Arvoisa lähettäjä

avioliittolailla ei ole mitään tekemistä ihmisoikeuksien kanssa. Mikäli tämä olisi ihmisoikeuskysymys, olisimme ajat sitten saaneet huomautuksen EU:n ihmisoikeustuomioistuimelta.

Rekisteröidyn parisuhteen osapuolilla on Suomen lain mukaan KAIKKI samat oikeudet kuin aviopareilla pois lukien oikeus samaan sukunimeen sekä oikeus ei-biologisen eli ulkopuolisen lapsen adoptioon. Sukunimiasia on mielestäni täysin yhdentekevä (ja voidaan todella pienellä säädösmuutoksella hoitaa) ja adoptiossa taas on AINA kyseessä lapsen etu ja hänen oikeutensa vanhempiin, ei koskaan aikuisten keskinäiseen tasa-arvoon perustuva oikeus saada adoptoida lapsi. Adoptio ei ole millään muullakaan tavalla tasa-arvoinen, sillä siihen sisältyy lukuisia rajoituksia mm. iän, terveydentilan, sosiaalisen aseman sekä adoptiovanhempien taustan suhteen.

Perheen sisäinen adoptio on Suomessa sallittu eli rekisteröidyn parisuhteen osapuolet voivat adoptoida puolisonsa biologisen lapsen. Tämä on lapsen edun mukaista, sillä parisuhteen osapuolet ovat todennäköisesti joka tapauksessa kumpikin lapsen tosiasiallisia huoltajia ja hänelle läheisiä.

Kumpi tässä nyt on aikamme suuri ihmisoikeuskysymys; sukunimi vai ulkoinen adoptio? Muita juridisia eroja nimittäin ei ole.

Minun tehtäväni lakivaliokunnan puheenjohtajana on huolehtia siitä, että täysistunnosta valiokunnan käsittelyyn lähetetyt hallituksen esitykset (ovat osa yhdessä hyväksyttyä hallitusohjelmaa) sekä E- ja U-asioiden lausunnot käsitellään valiokunnassa ennen kaikkia muita asioita. Ne siis ohittavat kiireellisyydessä muut asiat. Tämä perustuu eduskunnan työjärjestykseen, jonka periaatteita ja suosituksia puheenjohtajana yksiselitteisesti noudatan. Tähän asiaan ei vaikuta se, mitä kansalainen Espoosta tai satatuhatta muuta asiasta ajattelevat. Eduskunnalla on omat työskentelyyn liittyvät sääntönsä, joiden avulla varmistetaan se, että kiireelliset ja hallitusohjelmassa priorisoitut esitykset tulevat vaalikauden aikana käsitellyiksi.

Jos epäilette valiokunnassa olevan ns. "kiireellisiä asioita" ja katsotte itse tietävänne asian minua paremmin, voitte vapaasti aivan itse arvioida tilanteen eduskunnan sivuilta, josta löytyy kohta 'valiokunnissa käsiteltävänä olevat asiat'. (Tässä kohdassa eivät näy valiokuntaan lähetetyt vireillä olevat lakialoitteet). Lakivaliokunnassa on tällä hetkellä enemmän mietintöasioita kuin missään muussa valiokunnassa. Nämä tiedot ovat julkisia, siksi kenenkään nettiä käyttävän kansalaisen ei tarvitse asiaa arvuutella.

Valiokunnan työ ei riipu pelkästään valiokunnan omasta tahdosta käsitellä asoita, sillä suurin työtaakka kohdistuu valiokuntaneuvosten (normaalisti kaksi) harteille. He tekevät käytännössä kaiken kirjallisen työn ja huolehtivat siitä, että säädökset ovat pykäliä ja yksityiskohtaisia perusteluita myöten sellaisia, että ne voidaan siirtää suoraan lainsäädäntöön. Lakivaliokunnalla on tällä hetkellä käytettävissä vain yksi neuvos, mikä hidastaa asioiden valmistumista. Tämä voi kuulostaa ulkopuolisen mielestä vähäpätöiseltä asialta, mutta on valmistuvan lainsäädännön kannalta aivan oleellista.

Vasta näiden asioiden jälkeen tulevat ne lakialoitteet, joissa on yli sata allekirjoittajaa eli enemmän kuin puolet kansanedustajista kannattaa aloitetta. Näitäkään ei ole pakko ottaa käsittelyyn, mutta vakiintuneen käytännön mukaan ne käsitellään jossakin laajuudessa, ei kuitenkaan automaattisesti lainmuutoksiksi asti. Mikäli aloite liittyy käsittelyssä olevaan hallituksen esitykseen, se on kuitenkin aina otettava käsittelyyn, vaikka siinä olisi vain yksi allekirjoittaja. Tämä ei tarkoita aloitteen hyväksymistä, ainoastaan ottamista käsittelyyn (normaalisti ne hylätään käsittelyn yhteydessä).

Avioliittolakialoitteessa on alle sata nimeä (muistaakseni jonkin verran yli 70) eikä se liity yhteenkään käsittelyssä olevaan hallituksen esitykseen. Samanaikaisesti valiokunnassa on useita yli sadan nimen aloitteita.

Jos valiokunta haluaa työtapojensa vastaisesti ottaa lakialoitteen käsittelyyn, sillä on siihen täysi oikeus. Puheenjohtajalla on vain yksi ääni, joka on täsmälleen yhtä paljon kuin valiokunnan muillakin jäsenillä. Koska en kannata adoptio-oikeuden muuttamista, en kannata myöskään lakialoitetta. Oma kantani on täysin yksiselitteinen. Aikuisten edun ei tule lainsäädännössä eikä sen soveltamisessa ohittaa lapsen etua.

Mikäli avioliittolakia halutaan muuttaa, sen tulee mielestäni tapahtua ehdottomasti hallituksen esityksen kautta, ei lakialoitteen. Lakialoitteiden käsittelyssä maallikoista koostuva valiokunta joutuu tekemään sen perusteellisen arviointityön, joka normaalisti kuuluu oikeusministeriölle ja sen kymmenille lainvalmistelijoille ja tehdään jo ennen esityksen eduskuntaan lähettämistä.

Minulle on pääsääntöisesti täysin yhdentekevää, mistä minut muistetaan tai ollaan muistamatta; aselaista, koulusurmista, hätäkeskuksista, Supon Stasi-aineistoista tai avioliittolakialoitteesta. Eräs kansalainen muisti minut vastikään punaisesta urheiluautosta, josta olen luopunut jo kymmenen vuotta sitten. Jokainen voi näistä ja monesta muusta valita itselleen sopivan muistisäännön, mikäli sen tarpeelliseksi katsoo.

Mitä tulee omaan äänestäjäkuntaani, he tietävät, että en kannata avioliittolakialoitetta nimenomaan sen adoptioon liittyvien pykälämuutosten takia. Tämän olen kaikissa tilanteissa sekä ennen että jälkeen vaalien ääneen sanonut. Saman tietävät myös homoseksuaaliset tuttavani.

Kokoomus on moniarvoinen puolue, josta löytyy monenlaisia ihmisiä. Osa profiloituu LGBT- kysymyksissä, toiset joissakin muissa, kukin oman agendansa mukaan. Puolue ei myöskään yritä rutistaa ihmisiä yhden totuuden muottiin, vaan erilaiset ajatukset mahtuvat sekä puolueen johtoon että jäsenkuntaan.

Espoossa on runsaasti niitä, joille voitte äänenne turvallisin mielin antaa. Valinta on tietysti omanne ja jokainen äänestäjä punnitsee, millä puolueella ja ehdokkaalla on parhaat eväät saada Suomen ja suomalaisten tulevaisuuden kannalta oleelliset kysymykset ratkaistua kestävällä tavalla.

Terveisin

Anne Holmlund