Mä haluun pyytää anteeks kaikilt ihmisiltä
Joit oon loukannu elämäni aikana
Tiedät etten oo aina pystyny seisoo
Omien sanojeni takana
Paikalla itteni historiassa
Monest kohtaa tekemäst vääriä
ja monii muit kohdanneit ihmisii
Ehkä tavallaan jopa säälin

Mut maailma nyt vaan työnsi
Meijät siihen samaan väliin
Maailma vaan nyt ryösti
Meilt just sen aika välin
Jona asiat ois ehkä ollu
syytä tehä toisin
Ja muuttaisinne jaksot
tietty jos vaan voisin

Mut ois kai ollu aika naivii kelaa
Et oltais oltu ainoit
Aika hölmöö miettii
Et vaan just mun aivot
Ois rakekennettu
Heikoiks kusetukset vaan mun keinoiks
Suoriutuu elämäst eteenpäin
Vaiks siit matalast aidan kohdast

Ajankohtast ihan aina miettii mite ajat kohtas
Ja itteään jotenki parempii päivii
Kohti salaa johtas
Sovittais vanhoi syntei pois
Oppimalla menneist
Mut joka tapaukses
Anteeks moneen suuntaan menneist

Se on akuutti kroonisesti
Et elämä jatkuu loogisesti
Siit mitä eilisest opittiin
Tai jätettiin oppimatta
Se mitä haluttiin maanisesti
Toiki depressio
Se mikä kiilsi silmis kaukaa,
Oliki lähempää nähtynä mattaa

Se on akuutti kroonisesti
Et elämä jatkuu loogisesti
Siit mitä eilisest opittiin
Tai jätettiin oppimattaa.
Se mikä aikanaan sai aikaan trauman.
Saattaa ollakki just kaikkein tärkein sauma.
Anteeks pyyntö, anteeks anto, ne vaan katkasee kaunaa.

Monii virheit hirveit
Kirvelevii haavoi
Turhan tuskan vääristämii irvistämii naamoi
Painajaiset noudattelee
Just niit samoi kaavoi
Eikä paljoo muut ku just
vanhoist mokis oppii vaa voi

Oppilaat toivoo et opettaja armahtaist
Kukapa ei haluis
Et kaikkein parhaan karman sais
Ja varmaan saiskin harmaan maskin siaan
Jotai värikkäämpii
Maailman kasvoille
Jos kaikki oppis värittämään
Välittämään
Sitä ennen vaan
Monen tarvis värei oppii
Monen oppiminen lisäks välittää
Värei stoppii
Negatiivisille niist
Positiivisille tilaa
Valitettavasti vaan
Maailma saa sen mitä tilaa

Pilatuist saumoista
Ku tilatuist traumoista
Tulehtuu ja ratkee
Ennen pitkää liitoksistaan

Kiitoksista hämmentyy
Ei tottunu oo kukaa kuulee
Positiivist palautetta
Hukutttaa sen tuuleen

Se on akuutti kroonisesti
Et elämä jatkuu loogisesti
Siit mitä eilisest opittiin
Tai jätettiin oppimatta
Otettiin oppia
Hopin droppiin
Joka neutraloi sen vaikutuksen
Emmä ehkä jaksa
Tyydyn tilaa uuden tainnutuksen

Akuutti kroonisesti
Tunne maanis depressiivisesti
Sit takautuvasti mietittynä
Myös agressiivisesti
Se on vaan genetiikkaa
Ja ympäristön vaikutus
Et just täällä must puhkee
toisinaan se sairaus.
Et oon hetkes huipulla
Toises taas täysin pohjalla
Selviytyminen on vaikeet
Ku tunteit ei voi ohjailla
Mä oon tässä ja nyt
sen saa mitä näkee
Missä oot
Mä nään sut
Mut en tunne lainkaan
Tiäks sä missä oot

Mul on liikaa mu omii huolii
Et voisin huolehtia susta
Ja mä olin toivonu
Et sä osaisit kunnol huolehtia musta

Tää kolmijalkainen tuoli
Ei kauaa kestä heilutusta
Ja mun ylikierroksil käyvät aivot
Kaipaa uneen keinutusta
Mun kokkaaminen ja ruokahalu
Ajaa mut kiristämään vyötä
Mä oon kyllästyny siivoo yksi
Ja sanoo itelleni hyvää työtä
Milt tää täs ja ny näyttää
Oon luullu et onni ois myötä
Mä oon kyllästyny unohtaa
Ja sanoo itelleni hyvää yötä

Kumpa tulis vastaan
Joku joka potkasis jalat niin alta
Ettei olis epäilystäkään
Etteikö tää tuntuis
Täysin oikealta
Mut paine aalto iskee
Vasten kasvoja
Aina vasemmalta
Yksin pimees huonees
Tunnun itseäni vieraammalta

Kyynelten on loputtava
Ennen ku valun kuivaks asti
Kovuudel täst selvii
Tunteilu muuttaa olon pahemmaksi
Seuraan tän homman toivottavasti
Onnelliseen loppuun asti
Mut pelkään
Et joku mussa muuttuu
Matkal peruuttamattomasti.