Sveitsin demokratiasta

Sveitsi lienee Euroopan ainoa demokraattinen maa. En sano valtio, koska valaliittoon pohjaava liittovaltio koostuu 26:sta itsenäisestä kantonista, joissa on 2 408 itsenäistä kuntaa. Virallisia kieliä on neljä, asukkaita reilut 8 miljoonaa.

Kantonien asema on määritelty Sveitsin perustuslaissa, ja ne ovat muiden valtioiden osiin verrattuna hyvin itsenäisiä. Kaikki kantonit ovat valaliiton perustuslain mukaan tasaveroisia. Jokaisella kantonilla on oma perustuslakinsa, oma parlamenttinsa, hallintonsa ja oikeusistuimensa.

Sveitsillä ei ole varsinaista valtionpäämiestä, vaan toimeenpanovaltaa edustaa seitsenjäseninen liittoneuvosto, jonka puheenjohtaja valitaan jäsenistä yksivuotiselle kaudelle. Kaksikamarinen parlamentti eli liittokokous hallitsee yhdessä sitovissa kansanäänestyksissä äänestävien sveitsiläisten kanssa.

Liittokokouksella on oikeus lainsäädäntöön, mutta suuri osa laeista käy läpi hyväksymisprosessin sitovassa kansan­äänestyksessä. Ylähuoneen 46 jäsentä – kaksi jokaisesta kantonista ja yksi entisistä puolikantoneista – valitaan suoralla vaalilla ja alahuoneen eli kansallisneuvoston 200 jäsentä suhteellisella vaalilla. Toimikausi on molemmissa kamareissa neljä vuotta.

Sveitsissä ei ole virallista valtionuskontoa, ja perustuslaki takaa uskonnonvapauden. Uskonnolliset asiat ovat kuitenkin kantonien vastuulla, ja suurin osa kantoneista (paitsi Geneven ja Neuchâtelin kantonit) tukee jotakin kristittyä kirkkokuntaa, katolista tai protestanttista.

Sveitsi on pitkään välttänyt joutumasta liittoihin, jotka voisivat vaatia suoria sotilaallisia, poliittisia tai taloudellisia toimia. Maa on ollut käytännössä puolueeton vuodesta 1515. Muut eurooppalaiset suurvallat tunnustivat sen puolueettomuuden jo Napoleonin sotien jälkeen vuonna 1815.

Sveitsistä tuli Yhdistyneiden kansakuntien jäsen vasta 10. syyskuuta 2002. Maaliskuussa 2002 järjestetyssä kansanäänestyksessä 54 % kansalaisista oli äänestänyt liittymisen puolesta.

Maa ei kuulu Euroopan unioniin; sveitsiläiset ovat hylänneet liittouman jäsenyyden aiheeseen liittyvissä sitovissa kansanäänestyksissä. Sveitsi on kuitenkin tehnyt EU:n kanssa useita alakohtaisia kahdenvälisiä sopimuksia.

Sveitsin kansalaiset elävät kolmen toimivallan eli kunnan, kantonin ja valaliiton lainsäädännön vaikutuksessa. Jo valaliiton perustuslaissa vuonna 1848 määriteltiin suoran demokratian järjestelmä (jota kutsutaan joskus vain puolittain suoraksi tai edustukselliseksi suoraksi demokratiaksi, koska sitä täydentävät tavallisemmat parlamentaarisen demokratian instituutiot).

Suoran demokratian välineet (kansalaisoikeudet, Volksrechte, droits civiques) ovat valaliiton tasolla oikeus tehdä perustuslakialoite ja oikeus kansanäänestykseen (referendum). Molemmilla voidaan kumota parlamentin tekemiä päätöksiä.

Määräämällä lain valaliiton laajuiseen kansanäänestykseen ryhmä kansalaisia voi haastaa jo parlamentin hyväksymän lain, jos he saavat kerättyä lakia vastaan 50 000 allekirjoitusta 100 päivän aikana. Tällöin sovitaan maanlaajuinen äänestyspäivä, jolloin äänioikeutetut päättävät lain hyväksymisestä määräenemmistöllä. Äänestys voidaan aloittaa myös kahdeksan kantonin yhteisestä vaatimuksesta.

Samoin perustuslakialoite sallii kansalaisten äänestää valaliiton tasolla lisäyksestä perustuslakiin, jos he saavat kerättyä 18 kuukauden sisällä 100 000 äänioikeutetun allekirjoitukset lisäyksen puolesta. Parlamentti voi tehdä ehdotetulle lisäykselle vastaehdotuksen, jolloin äänestäjien täytyy vaalipäivänä merkitä äänestyslippuun, kumpaa ehdotusta he kannattavat, siltä varalta että molemmat hyväksytään. Perustuslain lisäykset täytyy hyväksyä kaksinkertaisella enemmistöllä (valaliiton laajuinen kansanäänestys ja enemmistö eri kantonien äänestystuloksista).

Sveitsin armeijalla on ainutlaatuinen käytäntö aseiden suhteen. Maan armeija perustuu järjestelmään, jossa reserviläiset säilyttävät henkilökohtaista asettaan kotona myös varusmiespalveluksen jälkeen kertausharjoitusten välisenä aikana. Itse varusmieskoulutus muodostuu yhdestä 90 päivän peruskoulutusjaksosta ja sen jälkeen noin kolmen viikon kertausjaksoista kahden vuoden välein 42 ikävuoteen asti. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että suurella osalla alle 42-vuotiaista miehistä on kotonaan rynnäkkökivääri.
Maassa ei ole valtakunnallista aserekisteriä, mutta arvioidaan, että kodeissa on 2–3 miljoonaa ampuma-asetta.

Sveitsi on yksi maailman vauraimmista maista. Nimellinen bruttokansantuote henkeä kohden oli Sveitsissä 69 838 dollaria vuonna 2010. Keskimääräinen vauraus henkeä kohden on Sveitsissä maailman suurin (372 692 dollaria vuonna 2010). Maailman talousfoorumi valitsi Sveitsin samana vuonna maailman kilpailukykyisimmäksi maaksi.

Sveitsi on ollut jo kauan keskeinen kansainvälisen tutkimuksen maa. Se investoi 2,6 % bruttokansantuotteestaan tutkimukseen. Viime vuosina keskeisiä tutkimusaloja ovat olleet nanoteknologia, avaruustutkimus ja ilmastotutkimus.

Monet Sveitsissä syntyneet ja asuneet tutkijat ovat saaneet Nobeleita. Vuoden 1975 jälkeen fysiikan Nobelin ovat saaneet 1987 Alexander Müller ja 1986 Heinrich Rohrer, kun taas kemian Nobelilla palkittiin vuonna 1991 Richard Ernst ja vuonna 2002 Kurt Wüthrich.

Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskus CERN toimii Geneven liepeillä Sveitsin ja Ranskan rajalla.

"Sveitsiläistä identiteettiä" ei ole olemassa, ja kun me sanomme "Me suomalaiset", sveitsiläiset käyttävät termiä "Me Sveitsissä".