin tekemä oikaisuvaatimus on toimitettava aluevankilan johtajalle.
15667 §
Muutoksenhaun vaikutus täytäntöönpanoon
Jos aluevankilan johtaja oikaisuvaatimuksen tai hallinto-oikeus valituksen perusteella
päättää, että vankeuslain 20 luvun 9 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu
täytäntöönpanon lykkäystä koskeva muutoksenhaku keskeyttää täytäntöönpanon,
aluevankilan johtajan tai hallinto-oikeuden on viipymättä ilmoitettava asiasta
Rikosseuraamusvirastolle.
68 §
Oikaisuvaatimuksen käsittely
Aluevankilan johtaja ratkaisee oikaisuvaatimuksen esittelystä. Ennen ratkaisun
tekemistä päätöksen tehneelle virkamiehelle on annettava tilaisuus antaa lausuntonsa
asiassa. Päätös tehdään kirjallisesti.
69 §
Oikaisua koskevan päätöksen tiedoksianto
Oikaisua koskeva päätös annetaan vangille tiedoksi todisteellisesti.
10 luku
Valvottu koevapaus
70 §
Valvotun koevapauden valmistelu
Sijoitusvankila arvioi hyvissä ajoin ennen vangin mahdollista valvottuun
koevapauteen päästämistä valvotun koevapauden edellytysten täyttymistä. Erityisesti
on arvioitava vangin kykyä noudattaa hänelle asetettavia, toimintaa, yhteydenpitoa,
päihteettömyyttä ja vankilan ulkopuolella liikkumista koskevia määräyksiä
ja rajoituksia. Lisäksi on selvitettävä vangin asuinolosuhteiden soveltuvuus
koevapauden toimenpanoon ja oltava tarpeellisessa määrin yhteydessä koevapauden
toimeenpanoon liittyvien viranomaisten, yhteisöjen ja yksityisten henkilöiden kanssa.
Vankila laatii ehdotuksen koevapauden toimeenpanosuunnitelmaksi, joka sisältää
74 §:ssä tarkoitetut tiedot.
71 §
Vangin suostumus
Vangille on tarkoin selvitettävä valvotun koevapauden toimeenpanosuunnitelmaan
liittyvien määräysten ja rajoitusten merkitys sekä seuraamukset määräysten
rikkomisesta.
Vangin on annettava suostumuksensa kirjallisesti.
15772 §
Vankilan esitys
Vankilan esitys, joka sisältää ehdotuksen koevapauden toimeenpanosuunnitelmaksi,
arvion rangaistusajan suunnitelman tavoitteiden toteutumisesta sekä vankilan
lausunnon koevapauden edellytysten täyttymisestä, toimitetaan sijoittajayksikköön.
Esitykseen liitetään vangin sekä 71 §:ssä tarkoitetun henkilön tai tarkoitettujen
henkilöiden kirjallinen suostumus sekä muut tarpeelliset asiakirjat.
73 §
Sijoittajayksikön arvio ja selvitykset
Sijoittajayksikkö arvioi, edistääkö valvottu koevapaus vangin rangaistusajan
suunnitelman tavoitteiden toteuttamista sekä selvittää muiden valvotun
koevapauden edellytysten täyttymisen. Sijoittajayksikön on tarvittaessa oltava
yhteydessä koevapauden toimeenpanoon liittyvien viranomaisten, yhteisöjen ja
yksityisten henkilöiden kanssa sekä tarvittaessa kutsuttava vanki henkilökohtaisesti
sijoittajayksikköön arvion tekemistä varten.
74 §
Koevapauden toimeenpanosuunnitelma
Jos valvotun koevapauden edellytykset täyttyvät, sijoittajayksikössä laaditaan
kirjallinen koevapauden toimeenpanosuunnitelma. Suunnitelmassa määrätään:
1) koevapauden alkamisen ja päättymisen päivä ja kellonaika;
2) toimintavelvoitteen sisältö;
3) päivittäinen toiminta-aika ja matka-ajat;
4) liikkumisrajoitukset asunnon tai toimintapaikan ulkopuolella;
5) yhteyshenkilö työ- tai toimintapaikalla;
6) vankilan yhteydenpitomuodot 5 kohdassa tarkoitettuun yhteyshenkilöön ja
koevapaudessa olevaan;
7) asuminen ja toimeentulo koevapaudessa;
8) vapaa-ajan viettämistä koskevat rajoitukset;
9) valvontatapa;
10) vastuuhenkilö vankilassa;
11) vastuu asumis-, ruoka- ja muista vastaavista kustannuksista; sekä
12) menettely äkillisissä sairaustapauksissa, valvontaan, kulkuyhteyksiin tai
toimintavelvoitteen toimeenpanoon liittyvissä poikkeustilanteissa taikka muissa
tämänkaltaisissa koevapauden toimeenpanon esteissä.
Toimeenpanosuunnitelman vahvistaa sijoittajayksikön johtaja tai 76 §:ssä
tarkoitetussa tapauksessa Vankeinhoitolaitoksen pääjohtaja, ja siihen liitetään vangin
kirjallinen suostumus. Toimeenpanosuunnitelma annetaan vangille kirjallisesti.
15875 §
Koko rangaistusta suorittavan pakollinen valvottu koevapaus
Rikoslain 2 c luvun 12 §:n 3 momentissa tarkoitetun valvotun koevapauden
valmistelu aloitetaan hyvissä ajoin ennen valvottuun koevapauteen päästämistä.
Vankilan ja sijoittajayksikön on erityisen tarkoin arvioitava valvottuun koevapauteen
päästettävän riskiä syyllistyä uusiin rikoksiin. Valvonta- ja yhteydenpitomääräykset
on mitoitettava riittäviksi rikoksen uusimisen estämiseksi.
76 §
Asian siirto Rikosseuraamusvirastolle
Kun valmistellaan elinkautista rangaistusta tai koko rangaistusta suorittavan vangin
valvottua koevapautta, sijoittajayksikön on viipymättä toimitettava ehdotuksensa
toimeenpanosuunnitelmaksi, muut tarpeelliset asiakirjat ja oma lausuntonsa
Rikosseuraamusvirastolle.
77 §
Velvollisuuksien rikkomisen selvittäminen
Jos koevapaudessa olevan epäillään rikkoneen toimeenpanosuunnitelmassa asetettuja
ehtoja, asiasta on tehtävä selvitys noudattaen soveltuvin osin, mitä vankeuslain
15 luvun 9 §:n 1–2 momentissa säädetään. Selvitystä tehtäessä on koevapaudessa
olevalle varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Selvitys toimitetaan vankilan johtajalle
tai, jos kyse on elinkautista rangaistusta tai koko rangaistusta suorittavasta
koevapaudessa olevasta, Rikosseuraamusvirastolle.
Päihteettömyyden valvonnassa noudatetaan, mitä vankeuslain 16 luvun 7 ja 9 §:ssä
säädetään.
78 §
Koevapaudessa olevan päästäminen ehdonalaiseen vapauteen
Valvotun koevapauden viimeisenä päivänä koevapaudessa olevan on tultava
vankilaan toimeenpanosuunnitelmassa määriteltynä aikana vapauttamiseen liittyviä
toimenpiteitä varten.
Koevapaudessa olevan on samalla palautettava hallussaan olevat valvontalaitteet.
11 luku
Vapauttaminen
79 §
Vapauttamissuunnitelma
Hyvissä ajoin ennen vangin mahdollista valvottua koevapautta, ehdonalaiseen
vapauteen päästämistä tai koko rangaistusta suorittavan päästämistä valvottuun
159koevapauteen on yhteistyössä vangin kanssa valmisteltava rangaistusajan
suunnitelman osana vapauttamissuunnitelma.
Vapauttamissuunnitelmaa valmisteltaessa on selvitettävä niitä tekijöitä, jotka tukevat
vapautuvan vangin sijoittumista yhteiskuntaan. Erityisesti on arvioitava vapautuvan
vangin asumiseen, toimeentuloon, työhön tai koulutusjärjestelyihin, sosiaalisiin
suhteisiin, työkykyyn, terveydenhuoltoon sekä päihdekuntoutukseen ja muuhun
psykososiaaliseen kuntoutukseen liittyviä tarpeita.
Yhteistyössä kunnan kanssa on huolehdittava siitä, että vapauttamissuunnitelma
tukee kunnassa mahdollisesti valmisteltavaa hoito- huolto- tai
kuntoutussuunnitelmaa.
Jos vapautuva vanki määrätään valvontaan, vapauttamissuunnitelma valmistellaan
yhteistyössä Kriminaalihuoltolaitoksen kanssa ja liitetään ehdonalaisen vapauden
valvontasuunnitelmaan.
80 §
Vapauttamisajan määräytyminen
Vanki on päästettävä ehdonalaiseen vapauteen 16 §:ssä tarkoitetun vankilassaoloajan
viimeisenä päivänä kello 7:n ja 17:n välisenä aikana, jollei tästä liikenneyhteyksien
tai muiden vastaavien seikkojen vuoksi ole perusteltua aihetta yksittäistapauksessa
poiketa.
81 §
Päätös ehdonalaisesta vapauttamisesta
Ehdonalaisesta vapauttamisesta tehdään kirjallinen päätös, jossa on mainittava
vangin henkilötiedot, kotikunta, vankila, josta hänet vapautetaan, vapauttamispäivä
sekä mahdollinen valvontaan asettaminen ja koeajan viimeinen päivä.
Päätöksen tekijä vahvistaa päätöksen allekirjoituksellaan.
Vankilan johtajan on viipymättä ilmoitettava Kriminaalihuoltolaitokselle
päätöksestään asettaa ehdonalaiseen vapauteen päästettävä vanki valvontaan.
Ilmoitukseen on liitettävä valvontaan asetettua koskeva rangaistusajan suunnitelma.
82 §
Vapauspassi ja valvontakirja
Ehdonalaiseen vapauteen päästetylle on annettava vapauspassi, johon merkitään
vangin henkilötiedot, täytäntöönpanotiedot, jäännösrangaistuksen pituus sekä
vapauttamis- ja valvontatiedot. Vapauspassiin merkitään lisäksi koeajan viimeinen
päivä.
Valvontaan määrätyn ehdonalaiseen vapauteen päästetyn valvontakirja,
johon merkitään 1 momentissa tarkoitetut tiedot, on viipymättä toimitettava
Kriminaalihuoltolaitokselle. Valvontakirja voidaan lähettää myös teknisen
160käyttöyhteyden välityksellä Kriminaalihuoltolaitoksen tietojärjestelmään. Tässä
tapauksessa asiakirja voidaan allekirjoittaa sähköisesti.
83 §
Vapauttamistodistus
Rangaistuksensa kokonaan suorittaneelle vangille on annettava todistus vankilassa
suoritetusta vankeusrangaistuksesta.
12 luku
Voimaantulosäännökset
84 §
Voimaantulo
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 2006.
Tällä asetuksella kumotaan:
1) 16 päivänä kesäkuuta 1995 annettu vankeinhoitoasetus (878/1995) siihen
myöhemmin tehtyine muutoksineen;
2) vankeusrangaistusten täytäntöönpanosta 13 kesäkuuta 1975 annettu asetus
(447/1975) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen; sekä
3) 31 päivänä maaliskuuta 1954 (165/1954) annetun vanginkuljetusasetuksen 4 §,
sellaisena kuin se on osaksi asetuksessa 576/1988.
Helsingissä 21 päivänä kesäkuuta 2006
Oikeusministeri
Leena Luhtanen
Lainsäädäntöneuvos
Ulla Mohell
161Liite 4. Seminaarin 24.5.2007 ryhmätöiden
vastaukset ryhmittäin
Mikä on vankilaturvallisuuden sisältö?
Ryhmä 1.
a) toimintamalli:
•	 läsnäolo, havainnot, vuorovaikutus, kohtaamiset
•	 sitoutuneisuus, ammattitaidon ylläpitäminen
•	 aukottomuus, satunnaisuus, yllätyksellisyys
•	 matala puuttumiskynnys ja järjestelmän uskottavuus
•	 liikennejärjestelyt, päiväjärjestys
b)	 fyysiset rakenteet
c)	 tekniset järjestelmät
d)	 vangin riskitaso-arviointi tiedon kulkeminen
(verkostoituminen)
Ryhmä 2.
a) vankilan rakenne
•	 rakennus
•	 toimitilat
•	 sellitilat
•	 osastot
b)	 henkilöstö
•	 ammattitaito
•	 lukumäärä
c)	 toiminnot
mitä toimintoja
työ/kuntoutus
d) sijoittelu
•	 vangille oikea vankila ja osasto
•	 vangin tuntemus ̈
Ryhmä 3.
a)	 vankiturvallisuus
b)	 henkilökunnan turvallisuus
c)	 tekninen turvallisuus
d)	 uusintarikollisuuden estäminen
e)	 kaikissa vankiloissa ajatellaan samalla tavalla
f)	 jäsennelty asiakasmaisuus
Ryhmä 4.
a)	 rakenteet
– fyysiset (huomioitava ulkoiset uhkat)
– vankituntemus
– ennakointi
– kohtelu
– riskit
b) toiminnot
•	 käytännöt
•	 rutiinit
162c) logistiikka
•	 sisäinen
•	 osastojärjestelyt
•	 yhdessä toimiminen ja läsnäolo
•	 onnistuneet rekrytoinnit
•	 avoimuus ja ennustettavuus
•	 asenne
•	 vangin sijoittelu
•	 henkilökunnan osaamisen hyödyntäminen esimerkiksi osastoittain
•	 laitosten profiloituminen (esim. kansalaiset)
Ryhmä 5.
a) turvallisuus yhteiskunnalle, henkilökunnalle ja vangeille
•	 yhteiskunnassa onnistuneet lomat ja säilytysvarmuus uskottavuus
uusintarikollisuuden vähentäminen
b)	 henkilökunnan työturvallisuus/tapahtumat/turvallisuuden tunne
c)	 vangit: rangaistusajan hyödyntäminen/tavoitteiden toteuttaminen/
turvallisuus
henkilökohtainen tuntemus olennaista – tekniikka oiva apuväline
jos priorisoitava: kustannus/turvallisuusanalyysin (profilointi) jälkeen
kohdennetaan valvonta ensisijaisesti riskiryhmille ja kuntouttavat toimet heille,
jotka näistä eniten hyötyvät
Ryhmä 6.
a) plussaa:
•	 yhteinen tietojärjestelmä
•	 laitosomainen toiminta
•	 pl-järjestelmä
•	 henkilöstön ammattitaito ja sitoutuneisuus
b)	 miinusta:
•	 käytäntöjen vaihtelevuus
•	 sektoroituminen
•	 yhteisen tietojärjestelmän käyttö ja soveltaminen
•	 rakenteellinen turvallisuus
Ryhmä 7.
a) rakenteellinen turvallisuus
•	 ”tunnistetaan”
•	 paikat, tilat, päiväjärjestykset laitoksissa
•	 henkilöstö
•	 vaaratilanteet minimointi
b)	 toiminnallinen turvallisuus
•	 ”vangit tunnetaan”
•	 ohjeistukset
•	 henkilökunnan perehdytys
•	 epäammatillisuuden karsiminen
•	 vankien toiminnot sijoittaminen ja sisäisesti toimintoihin kohdentaminen
•	 toimintakulttuurit avoimuus ja erehdyksistä oppiminen
163Vankiloiden (avo/suljettu) nykyturvallisuuden hyvät asiat ja käytännöt?
Ryhmä 1.
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
riittävästi toimintoja
RITA
henkilökunta
tavoitteet
sijoittaminen
lähityö
hyvät käytännöt
kyky oppia selviämään niukoilla resursseilla
riskien hallinta
rekrytointi ja koulutusjärjestelmä oma henkilökunta
Ryhmä 2.
a) säilytysvarmuuden ylläpito hyvää
•	 karkaamiset matalalla tasolla
•	 perinteisen turvallisuuskäsityksen mukaisesti pidetään tärkeänä
säilytysvarmuuden huomioon ottamista sijoituksissa, vartioinnissa ym.
b) silti inhimillinen ja humaani vankikohtelu
–	 jo nyt analyyttistä otetta ja luotettavaa arviointia sijoittelun, lupien
ym. taustalla
–	 samoin avolaitoksiin sijoittamiset onnistuneet hyvin
–	 avolaitosten päihteettömyys
–	 päihdestrategian luominen vuosituhannen vaihteessa lisännyt
oleellisesti turvallisuutta niin suljetuissa kuin avolaitoksissakin
–	 viranomaisyhteistyö kehittynyt viime vuosina oleellisesti,
samoin käyttöön otettu tiedon keräämistä ja sen analysoinnin
mahdollistavia tietojärjestelmiä
–	 erityistarkastuksia toteuttava henkilöstö koulutettu ja tarkastuksia
tehdään
–	 laitoskanta uusien ja peruskorjattujen laitosten osalta ok myös
työympäristönä
Ryhmä 3.
a) osastointi, tekniset turvavälineet
b) rikostiedustelu
–	 viranomaisyhteistyö
–	 säännölliset palaverit
c)	 tiedonkulku
–	 ritat/ransut
d)	 lisää henkilökunnan vankituntemusta
–	 päihdetestaus/kuntoutus
–	 erityistarkastukset
–	 tulevat varmuusosastot
–	 toimintaohjelmat
–	 tiimityöskentely
–	 henkilökunnan ammatillinen keskinäinen luottamus ja ammattitaito
164Ryhmä 4.
vankituntemus hyvä
tekninen turvallisuus
päihdetestit
turvallisuusselvitykset (henkilökunta)
sijoittelu onnistunut (?)
Ryhmä 5.
a)	 jatkuvat päihdetestit
–	 yllätyksellisyys
–	 huumekoirien tekemä profilointi
b)	 vati väline, jolla mahdollista välittää tietoa
–	 rita ja ransu
c)	 väline arviointiin, tieto pohjaksi
– osastoinnit peruskorjauksien myötä
– organisoitu yhteistyö poliisin kanssa
– koulutus erityisasioihin
Ryhmä 6.
karkaamisvarmuus
vankisijoittelu
ilmapiiri
Vankiloiden (avo/suljettu) nykyturvallisuuden puutteet?
Ryhmä 1.
–
–
–
–
–
–
suuri pelkääjien määrä
liian monta henkeä sellissä
liian suuret osastot
osataanko kaikkea tekniikkaa käyttää
vangin turvallisuustieto liian hajallaan ja huonosti dokumentoitu
henkilöstöresurssi vaje
Ryhmä 2.
a)	 vankipaikka kapasiteetti
–	 laatu, määrä
–	 valvonnallisesti ja toiminnallisesti epätarkoituksenmukaiset
rakenteet esim. paljusellit, ahtaat käytävät/toimintatilat, kylmät/
kuumat sellit
–	 ei motivoiva palkkaus
–	 toimintapaikkojen puute
–	 tilapäinen henkilökunta
b) riittämätön perehdytys
–	 vaikea rekrytoida osaavaa/pysyvää henkilökuntaa
–	 motivoitumaton henkilökunta
–	 haavoittuvuus
–	 osaaminen liian harvoissa käsissä
–	 henkilökunnan vähyys
–	 sijoittelun resurssipula ja toisinaan puutteelliset taustatiedot
165–	 ei turvallisuusasiantuntijaa
–	 turvallisuustiedon kirjaaminen vatiin ongelmallista (lausunnot)
–	 terveydenhuolto
c) puutteet esim. avolaitoksissa
–	 ATK-tukitoiminta
–	 eri henkilöstöryhmille yhteinen turvallisuusvisio
–	 valvontajänne liian pitkä
–	 valvottava vastuualue on liian suuri
–	 valvontahenkilöstö etääntyy lähityöstä tehdessään kirjauksia vatiin
(ja opettelee uusia toimintamuotoja)
–	 puuttumiskynnys matalammaksi (päihteet ym.)
–	 pelkääjävankien määrän kasvu
Ryhmä 3.
–	 oikeiden asioiden suuntaaminen oikeisiin paikkoihin
  –	 harmaat alueet
    –	 turvaosastojen käyttö
      –	 resurssien määrä
        –	 toimintojen suhteuttaminen vankimäärään
          –	 rakenteiden ongelmat
            –	 osastokoot
              –	 turvallisuustiedon puuttuminen
–	 tiedonkulun puute
  –	 laitosmainen vankikohtelu
    –	 yhteisten käytäntöjen puuttuminen
      –	 asenteet
        –	 liiallinen rutinoituminen
          –	 tiedustelun puuttuminen
            –	 analyysitoiminnan puuttuminen
–	 välineitä ei vielä tunneta tai osata käyttää
  –	 toiminnalliset käytännöt epäselvät keneltä? mitä? miksi?
    –	 esimerkiksi julkisista asioista (oikeudenkäynti ptk:n) tiedot
         näkyviin
         osa laitoksista rakenteellisesti epäkäytännöllisiä
             ammattikouluttamattomia vartijoita vielä paljon
             toimintakulttuurit erilaisia laitoksissa ja henkilökunnalla
             vankien määrä
               henkilökunta resurssit (valvontahenkilökunnan vähäisyys johtaa
                  vähäisempään vangin tuntemukseen)
                     ulkomaalaiset vangit (kulttuurit ja yhtenäinen kieli puuttuu)
Ryhmä 4.
Ryhmä 5.
–
–
–
–
–
–
Nykyturvallisuuden ongelmakohtien korjausehdotukset?
Ryhmä 1.
–
–
päällekarkaus hälyttimet
henkilöstön ja sen koulutuksen lisääminen
166–	 yksi vanki per selli
  –	 pienemmät osastot
    –	 turvallisuustietojen parempi dokumentointi yksi rekisteri
–	 toimintakäytännöt samat kaikkiin laitoksiin perustellusti
  –	 työvuorojärjestelyt
    –	 vankien kanssa eläminen
      –	 tehtäväkierrot (mahdollistavat laajemman osaamisen)
        –	 ”virhekammo” pois ”virhebudjetti” eli hyväksytään
                       epäonnistumisia ja niistä opitaan (taustalla suomalainen
                        työkulttuuri)
                        dokumentointi hyvistä käytännöistä ja kokemuksista
                            raportointijärjestelmä asioista johtopäätösten teko ja siitä
                                 toimintojen mallintaminen
                                uuden henkilökunnan perehdyttäminen
                                 henkilökunnan tieto- taidon ajan tasalla pitäminen
Ryhmä 2.
–
–
–
–
Ryhmä 3.
–
–	 aluevankiloiden turvallisuusvastaavat/päällikkö tms. nimeämättä,
          tiedonkulku
         henkilökunnan toimenkuvat ja kohdentaminen tarkistetaan
         koko uusi henkilökunta yhteisen perehdyttämiskoulutuksen kautta
          tiedon analysointi TUTI-järjestelmästä
            lisähenkilöstö esim. Riseen
              yhteinen arvokeskustelu
             ransujen ja vapauttamissuunnitelmien toteuttaminen
            laitostoimintojen ulkopuolinen tarkastelu turvallisuudesta
           käytännöt yhtenäisemmiksi
              kaikuluotaimen käyttö turvallisuuden alueella
–	 osastointi
  –	 nollatoleranssi
    –	 tiedon analysointi työkaluksi
      –	 visiointi
        –	 yhtenäiset käytännöt
–
–
–
–
–
–
–
Ryhmä 4.
Ryhmä 5.
– strategisesti:
•	 tavoitteiden määrittely
•	 lainsäädännön päivittäminen
 nämä perustuvat kunnolliseen analyysiin
– operatiivisesti:
•	 käytäntöjen yhtenäistäminen
•	 systemaattisuus
•	 henkilöstön osaamisen ylläpitäminen
167– taktisesti:
•	 yksittäistapausten käsittely ja analysointi
•	 profilointi
•	 soveltaminen, ei kaavamaisuus
Miten varmistetaan hyvien käytäntöjen ja tietotaidon siirtyminen organisaatiossa
sekä ehkäistään tehtyjen virheiden siirtymättömyys organisaatiossa?
Ryhmä 1.
–
–
–
–
–
–
–	 tunnistettava hyvät käytännöt ja dokumentoitava ne
  –	 siirtäminen hyviksi käytännöiksi myös toisille
    –	 mentori, hiljaisen tiedon siirto... toimintatapa
      –	 selkeät vastuut
        –	 ohjeistus
          –	 sovittava ohjattu työn kierto niin laitoksissa, alueella, kuin alueiden
            –	 välisessäkin toiminnassa
              –	 laatuajattelu toiminnassa
                –	 laatukäsikirja (?)
                  –	 jälkipuinti-järjestelmä
                         aidot tilanteet koulutuskäyttöön
                           yhteistyökumppanit mukaan tilanne arvioihin
                           yhteiset foorumit puhumiselle ja vuorovaikutukselle
                          riskien tunnistaminen ja arviointi objektiivisesti ja systemaattisesti
                         ransujen tavoitteet toteutettavaksi
                        itsearviointi
                       työtapojen arviointi ohjattuna
–	 laitosten henkilökunnan vuorovaikutustilaisuuksien lisääminen
  –	 ”mokien” selvittäminen
–	 asianmukainen perehdyttäminen
  –	 perehdyttämiskansion laatiminen aluevankilatasolla
    –	 virkakierron houkuttelevuuden lisääminen
      –	 henkilöstökoulutus
        –	 virheiden jälkikäsittely (kohtaaminen) ja tarvittavien johtopäätösten
                 tekeminen
–	 työjärjestyksen sisältö
  –	 käytännöt eivät saa olla henkilöön sidottuja
    –	 mentorointi
      –	 toimintojen dokumentointi
        –	 käytännöt ja hyvät/huonot asiat prosessoidaan säännöllisesti
                   yhteisissä palavereissa (työpalaverit)
–	 senioritoiminta ja suunnitelmallinen perehdytys osaavan
    henkilökunnan toimesta
Ryhmä 2.
Ryhmä 3.
Ryhmä 4.
Ryhmä 5.
168–
–
tutkinto/perehdytyskoulutukseen mukaan hyvät käytännöt
käynnistettävä laatuprojekti samalla esiin läheltä piti tilanteet ja
toteutuneet riskit
olemassa olevien organisaatioiden hyödyntäminen, ts, yt,
johtoryhmä jne.
Ryhmä 6.
–
–
–
–
–
–
virkamiesvaihto
yhteiset neuvottelut aluevankiloiden sisällä ja aluevankiloiden
välillä kehittämispäällikkö koordinoi
virheistä puhuttava avoimesti
mentor- toiminta
hiljaisen tiedon siirto toimivista menettelytavoista
perehdyttämisvastuu laitoksissa jollekulle/räätälöity
perehdyttämisohjelma
Ryhmä 7.
–
–
–
–
–
–
–
koulutuksen nivominen käytöntöihin
mallintaminen ja käsikirjat
systemaattinen mentorointi
laadunvarmistus
laatustandardointi
perehdytys
hyvien käytäntöjen näkyväksi tekeminen
Vankilaturvallisuuden tulevaisuudennäkymät?
Ryhmä 1.
–
–
–
uhka:
–
–
–
–
valoisat, mutta työskenneltävä systemaattisemmin ja laaja-
alaisemmilla työvälineillä
strategiatyöskentely hyvä mystifiointi poistuu/vähenee
hyvä että käydään asioita läpi isolla ryhmällä
järjestäytyneen rikollisuuden merkittävä kasvu
kansainvälistyminen
henkilöstöryhmien sektoroituminen lisääntyy
vankilarakenteiden kehittämättömyys (inv. ohjelma)
Ryhmä 2.
–	 tuottavuusohjelmat/henkilöstösäästöt vaikea toteuttaa
  –	 tekniikka vähentää lähityön tarvetta? mitä on lähityö? onko kaikki
              valvontatyö/vartijan työ lähityötä?
–	 turvastrategia osa käytännön toimintaa, mukaan lukien
       turvallisuusanalyysi
      tiedonvälitys nykyistä parempaa ja tiiviimpää
         resurssit suhteessa riskeihin nykyistä paremmin kohdennettu
         tekniikan hyväksikäyttö lisääntyy harkitusti
             turvallisuusajattelu sisäistetty kautta linjan
             laitospaikat vastaavat määrältään ja laadultaan (riskitaso) kysyntää
Ryhmä 3.
–
–
–
–
–
169Ryhmä 4.
–	 ollaan valmiita panostamaan siihen, saa ymmärrystä osakseen
  –	 mielekäs toiminta ja vangin saama hoito lisäävät turvallisuutta
    –	 järjestäytynyt rikollisuus
      –	 vankiaineksen huonontuminen
        –	 kasvava huumeongelma
          –	 ulkomaalaisvankien lisääntyminen
            –	 kielitaito, kulttuurin tuntemus
–	 henkilökunnan kansainvälistyminen tuo etua
  –	 taloudellinen ja sisällöllinen kilpailukyky säilytettävä
    –	 mitä vankeinhoitoa yhteiskunnan päätöksenteko/tekijät tilaavat?
Ryhmä 5.
Esimerkkejä koetuista ja pelätyistä turvallisuusongelmista?
Ryhmä 1.
–	 pelkääjävangit -> jengiläiset
  –	 monikulttuurisuuden kasvu/lisääntyminen ei osaamista eri
        kulttuureista
–	 –	 virkamies liian ison vankijoukon keskellä yksin
  –	 (liikenneturvallisuus ?)
    –	 vankien välisiin väkivaltaisuuksiin ennalta vaikuttaminen
      –	 tulipalo suurena uhkana suljetussa vankilassa
        –	 alkoholi/velkakierteessä olevat virkamiehet ja vankilan
             ulkopuolelta tulevat
            järjestäytynyt rikollisuus/ulkomainen mafia
–	 ulkoistaminen
  –	 henkilökuntaan kohdistuneet (kohdistuvat) uhkailut siviilissä
–	 vati kaatuu
  –	 tekniset ongelmat (sprinkleri)
    –	 vanki saa päätösvaltaa
      –	 henkilökunnan alistuminen uhan alla
        –	 aa-ongelma
          –	 hallinto-oikeuksien päätökset
            –	 lainsäädännölliset ongelmat
              –	 esitutkinnan ja oikeuden pöytäkirjojen hallussapito
                –	 turvallisuuden korkean tason vaara uhka henkilökunnalle
                  –	 sijaisvartijoiden käyttö
–	 solidaarisuuden puute
  –	 eri kulttuurien saapuminen ja pesiytyminen suomalaisiin
      vankiloihin
Ryhmä 2.
Ryhmä 3.
Ryhmä 4.
Ryhmä 5.
170–
–	 henkilökuntaan kuuluvat ihmiset, joilla kytköksiä
       rikollisjärjestöihin
        vangeilla oleva tieto käytännöistä ja rutiineista
–	 uhkailut ja vihjaukset
Ryhmä 6.
Ryhmä 7.
–
–
–
–
–
”rikollisuuden” soluttautuminen toimintaan tai henkilökuntaan
henkilökuntaan kohdistuvat uhkailut ja painostus työn ulkopuolella
toimintojen ulkoistaminen ja sen uhat tulevaisuudessa
korvaushoitolaitosten määrä – onko turvallisuusongelma?
ammattitaidon riittävyys käsittelemään vaikeita tilanteita,
mielisairautta ym.
–	 miten voidaan estää esim. ettei henkilökunnassa ole soluttautuneita
rikollisliigoihin kuuluvia henkilöitä?
–	 tartuntatautien pelko?!
b)	 laitostoimintojen suhteen
–	 ei eriarvoisuutta vankien kesken
–	 ei eriarvoisuutta henkilökunnan kesken
–	 ei eriarvoisuutta vierailijoiden kesken
171Liite 5. Teemahaastattelurunko
Vankilaturvallisuuden nykytila teemahaastatteluiden aiheet:

–	 henkilöturvallisuus (henkilökunta (vakinaiset ja kausityöläiset/vangit*)

–	 tekninen turvallisuus (rakennukset, koneet ja laitteet, valvonta, +tietoturva
		 sekä ulkopuolinen ympäristö)
1) Mistä asioista koostuu tämän vankilan turvallisuus?
1a) Sen hyvät asiat ja käytännöt?
2) Tämän vankilan nykyturvallisuuden puutteet?
2a) Ongelmakohtien korjausehdotukset?
3) Esimerkkejä koetuista ja pelätyistä turvallisuusongelmista ja niihin varautuminen?
Erityistilanteet (palo-, pelastus, sairastapaus , jne.) (mellakka, panttivanki,
karkaaminen, jne.)
3a) Yhteistyö muiden viranomaisten kanssa?
4) Miten ehkäistään tehtyjen turvallisuusvirheiden siirtymättömyys organisaatiossa?
4a) Miten varmistetaan hyvien turvallisuuskäytäntöjen ja tietotaidon siirtyminen
organisaatiossa?
4b)	 Miten toimii vuorovaikutus vankilassa ja henkilökunnan motivointi sekä
tarvitseeko henkilökunta lisäkoulutusta?
5) Vankilaturvallisuuden tulevaisuudennäkymät?
6) Muuta mieleen tulevaa?
* HUOM! (erityisryhmät nuoret, naiset, mielenterveysongelmaiset, pelkääjät,
ammattirikolliset, jne.) erityisiä ongelmia aiheuttavat!
172Liite 6. Vankilahenkilökunnan koodit
alkoholi
aluevankilat
aseet
asuminen vankilassa
atk
dokumentointi
ensikertalaiset
erikoiset tapahtumat vankiloissa
erikoissuunnittelija
erilaiset vankiryhmät
erityistarkastukset
eu halua tietää asiakkaista
fyysinen turvallisuus
henkilökunnan koulutus
henkilökunnan palaverit
henkilökunnan vapaa-aikanaan
henkilökunnan vuorovaikutus
henkilökunta vankilaturvallisuus
henkilökuntapula
hormonit
huonot asiat
huumeet
hyviä asioita
hälyttimet
ilmoitukset
itsepuolustuskoulutus
jengiläiset
järjestysrikkomukset
kantelut
karkaamiset
kellokortit
kesävartijat
kirjeet
kirjeseuranta
koulutustarve
kriisiapu
kurinpito
kännykät
laitehankinnat
laitosturvallisuus
liikennevälineiden kunto
mahla ja kumppanit
mielenterveysongelmat
muurivankila
muutokset vankiloiden toiminnassa
muutto
naisvangit
173nollatoleranssi vankilarikkeissä
nuoret vankilassa
ohjeet
oikeudenkäynnit vankilassa
onnettomuuden purkaminen
oppimisvaikeudet
osastointi
palaute työstä
paloturvallisuus
palvelukeskus
panttivanki
parityö
pelkääjät
pommiuhka
puhelut
puuhailtapäivät
puuttuminen vankien toimintaan
päihteettömyys
rakennusten kunto
rakenteelliset turvallisuustekijät
ransu
rikokset vankilassa
rikostiedustelu
RISE
riski ja tarvearvio
romaanit
sairastapaukset
sijoittajayksikkö
sijoittajayksikön tyky
sijoittelu
sp
suojeluraha
suojelurahat
sähkökatkot
tapaamiset
tekniikka
tiedon kulku
tiedustelu
tietoa turvallisuuteen liittyvistä töistä
tulosvastuu
turvakoulutus työsuhteen alussa
turvakoulutusseminaari
turvallisuuden tulevaisuus
turvallisuus koulutus
turvallisuusarvio
turvallisuuspäällikkö
turvallisuussuunnitelmat
turvallisuustutkimus
turvallisuusvälineet
174turvatarkastus ovella
tuti
työhönohjaus
työmotivaatio
työtoiminta ja turvallisuus
työtoverista välittäminen
uhkakuvat
uusi vankeuslaki
uusintarikollisuus
valvonta
valvottu koevapaus
vangit kertovat
vankeuslaki
vankien hierarkia
vankien välinen
vankikuljetukset
vankilakapina
vankilan kansainvälistyminen
vankilan toiminta
vankilan turvallisuusluokitus
vankilarikollisuus
vankilatarkastukset
vankiloiden välinen yhteistyö
vankiloiden välistä vertailua
vankimielisairaala
vankiopetus
vankisijoittelu
vankitiedot
vankitoiminnot
vankiturvallisuus
vapautumissuunnitelma
vartija tekee töitä yksin
vartiointi
vastuu työstä
vati
velan perintä
vierailijat
viranomaisyhteistyö
virheet
virheet ja tiedon kulku
virkavaatetus
virtsatestit
virve
voimankäyttövälineet
vähemmistöt
yhteistyö vankiloiden välillä
yliasutus
ympäristön turvallisuus
175176Tilaukset:
Rikosseuraamusvirasto / Viestintä