Untitled

Löytyikin itseltäni sittenkin. Tässä siis omat jännäpaskajutut. Kolina on muuten jatkunut ja pari repaletta lisää tullut tämän jälkeen:

 

"Tervehdys /b/.

Kirjoitan tänne aiheesta joka on saanut minut paskomaan tiiliä oikein urakalla.

Ennen kuin kukaan mainitsee mitää /ak/:sta, kerrottakoon että se ei ole /x/.

 

Olen asunut nykyisessä asunnossani nyt runsaan vuoden. Kyseessä on vanha kerrostalo, asun ylimmän kerroksen yksiössä. Kerroksessa on kolme asuntoa, minä asun keskimmäisessä. Kolme kuukautta kaksi muuta asuntoa ovat olleet tyhjillään. Kun muutin asuntoon, toisella puolella asui eräs mies.

 

Aluksi kämppä vaikutti ihan tavalliselta vanhalta yksiöltä tavallisine vikoineen. Kuitenkin hyvin pian huomasin että asia ei ole näin. Ensin huomasin äänet. Yöllä kuului kummallista koputusta. Luulin sen olevan naapuri, mutta sitten tuli mieleen että naapuri käy töissä ja nukkuu yöt. Muutaman viikon päästä kysyin naapurilta koputteliko hän öisin seiniin. Vastaus oli kieltävä, niin kuin odotinkin.

 

Sitten, noin kuukauden päästä, olin jo unohtanut koputtelut, joihin en enää juurikaan kiinnittänyt huomiota, heräsin siihen että puhelimeni soi. Puhelin ei ollutkaan sänkyni vieressä, johon sen aina jätän. Oletin että se oli jäänyt taskuun. Kun nousin ylös, tajusin että puhelimesta kuuluvä värinä olikin räminää. Se oli tiskialtaan pohjalla. Olen täydellisen varma etten ollut jättänyt sitä sinne. aloin miettiä unissakävelyn mahdollisuutta, mutta hylkäsin ajatuksen nopeasti.

 

Muutama yö meni taas tavalliseen tapaan, kunnes taas heräsin keskellä yötä. Joku juoksi rappukäytävässä. Kovaa. Menin katsomaan ovisilmästä, mutta rappu oli täysin pimeä. Juokseminen kuului edelleen. Avasin oven, juokseminen loppui. Laitoin valot ja kysyin että kuka siellä juoksentelee, oli täysin hiljaista. Ajattelin että alakerran pennut leikkivät rapussa ja pelästyivät minua. Laitoin oven kiinni ja menin nukkumaan. Aamulla kohtasin alakerran naapurin rapussa. Kysyin tältä olivatko he kuulleet mekkalaa yöllä rapusta. Eivät kuulemma olleet. Kysyin kuinka myöhään kakarat olivat ulkona. Olivat kuulemma sikeästi nukkumassa. Tässä vaiheessa aloin jo elää pienen paniikin vallassa.

 

Muutaman viikon päästä postini oli lattialla tavalliseen tapaan. Melkein. Ne eivät olleet yhdessä sekaisessa läjässä lattialla, ne olivat siististi pinossa. Mainokset alla, laskut päällä. On käytännössä mahdotonta pudottaa niitä siististi lattialle. Varsinkin kun postiluukkuni on oven sivussa ja pystysuunnassa.

 

Lisäksi huomasin että hammastahnani oli loppunut. Hammastahna, jonka olin ostanut kolme päivää aiemmin.

Vanhassa talossamme tulee aina silloin tällöin sähkökatkoksia, niissä ei ole mitään outoa. Yksi ilta sähköt menivät taas. Kesken pelaamiseni. Lähdin ulos asunnosta, päätin mennä kaverin luokse iltaa viettämään. Kun astuin ulos rapusta, huomasin että lähes kaikissa ikkunoissa oli valot. Olivatko sähköt tulleet takaisin? Rapussakin oli valo, vaikkei sinne sitä tullut lainkaan 30 sekuntia sitten.

 

Menin ylös takaisin, ja kämpässäni oli valot.

Menin kysymään naapurilta oliko heiltäkin sähköt poissa. Naapuri sanoi että ei ollut.

Tunsin taas lievää pakokauhua, mutta raahauduin ylös. Pelailin loppuillan ilman kummempia häslinkejä.

 

Oli taas hiljaista pitkän aikaa, ei tapahtunut mitään tavallisuudesta poikekavaa (paitsi satunnaiset koputtelut), kun heräsin keskellä yötä välähdykseen. Kuin kameran salamavaloon. Kamerani tosin oli repussani, eikä siinä ollut pattereita. Välähdys oli niin selvä että olen melko varma että sen lähde oli välähdyshetkellä aivan naamani edessä. En kuitenkaan nähnyt mitään joka olisi välähdyksen voinut aiheuttaa.

Soitin seuraavana päivänä isännöitsijälle ja kysyin oliko hän saanut valituksia aiemmilta asukkailta kämpästä. Vastaus oli tietystri negatiivinen. Taas oli tavalliseen tapaan täysin hiljaista, jopa muutaman viikon. Tänä aikana miltei ehdin unohtaa yölliset välähdykset ja rappukäytävässä ravaavat hullut.

 

Sitten naapurini muutti pois, töiden perässä kauemmas. Koputtelut jatkuivat tämänkin jälkeen, ja aloin oikeasti huolestua. Tunsin jopa alituista pelkoa jonka takia en saanut unta. Mutta kaikki tähänastiset olivat kuin kärpäsen paskaa verrattuna siihen miten 'toiminta' kiihtyi seuraavan kolmen kuukauden aikana. Useampana aamuna oli postini nätissä pinossa, lyhyitä sähkökatkoja tuli tänä aikana kolme (jotka eivät tietysti vaikuttaneet taaskaan muihin asukkaisiin). Lisäksi aloin nähdä painajaisia, enkä enää nukkunut kunnolla. Se on vaikuttanut työ- ja sosiaaliseen elämääni.

Näen painajaisia erilaisista aiheista, kuitenkin yksi on toistunut useammin.

Uni jossa pikkutyttö tuijottaa minua.

 

Olen myös herännyt tunteeseen että minua vahditaan. Ja kaikkein pelottavinta tähän mennessä oli viime aamu.

 

Kädessäni on pari naarmua. Ja puremajälki. Oikean ranteeni oikealla reunalla. Ja se on pieni. Niin pieni etten millään ole voinut sitä aiheuttaa. Kokoluokkaa peukalonjälki.

 

Tämä ei siis ole creepypastaa, vaikka se saattaa sellaisena alkaa levitäkin, olen tosissani. Valitettavasti.

Halusin vain jakaa tämän teidän kanssanne ja kuulla mielipiteenne. Lisäksi:

 

tl;dr/lp;el: Kämpässäni on väkivaltaiseksi äitynyt pikkulapsen kummitus."